PAUSE

Nyt on pakko tunnustaa, että aikani ei millään riitä kaikkeen. Ei, vaikka asiaa kuinka vääntäisi ja järjestelisi, ja vaikka kuinka ajattelisi, että aina on aikaa sellaisille jutuille, jotka ovat tärkeitä.  Työ ja lasten harrastukset sekä omat liikkumiset vievät tällä hetkellä niin paljon aikaa ja energiaa, että jostain on luovuttava.  Bloggaaminen on jo pitkään ollut pieni stressinaihe juuri siksi, että en ole ehtinyt tehdä sitä kuten haluaisin. Päätin nyt sitten pitää tästä hommasta pienen breikin ja palaan, kun ajankohta tuntuu sopivalta. Siihen asti, voikaa hyvin !

HUOMIOITA

- lista- ja kalenteri-ihmiseksi on vaikea ryhtyä, jos ei ole sellainen luonnostaan

- vuorokaudessa on tosiaankin vain 24 tuntia, eikä se millään riitä kaikkeen. Ei, vaikka tekisi listoja, käyttäisi kalenteria, priorisoisi ja seisoisi päällään. 

- syksy menettelee toisnaan, ainakin aurinkoisina päivinä

- olen päässyt siihen pisteeseen, että voin ärsyttävästi todeta muutaman rusinan vievän makeanhimon noin viikoksi

- etätyöpäivä on loistokeksintö, vaan on harmillisen huonosti toteutettavissa esimerkiksi omassa työssäni

- olen muuttumassa jäähalliäidiksi. Hauskaa ja samalla vähän omituistakin.

- uudehko, temppuileva kamera saa ärsytyskäyrän nousemaan kohtalaisen korkealle. Samoin tekee kuusipäiväinen työviikko.

- perintestä sanomalehteä on ollut mukava lukea pitkästä aikaa. Pitäisi varmaan tilata kestona sellainen.

KAMERATREFFIT

Kuvat on otettu yhdistelmällä Canon EOS 6D +  Canon 100 mm f/2.8 makro

Mulla on yksi tosi kiva kaveri, jota näen ihan liian harvoin siihen nähden, että miten mukavaa häntä on tavata.  Viime viikolla onnistuimme kuitenkin treffaamaan ja vaihtamaan kuulumisia mm. töistä, laukuista ja muusta oleellisesta, kuten kameroista ja valokuvaamisesta ylipäätään. Kamerat kulkevat yleensä treffeillä matkassa, niin nytkin. Kaverillani on uusi kamera, Canonin EOS 6D ja vitsit, ihana kamera se onkin. Mies oli oikeassa, kun tuosta kamerasta kuullessaan yritti kieltää tärskyt... kamala kamerakuume, vaikka oma 60D:ni onkin vasta vuoden vanha. Kääk.

Ylin kuva on otettu samalla yhdistelmällä kuin kolme ensimmäistä.

Kuvaamisen ja kuulumisten vaihtamisen lisäksi oli muutenkin mukavaa. Naantali näytti parhaat puolensa, aurinko paistoi, ruoka oli hyvää ja miljöö tietysti aivan super. Koska on viimeksi ollut tällainen syyskuu ?

Kaverini ottamia kuvia ovat kaksi ylimmäistä, kuva Merisalista sekä alin. Kiitos M !

TÄMÄN PERJANTAIN PARHAAT

Ja miksei toki monen muunkin. Koukuttava kirja, pari lasillista hyvää viiniä ja pieni hetki tietokoneen ääressä. Haruki Murakami on yksi uusista kirjailijasuosikeistani, hänen teoksiaan luen  suorastaan ahmien. Hän on siis yksi syy siihen, miksi menneellä viikolla on ollut niin vähän asiaa tänne. Hyvästä kirjasta on melkein mahdoton irtautua, onneksi sentään viikonloppuna on ruhtinaallisesti aikaa päästä tässä järkäleessä eteenpäin. 

Rentouttavaa viikonloppua kaikille muillekin !

RUUSUKELIM

Vihdoinkin meillä on olohuoneessa matto, joka on täsmälleen toiveiden mukainen. Matto on semiantiikkia, siinä on ruusuja mustalla pohjalla ja se on tarpeeksi suuri. Lopultakin siis löytyi villainen ruusukelim,  joka on noin 20-50 vuotta vanha ja Moldovasta kotoisin. Maton kunto on lähes virheetön enkä usko, että sitä saa normikäytöllä mitenkään piloille. Tiiviiksi kudottu villa hylkii näköjään kaikkea, maitoa, kaurapuuroa, suklaakokkareita ja erikokoisia ja -laatuisia murusia. Luonnonmateriaalit vaan ovat niin täydellisiä käytössä, kestäviä ja hyvin ikääntyviä sekä helppohoitoisia.

