RUUSUKELIM

Vihdoinkin meillä on olohuoneessa matto, joka on täsmälleen toiveiden mukainen. Matto on semiantiikkia, siinä on ruusuja mustalla pohjalla ja se on tarpeeksi suuri. Lopultakin siis löytyi villainen ruusukelim,  joka on noin 20-50 vuotta vanha ja Moldovasta kotoisin. Maton kunto on lähes virheetön enkä usko, että sitä saa normikäytöllä mitenkään piloille. Tiiviiksi kudottu villa hylkii näköjään kaikkea, maitoa, kaurapuuroa, suklaakokkareita ja erikokoisia ja -laatuisia murusia. Luonnonmateriaalit vaan ovat niin täydellisiä käytössä, kestäviä ja hyvin ikääntyviä sekä helppohoitoisia.

 Ruusukelim-mattoja myy satunnaisesti esimerkiksi  Carpetvista ja vähän isommassa määrin mm. hollantilainen Rozenkelim .  Parisen vuotta meni, ennen kuin sopiva löytyi, mutta hyväähän kannattaa aina odottaa, eikö ?

Modovalaisista matoista voi lukea vaika täältä ja meidän kotiin voi vähän paremmin kurkata uusimmassa Unelmien Talo & Koti lehdessä. 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille !

VENETSIALAISTEN HENGESSÄ

Täälläpäin ei ole olut tapana viettää kesäkauden päättymistä venetsialaisten merkeissä. Viikonloppu on kuitenkin osin vierähtänyt, jos nyt ei venetsialaisia juhlien, niin ainakin niiden hengessä. Kesä Kallismaalla on ohi ja kun sinne palaamme seuraavan kerran, on syksy jo pitkällä. Haikeissa tunnelmissa lukitsin pääoven tänään, ensi kevääseen tuntuu olevan ikuisuus.

***

Yläkuvan Venetsian tunnelmia kuvaava akvarelli on Aarne Oskar Lammisen käsialaa ja on tämän kesän aikana tehty antiikkikauppalöytö. 

TURKOOSIA JA KUKKIA

Kallismaan remonttihan on tietenkin edelleen kesken, mutta se ei ole estänyt minua hankkimasta muutamia sinne sopivalta tuntuvia asioita jo nyt. Aika monessa asiassa näyttäisi olevan jotain vähän turkoosiin vivahtavaa sinistä tai sitten kukkasia tai sitten sekä että.

Erityisen tyytyväinen olen keskimmäisen kuvan tuoliin ja sen kahteen kaveriin, jotka löytyivät yhden antiikkiliikkeen loppuunmyynnistä yhteensä viidelläkympillä. Kaksi tuoleista on mustaksi maalattuja ja tämä yksi kaupanpäällinen ihana vanhan turkoosin värinen. Tuolit on naulattu puunauloin ja ne ovat edelleen hyvässä käyttökunnossa. Ikean tuolitkin taitavat maksaa enemmän per kappale kuin nämä kolme vanhaa kaunotarta. Kannatti kolkutella suljettua ovea, kerrankin.

Peltirasia on löytö Etsystä ja Arabian lautaset paikalliselta kirppikseltä. Jos jollakin pöyrii nurkissa tuota Arabian sarjaa, ostan sitä mielelläni lisää ! Sarjan nimenkin saa kertoa, jos sen sattuu tietämään. Kiitos !

TAPETTIHOMMIA ELI VÄHÄN REMPPAPÄIVITYSTÄ

Kallismaan remontti etenee hiljalleen. Navettaremontin lisäksi on tehty terassi ja vähän pihahommia sekä puuhasteltu sisätiloissa. Kunnon keittiötä ei vieläkään ole, mutta lankkulattiat on maalattu ja yksi huone on saatu levytettyä ja tapetoitua.  Levyttämisessä ja tapetoinnissa olikin urakkaa kerrakseen, talon seinät kun ovat ihan kierot,  joka suuntaan vähän tai vähän enemmän vinksallaan. En tullut oikein loppuun asti ajatelleeksi tuota tapettivalintaa... joku rönsyilevämpi kuvio olisi varmastikin ollut helpompi kaikinpuolin. Raitojen saaminen edes jotakuinkin suoraan oli nimittäin aikamoinen homma, mutta mies onnistui siinä olosuhteet huomioon ottaen oikein mallikelpoisesti.

