PROJEKTI KUMIANKAN OSAVUOSIKATSAUS

Tässä vaiheessa vuotta tämä asiaa pitää taas ottaa esille, eikö ? Ihmiset heräävät pitkän terassikauden ja makkarakilojen jälkeen örsöyteen ja huonoon kuntoon. Salit täyttyvät ja lenkkipoluilla on ruuhkaa, kunnes jossain lokakuun puolessa välissä alkaa pikkujoulukausi ja glögin kittaaminen. Itsekin olen kuulunut näihin elämäntaparemontoijiin jo pitkään ja nyt parin vuoden tahkoamaisen jälkeen projekti Kumiankan™ aloittamisesta voin iloisena todeta, että tämä kesä on mennyt hiukan eri meiningillä. Paino on pudonnut kuin itsestään vielä vähän ja kuntokin tuntuu olevan ainakin samaa tasoa kuin toukokuussa. Liikuntaa on toki tullut kesäkuukausina vähemmän kuin keväällä eivätkä syömisetkään ole olleet mitenkään priimaa, mutta niinhän sen kuuluu mennäkin. Kyllä kesään muutama jäätelö ja kuohuviinilasillinen kuuluu ! Olen kuitenkin säännöllisen liikunnan ( keskimäärin 15 tuntia kuukaudessa ) lisäksi pitänyt kiinni muutamasta perusasiasta kuten säännöllisestä ruokarytmistä, kasvisten syömisestä ja riittävistä unista. Varsin simppeliä siis. Tuleviin tavoitteisiin kuuluvat ensisijaisesti juoksukunnon parantaminen ( tavoitteena juosta kymppi tuntiin nyt ensialkuun ), vatsalihasten esiinkaivaminen ja liikkuvuuden parantaminen.  Painon ei tarvitse juurikaan laskea, mutta lihasmassan lisäys läskin kustannuksella ei haittaisi yhtään . Ilmoittauduin jo joogakurssille ja salikortti on toistaiseksi voimassa. Lenkkareita olen kuluttanut viimeksi tänään, tavoitteita kohti mennään hyvää vauhtia siis. Tällainen osavuosikatsaus tällä kertaa, mites muilla ?

( EDES ) ULKOKUORI KUNTOON

Joku teistäkin varmaan muistaa tämän töllin ? Se on yksi niistä pakko-raahata-kirppikseltä-kotiin jutuista, jonka olen intoa piukassa täälläkin esitellyt.  Kaikkien muiden väläysteni tapaan myös tästä somasta nukketalon aihiosta tuli sanomista muilta päätäntävaltaisilta perheemme jäseneltä, kuinkas muutenkaan. No joo, myönnettävähän se on, että minulla on taipumus kovasti ideoida ja innostua ja olla melkoinen optimisti kaiken tekemisen ja ehtimisen suhteen.  Tosiasiassa varmaan puolet kaikesta ideoimastani jää tekemättä, joko ajanpuutteen vuoksi tai siksi, että inspis ehtii haihtua ennen kuin pääsen asiaan käsiksi. Tai siksi, että kuvittelemani homma paisuukin yllättäen liian isoksi. Olen sellaisten nopeiden ja helppojen projektien ihminen näissä puuhissa.

Siksipä tämäkin torppa on nököttänyt autotallissa kesän jälkeen. Katto hiottuna ( senkin teki mies, kun ärsyynnyin siihen, että maali ei lähtenytkään kovin helposti ) ja pikkuisen maalattuna ( hankkimani maali ei tehnytkään nättiä jälkeä ) ja tapetit poistettuna, sentään. Viime viikonloppuna raahasin talon taas sisälle, kun muistin lupaukseni siitä vitkuttelusta ja asioiden lykkäämisestä. Nyt on katto maalattu liitutaulumaalilla ja seinät smurffilla. Lievää suurempaa ärtymystä herätti puuhaillessa kieltämättä se, että valkoinen maali loppui kesken. Ja se, että joku oli jemmannut maalarinteipin. Ja sen tajuaminen, että kaikille sisäpinnoille, sisäkatto mukaan lukien pitää tehdä jotain. Ei riitä, että laittaa nätit tapetit takaseinään. Hmmm. Vähän tuskastunut olen tähän hitaaseen etenemiseen ja talon pyörimiseen nurkissa keskeneräisenä.  Jatkossa siis enemmän harkintaa ja  vähemmän innostusta mukaan kirppiskierroksille. Siihen riittänee se, että ottaa miehen aina mukaan reissuun. Tarkoittaa tosin myös sitä, että suurin osa oikeastikin kivoista löydöistä jää muiden tehtäväksi. Olemme nimittäin "vähän" eri linjoilla siitä, että mikä on kannattava ( ihana, kaunis, uniikki, tarpeellinen, vastustamaton jne. ) hankinta ja mikä ei. Arvaatte varmaan loput.

