sunnuntai 30. syyskuuta 2012

MY SUNDAY BEST


Linking to:
Ni Hao Yall

lauantai 29. syyskuuta 2012

2 X HYVIN TAVALLINEN PÄIVÄN ASU


Pari ihan tavallista päivän asua, ruskeaa, sinistä ja beigeä, tietenkin.  

Vastaan meidän perheen vaatehuollosta, joten olen tarkka siitä, että ainakin itse käytän vaatteita useamman päivän putkeen ennen kuin heitän ne pyykkikoriin. Vaihtelua samoihin vaatteisiin saan muuttelemalla asusteita, kenkiä ja huiveja erityisesti. Laukkukin vaihtuu kohtuullisen usein, tosin on aika rasittavaa aina tarkistella, että kaikki tarpeellinen siirtyy mukana... Farkkutunika on löytö omasta kaapista, just kivan simppeli yhdisteltäväksi esimerkiksi chinoihin ja erilaisten neuleiden kanssa. En yhtään ymmärrä, että miksi tämä on roikkunut käyttämättömänä niin pitkään. No, asia tulee korjattua nyt. Neuletakki on 2ndhand - löytö paikallisesta pikkuputiikista, jossa käyn vähintään kerran kuukaudessa  katsastamassa tarjonnan, kunnon kirpputoriahan täällä ei valitettavasti ole ollenkaan. Tai onneksi, miten sen nyt ottaa, kun tietää heikkouteni niihin. Mistäköhän sekin juontaa juurensa ? Vauvakirjaankin äitini on kirjoittanut, että tykkäsin vain ja ainoastaan uusista, erityisesti tätini tekemistä ihanuuksita ja inhosin esim. serkkupoikieni vanhoja vaatteita.  Missä vaiheessa lienee tapahtunut suunnan muutos ?

Housut JC, tunika Part Two, neule Benetton ( 2ndhand ), saappaat Hunter, kengät Ash, huivi KappAhl/ Odd Molly ( 2ndhand ) 

perjantai 28. syyskuuta 2012

PERJANTAINA


Käsi ylös kaikki, joiden mielestä esimerkiksi juuri lasten kenkähankinnat ovat mieluisaa puuhaa ? Uaah, ellen olisi tiennyt, että huomenna on lauantai ja pakollisia menoja on nolla kappaletta, olisin varmaan jättänyt homman sikseen. Vääriä malleja, värejä ja kokoja oli kyllä tarjolla vaikka kuinka, mutta voi hyvänen aika, miten vaikeaa oli löytää sopivaa lenkkariparia esikoiselle koossa 31-32.  Sushitarjoilu siirtyi aikapulan vuoksi huomiselle, mutta eipä tuo haittaa, saa ainakin väkerrellä niitä kaikessa rauhassa. Huomenna pitäisi varmaan perehtyä myös hieman hunningolle jääneisiin asunnon ulokkeisiin, parvekkeeseen ja pihaan. Hmmph. Märkien kasvinraatojen käsitteleminen vesisateessa ei tosiaankaan kuulu lempipuuhiini sekään. Onneksi näillä näkymin pääsen lepuuttamaan hermojani Kallismaan rauhaan sunnuntaina, siellähän saa rauhassa vain oleskella, juoda kahvia ja ottaa valokuvia. Odotellessa.


HYVÄ KIERTÄMÄÄN


Sain kuvataiteilija Mirka Johanssonilta kivan haasteen osallistua hänen organisoimaansa 100-vuotiaiden villasukkakeräykseen. Osallistun siihen levittämällä tätä linkkiä ja pyydän teitä tekemään samoin. Ja vielä parempaa, jos neulepuikot pysyvät hyppysissäsi:  tee yhdet tai useammat sukat Mirkan ohjeiden mukaan. Ohjeet ja projektin historia löytyy tuon linkin takaa.

 Projektin FB-sivulle pääset tästä.

