KAAPPI JA SEN ASUKKAAT

Pakko varmaan viimeistään tässä kohtaa myöntää, että olen erityisen perso vanhoille kaapeille. Mitä pienempi ja koristeellisempi, sen parempi. Kulmakaapista olen haaveillut lapsuudestani lähtien. Lundbyn klassikoksi muodostuneessa nukkekodissani ihanin kaluste oli taivaansininen talonpoikainen kulmakaappi, josta varmaan olin saanut ajatukseni. Se kaappi on muuten yhä tallessa, se on yksi harvoja ehjänä säilyneitä nukkekodin tavaroita. 

Tämä 1800-luvun kulmakaappi ei ole ihan samanlainen kuin se lapsuuteni taivaansininen, mutta ihastuin siihen silti taannoin mattokaupoilla käydessämme. Täydellinen paikkakin sille löytyi ihan pienen pohdinnan jälkeen. Ja täydellinen tarkoituskin ilmeni: kaappi on nyt koti miehen edesmenneen papan veistämille puuhahmoille ja muutamalle muulle vanhalle esineelle. Se on selvästi kotonaan nyt.

WANHAN REMONTOINNISTA ( PIENI YHTEENVETO )

Ajattelin tehdä pienen yhteenvedon siitä, mitä Kallismaalla on tapahtunut tähän mennessä. Välillä kun tuntuu siltä, että kaikesta puuhailusta huolimatta to do -lista vain kasvaa kasvamistaan eikä valmista tule yhtään. Toisaalta, ihan valmista tuskin täällä tulee ikinä olemaankaan, viisi rakennusta ja hehtaari pihaa takaavat sen, että vapaa-ajan ongelmia tuskin tulee olemaan missään vaiheessa...

Sain tilan avaimet käteeni jotakuinkin vuosi sitten ja jo silloin oli selvääkin selvempää, että aikaa ja rahaa tulee uppoamaan parikymmentä vuotta tyhjillään olleeseen torppaan ja sen piharakennuksiin melkoisen paljon. Vaan vähänpä tiesin urakan todellisesta laajuudesta ja kestosta ja siitä, miten vähän oikeasti tiedän mistään tällaisista asioista. No, tekemällä oppii ja meillä on onneksi ollut paljon hyvääkin tuuria matkassa.

Alkutilanteessa piha oli täysin pahuuden vallassa, syreeni oli ottamassa ylivallan pihasta ja vähän talostakin. Talon ja navetan välissä kasvoi lisäksi kolme tai neljä jättimäistä ja lahoa koivua, joista yhteen oli salama iskenyt, kerran, kaksi. Salamanisku oli myös repinyt tuvan pinkopahvit ja vaurioittanut sähköjohtoja. Ensimmäinen homma olikin kaadattaa lahot puut pois talon vierestä. Homman hoitanut metsäalan ihminen ihmettelikin sitä, ettei mitään vahinkoa ollut ehtinyt tapahtua, niin huonossa kunnossa puut olivat olleet. Hui. Pientä suuremman klapirallin käynnistyttyä ja edettyä aloimme puuhaamaan jatkoa. Selvää oli, että tarvitsimme jonkun asiantuntijan kertomaan meille, että mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Ihan sattumankauppaa on, että soitin ihmiselle, joka on osoittautunut varsin päteväksi ja luotettavaksi ja taitavaksi. Kyseisen ihmisen kautta myöskin tutustuimme siihen kirvesmieheen, joka otti yhteyttä Museovirastoon, jonka seurauksena saimme selville Kallismaasta paljon uutta tietoa. Sellaista tietoa, joka taas on arvokasta ihan sinällään ja jolla on myöskin paljon merkitystä remonttipäätöksiä tehdessä. Talo siis on Museoviraston rakennustutkijan mukaan paaaljon luulemaamme vanhempi, vanhempi osa on rakennettu 1800-luvun alussa ja on todennäköisesti toiminut sisäänpäinläpiävänä savupirttinä silloin. Ihmettelimmekin katon  pinkopahvien alta löytynyttä räppänää jo aiemmin, mutta eipä tullut moinen mieleenkään... Taloa on jatkettu myöhemmin, uudempi osa lienee rakennettu joskus 1850-luvulla.  Kallismaa on merkitty Museoviraston rakennuskulttuurin yleisluetteloon jo 1980-luvulla rakunnushistoraillisista ja maisemallisista syistä, meillä vaan ei ollut mitään tietoa siitä(kään).

