ERÄÄN KAAPIN TARINA

Meillä on yksi yllätysprojekti jälleen lisää. Vanha jääkaappi, joka odottaa kunnostusta autotallissa. Kuten suurimmalla osalla huonekalujamme ja muita tavaroitamme, on tälläkin kaapilla oma tarinansa.

Olen yksin ja erityisesti sisareni kanssa lenkkeillyt tiettyä reittiä useamman vuoden ajan. Reitti kulkee merenrantaa, yhden ihanan hassun ja kivan Hannu ja Kerttu - henkisen talon pihan poikki. Rekisteröin jo ensimmäisellä lenkkikerralla talon kuistilla olevan vanhan, hieman huonokuntoisen kaapin, joka näytti täysin hylätyltä yksilöltä. Katselin kaappia monen vuoden ajan ja ihmettelin, että miksi se ei ole käytössä ollenkaan. Tosin talokin vaikutti aika autiolta, lukuunottamatta joitain vaihtuvia kukkaistutuksia. No, kuluvan vuoden eräänä loppukesän viikonloppuna sisareni lähti yksin lenkkikierrokselle ja soitti sieltä sitten intoa puhkuen: kaappi olisi minun, jos suostuisin pulittamaan siitä kaksikymmentä euroa. Sisareni oli huomannut kuistin kaiteella vettä tippuvan uimapuvun ja päättänyt reippaana naisena käydä tiedustelemassa kaapin tilannetta ja käynyt koputtamassa oveen. Kyllä vain, kaappi olisi hyvinkin kaupan ja haettavissa vaikka seuraavana päivänä. Aikamoisen hauska yllätys !

Kaappi on vanha jääkaappi ja hiukan kärsinyt vuosikausien ulkona seisomisesta. Yksi jalka on poikki ja maali hilseilee sen verran pahasti, että sille on ollut pakko näyttää hiekkapaperia. Tarkoitus on tehdä kaapista kirjoille säilytystilaa tytön huoneeseen, väriksi valikoitunee jokin sininen tai mahdollisesti vaaleankeltainen. Tai hento roosa. Tai raikas vaaleanvihreä. Tai sähäkkä pinkki. Ei osaa päättää.