Pakko varmaan viimeistään tässä kohtaa myöntää, että olen erityisen perso vanhoille kaapeille. Mitä pienempi ja koristeellisempi, sen parempi. Kulmakaapista olen haaveillut lapsuudestani lähtien. Lundbyn klassikoksi muodostuneessa nukkekodissani ihanin kaluste oli taivaansininen talonpoikainen kulmakaappi, josta varmaan olin saanut ajatukseni. Se kaappi on muuten yhä tallessa, se on yksi harvoja ehjänä säilyneitä nukkekodin tavaroita.
Tämä 1800-luvun kulmakaappi ei ole ihan samanlainen kuin se lapsuuteni taivaansininen, mutta ihastuin siihen silti taannoin mattokaupoilla käydessämme. Täydellinen paikkakin sille löytyi ihan pienen pohdinnan jälkeen. Ja täydellinen tarkoituskin ilmeni: kaappi on nyt koti miehen edesmenneen papan veistämille puuhahmoille ja muutamalle muulle vanhalle esineelle. Se on selvästi kotonaan nyt.
Tekstit
Oih, mikä kaappi! Mistä nuo reunapitsit olt löytänyt? Joissain sisustuslehdissä olen joskus nähnyt ihan paperista tuollaista, hyllynreunusnauhaa.
VastaaPoistaMeillä on muuten siellä talon tuvassa puolipyöreä talonpoikaiskaappi, joka on kiinni tuvan seinien kulmauksessa. Se on aika iso ja tosi likainen, mutta arvelen mäntysuovan, harjan ja rättien sekä maalin jälkeen kulmakaapista tulevan vielä kaunis.
Pitsit olivat kaapissa ostettaessa ja ajattelin jättää ne ihan silleen. Ihan tavallisista pitsiä näyttävät olevan, ei mitään paperia.
PoistaIhan varmaan auttaa kunnon pesu ! Me otimme viime kesänä käyttöön yhden sivustavedettävän, joka oli ihan linnunjätöksissä ja muussa sonnassa: pesu juuriharjalla ja mäntysuovalla teki siitä just hyvän ! Maalia vähän lähti mukana, muttei liikaa. :))
Tässä meidän kaapissa ei haittaa vaikka lähtisi. Sen on joku maalannut ihan ruikuiripulin väriseksi :D
PoistaTuolla tuvassa on muuten outolintukin. Laatikkopenkiksi luulemamme seinänvierusrakennelma onkin juu sitä, mutta samalla se on päästävedettävä piianvuode. Ihan outo mööpeli.
Hahhah, arvaa vaan, irtoaako se ruikuliripulin värinen maali ? Ei takuulla. :DD
PoistaKuulostaa tosiaan oudolta tuo mööpelinne. Onko sulla jossain sattumoisin kuvaa siitä ?
Aivan ihana kaappi, siron kaunis.
VastaaPoistaKiitos :)) Ihastuin tähän heti ensi silmäyksellä !
PoistaMä ehdin jo miettiä, että kukakohan Vaahteramäen Eemeli puu-ukot on veistellyt. Aika söpöt ja ihanan kodin oot niille löytänyt!
VastaaPoistaMunkin piti kysyä, että oliko Eemeli sun pappa!
PoistaHieno kaappi!
A
Miehen edesmennyt pappa oli ihan mielettömän taitava käsistään ! Vaahteramäen Eemeli on muuten yksi lapsuuden lempparikirjoista ja se tv-sarja oli myös i-h-a-na.
PoistaKiitos :))
Mulle tuli kans Eemelin puu-ukot mieleen! Ihana!
VastaaPoistaHihii ! Kiitos ! :))
PoistaUpea kaappi, todella. Ja kiva, että tärkeille puuesineille tuli siitä juuri sopiva paikka. Aina löytyy esineille ennen pitkää paikkansa;)
VastaaPoistaHahmojen säilöminen umpikaapin perukoille olisi kieltämättä ollut sääli. Vaikka varmasti niille olisi jossain vaiheessa joku muukin paikka löytynyt, mutta tämä on niille oikea koti.
PoistaKiitos :))
Mikä mahtava (pieni) kaappi sinulla onkaan! Kyllä tuollaiseen olisin heikkona minäkin. Oikein kaunis ja sopivan siro.
VastaaPoistaVälittömästi tämän nähtyäni tiesin, että kaappi on minun... jos kotoa ei olisi löytynyt sopivaa paikkaa, olisin vienyt tämän Kallismaalle.
PoistaKiitos :))
Kaunis kaappi <3
VastaaPoistaJos joskus olet kokkolan suunnalla niin vien sinut Raul Pohjosen luo.
Hän on edelleen käsittääkseni ainoa suomessa joka on tehnyt todella
kattavan kirjan talonpoikais huonekaluista ( upea kirja )!
Omistaa antiikkiliikkeen toisessa polvessa ja se mitä museoistakaan ei löydy,
löytyy häneltä. Upeat kokoelmat, kaikkea!
Pitääkin katsoa, että löytyisikö tuollaista opusta meidän kirjastosta. Kuulostaa mielenkiintoiselta !
PoistaKiitos, ihanainen ! :))