VENETSIALAISTEN HENGESSÄ

Täälläpäin ei ole olut tapana viettää kesäkauden päättymistä venetsialaisten merkeissä. Viikonloppu on kuitenkin osin vierähtänyt, jos nyt ei venetsialaisia juhlien, niin ainakin niiden hengessä. Kesä Kallismaalla on ohi ja kun sinne palaamme seuraavan kerran, on syksy jo pitkällä. Haikeissa tunnelmissa lukitsin pääoven tänään, ensi kevääseen tuntuu olevan ikuisuus.

***

Yläkuvan Venetsian tunnelmia kuvaava akvarelli on Aarne Oskar Lammisen käsialaa ja on tämän kesän aikana tehty antiikkikauppalöytö. 

TURKOOSIA JA KUKKIA

Kallismaan remonttihan on tietenkin edelleen kesken, mutta se ei ole estänyt minua hankkimasta muutamia sinne sopivalta tuntuvia asioita jo nyt. Aika monessa asiassa näyttäisi olevan jotain vähän turkoosiin vivahtavaa sinistä tai sitten kukkasia tai sitten sekä että.

Erityisen tyytyväinen olen keskimmäisen kuvan tuoliin ja sen kahteen kaveriin, jotka löytyivät yhden antiikkiliikkeen loppuunmyynnistä yhteensä viidelläkympillä. Kaksi tuoleista on mustaksi maalattuja ja tämä yksi kaupanpäällinen ihana vanhan turkoosin värinen. Tuolit on naulattu puunauloin ja ne ovat edelleen hyvässä käyttökunnossa. Ikean tuolitkin taitavat maksaa enemmän per kappale kuin nämä kolme vanhaa kaunotarta. Kannatti kolkutella suljettua ovea, kerrankin.

Peltirasia on löytö Etsystä ja Arabian lautaset paikalliselta kirppikseltä. Jos jollakin pöyrii nurkissa tuota Arabian sarjaa, ostan sitä mielelläni lisää ! Sarjan nimenkin saa kertoa, jos sen sattuu tietämään. Kiitos !

VÄHÄN KUIN PYJAMASSA

Ihan sama, mitä mieltä muut ovat, mutta haaremipökät vaan ovat omasta mielestäni ihan parhaat housut. Ne pelastavat kaikki sunnuntait ja muut kotipäivät. Sipaus korallia ei myöskään ole yhtään pahitteeksi, peilistä kun katsoo aina hieman pirteämpi versio itsestä sen jälkeen. Mustia silmänalusia kun ei peitä kuin lainapeite, joten hiukan voi, ja pitää, hämätä.

Mukavaa alkavaa viikkoa ! Allekirjoittaneen pitäisi jo olla nukkumassa, mutta tässä mä istun ja ihmettelen. Aina vaan ei raaski, tänäänkin oli niin hieno päivä ja hyvää seuraa, että auringosta ja lämmöstä piti ottaa kaikki ilo irti. Ehkä syksy on vähän lyhyempi tällä kertaa ?

ELOKUUSSA PARASTA

- kesän rippeet lakastuvine kukkineen

- samettiset illat

- pimeät yöt

- lämpimät valot

- pihajuhlat

- ystävien tapaaminen

- ravut

- pehmeät neuleet

THE KEITTO

Lupasin antaa sen maailman parhaan bataattikeiton ohjeen ja olinkin aikeissa nimetä postaukseni sen mukaisesti, mutta TS:n Ruoka olikin ehtinyt ennen minua tekemään moisen tempun. Nimesin tämän sitten vähän vaatimattomammin. TS:n ohjekin on hyvin samantyylinen kuin tämä, joten uskon kyllä, että tuokin versio on erinomaisen hyvä. Oikeasti, keitto on niin hyvää, että olen syönyt sitä neljä päivää putkeen. Huomenna on viides keittopäivä ja jos oikein hyvä tuuri käy, saan nauttia tätä vielä lauantainakin. Ja joo, tein toisen satsin, kun sunnuntainen erä loppui eilen.

