ÄLÄ OSTA MITÄÄN

Tai osta ainakin harkitummin. Muistutuksena lähinnä itselleni seuraava pieni lista, jonka olen joskus koonnut kirjasta Kohtuus kaikessa, enemmän elämää vähemmällä ( Ritva Rajander -Juusti ). Harmillisen usein unohdan tämän listan, varsinkin siinä vaiheessa kun löydän jotain itseäni puhuttelevaa. Olen harkinnut listan printtaamista ja sen käyttämistä maksuvälinekorttien kääreenä. Asia, joka pitänee toteuttaa heti huomenissa, kun se nyt on aktiivisena mielessä kerrankin.

-Tarvitsenko tätä todella ? Jos en, onko tavara todella sellainen että pidän siitä paljon ? 
 Ensimmäiseen kysymykseen vastaus olisi yleensä, että en. Toiseen valitettavan usein kyllä.

-Onko sen ostaminen kaiken kyseisen tavaran ylläpitämiseen menevän ajan, rahan ja vaivan arvoinen (puhdistaminen, varastointi, muu ylläpito ) ? Tätä tulee mietittyä vielä vähemmän. Ei kai yksi pusero/mekko/laukku sen enempää vaivaa vaadi kuin ne x kpl entisiä ? Mutta esimerkiksi kahta autoa meillä ei ole.

-Kuinka monta tuntia minun pitää tehdä töitä maksaakseni tämän tavaran ? Yleensä en viitsi edes laskea, mutta ehkä kannattaisi. Työ ei ole yhtään niin kivaa, että sitä turhaan viitsisi raataa.

-Voisinko lainata tämän joltain ? Suurinta osaa tavaroista ei voi lainata, mutta käytettyä voi aina suosia. Tietysti joitain asioista, kuten esim. remonttivehkeita voisi kysyä lainaksikin. Hyvä ideaa.

-Omistanko jo jotain, mitä voisin käyttää tämän tavaran sijaan ?  Ööh, yleensä. Montakin. Tämä pitää pitää mielessä !!!

-Ovatko tässä tavarassa käytetyt materiaalit uusiutuvia ? Esim. vaatteiden osalta tämä pitäisi aina tarkistaa. Ja tehtävä on helppo, tuotelappua on helppo vilkaista. 

-Onko tavara vastuullisesti tuotettu ja ympäristöystävällinen ?  Miten tämän pystyy helposti toteamaan ?

-Voinko kierrättää tämän, kun en sitä enää tarvitse ?  Olen useinkin miettinyt sitä, että onko tavarasta liian helppo päästä nykyään eroon ? Jos en käytä, myyn sitten sen eteenpäin ( nettihuutokaupassa, kirppiksellä, jossain ). Vai ostettiinko aiemminkin yhtä paljon tavaraa ja ne sitten vain jäivät nurkkiin pyörimään tai päätyivät kaatikselle ?

Kulutuskriittistä Älä osta mitään - päivää vietetään taas tulevana perjantaina. Aiotko osallistua ?

KIRPPISHÖRHELÖISSÄ

Olen aika tehokkaasti onnistunut tukkimaan sen väylän, josta tavaraa valuu sisälle. Tämä hörhelömekkonen on parin emaliastian ja muun Kallismaalle tarkoitetun löydön lisäksi ainoa kirppislöytöni vähään aikaan. Tuntien itsenii, olen suurinpiirtein sulkenut silmäni sellaisissa kohdissa kirpputoria, joissa näen vaatteita. Hörhelömekkonen olikin ovelasti viskattu ison pahvilaatikkokasan päälle odottamaan minua, enkä mitenkään ollut voinut varautua siihen. Mekko on ihanan hempeä, haalean vaaleanpunainen unelma. Ehkä vähän keväinen, mikä onkin oikein hyvä syy käyttää sitä juuri nyt !

PS. Jos osaisin kutoa, tekisin hulluna kaikenlaisia kolmiohuiveja ! Niistä saa aikaiseksi vaikka mitä. Ja lörppävartiset saappaat ovat ihan huiput tähän aikaan vuodesta, nihin mahtuu muhkeampikin villasukka. 

Mekko kirppikseltä, neuletakki 2ndhand.