Kivaa perjantai-iltaa kaikille  ! Minä joudun lähtemään asioille ostoshe... paratiisiin.  Ohjelmassa on mm. lasten parturointia ja kenkähankintoja sekä muuta rentouttavaa. Taidan tarvita lasin viiniä ja pari sushipalleroa keikan päätteeksi, sen verran osaan sanoa jo nyt.

torstai 27. syyskuuta 2012

MUUTAMA TESTIKUVA JA KAMERAPOHDINTAA


Mitä tehdä sellaisena päivänä, kun pilvet ovat roikkuneet suurinpiirtein polvissa asti koko päivän, lapset ovat nahistelleet aamusta lähtien, töissä on ollut mälsää ja molemmat jumppavuorot menevät ohi ? No, silloin ollaan naama nutturalla, juostaan vesisateessa sadatellen, siivotaan raivotautisena ja syödään suklaata.  Ja napsitaan muutamia koeotoksia sisätiloissa, edelleen lainakameralla. Jos tuosta harmaudesta ja pimeydestä on jokin hyöty, niin se on lainakameran ISO-arvojen testaus olosuhteissa, jotka ovat vallitsevat tästä eteenpäin noin puolen vuoden ajan. EOS 60D selvitti omat erittäin alkeelliset testini oikein hyvin tuottamalla varsin kelvollista jälkeä ( = minulle kelpaavaa, prot älkää vaivautuko kommentoimaan ! ;)  ) niissä olosuhteissa, joissa kuvaaminen on yleensä sangen haastavaa. Kuvat on otettu vaihtelevassa hämärässä ja kohteeksi valikoitui kaikenlaista pöydällä pyörivää sälää ja ötökkäfarmi, josta en omalla kamerallani onnistunut saamaan kovinkaan edustavia kuvia  hyvästä valaistuksesta huolimatta. Näille kuville en ole tehnyt mitään jälkikäteen, kuten en yleensäkään rajausta lukuunottamatta. Pitäisi varmaan opetella jokin kuvankäsittelyohjelma kunnolla... Värit näyttäisivät olevan varsin mehevät ja automaattinen valkotasapainokin näyttäisi osuvan hyvin kohdilleen. Alan kallistua siihen, että hankin tällaisen vastaavan kameran ja yhden uuden objektiivin, joka lienee Canonin 60 mm f2.8 Macro USM. . Jos on kokemuksia tuosta linssistä tai haluat suositella jotain muuta makro-objektiivia, niin antaa tulla vain ! 

Tarjottimet ja ötökkäfarmi ovat kirppislöytöjä, kurpitsa on torilöytö ja kaipaa pikaista pataan laittoa.



keskiviikko 26. syyskuuta 2012

VÄHÄN SYKSYISEMPÄÄ, VÄHÄN ASIALLISEMPAA


Syksyyn liittyvät vaatetuksessa tietenkin pehmoiset neuleet ja hiukan murretummat sävyt kuin tavallisesti. Tuota värien käyttöä olen monesti miettinyt, miksi näin synkkänä vuodenaikana pitää vielä käyttää murrettuja ja yleensä aika tummia värejä ? Melkein kaikissa ulkovaatteissakin olevat värit ovat jotain greigen ja mustan väliltä, yyh. Punaista, vihreää ja keltaista tai ehkä oranssia sen olla pitäisi ! Ja silti, olen huomannut laahustavani juurikin noissa masentavissa väreissä päivä toisensa jälkeen, pitääkin ryhdistäytyä loppuviikosta. Paitsi, että ne omistavani ulkovaatteet ovat juuri tuota samaa edellä mainittua linjaa... hankinnan paikka ?

Huivi-, neuletakki-, laukku-, koru- ja takkimania on laajentunut hihattomiin neuleisiin. Aika kivoja ovat, kun mahtuvat helposti päällystakinkin alle. Ja mikä tärkeintä, alla olevasta paidasta ei tarvitse silittää kuin hihat ja kaulukset ja ehkä pikkuisen helmaa !

Neuleliivi ja takki Odd Molly ( 2ndhand ), farkut kirppikseltä, kengät Bianco, laukku Furla. koru antiikkiliikkeestä, huivi H&M ?


tiistai 25. syyskuuta 2012

EI MITÄÄN ASIAA...