1 iso bataatti

1 sipuli

4 porkkanaa

tuoretta tai säilöttyä inkivääriä

currya

valkosipulia

thai sweet chili -kastiketta tai jos haluat tulisempaa, pelkkää chiliä jossain muodossa

korianteria jauheena

kasvislientä

ruokaöljyä

tetra kookoskermaa

Ohje on ihan perus kasvissosekeitto-ohje. Kuullota mausteet reilussa määrässä ruokaöljyä ( itse käytin noin 3 rkl ). Myös currya ja inkivääriä ja toki muitakin mausteita kannattaa laittaa reilusti, ruokalusikallinen ainakin noita miedompia ja chiliä sitten vähän varovaisemmin. Kuullota pilkottu sipuli ja valkosipuli, nakkaa mukaan muut kasvikset. Kuullota hetki. Lisää kasvislientä sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Keitä kasvikset pehmeiksi, lisää kookoskerma ja soseuta. Pinnalle sopivat erilaiset yrtit, korianteri ja persilja nyt ainakin, sekä paahdetut siemenet. Omaan lounasannokseeni olen lisäksi upottanut purkillisen raejuustoa, mutta sellainen annos ei tietenkään päässyt kuvattavaksi asti. Maku on toki sellaisessakin annoksessa kohdallaan, mutta ulkonäöstä ei valitettavasti voi sanoa samaa.

( Täällä on meiniki ihan Plants vs Zombies -tasoa. Sopii arvata, kumpaa puolta minä edustan. Pirteää loppuviikkoa kuitenkin jaksan toivottaa kaikille muille ! )

PALUU

Olen monta kertaa täälläkin pohtinut sitä, että olisko sittenkin helpompaa olla ilman lomia. Tuntuu taas vaihteeksi niin tuskalliselta tämä ajatus arkeen paluusta. Meillä on onneksi ollut siihen pehmeä lasku, kun oma lomani on kestänyt vielä ensimmäisen koulu- ja harrastusviikon verran. Puuhaa onkin riittänyt, on pitänyt miettiä ja valmistaa sopivia eväitä liikkuvalle koululaiselle, neuvotella pelisäännöistä kotona, metsästää harrastusvälineitä ja sopivia vaatteita, sumplia aikatauluja, juosta koulun, päiväkodin ja jäähallin väliä, päällystää kirjoja ja miettiä, että mitähän tästäkin oikein tulee. Kaikesta tuskailustani huolimatta olen päättänyt, että ihan hyvä siitä tulee, kunhan muutama tärkeä asia vain hoituu.

1. Nukkumisesta ei tingitä. Lapsille vähintään kymmenen tuntia unta vuorokaudessa ja aikuisille kahdeksan. Väsyneenä ei mistään tule mitään, ei töistä, ei liikkumisesta, ei kotihommista, ei ajattelusta tai järkevän ruokavalion noudattamisesta.

2. Hyvästä syömisestä ei tingitä. Tarpeeksi väriä, hyviä rasvoja ja proteiineja kaikkien lautaselle. Haasteelliseksi asian tekee meillä se, että perheen pienin voisi hyvin elää pelkällä suklaalla ja makkaralla ja vieroksuu erityisesti monia maitotuotteita sekä  lähes kaikkea rehulta tai muuten epämääräiseltä vaikuttavaa. Aterioita ja välipaloja pitää suunnitella etukäteen ainakin päivä tai kaksi.

3. Riittävästi omalle tasolle sopivaa ja monipuolista liikuntaa. Sellaista, joka virkistää, muttei rasita liikaa. Jos salille tai lenkille ei oikeasti ehdi tai jaksa lähteä ja olo on sellainen, että ei ole tehnyt "mitään" voi silloin tsekata vaikka Movesin avulla vuorokauden hyötyliikunnat. Terveyden kannalta kun riittää, että fyysistä aktiivisuutta on tarpeeksi paljon, tyylillähän ei ole niin väliä. Moves on siitä kiva, että se on päällä koko ajan. Riittää, että puhelin on päällä ja mukana, niin se toimii. Tällaiselle vähän numerofriikille hyötyliikkujalle tuo on oikein toimiva juttu, Sportstrackerin ja muiden sovellusten lisäksi. Kiitos vain, sisareni, loistavasta vinkistä !

4. Etukäteissuunnittelua ja ennakointia, varsinkin tiukkoina päivinä. Yhteinen kalenteri olisi loistava, mielellään sähköinen sellainen. Vielä ei ole löytynyt sopivaa, vinkatkaa, jos tiedätte jonkun hyvän version !

5. Vain pakolliset aikataulut sallitaan, kaikkea ylimääräistä menoa yritetään välttää.

6. Nettiajan ja tv:n katselun minimointi. Miten se onkin niin, että kun tähän koneen viereen istahtaa, saatta hujauksessa mennä tunti taikka kaksi ? Sähköpostia tai Facebookia EI tarvitse vilkuilla viiden minuutin välein, ei missään mitään oleellista kuitenkaan tapahdu.