Kallismaa on tyypillinen paritupa, jossa on tupa, kamari ja porstuakamari. 1920-luvulla on taloon vielä lisätty kuisti, jonka alkuperäiset pariovet ovat harmittavaisesti teillä tietymättömillä. Tilalla on asuttu vielä 1980-luvun loppupuolella. Sähköt on vedetty sinne jossain vaiheessa, mutta vettä ja viemäröintiä ei. Onneksi. Talon rakenteet ovat nimittäin pysyneet melko hyvässä, jopa erinomaisessa kunnossa tästä johtuen. Omakin into tuoda vettä ja viemäröintiä taloon sisälle ovat laimentuneet melkoisesti ajan kanssa. Niin paljon tärkeämpiäkin remppakohteita on, ja itse asiassa olen aika haluton kaivelemaan talon perustuksiin ja sen ympäristöön isoja koloja. Lisäksi varmaan stressaisin hulluuteen asti mahdollisista vesivahingoista.  Annetaan sen asian ainakin hautua toistaiseksi.

Varsinaisen remontin aloitimme raivaamalla talon ympärystän syreenistä ja muusta ryjästä sekä uusimalla vanhan sähköliittymän. Isohko jakokaappi sijoitettiin ulos, vähiten häiritsevälle ( ja silti häiritsevälle ) paikalle. Vedot sisällä ovat tällä hetkellä väliaikaiset, sellaiset, että niiden kanssa pärjää jotenkuten remontin ajan. Sähköt voi tästä uudesta jakokeskuksesta vetää myös ulkorakennuksiin, ainakin navettaan toivoisin saavani sähköt jossain vaiheessa ( niitä rapujuhlien lyhtyjä varten ! ) . Seuraavaksi pihaan tuotiin jättimäinen jätelava, jonne tyhjensimme kaikenlaista ryjää navetasta ja itse talosta.  Tuvan ja porstuakamarin pinkopahvit ja korvikelattiat saivat kyytiä, pinkopahvit laajojen tahrojen ja repeämien vuoksi ja korvikelattiat siksi, että alta paljastui ihanaa vanhaa lankkulattiaa. Jees ! Pieniä lahovaurioita ja aitan kuntoa kutsuin katsomaan yllämainitun kirvesmiehen, joka korjasikin tuvasta muutaman lahokohdan ja poikkimenneitä lattianiskoja. Tuvan varsinainen lattiaremontti odottaa tulevaisuutta sekin, sellaista aikaa kuin kaikki ihan välttämätön on tehty ensin. Tällä kierroksella tehdään vain pieni kosmeettinen ehostus, hiotaan lankut ja maalataan. Toinen hiontakerta ja se maalauskin todennäköisesti siirtyy keväälle, samoin leivinuunin lopullinen maalaus. Tuvan kattopaneelit maalattiin kertaalleen pellavaöljymaalilla ja näyttää mukavasti siltä, että se yksi kerta riittääkin siihen.

Saunan kattoremontti sovittiin tälle kesälle myöskin, vanha huopakatto oli pahoin repeytynyt ja piipunjuuri vuotanut. Huovan alla ollut pärekatto jätettiin aluskatteeksi, päälle tuli peltikatto, piippu muurattiin ja pellitettiin. Itse en tuosta pellityksen ulkonäöstä piittaa kauheasti, mutta ilmeisesti se on paloturvallisuuskysymys ?