Hirren päälle laitettiin ensin kerros hengittävää, huokoista puukuitulevyä eristeeksi ja pintaa tasoittamaan. Saumakohdat teipatattiin märällä paperinauhalla, puukuitulevyt esiliisteröitiin muovittomalla liisterillä ja tapetoitiin makulatuuripaperilla. Makulatuuritapetin päälle tuli sitten tämä Pihlgren & Ritolan Kanerva, jonka laittamisessa tosiaan oli melkoinen taiteileminen. Onneksi huonekorkeus on tässä huoneessa vain kahden metrin luokkaa, joten tapetin käsittely oli kuitenkin suhteellisen helppoa ( näin sivustakatsojan mielestä ainakin ).

Tapetin pohjaväri on ovela, sellainen haalea limenvihreä. Väriä on vaikea saada kuviin oikein, se näyttää helposti joko vihreältä tai sitten keltaiselta. Lattia on lakkaöljymaalilla maalattu vaaleanharmaaksi ja tulevat lattialistat maalataan samalla maalilla ja sävyllä. Vanhoja lattialistoja ei kannata enää laittaa paikoilleen, ne ovat harmittavan huonossa kunnossa. Katto jäänee tummaksi, en ole oikein innostunut sen maalaamisesta tai pinkopahvittamisesta. 

Tapettipöytänä toimi navetasta löytynyt vanha 50-luvun ( ? ) laakaovi. Näitä ovia on kymmenkunta ja olemme pohtineet niiden sijoituspaikkaa. Kaatopaikallekaan ovia ei oikein raaskisi viedä, joten jos joku tarvitsee tällaisia omaan käyttöönsä, saa hihkaista !

KANERVAA JA EMALIKUKKIA

Hauskimmat remppahommat eli tapettivalinnat on tehty. Tai no, hauskaksi tuskin pystyy sanomaan prosessia, jossa sekä ykkös- että kakkosvaihtoehdotkin ovat loppu, slut, finito ja jossa joutuu sitten niiden sijaan miettimään noin kolmeakymmentä sellaista vaihtoehtoa, joita ei alunperin olisi tullut edes ajatelleeksi. Ruskean Juhannusruusun tilalle tuli siten vaaleansininen vastaava  ja Sablonin tilalle tämä Kanervankukka. Mitä enemmän tuijottelen molempia tapettilappusia, sitä enemmän pidän molemmista. Kanervatapetti tuntuu erityisen hyvältä valinnalta, se kun tuo mieleeni mummulan ja erityisesti isoäitini, joka on tässä huoneessa lapsuutensa nukkunut ja Kallismaan pihan kanervat istuttanut.

Pitää muuten kehua Tapettitalon asiakaspalvelu ihan kunnolla. Kärsivällistä, ystävällistä, asiantuntevaa ja mukavaa. Eipä voisi juuri enenmpää toivoa ! 

Isohko emalivati on uudehko kirppislöytö. Olen monen muun tapaan vähän koukussa näihin vateihin ja kuppeihin. Mutta ihmekös tuo, kauniita ja monikäyttöisiähän ne ovat. 

KOTISATUNNAISET

Kuvailin viikon aikana vaihteeksi vähän näitä tuttuja nurkkia, valo kun oli päivänä muutamana melkoisen ihana, vieläpä työpäivän jälkeenkin. Eteinen on saanut vähän maalia niskaansa ja muutaman taulun seinälle, mitään muuta täällä ei ole tapahtunut. Muutenkin on aika tylsää ja hiljaiseloa tämä oleminen, mutta toisaalta arki on parasta, kun se on tasaista ja yllätyksetöntä. Viime viikon isoimmat asiat olivat alustavat keskustelut navettaremontista, tutustuminen raakaproteiinijauheeseen, ensimmäiset narsissit ja salmon loverien pyörittely yhdelle ihanalle synttärisankarille. Muuten ollaan menty peruskaavalla: töitä, harrastuksia, liikuntaakin. Luulen, että olen tuon liikkumisen suhteen saamassa juonesta kiinni: olen vähentänyt tehoja ja käynyt salillakin vain noin kerran viikossa. Kroppa ei ole yhtään ylirasitustilassa nyt kun olen malttanut liikkua rauhallisemmin melko isoista määristä huolimatta. Hyvä näin. Kaikkea ei aina tarvitse näköjään tehdä hampaat irvessä ja täydellä kiukulla, melko kauan sen asian oppimiseen menikin. 