Ja bonuksena:  kaikki paikoilleen ja paikka kaikelle. Öhöm. Helpottaisi elämää ja erityisesti aamulähtöjä kummasti, kun tämä kohta toteutuisi.  Tuskin toteutuu neljän ripottelijan taloudessa, mutta aina sopii yrittää. 

Keittiökuvat liittyvät asiaan lähinnä sillä, että olen yrittänyt ottaa tavakseni tehdä sunnuntaisin alkuviikon sapuskat. Ainakin töihin otettavat eväät ja jotain muutakin yleensä. Tänään valmistui maailman parasta bataattisosekeittoa kattilallinen. Helppoa ja hyvää, sellaista kiitos muutenkin tähän loppuvuoteen !

FLORAL LOVE [ AUGUST ]

OHIKIITÄVÄÄ

Ihan sama, vaikka joku sanoisikin, että kesä ei ole vielä ohi. On se.

TAPETTIHOMMIA ELI VÄHÄN REMPPAPÄIVITYSTÄ

Kallismaan remontti etenee hiljalleen. Navettaremontin lisäksi on tehty terassi ja vähän pihahommia sekä puuhasteltu sisätiloissa. Kunnon keittiötä ei vieläkään ole, mutta lankkulattiat on maalattu ja yksi huone on saatu levytettyä ja tapetoitua.  Levyttämisessä ja tapetoinnissa olikin urakkaa kerrakseen, talon seinät kun ovat ihan kierot,  joka suuntaan vähän tai vähän enemmän vinksallaan. En tullut oikein loppuun asti ajatelleeksi tuota tapettivalintaa... joku rönsyilevämpi kuvio olisi varmastikin ollut helpompi kaikinpuolin. Raitojen saaminen edes jotakuinkin suoraan oli nimittäin aikamoinen homma, mutta mies onnistui siinä olosuhteet huomioon ottaen oikein mallikelpoisesti.

Hirren päälle laitettiin ensin kerros hengittävää, huokoista puukuitulevyä eristeeksi ja pintaa tasoittamaan. Saumakohdat teipatattiin märällä paperinauhalla, puukuitulevyt esiliisteröitiin muovittomalla liisterillä ja tapetoitiin makulatuuripaperilla. Makulatuuritapetin päälle tuli sitten tämä Pihlgren & Ritolan Kanerva, jonka laittamisessa tosiaan oli melkoinen taiteileminen. Onneksi huonekorkeus on tässä huoneessa vain kahden metrin luokkaa, joten tapetin käsittely oli kuitenkin suhteellisen helppoa ( näin sivustakatsojan mielestä ainakin ).

Tapetin pohjaväri on ovela, sellainen haalea limenvihreä. Väriä on vaikea saada kuviin oikein, se näyttää helposti joko vihreältä tai sitten keltaiselta. Lattia on lakkaöljymaalilla maalattu vaaleanharmaaksi ja tulevat lattialistat maalataan samalla maalilla ja sävyllä. Vanhoja lattialistoja ei kannata enää laittaa paikoilleen, ne ovat harmittavan huonossa kunnossa. Katto jäänee tummaksi, en ole oikein innostunut sen maalaamisesta tai pinkopahvittamisesta. 

Tapettipöytänä toimi navetasta löytynyt vanha 50-luvun ( ? ) laakaovi. Näitä ovia on kymmenkunta ja olemme pohtineet niiden sijoituspaikkaa. Kaatopaikallekaan ovia ei oikein raaskisi viedä, joten jos joku tarvitsee tällaisia omaan käyttöönsä, saa hihkaista !

BLINGBLING

Olen ollut omissa hankinnoissa hyvinkin maltillinen viimeisen vuoden ja mitään uutta olen ostanut itselleni melkoisen vähän. Alemyynnitkin kiersin kaukaa, sekä netissä että muuten, lukuunottamatta tuota Humanityn korua, jonka raaskin useamman kuukauden pohtimisen jälkeen vihdoin tilata, niin hyvässä alessa se oli.  Reissussa tapahtui toinen sortuminen, harkittu sellainen. Nukuin  oikein kahden yön ylitse ennen kuin lunastin tämän laukkuihanuuden. Pääkallo ja blingbling yhdessä saattavat ehkä olla jonkun mielestä vähän liikaa, mutta minä olen melkein nukkunut laukku tyynyn alla. Käyttömukavuutensa se on myös osoittanut jo monessa, sinne mahtuu helposti useampikin kirja ja ihan mukavasti kauppaostoksia. Just passeli jokapäiväiseen käyttöön siis.

