Näin uuden vuoden kynnyksellä tulee aina pohdittua monenlaista, mennyttä ja tulevaa, toteutuneita toiveita ja mietteitä monelaisista jatkoista. Sen verran olen oppinut, että en tee ehdottomia lupauksia yhtään mistään, vaan pikemminkin mietin yhden tai kaksi kehittämiskohdetta. Tapani lykätä ikävien asioiden tekemistä "huomiselle" tai " ensi viikolle " tai " loman jälkeiselle ajalle " ( eli vitkuttelu ) joutuu tällä kertaa analysoitavaksi ja työstettäväksi. Hiki tulee pelkästä ajatuksestakin, olen nimittäin varsin perso lykkäämään asioita, ihan sellaisesta yksinkertaisesta asiasta lähtien, että ajattelen laittaa tavaran paikoilleen sitten ensi kerralla kun menen sen ohitse enkä nyt heti. Tai siivota vaatehuoneen ensi viikonloppuna, kun nyt on paljon mukavempaakin tekemistä. Ymmärrätte varmaan, että monenmoista ehtii kasaantua tekemistä odottamaan, sitten joskus. Ja kun se joskus joskus tulee, hommaa on ihan älyttömästi eikä sitä enää edes tiedä, että mistä aloittaa. Selkeä parannuskohde siis tämä ikävä puoleni, varsinkin yhdistettynä melko rentoon "mietitään sitä sitten" -asenteeseen, joka vallitsee ajattelussani monellakin saralla. Missään nimessä en halua tehokkaaksi ja järjestelmälliseksi kotioloissakin, mutta parannettavaa kaikenlaisessa ajattelun ja toiminnan lepsuudessa kyllä on. Ja nyt kun näen tämän kirjoitettuna, totean, että on tosiaan korkea aika laittaa töpinäksi tässä asiassa. Uh.
Samaan putkeen sitten muutama sana bloggaamisesta. Tämäkin on pitänyt tehdä jo monta kertaa aiemmin, mutta ylläolevien ajatusten innoittamana tehdään se sitten nyt. Olen pariin otteeseen täälläkin kertonut, että olen kärsinyt pitkään jonkinlaisesta kriisistä blogin suhteen. Olen kyseenalaistanut oikeastaan kaiken tähän liittyvän, sen järkevyyden ajankäytön ja kaiken muunkin suhteen. Valokuvata voi ilman blogiakin, vaikka osittain juuri ensimmäisen järkkärin hankinnan myötä kiinnostuin valokuvaamisesta vähän enemmän ja se antoi hyvän syyn blogin perustamiselle. Nyt on kuitenkin pidemmän aikaa tuntunut siltä, että jotta tämän blogin pitämisessä olisi mitään mieltä, pitäisi tähän olla mahdollisuuksia satsata enemmän ja kehittyä paremmaksi. Pitäisi olla enemmän aikaa valokuvaamiseen ja kirjoittamiseen, pitäisi nähdä enemmän vaivaa. Keksiä jatkuvasti jotain uutta ja kiinnostavaa. Seurata tarkemmin aikaa ja trendejä. Kaikkea. Oikeasti en jaksa kiinnostua kaikesta uudesta ollenkaan vaan poimin sekä uusista ja vanhoista jutuista tasan ne asiat, jotka tuntuvat omilta. Osa päätyy tänne ja osa ei. Hyvä kysymys onkin, että miksi yhtään minkään pitää päätyä yhtään minnekään. Tähän itselläni ei ole mitään tyhjentävää vastausta antaa, mutta ehkä parilta yleiseltä keskustelupalstalta voi löytää analyysin jos toisenkin niin halutessaan. Olen pyöritellyt asiaa suuntaan jos toiseenkin, mutta en ole saanut päätettyä mitään lopullista, blogin pitäminen kun on samanaikaisesti sekä kivaa että ihan typerää. Se antaa ja ottaa, ilahduttaa, ärsyttääkin joskus. Vaa'ankieli on pitkään keikkunut jossain siinä plussan ja miinuksen välillä, mitenköhän sen saisi käännettyä sinne positiivisen suuntaan pysyvästi ?
Tekstit