WANHAN REMONTOINNISTA ( PIENI YHTEENVETO )

Ajattelin tehdä pienen yhteenvedon siitä, mitä Kallismaalla on tapahtunut tähän mennessä. Välillä kun tuntuu siltä, että kaikesta puuhailusta huolimatta to do -lista vain kasvaa kasvamistaan eikä valmista tule yhtään. Toisaalta, ihan valmista tuskin täällä tulee ikinä olemaankaan, viisi rakennusta ja hehtaari pihaa takaavat sen, että vapaa-ajan ongelmia tuskin tulee olemaan missään vaiheessa...

Sain tilan avaimet käteeni jotakuinkin vuosi sitten ja jo silloin oli selvääkin selvempää, että aikaa ja rahaa tulee uppoamaan parikymmentä vuotta tyhjillään olleeseen torppaan ja sen piharakennuksiin melkoisen paljon. Vaan vähänpä tiesin urakan todellisesta laajuudesta ja kestosta ja siitä, miten vähän oikeasti tiedän mistään tällaisista asioista. No, tekemällä oppii ja meillä on onneksi ollut paljon hyvääkin tuuria matkassa.

Alkutilanteessa piha oli täysin pahuuden vallassa, syreeni oli ottamassa ylivallan pihasta ja vähän talostakin. Talon ja navetan välissä kasvoi lisäksi kolme tai neljä jättimäistä ja lahoa koivua, joista yhteen oli salama iskenyt, kerran, kaksi. Salamanisku oli myös repinyt tuvan pinkopahvit ja vaurioittanut sähköjohtoja. Ensimmäinen homma olikin kaadattaa lahot puut pois talon vierestä. Homman hoitanut metsäalan ihminen ihmettelikin sitä, ettei mitään vahinkoa ollut ehtinyt tapahtua, niin huonossa kunnossa puut olivat olleet. Hui. Pientä suuremman klapirallin käynnistyttyä ja edettyä aloimme puuhaamaan jatkoa. Selvää oli, että tarvitsimme jonkun asiantuntijan kertomaan meille, että mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Ihan sattumankauppaa on, että soitin ihmiselle, joka on osoittautunut varsin päteväksi ja luotettavaksi ja taitavaksi. Kyseisen ihmisen kautta myöskin tutustuimme siihen kirvesmieheen, joka otti yhteyttä Museovirastoon, jonka seurauksena saimme selville Kallismaasta paljon uutta tietoa. Sellaista tietoa, joka taas on arvokasta ihan sinällään ja jolla on myöskin paljon merkitystä remonttipäätöksiä tehdessä. Talo siis on Museoviraston rakennustutkijan mukaan paaaljon luulemaamme vanhempi, vanhempi osa on rakennettu 1800-luvun alussa ja on todennäköisesti toiminut sisäänpäinläpiävänä savupirttinä silloin. Ihmettelimmekin katon  pinkopahvien alta löytynyttä räppänää jo aiemmin, mutta eipä tullut moinen mieleenkään... Taloa on jatkettu myöhemmin, uudempi osa lienee rakennettu joskus 1850-luvulla.  Kallismaa on merkitty Museoviraston rakennuskulttuurin yleisluetteloon jo 1980-luvulla rakunnushistoraillisista ja maisemallisista syistä, meillä vaan ei ollut mitään tietoa siitä(kään).