Laukku on Cream Clothingin Frederikke Shopper, Cream deluxe -mallistosta. Nolla osumaa google-haulla, joten saattaapi hyvin olla jotain vanhempaa mallistoa.

PROJEKTI KUMIANKAN OSAVUOSIKATSAUS

Tässä vaiheessa vuotta tämä asiaa pitää taas ottaa esille, eikö ? Ihmiset heräävät pitkän terassikauden ja makkarakilojen jälkeen örsöyteen ja huonoon kuntoon. Salit täyttyvät ja lenkkipoluilla on ruuhkaa, kunnes jossain lokakuun puolessa välissä alkaa pikkujoulukausi ja glögin kittaaminen. Itsekin olen kuulunut näihin elämäntaparemontoijiin jo pitkään ja nyt parin vuoden tahkoamaisen jälkeen projekti Kumiankan™ aloittamisesta voin iloisena todeta, että tämä kesä on mennyt hiukan eri meiningillä. Paino on pudonnut kuin itsestään vielä vähän ja kuntokin tuntuu olevan ainakin samaa tasoa kuin toukokuussa. Liikuntaa on toki tullut kesäkuukausina vähemmän kuin keväällä eivätkä syömisetkään ole olleet mitenkään priimaa, mutta niinhän sen kuuluu mennäkin. Kyllä kesään muutama jäätelö ja kuohuviinilasillinen kuuluu ! Olen kuitenkin säännöllisen liikunnan ( keskimäärin 15 tuntia kuukaudessa ) lisäksi pitänyt kiinni muutamasta perusasiasta kuten säännöllisestä ruokarytmistä, kasvisten syömisestä ja riittävistä unista. Varsin simppeliä siis. Tuleviin tavoitteisiin kuuluvat ensisijaisesti juoksukunnon parantaminen ( tavoitteena juosta kymppi tuntiin nyt ensialkuun ), vatsalihasten esiinkaivaminen ja liikkuvuuden parantaminen.  Painon ei tarvitse juurikaan laskea, mutta lihasmassan lisäys läskin kustannuksella ei haittaisi yhtään . Ilmoittauduin jo joogakurssille ja salikortti on toistaiseksi voimassa. Lenkkareita olen kuluttanut viimeksi tänään, tavoitteita kohti mennään hyvää vauhtia siis. Tällainen osavuosikatsaus tällä kertaa, mites muilla ?

AHVENANMAALLA

Maltoin vihdoinkin käyttää muutaman hetken Ahvenanmaan reissun valokuvien läpikäymiseen. Ilmat vaan ovat olleet viime päivinä niin mahtavat, että koneella on tullut istuttua tosi vähän. Kuvia kertyi matkalta tosin onneksi vain 150 kappaletta, joten urakka ei ollut kovin iso. Osasyynä kuvien melko vähäiseen määrään oli varmastikin autossa istuttujen kilometrien määrä ja pari sateisempaa päivää ( sekä muiden perheenjäsenten huokailu aina, kun alan kaivaa kameraa esiin ).

Ensinnäkin pitää todeta, että Ahvenanmaa on ihana paikka ! Oikein hävettää, että näinkin vanhaksi piti elää, jotta se tuli todettua. Itse en autossa istumisesta juurikaan piittaa, mutta tuolla sitä teki ihan ilokseen. Aivan mielettömän hienoja taloja ja maisemia näki lähes joka käänteessä. Talot olivat lähes poikkeuksetta hyvin hoidettuja ja kauniilla pihoilla varustettuja. Ja sitä ruusujen määrää, oioi ! Talojen ja muiden rakennusten tyyli on saanut paljon enemmän vaikutteita lännestä kuin idästä ja täytyy sanoa, että jos joskus alamme rakentaa omaa taloa, niin lähtisin Ahvenanmaalle hakemaan ideoita sitä varten. Erityismaininnan arvoisia ovat Maarianhaminan hauskat neliönmuotoiset talot ja ihanat Kissankulmaa muistuttavat maatalot aidattuine pihoineen. Ja maaseutu ihan sinänsä oli todella kaunista katseltavaa, ainakin tällaiselle vanhojen rakennusten ystävälle, jonka mielestä punamullalla maalattuja taloja ja suloisia pieniä kivikirkkoja ei voi koskaan olla liikaa.