SO TINY

Ostin uuden kamerani lisäksi makro-objektiivin. Olen toivonut sellaista jo kauan, ja pitkään pohdittuani päädyin sitten Canonin 100 mm f:2.8 USM -linssiin uuden kamerarungon kaveriksi. Ette varmaan usko luettuanne juuri pari postausta taaksepäin mielipiteitäni luonnosta, mutta luontokuvaus on ihanaa ! En ole siinä kovinkaan harjaantunut, mutta tämän linssin kanssa tulee keväällä ja kesällä varmasti möngittyä maanrajassa monet kerrat. Ötökät ovat niiiin hienoja, varsinkin näin vähän kauempaa tarkasteltuna. Ampparit ja hämikset eivät haittaa yhtään, kun kamera on välissä... Onneksi tähänkin vuodenaikaan voi nähdä kaikenlaista pientä kulkijaa, ainakin silloin kun on tarkkana ja valo on juuri sopiva.

VÄHÄN MAKUUHUONEESTA JA KIRJOISTA

Vähän hitaanlaiseen päivitystahtiin löytyy yksi sellainenkin syy, joka oikeasti liittyy ajankäyttöön. Olen nimittäin lukenut viime aikoina kohtalaisen ahkerasti,  kirjastosta kun on melkein joka käynnillä tarttunut mukaan jotain kiinnostavaa. Keskittymiskykykin on ollut kohtalaisella tasolla, tosin katkonaista touhuahan lukeminen lapsiperheessä silti on. Satun vielä pitämään paksuista kirjoista, joten yhden kirjan lukemiseen kieltämättä menee tovi. Mutta silti, olen iloinen, että lukuinto on palannut melko nihkeän jakson jälkeen voimakkaana. Tällä syksynä  olen erityisesti suosinut Otavan " sinisiä " kirjoja Tammen "keltaisten" sijaan. Eugenides, Shields, Oates ovat viimeaikaisia lukukokemuksiani. Oatesin rankka Sisareni, rakkaani on edelleen kesken, sitä ei voi lukea kuin pienissä erissä aiheen ja erikoisen kirjoitustyylin vuoksi. 

Makkarissa on mukavan rauhallinen tunnelma lukemiseen. Ihan pieni ongelma vain on se, että kun sänkyyn menee illalla pehmeissä vaatteissa ja kirja kourassa, herää jossain vaiheessa siihen, että valot palavat, kello on ties mitä ja parista viimeisestä sivusta ei muista yhtikäs mitään. Tänäänkin tankkasin itseni useammalla kupillisella kahvia, jotta jaksaisin valvoa edes hetken tuon Oatesin kirjan parissa sen jälkeen, kun lapset ovat kuukahtaneet. Todennäköisesti täysin hukkaanheitetty yritys, mutta aina sopii yrittää, varsinkin, kun huomenna toivottavasti saa nukkua johonkin seitsemään asti. Lapsilla on kylläkin outo taipumus herätä nimenomaan viikonloppuisin erityisen aikaisin, viikolla sitten taas nukuttaisi vaikka iltapäivään asti. Ehtii kuulemma paremmin leikkiä, kun herää ajoissa. Ehkä minunkin pitää siirtää lukutuokiot viikonloppuaamuihin ? 

SISSIVIIKONLOPUSTA ( PIENI RYHDISTÄYTYMINEN )

Facebookissa mainostinkin viime viikonlopun sissileiriä Kallismaalla. Pimeää, märkää, kylmää, pimeää, susilaumoja, makuupusseja, hiiren papanoita ja taskulampun valoa, niistä on mukava viikonloppu tehty, eikö ? Kaikesta epämukavuudesta huolimatta oli kuitenkin kivaa, vähän jännääkin. Lapset leikkivät rosvoa ja poliisia taskulamppujen kanssa, ja laskivat samalla maamyyrän koloja ( monta ! ) ja minä jännitin niitä susia. Yhtään en onneksi nähnyt tai kuullut, mutta satuin lukemaan muutaman artikkelin ennen reissuun lähtöä. Tjoo. Olen mielestäni monessa asiassa ihan reipas, mutta luontoa pelkään. Kunnon kaupunkilainen, kyllä. Luin kerran HS:n verkkosivuilta otsikon:   Varsinais-Suomessa loimuaa sushiviha . Se meni ihan täydestä, mitä nyt ihmettelin kuvituksena olevaa sudenraatoa ja sitä, että miten se liittyy japanilaiseen ruokaan. Mutta tosiaan, susia on, melko lähelläkin. Ja muutakin luontoa, kuten hiiriä makuukammarissa ( yök ) ja päästäisiä saunan vesipadassa ( en nähnyt, mutta kuulin tästä lavean selostuksen viisivuotiaalta ).