Kallismaa on tyypillinen paritupa, jossa on tupa, kamari ja porstuakamari. 1920-luvulla on taloon vielä lisätty kuisti, jonka alkuperäiset pariovet ovat harmittavaisesti teillä tietymättömillä. Tilalla on asuttu vielä 1980-luvun loppupuolella. Sähköt on vedetty sinne jossain vaiheessa, mutta vettä ja viemäröintiä ei. Onneksi. Talon rakenteet ovat nimittäin pysyneet melko hyvässä, jopa erinomaisessa kunnossa tästä johtuen. Omakin into tuoda vettä ja viemäröintiä taloon sisälle ovat laimentuneet melkoisesti ajan kanssa. Niin paljon tärkeämpiäkin remppakohteita on, ja itse asiassa olen aika haluton kaivelemaan talon perustuksiin ja sen ympäristöön isoja koloja. Lisäksi varmaan stressaisin hulluuteen asti mahdollisista vesivahingoista.  Annetaan sen asian ainakin hautua toistaiseksi.

Varsinaisen remontin aloitimme raivaamalla talon ympärystän syreenistä ja muusta ryjästä sekä uusimalla vanhan sähköliittymän. Isohko jakokaappi sijoitettiin ulos, vähiten häiritsevälle ( ja silti häiritsevälle ) paikalle. Vedot sisällä ovat tällä hetkellä väliaikaiset, sellaiset, että niiden kanssa pärjää jotenkuten remontin ajan. Sähköt voi tästä uudesta jakokeskuksesta vetää myös ulkorakennuksiin, ainakin navettaan toivoisin saavani sähköt jossain vaiheessa ( niitä rapujuhlien lyhtyjä varten ! ) . Seuraavaksi pihaan tuotiin jättimäinen jätelava, jonne tyhjensimme kaikenlaista ryjää navetasta ja itse talosta.  Tuvan ja porstuakamarin pinkopahvit ja korvikelattiat saivat kyytiä, pinkopahvit laajojen tahrojen ja repeämien vuoksi ja korvikelattiat siksi, että alta paljastui ihanaa vanhaa lankkulattiaa. Jees ! Pieniä lahovaurioita ja aitan kuntoa kutsuin katsomaan yllämainitun kirvesmiehen, joka korjasikin tuvasta muutaman lahokohdan ja poikkimenneitä lattianiskoja. Tuvan varsinainen lattiaremontti odottaa tulevaisuutta sekin, sellaista aikaa kuin kaikki ihan välttämätön on tehty ensin. Tällä kierroksella tehdään vain pieni kosmeettinen ehostus, hiotaan lankut ja maalataan. Toinen hiontakerta ja se maalauskin todennäköisesti siirtyy keväälle, samoin leivinuunin lopullinen maalaus. Tuvan kattopaneelit maalattiin kertaalleen pellavaöljymaalilla ja näyttää mukavasti siltä, että se yksi kerta riittääkin siihen.

Saunan kattoremontti sovittiin tälle kesälle myöskin, vanha huopakatto oli pahoin repeytynyt ja piipunjuuri vuotanut. Huovan alla ollut pärekatto jätettiin aluskatteeksi, päälle tuli peltikatto, piippu muurattiin ja pellitettiin. Itse en tuosta pellityksen ulkonäöstä piittaa kauheasti, mutta ilmeisesti se on paloturvallisuuskysymys ?