Toiseksi ylimmässä kuvassa näkyy vilaus siitä varsinaisesta murheenkryynistä: navetasta. Se on osin lautarakenteinen, eteläpäädyssä on grantiittiseinä. Navetan katto on myös huopaa ja se on päässyt harmittavan huonoon kuntoon: aluslaudoitus on osin homeessa ja vuotokohtia on paljon. Lisäksi rakennus on painunut melkoisen paljon. Alkuperäinen ajatus oli katkaista navetta ja purkaa sen huonompi pääty, mutta Museoviraston kannan perusteella päädyin kuitenkin siihen, että navetta säilytetään sellaisenaan. Katto on nyt pressujen peitossa kevääseen asti. Navetta pitää nostaa ja suoristaa ja sen koko katto tehdä uusiksi. Kustannusarviosta en vielä tiedä, mutta saattaapi olla, että koko laukkukokoelma menee myyntiin. Huoh. Tämän kesän saavutuksia on navetan siivoaminen ja rojujen raivaus. Sain muuten juuri laskun jätelavan tyhjentämisestä: lavalla oli kaatopaikalle vietäessä parisen tonnia jätettä, että ei se tuntemus siitä, että energiat virtaavat vapaammin, ole ihan tuulesta temmattua. Vielä riittää työtä silläkin saralla silti. Navettaprojektin lisäksi ensi kevään ja kesän hommia ovat huussin uusiminen, asuinrakennuksen katon huolto ( pesu ja pinnoitus, Museoviraston tutkijan ehdotus ) sekä sisäremontin jatkaminen. Aitta pitää purkaa osiin ja uusia osa sen hirsistä, tämä projekti siirtynee kuitenkin sitä seuraavaan vuoteen. Nyt vain kovasti toivon, että mitään ihmeellistä ja pakottavaa tarvetta millekään isommalle ei ilmene, tässäkin on jo aika paljon kaikenlaista listattuna. Onneksi kyseessä ei ole vakituinen asunto, hermoni eivät ehkä kestäisi ikuista remppaa ! Nyt voi lähtiessä vaan huikata heipat ja palata asioihin sitten taas sopivalla hetkellä. 

REMPPAPÄIVITYSTÄ

Kallismaan remontti etenee hitaasti, mutta varmasti. Viikonloppuna minä kerin pihaa ( ne perhanan syreenit, arggh ! ) ja mies raivasi sisätiloja sorkkaraudan kanssa. Makuuhuoneen katto vaikuttaa hyvältä, repeytyneiden ja tahraisten pinkopahvien alta paljastui ihan priimakunnossa oleva kattolaudoitus. Katthirsistä pinkopahvi lähti irti huonosti, ne pitänee kostuttaa ja yrittää sitten irroitella.

Myös pikkuhuoneen katto osoittautui oikein hyväkuntoiseksi. Huoneesta purettiin loput pinkopahvit sekä seinistä että katosta, lisäksi sai kyytiä huoneen nurkasta aikamoisen osan haukannut lautarakenteinen vaatekomero. Komeron yhdestä seinälaudasta löytyi isoäitini allekirjoitus ja päivämäärä vuosikymmenten takaa, aika hauska yksityiskohta. Kaakeliuunin reunamilta on muutama kaakeli irronnut, samoin luukkujen ympärillä on hieman murtumaa. Ajattelin pyytää jonkun asiantuntijan katsomaan, että pitääkö sille tehdä jotain. Tässä kunnossa emme sitä uskalla käyttää. Pikkuhuoneen vanhat lattialankut ovat erinomaisessa kunnossa, nämä eivät kaipaa kuin kevyen hionnan ja maalin/vahauksen päälle.

Sähköpääkeskus on nyt uusittu. Saunan kattoremontista on pyydetty tarjous sekä työn että materiaalien osalta. Hommiin päästäneen tällä viikolla. Navettaa on hieman tyhjennetty, sieltä otettiin nyt käyttöön se edellisessä postauksessa ja alla näkyvä sohva. 

Leivinuunista koerapsuteltiin  ( tai mies rapsutteli, minä seisoin vieressä ihmettelemässä )  osa maalista pois, ei hyvä ratkaisu ainakaan tiilien kohdalla , mutta alareunan pelti saa varmaankin jäädä ilman maalia, mikäli pintaa pystyy yhtään viimeistelemään maalinpoiston jäljiltä. Tuvan lattiasta mainitsinkin jo aiemmin, se on vanhaa, leveää lankkua, josta joku taltan kanssa veistellyt paloja pois. Harmi, mutta ajattelimme  silti tehdä sille vain kevyen hionnan ja maalauksen tai vahauksen. Elämä saa näkyä tässäkin yksityiskohdassa.