Kuitenkin katuvalojen lähes ympärivuorokautiseen paisteeseen tottuneelle se pimeys on sittenkin ehkä pahinta. Se tunne, kun yöllä herää ja olo on kuin pussissa. Ja kun vessaan ei uskalla lähteä siinä pussifiiliksessä. Eikä ikkunoista näe ulos, mitään. Onneksi sisälläkin voi puuhailla kaikkea mukavaa, kuten paistaa leivinuunissa ankankoipia ja uuniperunoita, nauttia glögiä ja tuumia sisustusta ja muita remppahankkeita. Haaveilla uima-altaasta pihalla, lukea kirjaa ja nukkua samassa makuupussissa lapsen kanssa. Suunnitella seuraavaa kertaa, joka on toivottavasti pian.

DARKER HUES

Muutama kuva viikonlopulta, aika synkkää ja väritöntä on juuri nyt. Maalla, kaupungissa ja pään sisällä. Erityisen takkuiselta tuntuu valokuvaaminen ja bloggaaminen, motivaatio molempiin tuntuu olevan hukassa, on ollut jo pidempään. Ei ole intoa eikä aikaakaan mukamas, vaikka oikeasti tietenkin on, ihan samalla tavalla kuin aiemminkin. Valon puute on tosin oikeasti omiaan näivettämään monet ideat, joita esimerkiksi kuvaamisen suhteen olisi. Ja jos ei ole kuvia, ei ole mitään asiaakaan, tänne. En usko taukoihin enkä siten sellaista ilmoita pitäväni. Saatan kuitenkin innostua sopivasti kesken kaiken jostain. En myöskään ole ihan valmis laittamaan lappua luukulle, samasta syystä. Niinpä vain tyydyn synkistelemään tätä asiaa ( ja näköjään rasittamaan teitäkin sillä, ihan vähän vain ) ja toivomaan, että inspis palaisi jossain vaiheessa.

MYYJÄN KIRPPISVINKIT

Olen aiemmin kirjoitellut kirppis- ja secondhandvinkkejä lähinnä ostajan näkökulmasta, mutta nyt raivaus - ja kirppisprojektin myötä ajattelin laittaa ylös muutaman sanan myös myyjälle. Monet tuskailevat, kun kirppistavarat eivät mene kaupaksi tai sitä, että myyntihommasta on kauhea vaiva. Itse olen kyllä sitä mieltä, että kaikesta pääsee eroon, kun hinta vain on  kohdillaan. Eri asia tietysti on, että viitsiikö kaikkea myydä pilkkahintaan, mutta sekin pitää miettiä etukäteen, mikä on tarkoitus: oikeasti päästä tavarasta eroon vaiko saada omiaan takaisin mahdollisimman paljon. Ensimmäiseen auttaa se, että hinnoittelu osuu kohdalleen: minihinnoilla pöytä tyhjenee nopeasti. Jälkimmäiseen joutuu näkemään enemmän vaivaa ja suosittelenkin esim. uudenveroisten merkkivaatteiden myyntiä vaikka Huuto.netissä tai vastaavassa palvelussa, jossa tuotteesta saa paremman hinnan lähes poikkeuksetta.  Alla muutama huomio kirppismyyntiin, osa näistä on toki sovellettavissa myös muuhun käytetyn tavaran kauppaan.

1. Tee karsintaa koko ajan. Varaa kirppistuotteille esim. iso pahvilaatikko tai jätesäkki, johon laitat tavaraa sitä mukaa, kun toteat sen tarpeettomaksi. Auttaa huomattavasti siinä vaiheessa, kun sitä tavaraa pitää olla kasassa myyntipaikkaa varten. 

2. Korjauskelvottomat, ikitahraiset ja auttamatta vanhentuneet kamat kuuluvat roskiin. Ajanmukaiset, ehjät ja siistit tavarat sen sijaan tekevät yleensä kauppansa hyvin. 