Toiseksi ylimmässä kuvassa näkyy vilaus siitä varsinaisesta murheenkryynistä: navetasta. Se on osin lautarakenteinen, eteläpäädyssä on grantiittiseinä. Navetan katto on myös huopaa ja se on päässyt harmittavan huonoon kuntoon: aluslaudoitus on osin homeessa ja vuotokohtia on paljon. Lisäksi rakennus on painunut melkoisen paljon. Alkuperäinen ajatus oli katkaista navetta ja purkaa sen huonompi pääty, mutta Museoviraston kannan perusteella päädyin kuitenkin siihen, että navetta säilytetään sellaisenaan. Katto on nyt pressujen peitossa kevääseen asti. Navetta pitää nostaa ja suoristaa ja sen koko katto tehdä uusiksi. Kustannusarviosta en vielä tiedä, mutta saattaapi olla, että koko laukkukokoelma menee myyntiin. Huoh. Tämän kesän saavutuksia on navetan siivoaminen ja rojujen raivaus. Sain muuten juuri laskun jätelavan tyhjentämisestä: lavalla oli kaatopaikalle vietäessä parisen tonnia jätettä, että ei se tuntemus siitä, että energiat virtaavat vapaammin, ole ihan tuulesta temmattua. Vielä riittää työtä silläkin saralla silti. Navettaprojektin lisäksi ensi kevään ja kesän hommia ovat huussin uusiminen, asuinrakennuksen katon huolto ( pesu ja pinnoitus, Museoviraston tutkijan ehdotus ) sekä sisäremontin jatkaminen. Aitta pitää purkaa osiin ja uusia osa sen hirsistä, tämä projekti siirtynee kuitenkin sitä seuraavaan vuoteen. Nyt vain kovasti toivon, että mitään ihmeellistä ja pakottavaa tarvetta millekään isommalle ei ilmene, tässäkin on jo aika paljon kaikenlaista listattuna. Onneksi kyseessä ei ole vakituinen asunto, hermoni eivät ehkä kestäisi ikuista remppaa ! Nyt voi lähtiessä vaan huikata heipat ja palata asioihin sitten taas sopivalla hetkellä. 

ERÄÄN KAAPIN TARINA

Meillä on yksi yllätysprojekti jälleen lisää. Vanha jääkaappi, joka odottaa kunnostusta autotallissa. Kuten suurimmalla osalla huonekalujamme ja muita tavaroitamme, on tälläkin kaapilla oma tarinansa.

Olen yksin ja erityisesti sisareni kanssa lenkkeillyt tiettyä reittiä useamman vuoden ajan. Reitti kulkee merenrantaa, yhden ihanan hassun ja kivan Hannu ja Kerttu - henkisen talon pihan poikki. Rekisteröin jo ensimmäisellä lenkkikerralla talon kuistilla olevan vanhan, hieman huonokuntoisen kaapin, joka näytti täysin hylätyltä yksilöltä. Katselin kaappia monen vuoden ajan ja ihmettelin, että miksi se ei ole käytössä ollenkaan. Tosin talokin vaikutti aika autiolta, lukuunottamatta joitain vaihtuvia kukkaistutuksia. No, kuluvan vuoden eräänä loppukesän viikonloppuna sisareni lähti yksin lenkkikierrokselle ja soitti sieltä sitten intoa puhkuen: kaappi olisi minun, jos suostuisin pulittamaan siitä kaksikymmentä euroa. Sisareni oli huomannut kuistin kaiteella vettä tippuvan uimapuvun ja päättänyt reippaana naisena käydä tiedustelemassa kaapin tilannetta ja käynyt koputtamassa oveen. Kyllä vain, kaappi olisi hyvinkin kaupan ja haettavissa vaikka seuraavana päivänä. Aikamoisen hauska yllätys !

Kaappi on vanha jääkaappi ja hiukan kärsinyt vuosikausien ulkona seisomisesta. Yksi jalka on poikki ja maali hilseilee sen verran pahasti, että sille on ollut pakko näyttää hiekkapaperia. Tarkoitus on tehdä kaapista kirjoille säilytystilaa tytön huoneeseen, väriksi valikoitunee jokin sininen tai mahdollisesti vaaleankeltainen. Tai hento roosa. Tai raikas vaaleanvihreä. Tai sähäkkä pinkki. Ei osaa päättää.