Palaan muuten tuohon raakaproteiiniasiaan myöhemmin. Olen vannonut, että en koske mihinkään proteiinivalmisteisiin, mutta vastaan tuli sellainen tuote, jonka kokeilua en voinut vastustaa.

KYNNYKSELLÄ

Omassa ajanlaskussani huomenna alkaa virallisesti kevät ! Pieniä merkkejä sen kynnyksellä olemisesta onkin jo näkynyt: ensimmäiset pajunkissat on bongattu ja iltaisin ei enää tarvitse lenkkeillä pilkkopimeässä. Tulppaanit ovat ilmestyneet meillekin ja kuopus täyttänyt vuosia. Kumiankkakin alkaa olla kevätkuosissa, melkein kymmenen kiloa on tullut pudotetettua painoa sen alkamisesta lähtien. Olen tyytyväinen siihen, mutta sekä lihaskunnon että aerobisen kunnon kohottamisessa riittää vielä sarkaa. Ja se ylläpitovaihe vasta haastava onkin, loppuelämän mittainen projekti, jonka varrelle varmasti riittää kaikenlaista haastetta.

Kevätfiilis on aiheuttanut sen, että innolla odotan remppapuuhien alkamista ja jostain syystä myös pihahommien kimppuun pääsemistä. Tätäkö se ikääntyminen teettää ?! Lähestyvän keski-iän varmana merkkinä pidin jo tässä taannoin antiikkiliikkeen kanta-asiakaskorttia, mutta kyllä marjapuskahulluus taitaa olla vielä selvempi merkki siitä, että ikää kertyy vinhaa vauhtia. Vähempikin riittäisi, mutta omasta puskasta kerätyt marjat ovat kieltämättä melkoisen hyviä. Ja sekä pihahommat että ne marjat sopivat paremmin kuin hyvin tuohon edellä mainittuun loppuelämän projektiin. Sitä kohti mennään.

KAAPPI JA SEN ASUKKAAT

Pakko varmaan viimeistään tässä kohtaa myöntää, että olen erityisen perso vanhoille kaapeille. Mitä pienempi ja koristeellisempi, sen parempi. Kulmakaapista olen haaveillut lapsuudestani lähtien. Lundbyn klassikoksi muodostuneessa nukkekodissani ihanin kaluste oli taivaansininen talonpoikainen kulmakaappi, josta varmaan olin saanut ajatukseni. Se kaappi on muuten yhä tallessa, se on yksi harvoja ehjänä säilyneitä nukkekodin tavaroita. 

Tämä 1800-luvun kulmakaappi ei ole ihan samanlainen kuin se lapsuuteni taivaansininen, mutta ihastuin siihen silti taannoin mattokaupoilla käydessämme. Täydellinen paikkakin sille löytyi ihan pienen pohdinnan jälkeen. Ja täydellinen tarkoituskin ilmeni: kaappi on nyt koti miehen edesmenneen papan veistämille puuhahmoille ja muutamalle muulle vanhalle esineelle. Se on selvästi kotonaan nyt.

VALINNAN VAIKEUS

Sain vihdoin ja viimein tilattua Tapettitalolta muutaman näytteen. Ja niinhän siinä sitten kävi, livenä tapetit ovat vieläkin hienompia kuin kuvissa. En oikeasti osaa päättää, vaan haluaisin kaikkia näitä, johonkin edes.  Kallismaalla on kuitenkin tapiseerattavia huoneita vain neljä. Vaihtoehdot ovat jättää joku kivoista malleista pois, jatkaa taloa tai tapetoida kotona vaihteeksi jotain. Todennäköisin näistä on tuo ensimmäinen vaihtoehto, niinpä harrastin jo pientä esikarsintaa. Ainakin noita kahta alimman kuvan tapettia ( Kulkurin ruusu ja Sabloni ) pitää saada jonnekin. Myös ruskeapohjainen Juhannusruusu on korkealla tykkäyslistalla, harmi vain, että sitä ei tällä hetkellä saa ollenkaan. Mahdollisesti kesällä siitä otetaan uusi painos, mutta  en saanut täyttä varmuutta asiasta.  Sitä tietoa odotellessa taidan tilata vielä muutaman palan tutkittavaksi, ettei valinta vaan käy liian helposti !