Majapaikkamme oli suurimman osan aikaa ( eli kolme yötä ) Lemlandissa sijaitseva bed & breakfast Amalia, jossa oli kauniisti laitetut, siistit huoneet, ystävällinen henkilökunta ja mahtava aamupala paikallisten tuottajien antimista. Erityismaininnan tässä kohtaa ansaitsee Haddnäs gårdin makkara, jota meidän perhe söi varmaan yhteensä pari kiloa sekä Grannasin tuorepuristettu omenamehu, jota haettiin kotiinkin pari laatikollista. Ihan kuin äitini tekemää mehua ja se on paljon sanottu se. Lapset olivat aivan innoissaan ja onnessan paikan eläimistä, kaneista, määkeistä ( lampaista ) ja häristä ( eli highlander-karjasta ), joita nuorimmainen ei ollutkaan "nähnyt vuosikymmeniin".  Matkaa majapaikasta Maarianhaminaan eli lähimpään ravitsemusliikkeeseen kertyi 22 kilometriä suuntaansa, joten hiukan suunnittelua päivän ruokailut aamupalaa lukuunottamatta vaativat. Muuten en keksi paikasta moitteen sanaa, paikka oli ihanan rauhallinen ja lenkkimaastotkin ihanteelliset. Yhden aamulenkin juoksin lähes täydellisessä hiljaisuudessa, ainoat kuulemani äänet olivat omien askeleideni lisäksi sähköaidan vaimea naksunta ja ainoa näkemäni liike metsäkauriin hyppy lenkkipolkuni ylitse.

Tekemisiin kuuluivat maisemien ja talojen ihailun, lampaiden syöttämisen ja  Äventyrsgolfissa pelailun ja uimisen lisäksi tietenkin syöminen kivoissa paikoissa. Parasta ruokaa saimme Stallhagenin panimopubissa, jonne kannattaa ihan ehdottomasti suunnata. Paikan pulled pork oli ihan tajuttoman hyvää eikä se olutkaan hassummalta maistunut ;) Kastelholma puolestaan kuuluu varmasti kaikkien Ahvenanmaan matkaajien kohteisiin joka tapauksessa, mutta sinne kannattaa mennä myös ihan siksi, että Michael Björklund on avannut sinne Smakbyn. Hieno paikka ja hyvä ruoka, kohtuuhintaan jopa. Pub Niska kuuluu samaisen herran luomuksiin ja voin kyllä lämpimästi suositella paikan plåtbrödia. Lampaanlihapizza bearnaisekastikkeella voi kuulostaa erikoiselta, mutta on oikeasti ihan mieletön makuyhdistelmä, samoin tykästyin kovasti lohen ja piparjuurimajoneesin yhdistelmään. Kahviloista taasen on pakko mainita Svarta Katten, josta saa ihan hillittömän hyviä leivonnaisia ja hyvää kahvia kohtuuhintaan. Muutenkin hintataso oli ihan kohtuullinen ja jokaisessa ruokapaikassa sai lapsille sopivat annokset helposti.

Kiersimme Ahvenanmaata autolla ristiin rastiin. Paikoista jäivät mieleen erityisesti Kastelholma sekä Geta ja sieltä Havsvidden. Getasta löytyy patikointireittejä rotkoineen ja luolineen, me tyydyimme lasten kanssa kesyyn Peikkopolkuun, jonne sinnekään ei kuitenkaan kannata lähteä korkkareissa ( tai tiukoissa farkuissa, kuten allekirjoittanut ). Maarianhaminan hauskinta tekemistä oli pelaaminen Äventyrsgolfissa ja tietysti lelukaupoissa käyminen lomarahojen kera. Museolaiva Pommernissa emme käyneet, vuorokauden oleilumme Maarianhaminassa kun oli melko sateinen. Ihailmme sitä kuitenkin ulkoa päin ja päätimme, että seuraavalla kerralla sitten. 

Reissu oli kaikenkaikkiaan oikein onnistunut, sopivan mittainen ja rento. Laivamatkat olivat hiukan tuskalliset, mutta onneksi Turusta matka Maarianhaminaan ei ole kauhean pitkä ja Tactic on kehitellyt kivoja matkapelejä. Yllätyksenä tuli sen sijaan se, miten hiljaista Ahvenanmaalla on jopa parhaimpaan sesonkiaikaan ja miten oikeasti ruotsinkielinen se on. Jotenkin olin kuvitellut, että kaikkialla on kova ryysis ja ruuhka ja että ihan oikeasti ihmiset osaavat myös suomea...

Jäin odottamaan mahdollisuutta lähteä tuonne jonain kauniina syyskuisena viikonloppuna. Paikan on pakko olla värien puolesta siihen vuodenaikaan upea, jopa hienompi kuin mitä nyt.

Vi ses !

Psst. Blogin Facebook-sivut päivittyvät vähän useammin kuin tämä varsinainen bogi täällä !