... kunhan nyt tuntui siltä, että jotain pitäisi tännekin naputella. Puhuin viime viikolla aikakapeikosta, ja nyt pitää todeta, että se on tosiaankin täällä, pysyvästi ainakin jonkin aikaa. Olen pitänyt arjen pahimpana rastina aikataulutettua elämää ja olenkin ( tai olemmekin ) vältelleet sitä melkoisen hyvin tähän asti, työmenoja lukuunottamatta. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että suurin osa viikoista töiden lisäksi menee luistinten nyörittämiseen, luisteluun sinänsä, ( saas nähdä, miten kipeät sisäreidet sain aikaiseksi tekemällä miljoona " makkaraa " , en näköjään osaa enää juurikaan mitään muuta) , kaikenlaisen rekvisiitan etsimiseen ja huoltamiseen, jumppaamiseen ja taloudenhoitoon. Toivon, että ennätän huomenissa testailla sitä lainakameraa sisätiloissa, nämä kuvat ovat siltä edelliseltä, viime viikkoiselta kierrokselta. Samoja aiheita kuin aina aikaisemminkin tähän aikaan, luonto vaan on niin kaunis varsinkin juuri nyt. Ja vanhat rakennukset toki viehättävät aina. Kallismaan remontti ei ole muuten edennyt sitten viime raportoinnin yhtään mihinkään, saunan katto on edelleen piipunpelliä ja -hattua vailla eikä kukaan ole tiettävästi käynyt maalamassa leivinuunia eikä tuvan kattoa uusiksi. Tarvitseeko sanoa, että harmittaa tietyllä tavalla tämä kaikki muu elämä, mutta näinhän se monesti on, että syksy ja talvi ja osa keväästäkin on kiireisempää aikaa kuin kesä. Pitäisi kuitenkin sen verran saada tässä joku viikonloppu aikaiseksi, että käymme laittamassa Kallismaan talviteloille, lämmöt päälle, hiiribaarit lähistölle ja piha siivoten. Iso plussa on, jos joku saa maalattuakin nuo edellä mainitsemani jutut vielä tämän syksyn aikana. Keväällä odottavat sitten iso navettaremontti ( nosto, oikaisu ja uusi katto Museoviraston toiveiden mukaan ) ja sisärempan jatko.  Huhtikuuta odotellessa.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

SYYSKUUN SEKALAISET ( JA ARVONNAN VOITTAJA )


Kiva pidennetty viikonloppu alkaa olla takana. Olen oppinut uutta urakalla ja virkistynyt muutenkin aina yhtä viehättävässä Helsingissä, erinomaisessa seurassa ja kauniissa syyssäässä. Pää pursuilee kaikenlaista, uutta tietoa ja suunnitelmia tulevasta. Lainassa olevaa kamerarunkoakin pääsin tänään testailemaan, sen suhteen kuitenkin päätös on tekemättä. 650D, 60D vai 7D, ei osaa päättää ( tätäkään asiaa ). 7D olisi jo varmaan tilattuna, mutta sen tarvitsema tietokoneen päivitys vaatii vähän miettimistä. Enkä tiedä, että tarvitsenko oikesti niin hyvää kameraa, lähes kaikki kuvat päätyvät kuitenkin vain omalle koneelleni.

Kaappeihin raivasin tilaa uudelle talvitakille ja yhdelle neuleelle, joka oli saatava siitä huolimatta, että en todellakaan tarvitse yhtään mitään neulottua, en huivia enkä muuta. Karsea, koko päivän kestänyt kaatosade on hieman latistanut tunnelmaa ja sotkenut suunnitelmia muuten , mutta pakkohan tähän on taasen varmaan tottua. Huoh. Talvivaatteita sortteeratessani löysin jostain laatikosta yhden hauskan irtokauluksen, jonka olen ostanut Bardolinon markkinoilta. Se näyttää käsin virkatulta ja käy hyvin yhteen erityisesti mustan yläosan kanssa. Muitakin mukavia irtsareita löytyi, mm. yhdet pitsiset kalvosimet ja säärystimet. Ja ikivanhan palmikkoneuleisen hupparinkin kaivoin esille ja asettelin parhaalle paikalle, se on varsin ajankohtainen nyt.

Ja ne Susannan Työhuoneen ihanat rätit ! Tällä kertaa arvonnan suoritti random.org, en päästänyt tahmanäppejä kulhon ääreen. Voittajaksi arvottiin Tilda Vanilla , laitatko meiliä pikkupetunia@hotmail.com, niin toimitan tietosi eteenpäin. Kiitos kaikille osallistuneille ja mukavaa alkavaa viikkoa jokaiselle !



lauantai 22. syyskuuta 2012

ERÄÄN KAAPIN TARINA


Meillä on yksi yllätysprojekti jälleen lisää. Vanha jääkaappi, joka odottaa kunnostusta autotallissa. Kuten suurimmalla osalla huonekalujamme ja muita tavaroitamme, on tälläkin kaapilla oma tarinansa.