SAUNASTA ( JA SEN REMONTOINNISTA )

Sauna. Itse en ole aikaisemmin ollut yhtään saunaihmisiä, mutta olen nyt vihdoin oppinut ymmärtämään, että vika on ollut aiemmissa kokemissanini saunoissa, ei minun ominaisuuksissani sinänsä. Kuivat, parin makuuhuoneen väliin rakennetut sähkösaunat eivät ole mistään kotoisin, eivät ainakaan silloin, kun päässyt löylyttelemään kunnon puulämmitteisessä saunassa. Ihana kosteus ja lempeä kuumuus, en yhtään ihmettele, että tätäkin vanhaa tölliä on haluttu pitää pystyssä eikä mitään kylpyhuonetta tai suihkua ole päärakennukseen koskaan tuotu. Rakennus on vuosien saatossa päässyt aika huonoon kuntoon, vesikatto vuotaa ja ulkolaudoituksessa on hiukan korjattavaa, betonilattiassa on aikamoinen rako ja lauteet, no, niitä ei oikeastaan kannattaisi mainita. Vesipadan luukku on irti ja padassakin on pieni halkeama, mutta silti, korjatahan tämä täytyy, vastaavaa ei saa uutta rakentamalla sitten millään. 

Vesikatto uusitaan, vanhan kolmiorimakatteen tilalle tehdään peltikatto. Aluskate pitänee uusia osittain ainakin, piipun juuressa oli joitain pieniä, mutta näkyviä vaurioita. Piippu muurataan ja suojataan. Ulkolaudoituksen osittainen uusiminen sekä  maalaus keittomaalilla lienevät vuorossa ensi kesänä. Uusi vesipata pitänee hankkia jossain vaiheessa, samoin lauteet pitää uusia. Lauteet ovat korkeat ja jyrkät ja reunojen suojakaiteet uupuvat. Ei kovinkaan kätevää kahden sähikäisen kanssa saunoessa. Tunnelmaa eivät silti nämä puutteetkaan pilaa millään, päinvastoin, olen huolissani uudistuksista: miten tehdä ne niin, että sama fiilis säilyy ?

ROMUSTA AARTEEKSI ELI RUOKAPÖYDÄN AIHIO

Sarjassamme postauksia romuromantiikan ystäville: navetan perimmäisestä nurkasta löytyivät nämä aarteet . Vanha leivinpöytä ja pari yhtä pitkää pätkää sileää lankkua ( lattiaa ? ) näyttivät niin hyviltä, että testasimme niitä parin pukkijalan päälle. Jees. Tuleva ruokapöytä, joko Kallismaalle tai kotiin. Mäntysuopaa ja kuuraus juuriharjalla sekä vähän korkeammat jalat alle, se on siinä.

***

Kuvissa näkyy ruokapöyän aihion lisäksi myös sitä todellisuutta, jota blogeissa monesti peräänkuulutetaan. Ihan helkkaristi linnunp***aa ja kuutioittain ryjää. Tänään raivailimme navettaa hiukan, sehän on tarkoitus purkaa osittain ensi keväänä ja siksikin tyhjennämme sitä. Lisäksi sisäinen feng shuini ( tai joku sellainen ) vaatii romujen kippaamista jätelavalle, ihan mielenrauhan vuoksi. Toki aarteidenetsintä on myös tärkeää, mutta valitettavasti nyt on myönnettävä, että roskisosasto vie tässä kohteessa voiton. Kaikenlaista mielenkiintoista sitä onkin säilytetty, mm. viisi ruosteista potkukelkkaa, joista jokaisesta on jäljellä noin yksi kolmasosa tai jotain. Huoh.

REALITY BITES ELI REMPPAKUULUMISIA

Tervetuloa työleirille.