KUMIANKAN PALUU

Lomaltapaluuärtymyksen lisäksi olen saanut " ilokseni " huomata kumiankan tekevän paluuta kovaa vauhtia. Ihan oma vika tietenkin, kurkkasin SportsTrackeria selatessani, että viimeisin lenkki on tehty toukokuun alussa... sentään tänä kuluvana vuonna, mutta kuitenkin aika pitkä aika sitten. Kesän aikana nautitut sammiolliset sangriaa ja grilliherkut eivät ole yhtään edesauttaneet pudotetun painon pysymistä poissa. Uaah. Se olisi sitten karu paluu arkeen ja ruotuun muutenkin. Nyt pitäisi vaan kaivaa se kuuluisa motivaatio treenaamiseen, en ole kovasta yrityksestä huolimatta vielä keksinyt sellaista asiaa, jonka houkuttelemana jaksaisin rämpiä lenkkipoluilla tai tahkota salilla päivänä kuin päivänä. Ihan liian helposti keksin kaikkea paljon kivempaa kuin liikkumisen ( kyseenalaiset ) ilot.  Jaksan ihan hyvin kaiken sen minkä haluankin, eikä kumiankan tuhoaminenkaan motivoi pidemmän päälle. No, onneksi paluu arkirytmiin sentään auttaa järkeistämään ruokakuvioita normaalimmiksi, tosin väsyneenä ruokien suunnittelu ja kaupassa käyminen ovat nekin aikamoista pakkopullaa. En yhtään ihmettele, että ihmiset tekevät niin helposti aina samoja valintoja hyllyjen äärellä ja syövät niin usein samoja ruokia, teen itsekin melkoisen usein niitä samoja tuttuja juttuja. Tänään tsemppasin ja tein sekä kaalisalaattia, kukkakaalikeittoa että tonnikala-kasvisvuokaa, mutta en usko, että tällainen ihme tulee kovin äkkiä toistumaan. Valitettavasti. 

SAUNASTA ( JA SEN REMONTOINNISTA )

Sauna. Itse en ole aikaisemmin ollut yhtään saunaihmisiä, mutta olen nyt vihdoin oppinut ymmärtämään, että vika on ollut aiemmissa kokemissanini saunoissa, ei minun ominaisuuksissani sinänsä. Kuivat, parin makuuhuoneen väliin rakennetut sähkösaunat eivät ole mistään kotoisin, eivät ainakaan silloin, kun päässyt löylyttelemään kunnon puulämmitteisessä saunassa. Ihana kosteus ja lempeä kuumuus, en yhtään ihmettele, että tätäkin vanhaa tölliä on haluttu pitää pystyssä eikä mitään kylpyhuonetta tai suihkua ole päärakennukseen koskaan tuotu. Rakennus on vuosien saatossa päässyt aika huonoon kuntoon, vesikatto vuotaa ja ulkolaudoituksessa on hiukan korjattavaa, betonilattiassa on aikamoinen rako ja lauteet, no, niitä ei oikeastaan kannattaisi mainita. Vesipadan luukku on irti ja padassakin on pieni halkeama, mutta silti, korjatahan tämä täytyy, vastaavaa ei saa uutta rakentamalla sitten millään. 

Vesikatto uusitaan, vanhan kolmiorimakatteen tilalle tehdään peltikatto. Aluskate pitänee uusia osittain ainakin, piipun juuressa oli joitain pieniä, mutta näkyviä vaurioita. Piippu muurataan ja suojataan. Ulkolaudoituksen osittainen uusiminen sekä  maalaus keittomaalilla lienevät vuorossa ensi kesänä. Uusi vesipata pitänee hankkia jossain vaiheessa, samoin lauteet pitää uusia. Lauteet ovat korkeat ja jyrkät ja reunojen suojakaiteet uupuvat. Ei kovinkaan kätevää kahden sähikäisen kanssa saunoessa. Tunnelmaa eivät silti nämä puutteetkaan pilaa millään, päinvastoin, olen huolissani uudistuksista: miten tehdä ne niin, että sama fiilis säilyy ?

SEURAAVA SISUSTUSPROJEKTI

Seuraava sisustusprojekti on vähän pienemmässä mittakaavassa. Kirpputorilta kotiutui nimittäin tällainen tukeva puurunkoinen paljon leikitty nukkekoti, jonka ajattelin kunnostaa tyttären leikkeihin. Ei sillä, että hän nukeilla leikkisi, mutta tarvitsevathan ne isopäiset pikkueläimetkin paikan jossa elää ja olla. Nukkekoti on aika hyvässä kunnossa, katto on hieman kärsinyt ja parveke aiokojen saatossa romahtanut , mutta muuten se on tukeva ja jykevä ja suorassa. 