3. Pese ja mielellään silitä myytävät vaatteet. Putsaa muutenkin myytävät tuotteet. Aikamoinen homma, mutta kannattaa kyllä !

4. Valikoi myyntipaikkasi, jos mahdollista. Monet kirppikset ovat nykyään erikoistuneet,  vauvanvaatteita ei ehkä kannata viedä paikkaan, joka muuten pursuilee vain huonekaluja ja vanhoja tavaroita. Myös myyntipisteellä paikan sisällä on merkitystä, peränurkan pöytää ei kukaan ehkä jaksa enää penkoa, ainakaan isossa paikassa. Itse olen valmis odottamaan parempaa myyntipaikkaa, jos tarjolla on vain mielestäni huonoja vaihtoehtoja.

5. Myy sesonkitavaraa oikeaan aikaan: joulukuusenjalat tuskin tekevät kauppansa kesähelteillä.

6. Älä ylihinnoittele. Mitään selkeää sääntöä sopivaan hintaan ei ole, mutta jos siisti ja hyväkuntoinen tavara sopivalla paikalla ei tee kauppansa, vika on hinnoissa. Kaikkea ei tarvitse myydä eurolla tai kahdella, mutta sellaisilla hintalapuilla varustetut tuotteet kyllä tuppaavat katoamaan melko nopeasti. Jos et osaa yhtään arvioida, mitä laittaa hinnaksi, niin laita myyntihinnaksi sellainen summa, joka on noin 10 % alkuperäisestä hinnasta.

7. Älä sullo paikkaa liian täyteen. Varaa enemmin pidempi myyntiaika. Viikko on aika lyhyt aika myydä mitään, itse pidän paikkaa usein kaksi, kolme viikkoa ainakin. Ryhmittele tavarat, jos mahdollista.

8. Hyvä myyjä siivoaa paikkansa usein.

9. Pieniä ja arvokkaita tavaroita varten on yleensä tarjolla vitriinitilaa. Myös hälyttimiä kannattaa hyödyntää. Valitettavasti kirppiksiltä häviää tavaraa melko paljon...

10. Jos alkaa uhkaavasti näyttää siltä, että kotiinpäin on tulossa takaisin liikaa kamaa, alenna hintoja. Kirjoita kokonaan uudet hintalaput tai laita myyntipaikalle ilmoitus alennetuista hinnoista. Muista ilmoittaa kassalle alesta myös.

11. Palauta vieraat tavarat paikoilleen tai vie ne kassalle.

12. Good luck tähänkin hommaan !

Kuvan kynttilänaluset ovat kirppislöytöjä muutaman viikon takaa.

KESÄLLÄ KERRAN

Leena ihanainen muisti minua tällaisella haasteella, joka antoi hyvän syyn penkoa kesäkuvien arkistoa. Haasteen teemana on Kuusi kuvaa kesästä.  Näin marraskuussa kesäkuvien selaaminen ja esille laittaminen on lähinnä kidutusta, joskin näissä pilkahtava valo antaa hiukan toivoa siitä, että joskus vielä varmaankin tapaamme uudelleen auringon, kesän ja ne kärpäset.

MAALASIN VÄHÄN LISÄÄ

Niitä kehyksiä maalatessani päätin samalla vaivalla sutia myös parit vanhat ja kolhiintuneet, hyvin ysärit taulunkehykset. Väristä piti tulla sellainen vanhanajan vaaleanvihreä, mutta kuivuttuaan ( ihan itse ) sekoitettu maali paljastuikin aika minttuiseksi. Väri on pienen tuumiskelun jälkeen ihan mukiinmenevä ja päätinkin jättää ne toistaiseksi näin. 

Kuvat on tehty melkoisen pienin ristipistoin, muliinilangalla pellavapohjalle. Enää ei taitaisi meikäläisen  silmät ja hermot kestää moista puuhastelua, mutta sitäkin on siis joskus kokeiltu, vuosia sitten. Tänä päivänä olen tyytyväinen siitä, jos saan edes irronnen napin paikoilleen.