Lupasin aiemmin vähän Kallismaan remonttikuulumisia. Osa lomafiiliksistä oli näytillä aikaisemmin, nyt sitten olisi tarjolla sitä vähemmän kaunista katseltavaa. Saan varmaankin mieheltä moitteita, kun totean, että kivaa on tämäkin karuista kuvista huolimatta, hänhän kuitenkin tekee ne likaiset hommat ja hikoilee voimaa vaativien juttujen kimpussa. Hommaa tosiaan riittää, sen kertoi yksi rakennusalan ammattilainen, jonka pyysin tekemään pienen kuntokartoituksen ja auttamaan remonttisuunnitelman tekemisessä, itse kun emme oikein tienneet, että mistä aloittaa. Tai siis, aloitimme siitä, että muutama iso, vaarallisen laho puu kaadettiin, mutta siinäpä se. Tämän kesän projekteja ovat siten sähköjen uusiminen, saunan huopakaton purku ja peltikaton teko sekä piipun korjaus/uudelleen muuraus, navetan peittäminen pressulla ensi kevään korjausta varten: navetta aiotaan lyhentää ja jäljelle jääneeseen osaan tehdään huopakaton tilalle peltikatto. Kaikki kasvillisuus pitää raivata talon ympäriltä ( tehty ! ) ja muutama ilmastointiaukko porata ( ööh, tai jotain ) kivijalkaan. Aitta pitää jossain vaiheessa purkaa osiin ja rakentaa uusiksi, eteläpäädyn hirret ovat pahoin lahonneet. Tällä ei ole kiire vielä, ajattelin että sen voisi toteuttaa parin vuoden sisällä. Päätalon tiilikatto on onnkesi hyvässä kunnossa, huh.

Kallismaa on 1920-rakennettu hirsirunkoinen paritupa, jossa on kahden isomman huoneen lisäksi yksi pieni makuuhuone. Talo on ollut tyhjillään vuosikymmenet, mutta joitain korjaustoimenpiteitä on siitä huolimatta tehty, ulkolaudoitus on maalattu jokunen vuosi sitten, päätalon savupiiput muurattu uusiksi ja pellitetty. Ilmalämpöpumppu ( ! ) asennettu lämmittämistä helpottamaan muutama vuosi sitten. Tilalle ei ole koskaan tuotu juoksevaa vettä , onneksi, ja sähköliittymäkin on tähän asti ollut nk. valoliittymä ( 1 x 35 A ).  Taloon 50-luvulla on tehty lattiaremonttia ja pärekaton päälle on asennettu tiilikate ja jokunen pinkopahvikerroskin tuvasta löytyi, onneksi sen suurempia toimenpiteitä ei ole tehty. Talo itsessään on säilynyt ihmeen hyväkuntoisena, todennäköisesti juuri siksi, että vesi on haettu kaivosta aina näihin päiviin saakka. Muistaakseni noin 15-20 vuotta sitten talon nurkalle iski salama, joka tuhosi viereiset pari mahtavaa koivua ja teki selvää tuvan sähköjohdoista ja pinkopahveista. Ihmeellistä on, että sen kummallisempaa ei sattunut, mutta selvää oli, että poistamme pahoin vaurioituneet ja ilmastointiteipillä korjatut pahvit ihan vain siksikin, että pääsemme tutkimaan alla olevaa hirsirakennetta tarkemmin. Muutama kuva ko. projektista:

Pinkopahveja   tapetteineen   oli  tuvassa noin  viisi kerrosta,  kaikki   tiukasti  nupinauloilla   kiinnitettynä  .  Hirsien välissä on tilkkeenä jäkälän ja pellavan lisäksi savea, jonka poistaminen on aikamoisen pölyistä hommaa. Meillä on kuitenkin ajatuksena jättää hirret esille ja maalata ne pellavaöljymaalilla valkoisiksi, joten saven poistamiselle ei ole vaihtoehtoja. Tosin olen sitä mieltä, että energiataloudellisesti varmaan kannattaisi jättää ne paikoilleen ja löydä päälle uudet pahvit ja tapetti. Tätä mietititään vielä.

Sähköt uusitaan tällä viikolla, liittymä laajenee ja mittari siirretään ulos. Kaikki vedot uusitaan myös, ensin tilapäisesti ja myöhemmin rempan edettyä lopullisesti. Jokunen pistorasia tarvittaneen lisää, sen verran kaupunkilaisia olemme, että jotain elekroniikkaa kuitenkin tarvitsemme elämäämme helpottamaan ! Olen tutkaillut eri vaihtoehtoja, jotain vanhaan tyyliin sopivaa pitäisi löytyä, kangaspäällysteistä johtoa ja nättejä pistorasioita ja katkaisimia. 

