Kesän ja kesäkodin remppakauden loppumisesta on jo jokunen tovi. Oikeastaan kesäloman jälkeen ei Kallismaalla ole tapahtunut juuri mitään, kun lähes kaikki liikenevä aika kun on mennyt lasten harrastusten ja miehen kakkostyön merkeissä. Syyslomalla tosin mies piti lasten kanssa pienen sissileirin ja vietti torpalla pari lomapäivää levyttäen tupaa, itse olen käynyt Kallismaalla valitettavasti viimeksi elokuussa. Ikävä on kova ja toivonkin, että viimeistään joululomalla pääsisimme paikalle edes pariksi päiväksi. Pieni väliraportti tällä kaudella tehdyistä hommista olikin paikallaan tässä vaiheessa, ihan omaksikin iloksi ja muistinvirkistykseksi.
Tämän kauden päätavoitteet kohdistuivat lähinnä navettan kunnostamiseen. Rakennus oli päässyt varsin huonoon kuntoon, kuten näistä kolmesta allaolevasta kuvasta voi päätellä. Navetta oli painunut melko paljon, erityisesti lautarakenteisesta päädystään. Kunnostusurakka olikin melkoinen sekä ajallisesti että rahallisesti, mutta Museoviraston toivomushan oli, että se säästetään pihapiirin luonteeseen kuuluvana osana. Itsehän mietimme sen purkamista joko kokonaan tai osittain, mutta Museoviraston rakennustutkijan ehdotuksen mukaiseseti remontti kuitenkin toteutettiin, lukuunottamatta vesikaton materiaalia. Nyt rakennus on suhteellisen suora, se on salaojitettu, perustuksia on vahvistettu ja vesikatto kiiltää uutukaisena, pinnoitettuna peltikattona sinkityn sijaan. Pitää myöntää, että kyllähän se navetta tuohon paikkaan kuuluu, se sulkee pihan, tarjoaa näkösuojaa ja toimii hyvänä varastotilana kaikenlaiselle. Navettarempan yhteydessä tuli yksi oleellinenkin asia eli huussi samalla uusittua, täältä pääsee kurkkaamaan sitä projektia hiukan tarkemmin.
Ensi keväänä uusimme navetan ulkolaudoitusta ja siistimme rakennuksen vierustoja hieman myös. Navettaremontin tieltä kaadettiin pois useampi koivu ja pihalle hankittiin isohko kompostori. Piha on nyt aika kalju ja vaatii runsaasti ( helppohoitoisia ) istutuksia.
Navetan ja huussin korjaamisen ja siistimisen yhteydessä tuli myös hieman siivottua pihaa. Kaatopaikalle lähti aika kuorma kaikenlaista outoa ryjää ja muutama valtava kanto jyrsittiin puruksi. Villiksi roihahtanut syreenipusikko raivattiin ja sen juurakon päälle mies teki pienen terassin. Terassi olisi voinut olla isompikin ja istutuksia se toki kaipaa ympärille, mutta nyt on sentään ruokailulle sopiva, aurinkoinen ja tasainen paikka. Ruokapöytänä toimii miehen vanhasta leivinpöydästä ja lankuista nikkaroima taso.
Alkuperäisiä vinolaudoitettuja ulko-ovia ei ole löytynyt mistään. Tyydyimme poistamaan ( tai siis, minähän taas join vain kahvia ja otin valokuvia… ) ja maalaamaan nykyiset ( jonkun kansakoulun vanhat ? ) ovet Uulan mustalla pellavaöljymaalilla. Maalaamisesta on nyt usemapi kuukausi ja veikkaanpa, että maalin kuivuminen on edelleen kesken. Ovien pinnasta tuli kaikista yrityksistä huolimatta hieman epätasaiset, mutta joka tapauksessa ne ovat paremmat nyt kuin sen ruskean, hilseilevän muovimaalin aikaan.