Olen yksin ja erityisesti sisareni kanssa lenkkeillyt tiettyä reittiä useamman vuoden ajan. Reitti kulkee merenrantaa, yhden ihanan hassun ja kivan Hannu ja Kerttu - henkisen talon pihan poikki. Rekisteröin jo ensimmäisellä lenkkikerralla talon kuistilla olevan vanhan, hieman huonokuntoisen kaapin, joka näytti täysin hylätyltä yksilöltä. Katselin kaappia monen vuoden ajan ja ihmettelin, että miksi se ei ole käytössä ollenkaan. Tosin talokin vaikutti aika autiolta, lukuunottamatta joitain vaihtuvia kukkaistutuksia. No, kuluvan vuoden eräänä loppukesän viikonloppuna sisareni lähti yksin lenkkikierrokselle ja soitti sieltä sitten intoa puhkuen: kaappi olisi minun, jos suostuisin pulittamaan siitä kaksikymmentä euroa. Sisareni oli huomannut kuistin kaiteella vettä tippuvan uimapuvun ja päättänyt reippaana naisena käydä tiedustelemassa kaapin tilannetta ja käynyt koputtamassa oveen. Kyllä vain, kaappi olisi hyvinkin kaupan ja haettavissa vaikka seuraavana päivänä. Aikamoisen hauska yllätys !

Kaappi on vanha jääkaappi ja hiukan kärsinyt vuosikausien ulkona seisomisesta. Yksi jalka on poikki ja maali hilseilee sen verran pahasti, että sille on ollut pakko näyttää hiekkapaperia. Tarkoitus on tehdä kaapista kirjoille säilytystilaa tytön huoneeseen, väriksi valikoitunee jokin sininen tai mahdollisesti vaaleankeltainen. Tai hento roosa. Tai raikas vaaleanvihreä. Tai sähäkkä pinkki. Ei osaa päättää.


perjantai 21. syyskuuta 2012

PIENI MUISTUTUS

                                   Vielä voit osallistua kivaan arvontaan, sinne pääset tästä.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

TESTISSÄ CANON EOS 60D



Sain Canonilta testiin EOS 60D -kamerarungon, tilaisuus, josta olen enemmän kuin iloinen. Olenhan täälläkin manannut vanhan kamerarungon temppuilua ja pohtinut uuden hankkimista. Juuri tämä kyseinen runko on ollut harkinnassa, joten voitte uskoa, että koekäyttö ennen hankintaa on enemmän kuin mieleeni. Skippasin tänään zumban, ihan vain siksi, että pääsin testailemaan kameraa ulkosalla. Varoituksen sana hifistelijöille: luvassa mutu-tietoa, joka perustuu nimensä mukaisesti just siihen. Faktat voi halutessaan kurkata täältä.

Kamera on tukevampi ja suurempi kuin aiemmin käyttämäni EOS 450D. Koko on omiin käsiini kuitenkin sopiva, ei liian iso. Hankalalta sen sijaan tuntuu se, että joutuu säädöissä käyttämään kahta kättä, vanhassa kamerassa kaikki namiskat ovat oikealla kädellä hoideltavissa. Säädöt ovat huomattavasti monipuolisemmat tässä kymppisarjan mallissa, en todellakaan ole ehtinyt perehtyä kaikkiin... hyvä kun sain perusasiat selvitettyä. Kääntyvä näyttö on varmaan ihan näppärä, kunhan siihen tottuu. Vähän varovainen saa tosin olla, ettei ole liian kovakourainen, ainakin itsestäni tuntuu, että saattaisin saada saranan helposti sijoiltaan. Kuvien laatu ( joka on siis täysin riippuvainen kamerasta, heheh ) on minulle oikein passeli, riittävän hyvä siis. Kuvasin tarkoituksella osan kuvista automaattiasetuksilla ja automaattitarkennuksella. Osaan kuvista tein pientä hienosäätöä, mutta muutokset eivät ole tallentuneet, vaan kuvat näkyvät täällä sellaisina, kuin ne ovat kamerasta tulleet. Jotain ongelmaa on joko iPhotossa, koneessani tai Bloggerissa, mutta tällaista on harmia on esiintynyt jo pidempään. Hmm.  No, kamerastahan tuo ei johdu, missä lienee vika. 

Aion testailla kameraa vielä parilla eri objektiivilla. Nämä kuvat on otettu Sigman DC 17-50 mm 1:2.8 EX HSM:lla ( jestas, voisiko asian sanoa hieman selvemmin ! ), jota itse asiassa käytän perusteellisesti mietityn hankinnan jälkeen aika vähän. Täytyy myöntää, että jo olemassa olevat objektiivit vaikuttavat siihen, että millaisen rungon hankin, aika iso investointi olisi laittaa koko setti uusiksi. Ja myönnän lisäksi, että tätä testattuani kamerakuumeeni on noussut uusiin sfääreihin. Raportoin lisää myöhemmin !

* Perusteellinen testi täällä.