VÄHEMMÄN ROJUA, ENEMMÄN ELÄMÄÄ

Kaivelin arkistojen kätköstä yhden vanhan postaukseni, sillä tunnen tarvetta kerrata juuri kyseistä asiaa. Ei tarvitse kuin vilkaista ympärilleen tässä istuessa ja todeta, että kaikkea on, riittävästi ja liikaakin. Silti lähes jatkuvasti huomaan, että on taas tullut ostettua kaikenlaista, enemmän tai vähemmän tarpeellista. Viime viikonloppuna kävin sekä kirppiksellä että yhdessä antiikkiliikkeessä, enkä kummastakaan poistunut tyhjin käsin. Ja huom ! siellä kirpputorilla agendana olisi tavarasta eroonpääseminen, ei uuden ostaminen. Ja kyllä, myös käytetyn tavaran hankkiminen on shoppailua. Ei ihan hirveästi hyödytä, jos yhtä raivattua tavaraa kohden on kohta yksi tai kaksi uutta, ehkä mieluisampaa, mutta tavaraa kuitenkin. En oikein tiedä, miten selättää omista ongelmistani pahimmat, eli alla olevista kohdat viisi ja seitsemän. Olen kokeillut ostolakkoa ( ei toimi, keksin aina jonkun löydön tehdessäni syyn ostamiselle ), osittaista ostolakkoa ( keksin tähänkin jonkun pätevän syyn asian kiertämiseen ), yhden ja kahden tavaran hävittämistä jotain uutta hankkiessa ( toimii aika usein, mutta en ole tarpeeksi järjestelmällinen tässä ), järkisyitä ( " en tarvitse tätä tai mitään muutakaan " ), joka toimii joskus ( riippuu asiasta ) ja vaikka mitä muuta. Huoh.

"Rita Emmettin mukaan rojua on kaikki se, jolla ei ole paikkaa kotonamme tai työpaikallamme. Siivousalan ammattilaisten mukaan ylimääräisestä rojusta eroon hankkiutuminen vähentää usein kotitöitä jopa 40%.  "  Lainaus on kirjasta Ritva Rajander-Juusti Kohtuus kaikessa, enemmän elämää vähemmällä.

Suurin osa meistä tietää tuskallisen hyvin ne tavarapinot, joita siirrellään jatkuvasti paikasta A paikkaan B ja jotka todennäköisesti hetken kuluttua ovat paikassa C. Ne tavarapinot saavat kodin näyttämään epäsiistiltä ja ne vievät energiaa häiritsemällä ja aiheuttamalla toistuvia ajatuksia niiden hävittämisestä. Yleinen ratkaisu tähän pulmaan taitaa olla se, että koemme tarvitsevamme lisää säilytystilaa, isomman asunnon, lisää kaappeja, lisää laatikoita ja rasioita. Vaikka toteuttaisimme kaiken edellä mainitun, jonkun ajan kuluttua edessämme on sama ongelma: liikaa tavaraa vailla sijoituspaikkaa. Mitä sitten voisi asialle tehdä ? Poimin muutaman hyvän vinkin kirjasta Elämä järjestykseen ilman rahtuakaan itsekuria ( Kathrin Passig & Sasha Lobo ):

1) Näpit irti säilytysratkaisuista. Kaikki extrasäilytystila vain lisää ongelmaa, tyhjä tila vetää tavaroita puoleensa. Itse kutsun laatikoita ja muita pienempiä säilytystarvikkeita romunkerääjiksi. 

2) Epäselvät tapaukset kaatopaikalle. Jos et osaa päättää itse, niin hanki henkilökohtainen roskisopas ( jolla ei ole vaikeuksia heittää tavaraa pois ).

3) Perhepakkaukset ovat paholaisesta eli osta vain se määrä, jonka oikeasti tarvitset sillä hetkellä, vaikka saisit isomman määrän edullisemmin ( jotkut toki tarvitsevat perhepakkauksia, mutta ymmärsitte varmaan pointin ).

4) Älä hanki mitään varastoon.

5) Osta harkiten .

6) Lajittelu ei riitä, toimita tavarat sinne minne ne kuuluvat !

7) Tavarat pitäkööt suunsa supussa eli vältä muodostamasta tunnesiteitä tavaroihin.