TALVEN KUKKASIA

Valoikävän lisäksi vaivaa väri- ja kukkaikävä. Pientä lievitystä niihin molempiin tuovat kauniit lakanat ja kirppislöydöt. Tarjotin on englantilaista vankkaa tekoa, todennäköisesti 1970-luvulta. Pelastin sen romuvyöryn alta syyssateiden aikaan. Se ilahdutti silloin ja se ilahduttaa nytkin, väreissä on kieltämättä paljon voimaa.

VÄHÄN VÄRIÄ

Tai vähän enemmän väriä. Tuntuu siltä, että kaikenlaiset värit ovat tunkeneet kotiimme pikkuhiljaa. Olen aiemmin ollut erittäinkin neutraalin sisustuksen ystävä ja esimerkiksi punainen väri kotona on tuntunut ihan vieraalta. No, niinpä vain tyttären huone on tällä hetkellä melko punainen, pienellä ripauksella sinistä, pinkkiä ja valkoista, eikä se haittaa yhtään. Päinvastoin, huone on aika energinen ja siksipä se sai muutaman punahuivisen neitokaisen fiilistä ylläpitämään. Jotenkin tuo violettikin näyttäisi sopivan punaisen kanssa ihan hyvin, hmmhmm...  yksi seinä on valkoinen ja kaipaa ylleen selvästi jotain.

Ja se pieni tuunaamani kaappi on seinässä, tatta-daa ! Aina silloin tällöin jotkut projektit saadaan päätökseen tässäkin huushollissa. Sen voisi vaikka ottaa ihan tavaksi asti, alkaen tästä päivästä.

KIRJAT SEINÄLLÄ

Meillä on kirjojen kanssa melkoinen sijoitusongelma ja alakerran remonttia odotellessa kirjaparat majailevatkin autotallin perukoilla odottamassa aikaa parempaa. Romaanien kanssa autotallisäilytys ei ole mikään iso ongelma, lainaamme lähes kaiken lukemamme kirjastosta, joka on lähellä ja koostaan huolimatta melko monipuolinen tarjonnaltaan. Keittokirjoja tarvitsemme kuitenkin koko ajan, joten niiden on syytä olla esillä. Kirjat olivat remontin jälkeen pitkään tuossa työtasolla tukkeena. Tukkeena tosiaan, sillä keittiö on pieni. Jossain vaiheessa tuli idea " näkymättömistä kirjahyllyistä " , mutta ne tuntuivat sittenkin melkoisen hennoilta pystyäkseen kannattelemaan keittokirjojen kokoisia murikoita. Ikeasta sitten tarttuivatkin mukaan jykevät hyllynkannattimet, joista väsäsimme helpot pikku"hyllyt". Muutamalla ruuvilla vain kiinni seinään ja siinä se.

Eniten on keitelty Vahteran ja Nurmen ohjeilla. Myös Jamie on melko kova sana ja Tuomisenkin kirjoja on selailtu ahkerasti. Googleakin tulee käytettyä jonkun verran, mutta ei se korvaa kaunista ja hyvin tehtyä kirjaa millään.

Vaaleanpunainen on tyttösen oma keittis, ahkerasti selailtu jo sekin.

PIENI KAAPPI-DIY

Sain vihdoin ja viimein valmiiksikin jotain . Yleensä ideoin ja suunnittelen, toteutus monesti jää kokonaan tai venyy ja vanuu vähintääkin epämääräisen ajan. Tämän vanhan lääkekaapin raahasin mukaani kirppikseltä varmaan parisen vuotta sitten. Vein sen jo takaisin kirpputorille myytäväksi, mutta onneksi kukaan ei tajunnut ostaa sitä ! Tyttö sai siitä niille isopäisille ötököilleen oivan kodin, se nukkekoti kun on ihan vaiheessa vielä(kin).

Leikkasin jämätapeteista paloja ja liimasin ne Erikeeperillä suoraan metallipintaan.  Reunan ympärille kietaisin washi-teippiä, jonka kiinnitin decoupage-lakalla. Kuivumisen jälkeen suihkutin pinnalle kirkasta lakkaa, toivottavasti sen verran paljon, että palasten reunat eivät lähde repsottamaan.

Sisustaakin tuli hiukan koristeltua, tyttären pyynnöstä. 

Seinälle asti kaappi ei ole vielä tietenkään ennättänyt. Mutta tuohon se tulee, punaista tapettia vasten, sitten joskus.

