Terkut Helsingistä. Olin siellä pari päivää koulutuksessa ja venytin visiittiä päivällä, kahdella ihan virkistäytymismielessä. Helsinki on mielestäni erittäin mukava ja mielenkiintoinen kaupunki, jossa vierailen aina enemmän kuin mielelläni. Kaupunkina Helsinki on kivan kokoinen ja sopivan vilkas sekä tietysti varsin viehättävä noin ylipäätään. Siellä tapaan myös aina sellaisia ihmisiä, joita muuten näen ihan liian harvoin. Tänään esimerkiksi ihana, pikkuinen kummityttärenikin sai vihdoin ja viimein joululahjansa, ihan vähän myöhässä siis. Näen häntä liian harvoin, joka on hirveän harmillista. Lapset kasvavat ihan järkyttävän nopeasti ja monta vaihetta jää näkemättä, jos lasta näkee vaikka vain muutaman kuukauden välein.
Reissu oli muutenkin antoisa, paljon tuli uutta tietoa ( toki runsaasti myös vanhan kertausta ), sain hoidettua viime keväisen oman synttärilahja-asiani kuntoon ( uusi laukku, jee ! ), tein pari kivaa kirppislöytöä ja nautiskelin hyvästä ruoasta hyvässä seurassa useampaankin otteeseen. Tulipa myös todettua, että on näköjään oikeasti ihan järkyttävän vaikeaa päästä omista ( huonoista ) ominaispiirteistä eroon tai edes jalostaa niitä kovinkaan pitkälle. Olen kuvitellut kehittyneeni muutamassa jutussa melko paljonkin, mutta viime viikko paljasti sen, että ihan niin ei ole päässyt käymään sitten kuitenkaan. Olen aivan yhtä kärsimätön ja suorasukainen kuten aiemminkin, huoh. Tästä voin myös päätellä, että ne hienovaraiset ( tai vähemmän sellaiset ) toiveet kanssaihmisten muuttumisesta joksikin muuksi ovat melko turhia. Oikeastaa ainoa asia, jonka voi muuttaa suhteessa muihin ihmisiin, on oma asenne. Siinäkin on välillä tekemistä.
Se laukku on kiva ! Kuvia seuraa varmasti jossain vaiheessa. Myös uudesta ihanasta puuterinvärisestä kirppissilkkipaidasta lupaan räpsäistä otoksen taikka kaksi tässä joku kerta. Kotona odottivat vielä kahden söötin lapsukaisen lisäksi muutama tapettinäyte, joita olen pyöritellyt viimeiset pari tuntia edestakaisin. Tykkään melkein jokaisesta tapetista erikseen, mutta niiden yhdisteleminen on aika vaikeaa. Pari hyvältä vaikuttavaa näytettä jäi kuormasta vielä uupumaan. Pitänee soittaa Tapettitaloon ensi viikolla uudestaan ja sommitella tapettipalaset sitten uusiksi, kunhan vain halimiselta ja lukemispyynnöiltä ennättäisi tehdä edes jotain. Vaikka olikin mukava reissu, on ihanaa olla kotona taas.
Rasia on PiPuKe*n aikaansaannoksia. Peltirasia, vanhoja kiiltokuvia ja decoupage-lakkaa.
*PimujenPuuhaKerho