 Ruusukelim-mattoja myy satunnaisesti esimerkiksi  Carpetvista ja vähän isommassa määrin mm. hollantilainen Rozenkelim .  Parisen vuotta meni, ennen kuin sopiva löytyi, mutta hyväähän kannattaa aina odottaa, eikö ?

Modovalaisista matoista voi lukea vaika täältä ja meidän kotiin voi vähän paremmin kurkata uusimmassa Unelmien Talo & Koti lehdessä. 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille !

VOITTAJAFIILIS !

Kuvan kengät liittyvät tapaukseen.

Tuossa muutama viikko sitten mainitsin täälläkin ääneen, että minulla on tälle syksylle kaksi tavoitetta Kumiankka-projektin jatkoon liittyen. Ensimmäinen tavoite oli juosta kymppi tuntiin ja toisena tavoitteena oli kaivaa ne vatsalihakset esille. Sikspäkkiä ei valittevasti ole vielä näkynyt, mutta se kympin tavoite meni rikki tänään.  10. 02 km tuli juostua aikaan 56:36 ja varaa olisi ollut juosta vielä hiukan kovempaa. Ihan hyvä kuitenkin näin, jää sitten kirittävää tulevillekin lenkeille. Puhuu hän, joka vielä vuosi sitten inhosi juoksemista ja joka nyt suunnittelee voivansa  osallistua esimerkiksi johonkin juoksutapahtumaan, vaikkapa ensi keväänä. Huomannette tästä, että ihan mihinkään syvimpään murheen alhoon en ole vajonnut kaikesta valittamisesta huolimatta, kun kaikenlaisia tulevaisuuden suunnitelmia pystyn laatimaan esimerkiksi tällaisessa vähän vähemmänkin tärkeässä asiassa. Uutta varsinaista tavoitettakin mietin liikunnan saralla, tämä kympin juttu kun tuli toteutettua vähän liian nopealla aikataululla. Olen näköjään sellainen liikkuja, jota parhaiten motivoi jokin yksiselitteisesti mitattavissa oleva ( realistinen ) tavoite, kuitenkin sopivan rennolla meiningillä ja ilman kovia aikataulupaineita. Jatkossa eli syksyn aikana tavotteina voisivat olla kymppi aikaan 53:00 ja edelleen niiden vastalihasten löytyminen tuosta keskikerroksesta . Niitä kohti siis.

ELOKUU 2013

Näitä kuukausikollaaseja on yleensä ollut kiva tehdä. Nyt kuitenkin meinasi iskeä kunnon ahdistus päälle kuvia selatessa, niin ihana auringonpaiste ja kesäinen fiilis on vielä suurimassa osassa viime kuun kuvia. Taidan vähän jankuttaa tästä asiasta, mutta kesän loppuminen tuntuu ihan kamalan pahalta. Arki on löynyt päälle kuin märkä rätti vasten naamaa. Hyvin toteutuneista suunnitelmista huolimatta väsyttää jo nyt, eikä mitään oikein jaksaisi töiden lisäksi. Kahden viikon työjakson jälkeen ohimolihakset kiristävät jo niin, että mitään ei pysty kunnolla syömään eikä pää ei meinaa kääntyä lievästä alakenosta muuhu suuntaan. Joogakurssi onneksi alkaa ensi viikolla ja pääsen toivottavasti aloittamaan kauan haikailemani pilateksen. Ihan mukavia ja odotettuja juttuja molemmat, mutta paljon mielummin vetäisin peiton pään yli ja heräisin tuossa maaliskuun tietämillä. Jotain nuppia pitäisi tuolla pääkopassa hieman hienosäätää, kun vaan tietäisi, että mitä ja mihin suuntaan vääntää. Millaista säätöä muut saman asian kanssa painivat ovat ajatelleet tehdä ?

ODD MOLLY JACQUARD JUMPER

Pehmoiset neuleet ovat ehkä parasta syksyssä, se seikka on varmaankin tullut todettua täällä(kin) moneen otteeseen. Neulepaitavajetta paikkaamaan ostin Odd Mollyn syksyn mallistosta tämän Jaquard Jumperin värissä khaki beige. Se menee mainiosti sekä mekkojen että farkkujen kanssa ja värinsä puolesta on mitä monipuolisin. Uskon, että tästä tulee kestosuosikki, vaikka salaa toivonkin, että sille ei ole ihan hirveästi käyttöä vähään aikaan ainakaan.