LENTÄVÄ MATTO VOL IV

Makuuhuone sai sinne paremmin sopivan maton vähän ennen joulua. Matto on joululahja mieheltä, joka välttämättä halusi lahjoa minua jollain. En keksinyt muuta kuin tämän kulahtaneen kaunottaren, johon olimme törmänneet aiemmin syksyllä yhdessä antiikkiliikkeessä ja josta silloin saimme pienen sanaharkankin aikaiseksi...

 Matto peittää mukavasti lattiaa, josta en oikein pidä. Hiukan ( eli siis joka päivä ) harmittelen, ettemme uusineet lattiaa ennen muuttoamme. Nyt ajatuskin jostain lattiaremontista tuntuu tuskastuttavalta, lisäksi lattia on kuitenkin melko hyväkuntoinen, joten se saa olla. Ihana Belle joutui tämän maton myötä siirtymään evakkoon olohuoneeseen, jossa se itse asiassa onkin paremmassa käytössä. Nytkin kuopus pötköttelee siihen kääritytyneenä, Putousta odotellen. Itse en tajua ko.ohjelman viehätystä ollenkaan, mutta en anna sen häiritä vaan nauran muiden mukana sopivissa ( ! ) kohdissa.

Kuvissa seikkaileva auto on pojan yksivuotislahja ja hankittu joskus Turun Kauppahallin leluliikkeestä. Nykyään sillä ei ole muuta virkaa kuin koristekäyttö ja se onkin pysyvästi siirtynyt vanhempien iloksi makuuhuoneeseen melkein keskelle kulkuväylää. Note to self: lahjojen koko on myös tärkeää, pienempi on parempi, ainakin silloin, kun se tulee omaan huusholliin.

KIRPPISRUUSUJA

Törmäsin näihin syksyisiin kirppisruusuihin, kun selailin kuvia siivoamismielessä. Kallismaalla ei päästä sisustamaan ihan vielä, mutta keräilen silti kaikenlaista jo varastoon. Erityisesti ruusu- ja kukkakuosit viehättävät. Mielestäni vanhassa torpassa, jonka pihassa edelleen kukkivat ruusut monen vuoden laiminlyönneistä huolimatta, voi olla ruusuista ja romanttista sisustustakin hiukan. Sen lisäksi olen heikkona vanhoihin ristipitotöihin, joita valitettavan harvoin löytyy hyväkuntoisina. 

Kuvissa vilahtaa pari muutakin kivaa löytöä samalta reissulta, iso emalivati ja turkoosi/minttupohjainen vanha kangas, josta kaavailen pöytäliinaa ihan sellaisenaan. Emalivati on hauskasti kuvioitu ja melko iso, täydellinen ilahduttamaan perunateatterihetkiä. Pitääkin muistaa ottaa siitä muutama kuva jossain vaiheessa, muiden emalifanien iloksi ( tai harmiksi, ihan miten vain ) !

JUGEND-RYHTIÄ

Joskus sitä ehtii sitten kuitenkin kaikenlaista, kuten kuvaamaan yhtä tuolia kaikesta hässäkästä huolimatta. Kuten eilen mainitsinkin, ostin nämä ryhdikkäät ja vähän miehekkäätkin tuolit puolisolleni joululahjaksi. Tuoleja on neljä kappaletta, kaikki ikäänsä nähden oikeinkin hyvässä kunnossa. Tällä hetkellä tuolit on ripoteltu ympäri huushollia, kuten tarkoitus olikin; niiden funktiona on nimittäin toimia yleisistuimina aina tarvittaessa. Keskikerroksesta olohuonetta tukkimasta hävisi kaksi isoa korituolia näiden tuolien alta, korituolit on tarkoitus viedä Kallismaalle kevään koittaessa.  ( Pitää vain hankkia pakettiauto lainaan kaiken kaman sinne roudaamista varten. Tosin en missään nimessä kelpuuta maalle mitään, mitä en periaatteessa katselisi myös kotonani. Korituolit ovat omat mielituolini, mutta ihan liian isot tähän asuntoon, joten ne saavat siirtyä sinne . )

Tykkään erityisesti tuolien värityksestä: mustaa ja ihanan patinoitunutta ruskeaa, ikilemppariani ( ja toivottavasti vähän miehenkin ). Tuoleissa on lisäksi uskomattoman hyvä istua, selkä suoristuu kuin itsestään. Hintaa näillä kaunokaisilla oli reilusti vähemmän kuin esimerkiksi Ikean tuoleilla, uskomatonta, mutta totta.