"Emmettin kokemusten mukaan aineellisesta omaisuudesta luopuminen on merkitsevä teko, sillä sen avulla saa ammennetuksi energiaa, levollisuutta, iloa ja selkeyttä elämäänsä. Tavaramäärän vähentämisessä oleellista on tavaran säilyttäminen niin, että se on tarvittaessa helposti löydettävissä, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi esillä " Ritva Rajander-Juusti Kohtuus kaikessa, enemmän elämää vähemmällä. Näissä kahdessa ko.kirjan lainauksessa viitataan Rita Emmettin teokseen Kaikki paikallaan, rojuntaltuttajan käsikirja, jonka ajattelin lukea suraavaksi jonka luin myös.

 Onko muuten teillä muilla tarvetta tavaramäärän vähentämiseen vai onko homma hanskassa ? Hyvät vinkit jakoon, kiitos !

WAITING

Linking to:

 

KAAPPIPROJEKTI VOL II

Sen yhden kaappiprojektin lisäksi tästä talosta löytyy toinenkin vastaava projekti . Ostin pari vuotta  vähän aikaa sitten kirppikseltä vanhan lääkekaapin, joka on ollut tarkoitus maalata jollain kivalla ( keltaisella ? ) maalilla. Paria eri maalia olen pintaan kokeillut, huonoin tuloksin. Niinpä kaappi on töröttänyt tukkeena autotallissa, monen parin muun jutun kanssa. Ennen takaisin kirppikselle raahaamista päätin kuitenkin kokeilla liimata tapettia kaapin pintaan, onneksi. Nyt pitäisi enää hankkia pullo lakkaa ja puhdas pensseli viimeistelyä varten, sekä houkutella mies poraamaan pari reikää seinään kaapin kiinnittämistä varten ... kunhan vain ensin osaisin päättää, että mihin se laitetaan. 

Kuvat ovat keskeneräisestä kaapista, valmiista niitä tulee sitten, kun se on paikoillaan. Tapetit ovat Eijffingerin mallistoista.

OCTOBER 2012

MAALASIN VÄHÄN

Tilasin nukkekotiprojektia varten satsin askartelumaaleja, joka kuitenkin osoittautui siihen projektiin liittyen huonoksi valinnaksi. Niinpä se(kin) projekti seisoo edelleen, en ole jaksanut uudelleen pähkäillä, että mitä maaleja siihen tarvitaan ja kuinka paljon. Askartelumaalit pääsivät kuitenkin käyttöön, kun tuunailin ( anteeksi sanavalinta ) muutamia vanhoja valokuva- ja taulukehyksiä uuteen uskoon. Minulla on nimittäin idea ( tässä kohtaa anteeksipyyntö lähtee miehen suuntaan ) alakerran pienestä pintaremontista, johon kuuluu iso liitutauluseinä lukujärjestyksiä ym. varten, jokin näppärä naulakkoratkaisu ( kehittelemättä ) sekä iso kokoelma kehyksiä ja tauluja. Kehysten sisään ajattelin ujuttaa vaihtuvan näyttelyn esimerkiksi kivoja postikortteja, vanhoja valokuvia tai muita kuvia. Idea on siis melkein valmis, nyt vain pitäisi saada inspiraatio idean toteuttamiseen. Ehkä sitten, kun tuo vuoden mietitty ja nyt kolmisen viikkoa kestänyt rappusten maalaus saadaan vihdoin valmiiksi. Voin kertoa, että se on ollut mielenkiintoinen homma pelkästään näin sivustaseuranneellekin... jospa tämä olisi vähän  yksinkertaisempi toteutettava, vähän noiden kehysten sutimistyyliin helppo ja näppärä ja nopea.

Nimim. Kolmen kerroksen väkeä

SOMETHING RED

RUUSUJA KAULASSA, JÄLLEEN KERRAN

Siskoni teki superbongauksen tänään kirppiksellä, minulle. " Toi on niiin sun ! " Olihan se. Aivan upeat värit, villainen materiaali ja iso koko, ruusut, kaikki, thanks.  Niin ihana.  Ja ei, en todellakaan tarvinnut tätä, mutta rehellisyyden nimissä en olisi mistään hinnasta voinut myöskään ohittaa tätä. Pari huivia lähtee kiertoon kuitenkin, se on selvä. Nimittäin huivikiintiökin voi tulla täyteen. Enpä olisi uskonut, mutta nyt on sekin ( kaunis  ) päivä nähty !