Ajattelin poistaa vanhat tapetit ja hioa pinnat ennen maalausta. Takaseinät tapetoin omasta kotiprojektista ylijääneillä tapeteilla, niitä riittää... löysin esim. yhden PipStudion tapettirullan, johon ei ole kajottu ollenkaan. En yhtään muista, että mihin sitä ajattelin alunperin laittaa, vai ajattelinko yhtään mitään. No, joka tapauksessa, tähän varmaan uhraan siitä osan. Maaleiksi valikoituivat askartelumaalit, joita saa sopivan pienissä puteleissa. Keskikerroksen sinapinvärisen lattian saatan jättää ennalleen, väri sopii ihan hienosti yhteen tummemman turkoosin kanssa. 

Tapetit Eijffingerin

Talon mukana tulleita sisustuselementtejä

Talo kotiutui meille muutaman mutkan kautta. Bongasin sen yhdeltä satunnaisesti auki olevan kirppiksen pihalta parisen viikkoa sitten. Olimme silloin pienessä kiireessä, menossa kyläreissulle, enkä silloin oikein perehtynyt asiaan. Otin kuitenkin kuvan kirpputoripaikasta, kaiken kiireen keskellä ja miehen huokailuista huolimatta, ja sitten tuijottelin kuvasta näkyvää punakattoista tölliä melkein parisen viikkoa harmitellen. Viime viikolla mies soitti, että kirppis on auki ja tölli edelleen esillä, hakemaan sitä siis.

PAINONTARKKAILU JA HYVINVOINTI

Kumiankka-projekti alkoi syksyllä ja jatkuu edelleen. Tavoitteesta on vielä puolet jäljellä, mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen hitaaseen painonpudotustahtiin, vaikka välillä siitä nurisenkin. Yritän muistaa, välillä paremmin ja välillä huonommin, että tarkoitus on pysyvä lopputulos, joka vaatii painontarkkailun metodien pysyvää sisäistämistä. Tähän vaikuttaa juuri se, että miten on tulokseen päästy, erityisesti se, miten paljon hyvinvointia asia tuottaa. Nopea laihtuminen kun yleensä aina saavutetaan juuri hyvinvoinnin kustannuksella.

Oma idolini näissä ruoka-asioissa on Patrik Borg, joka kannattaa rentoa painonhallintaa ja jonka opit sopivat kaikille. Yhdestä hänen kirjastaan olen ottanut talteen listan pysyvän laihdutuksen ennustajista. Olen muokannut listaa vapaasti, mutta runko on siis Borgin kirjasta, jonka nimeä en näköjään ole ottanut talteen !

Pysyvän painonpudotuksen ennustajat:

* hyvinvointi: tähän vaikuttaa se, miten on laihduttu. Hyvinvoinnin parantaminen

a) tuntuu hyvältä . Tässä kohti pitää miettiä, että kuinka paljon elintapoja voi muuttaa mukavuusalueelta ( liikaa ) poistumatta. Ainakin omalla kohdallani on pitänyt hiukan siirtyä mukavuusalueeltakin pois, mutta sekin onnistuu, kun oikeasti sisäistää, että miksi näin pitää tehdä. Katso seuraava kohta.

b) tarkoittaa muutoksia, joista voi pitää kiinni ( turha, mikäli ensimmäistä kohtaa noudatetaan hyvin ). Jos teet muutoksia, jotka  tuntuvat hyviltä, helpoilta ja osalta arkea, ne ovat jatkossakin sitä. Jos taas teet asioita, jotka vaativat vahvaa itsekuria, selkeitä sääntöjä, kieltäymyksiä ja ponnistelua , ennuste ei ole hyvä pitkällä aikavälillä.  Ja tähänhän tähdätään ! Armollisuutta ja rentoutta syömiseen, sen ymmärtämistä, että aina tulee juhlia ja poikkeamia arjesta, kiirettä, keittiöremonttia, joulua. Ne vain hidastavat tahtia, mutta eivät pilaa kokonaisuutta. 

c) ei halua kuullakaan liian vähäisestä syömisestä ! Lihasta kuluu enemmän ja jaksaminen kärsii, jos energiaa saadaan liian vähän. Liian vähäinen syöminen saattaa myös sekoittaa luonnollisen näläntunteen kokemisen. Oma kokemukseni on, että liian vähäisestä  syömisestä tulee vain raivokas nälkä. Onko se yllätys ?! Malttia siis sekä treenien että syömisen tarkkailuun. 