Muita vanhojen huonekalujen ystäviä ?

VÄHÄN MAKUUHUONEESTA JA KIRJOISTA

Vähän hitaanlaiseen päivitystahtiin löytyy yksi sellainenkin syy, joka oikeasti liittyy ajankäyttöön. Olen nimittäin lukenut viime aikoina kohtalaisen ahkerasti,  kirjastosta kun on melkein joka käynnillä tarttunut mukaan jotain kiinnostavaa. Keskittymiskykykin on ollut kohtalaisella tasolla, tosin katkonaista touhuahan lukeminen lapsiperheessä silti on. Satun vielä pitämään paksuista kirjoista, joten yhden kirjan lukemiseen kieltämättä menee tovi. Mutta silti, olen iloinen, että lukuinto on palannut melko nihkeän jakson jälkeen voimakkaana. Tällä syksynä  olen erityisesti suosinut Otavan " sinisiä " kirjoja Tammen "keltaisten" sijaan. Eugenides, Shields, Oates ovat viimeaikaisia lukukokemuksiani. Oatesin rankka Sisareni, rakkaani on edelleen kesken, sitä ei voi lukea kuin pienissä erissä aiheen ja erikoisen kirjoitustyylin vuoksi. 

Makkarissa on mukavan rauhallinen tunnelma lukemiseen. Ihan pieni ongelma vain on se, että kun sänkyyn menee illalla pehmeissä vaatteissa ja kirja kourassa, herää jossain vaiheessa siihen, että valot palavat, kello on ties mitä ja parista viimeisestä sivusta ei muista yhtikäs mitään. Tänäänkin tankkasin itseni useammalla kupillisella kahvia, jotta jaksaisin valvoa edes hetken tuon Oatesin kirjan parissa sen jälkeen, kun lapset ovat kuukahtaneet. Todennäköisesti täysin hukkaanheitetty yritys, mutta aina sopii yrittää, varsinkin, kun huomenna toivottavasti saa nukkua johonkin seitsemään asti. Lapsilla on kylläkin outo taipumus herätä nimenomaan viikonloppuisin erityisen aikaisin, viikolla sitten taas nukuttaisi vaikka iltapäivään asti. Ehtii kuulemma paremmin leikkiä, kun herää ajoissa. Ehkä minunkin pitää siirtää lukutuokiot viikonloppuaamuihin ? 

MAALASIN VÄHÄN LISÄÄ

Niitä kehyksiä maalatessani päätin samalla vaivalla sutia myös parit vanhat ja kolhiintuneet, hyvin ysärit taulunkehykset. Väristä piti tulla sellainen vanhanajan vaaleanvihreä, mutta kuivuttuaan ( ihan itse ) sekoitettu maali paljastuikin aika minttuiseksi. Väri on pienen tuumiskelun jälkeen ihan mukiinmenevä ja päätinkin jättää ne toistaiseksi näin. 

Kuvat on tehty melkoisen pienin ristipistoin, muliinilangalla pellavapohjalle. Enää ei taitaisi meikäläisen  silmät ja hermot kestää moista puuhastelua, mutta sitäkin on siis joskus kokeiltu, vuosia sitten. Tänä päivänä olen tyytyväinen siitä, jos saan edes irronnen napin paikoilleen.

KAAPPIPROJEKTI VOL II

Sen yhden kaappiprojektin lisäksi tästä talosta löytyy toinenkin vastaava projekti . Ostin pari vuotta  vähän aikaa sitten kirppikseltä vanhan lääkekaapin, joka on ollut tarkoitus maalata jollain kivalla ( keltaisella ? ) maalilla. Paria eri maalia olen pintaan kokeillut, huonoin tuloksin. Niinpä kaappi on töröttänyt tukkeena autotallissa, monen parin muun jutun kanssa. Ennen takaisin kirppikselle raahaamista päätin kuitenkin kokeilla liimata tapettia kaapin pintaan, onneksi. Nyt pitäisi enää hankkia pullo lakkaa ja puhdas pensseli viimeistelyä varten, sekä houkutella mies poraamaan pari reikää seinään kaapin kiinnittämistä varten ... kunhan vain ensin osaisin päättää, että mihin se laitetaan. 

Kuvat ovat keskeneräisestä kaapista, valmiista niitä tulee sitten, kun se on paikoillaan. Tapetit ovat Eijffingerin mallistoista.