Leivinuuni on tällä hetkellä vähemmän sievä sinapinkeltainen. Se olisi tarkoitus maalata valkoiseksi.

Tuvasta ja pienestä makuuhuoneesta sekä porstuasta löytyi iloksemme vanha lankkulattia korvikelattian alta.  Lankussa näkyy paikoin kaunis siniharmaa sävy, jota en ainakaan löytänyt sellaisista maalivalikoimista, joilla olemme aikoneet lattiat maalata. Ylemmässä kuvassa, jossa leivinuunikin pilkahtaa,  on se lattian ja muutenkin tuvan huonoin kohta, nurkassa on hirsiseinässä lahoa lähes kahden hirren leveydeltä ja lattia on notkollaan ja muutenkin jotenkin ihan eriparia kuin muu lattia. Hirsirakentamiseen erikoistunut kirvesmies kävi katsomassa ja arvoimassa tilanteen. Päädyimme siihen, että lattia puretaan tuosta kohtaa ja korjataan tuo nurkka, samalla vilkaistaan alapohjan tilanne vähän tarkemmin.  Ammattilainen piti vauriokohtaa vähäisenä ja  kuivuneena ja totesi seinien olevan muuten oikein hyvässä kunnossa. 

Taustalla yksi remppa-apulainen katselemssa DVD:tä läppäriltä ja LIDL:in erinomaiseksi osoittaunut matkajääkaappi.

Koe-erä. Pinkopahvit ja savi poissa, seinä pesty soodavedellä.

Eteisen lattiaa. Joku on taltannut oksakohtia pois, harmi.

Sellaista pientä kesälomapuuhaa. Kaiken ohessa ennätimme kuitenkin nauttia kauniista ilmoista ja maalaiselämästä muutenkin, kävimme uimassa, katsomassa hevosia, poimimme marjoja ja ihmettelimme pihapiirissä pesiviä pääskysiä. Olosuhteista huolimatta söimme hyvin, tarkoittaen pääsääntöisesti siikliä , Pyhäjärven ahvenia ja tuoreita kasviksia ja marjoja sekä leivinuunissa paistettua makkaraa ( sic ! ) ja ihalimme pellon ja metsän taakse katoavaa aurinkoa. Ei hassumpaa.

ULLAKON AARTEITA

Tänään on tehty ensimmäinen varsinainen mökkireissu. Ensimmäinen siksi, että nyt toisaan ekaa kertaa teimme ihmettelyn lisäksi jotain. Tutkimme kattotilanteen ja raivasimme vanhoja marjapuskia. Neuvottelin ensimmäistä kertaa maanomistajana pari diiliä, vaihdoin peltojen viljelyoikeudet neljän ( ! ) vanhan koivun kaatamiseen ja perunamaan kääntämiseen. Hyvä vaihtokauppa, vaikka koivuja tuleekin ikävä. Ne ovat kuitenkin ikivanhoja ja lahoja, salamaniskujen kuivettamia. Kräköjä, toisin sanoen. Uskon metsäalan ammattilaista ja annan hänen kaataa ne, saamme niistä hyvät klapit kuitenkin. Muutenkin piha  menee ihan uusiksi, niin näivettyt ja jäkälöitynyt se on. Aion kuitenkin istuttaa uudet syreenit ja hopeapajut sekä juhannusruusun, vanhojen aikojen kunniaksi.

Kiitos Nannan, mies kipusi tänään, sopivasti sateisena päivänä, välikatolle. Taivas pilkisti joistain kohdista selvästi, mutta kaikki tavara ullakolla oli ihan ihmeen kuivaa. Ullakko oli aivan täynnä kaikenlaista, huonekaluja, puulaatikoita, vanhoja kenkiä, koppia varmaan sata. Kuvissa muutamia aarteita, vanha puulintu, kukkapöytä, hieno puulaatikko, joulukuusen koristeita, 1900-luvun alun lehtiä ja almanakkoja, silmälasit ja kapsäkki sekä kaiken kruununa eläinlääkärin määräämä pirtupullo pohjineen ! Ei maistettu, vaikka olisi varmaan pitänyt, risusavottaa riitti sen verran paljon. Lapset olivat onneksi ihania ja reippaita apulaisia, kyllä tästä vielä hyvä tulee, sitten joskus.