d) vaatii välttämättömien ravintoaineiden saannin. Niiden puutos on puutos hyvinvoinnissa. Tyypillistä on liian vähäinen rasvansaanti ja mielestäni varsinkin naisilla myös liian vähäninen proteiinin saanti. Itse käytän Kalorilaskuri.fi  aina välillä parin viikon rykäyksin, lähinnä ravinnon laadun tarkkailun vuoksi.

e) tarvitsee lisäksi muitakin mielenkiintoisia asioita , ne vievät huomiota pois liiallisesta painontarkkailusta ja syömisten vahtimisesta

f) lisäksi tarvitaan fyysistä aktiivisuutta, noin 6000-8000 askelta päivässä tai 30 min/ vrk riittää. Ei tarvitse rehkiä !


* voimavarat ja tyytyväisyys elämään-> hidas eteneminen ei vie voimavaroja, jolloin mielekkyys ja tyytyväisyys säilyvät  


Jos kaipaat vähän tarkempia suuntaviivoja, niin lue tämä . 

PS. Kuvassa oleva patsas on kirppislöytö. Mulla on kuulemma " vähän " tekemistä, jos haluan yhtä sorjan varren kuin tällä naisella. Joo, pitää ainakin kasvattaa 20 senttiä jalkoihin mittaa ja nuorentua 20 vuotta ;-) !

KUMIANKKA LIKES...

... leivonnaisista, kuohuviinistä aamupalalla, maitosuklaasta, muovipussileivästä, koneen ääressä nököttämisestä, hyötyliikunnan puutteesta ja väsymyksestä. Kumiankka nauttii ja voi pulskasti saadessaan kaikkea tätä.

Sen sijaan kumiankka inhoaa runsasta liikuntaa ja vedenjuomista, yrttiteetä ja ravinteikasta ruokaa. Kumiankan saa voimaan huonosti säännöllinen ruokarytmi ja säännöllinen kuntosalitreeni ja pitkät lenkit. Kumiankka suorastaan vihaa parsakaalia ja pinaattia yhdistettynä kalaan tai kanaan, varsinkin kun se tarjoillaan sellaisena päivänä, jolloin se on joutunut hiukoilemaan . Yhyy, se itkee, kun  se kutistuu.

***

Puolessa välissä tavoitetta ollaan. Muutamia yksinkertaisia huomioita, joiden avulla homma toimii minulla.

1) Riittävästi ravinteikasta ruokaa. Nälälle häviää aina, sitä vastaan on turha taistella. Ja kalori ei ole kalori, sillä todellakin on väliä, että mistä se tulee.

2) Reipasta liikuntaa useamman kerran viikossa. Tämä on toinen ihan ehdoton juttu, varsinkin tällaisella vähän vanhemmalla kottaraisella.

3) Paluu routuun erikoistilanteiden jälkeen. Heti seuraavana päivänä. Sen hyväksyminen, että niitä erikoistilanteita tulee aina olemaan. 

4) Motivaattoriksi varsinkin alussa puntarin lisäksi mittanauha. Säännöllinen painon tai mittojen tarkkailu  on syytä ottaa ohjelmistoon jatkossakin.

5) Sellaisten muutosten tekeminen, joita voi helposti noudattaa jatkossakin. Itse olen oikeastaan tehnyt ruoan suhteen vain sen, että olen ujuttanut lisää kasviksia, hedelmiä ja marjoja ruokavaliooni ja monipuolistanut ruokavaliotani ottamalla siihen tauon jälkeen lisäksi myös punaisen lihan.  Tästä voi ja saa olla montaa eri mieltä, että miten kannattavaa se on ekologisesti ja eettisesti, mutta selkeästikään pari vuotta noudatettu kasvisruokapainotteinen ruokavalio ei sovi itselleni. Tarvitsen enemmän proteiinia ja rautaa kuin mitä tähän asti olen ravinnostani saanut. Viljojen käyttöä olen vähentänyt, mutta kaurapuuron otin takaisin ohjelmistoon koemielessä. Ihan hyvin se näyttää sopivan, tosin yksinään se ei riitä ruoaksi.

6) Edelliseen liittyen, ruokapäiväkirjaa kannattaa pitää edes muutaman vuorokauden ajan. Se on ainoa tapa tietää mitä oikeasti suuhunsa pistää ja sen mukaan sitten voi suunnitella tarvittavat muutokset. Esim. Kalorilaskuri.fi on hyvä apuväline tähän, nimenomaan sen ravinnon laadun tarkkailuun. Se laskee ravinnosta saatavat makroravinteet ja niiden suhteelliset osuudet, kuitujen saannin, kasvisten määrän jne. Minä näköjään syön 800-1000 g kasviksia päivässä, n. 2g proteiinia per painokilo ja puolet päivän energiasaannista tuleepi rasvasta. Tällainen syöminen näyttää olevan luontevaa ja helppoa minulle, ei ole nälkä vaivannut ja jaksaminenkin ollut hyvää, vaikka joudunkin tsemppaamaan välillä liikkumisen kanssa. Aina ei huvittaisi, kun sitä kaikkea muutakin on niin paljon, työtä, lastenhoitoa, lukemista, bloggailua, kodinhoitoa... lista on loputon.

***

Kuvan muffinit ovat sisareni leipomia ja suorastaan rienaavan hyviä. En ole yleensä perso leivonnaisille, mutta nämä olivat ihan järjettömän hyviä, tuoreita ja meheviä. Söinkin niitä koko vuoden kinntiön täyteen, kolme kappaletta yhdeltä istumalta. Mmmm.

HUH !

Pakko tunnustaa, en osaa käyttää Bloggeria enkä Picasaa. Ajattelin kokeilla kollaasin tekemistä ja kylläpä menikin hermot. Kuvat tulevat ihan minipieninä jo tuohon kollaasiin, enkä saa edelleenkään kuvia suurennettuna tänne. Olen kokeillut erilaisia blogipohjia ja kokeillut valita kuvat Bloggerin tarjoamissa muodoissa suuri ja erittäin suuri, mutta ei auta mikään. Olenkohan maailmankaikkeuden ainoa tumpelo, joka ei osaa jotain niin yksinkertaista ? Är-syt-tä-vää.  Hmm, no näköjään kuvia klikkaamalla ne saa suurennettua, mutta onpas vaivalloista näiden tekeminen ja katsominen.

Tunika Benetton, farkut Sisley, saappaat Vagabond, sukat Lindex, laukku Marc by Marc Jacobs.

***

Nyt lasillinen punaviiniä ja hyvän kirjan kimppuun. Mukavaa viikonloppua kaikille !

*edit. Jees ! Taisin onnistua !
*edit. 2  Vielä lisää kuvamuokkauksia... tätä on sitten luvassa enemmänkin :-)

OSTOLAKOSSA

Järkkäilin vaatekaappeja tässä eräänä päivänä ja tulin siihen tulokseen, että on aika aloittaa ostolakko. En aio pitää mitään perinteistä " älä osta mitään " -kuukautta, vaan vastaavan vaatekappaleen ( yläosan, alaosan, kengät, laukun ) saa hankkia vasta sitten, kun kaikkia jo olemassa olevia on pidetty ainakin kertalleen. Vaatteiden kohdalla ( pl. takit ) tämä tarkoittaa sitä, että ne pidetään pesukuntoon. Juhlavaatteet ja selkeät sesonkivaatteet jäävät ulkopuolelle, niillä on aina aikansa ja paikkansa. 

Joitain juttuja on jo hankinnassa ja ne toteutan, kirppisjuttujakaan ei lasketa ( kirppistelyyn ei ole tilaisuutta kuin aniharvoin ). Tarkoituksena on lähinnä tutkia sitä, mitä kaikkea kaapista jo löytyykään ja saada ne käyttöön, sekä laittaa sitten kiertoon kaikki epäsopiva tai vaikeasti yhdisteltävä.

Edit. Esimerkiksi yläosia on noin 100, tässä luvussa eivät ole mukana topit ja trikoopaidat. Farkkuja on 20 paria . Yläosia pidän 2-3 päivää yleensä ennen kuin laitan ne pesuun. Töissä on työvaatteet erikseen. Farkut menevät hyvin viikonkin, että aika pitkä lakko on tulossa. Hmmm.