J

Jaksaminen. Tai oikeastaan omasta jaksamisesta välittäminen ja huolehtiminen. Monen muun kanssasisaren tapaan tämä(kin) asia on minun pitänyt oppia kantapään kautta, totaalisen pysähtymisen tietä. Jaksamisesta voi ja pitää huolehtia, senkin uhalla, että se vaatii tiettyä itsekkyyttä ja sitä kautta saatta aiheuttaa negatiivisia tunteita toisissa ihmisissä. Omaa aikaa, mielekästä tekemistä, lepoa, kohtuullisen hyvää ravintoa ja hiukan liikuntaa,  sopivasti töitä. Yritän pitää kaiken tämän mielessä, sillä huolehtimalla itsestäni hyvin pystyn myöskin antamaani itsestäni enemmän. Kaikki voittavat siis.

ILTAPÄIVÄN RAUHA

Mielestäni on ihana aina välillä hetkisen hengähtää, ihan omassa rauhassa, ilman seuraa, ilman hälyä. Kun lapset ja mies lähtivät pulkkamäkeen, nipistin itselleni pienen, rauhallisen lukuhetken, ainoan koko viikonlopun aikana. Rikkumaton hiljaisuus, kupillinen hyvää kahvia ja pari mukavaa, laadukasta dekkaria.Jälkimmäinen tarkoittaa minun kohdallani mielellään perinteistä brittidekkaria;  sellaista, jonka kruunamaton kuningatar on Agatha Christie, ja joissa ei oikeastaan tapahdu mitään , ainakaan nykyisen mittapuun mukaan ajateltuna. Niissä on kuitenkin sellaista hienovireistä psykologiaa ja ihmisluonnon syväluotaamista sekä ajankuvaa, jota itseni on vaikea vastustaa. 

Tänään oma hetkeni oli suhteellisen lyhyt. Lukemisen lisäksi operoin pontevasti kirpputoriprojektin parissa ja suunnittelin autotallin kaaoksen selättämistä sekä muutamaa pienempää asiaa. Kirpputoriprojekti on työllistänyt jo tovin ja on saanut miettimään sitä, että tavaran välivarastointi ei kannata. Kaikki sellainen, jolle ei ole käyttöä, pitäisi saada loppusijoituspaikkaansa heti eikä esimerkiksi puolen vuoden päästä. Jäisi enemmän aikaa lukemisellekin, kun selvitettävää ei kertyisi niin pitkältä ajalta ja nurkat pysyisivät paremmassa ojennuksessa. Ehkä.

VIESTI

Ihana pieni koululaiseni oli jättänyt minulle terveyhdyksen liitutauluseinälle: Äiti, sä oot kiva Tosi harmi että oot kipee mutta toivottavasti sä paranet pian <3 <3 <3 ja se oli hyvä kun meillä kävi peruna onnettomuus. Sydämen sisällä olevat kirjaimet symboloivat ilmeisesti tytön etunimen ensimmäistä kirjainta ja äitiä, perunaonnettomuudella taas viitataan yhteen, jo pari vuotta sitten tapahtuneeseen juttuun, kun torilta hankitut perunat levisivät jalkakäytävälle pussin hajottua. En yhtään tiedä, mikä siinä oli niin hauskaa lasten mielestä, mutta he muistuttelevat siitä vähän väliä, kertaavat yksityiskohtia ja nauravat aivan ratketakseen.

Joskus pienetkin asiat ilahduttavat todella. Vaatimatonkin huomionosoitus voi oikeasti pelastaa paljon. Tämä on sellainen hyvänmielen tervehdys, jota tuskin hennon pyyhkiä pois aivan heti, olkoon se näkyvillä pelastamassa useammankin päivän. Toivottavasti edes yksi vastaavanlainen ilonaihe mahtuu teidän muidenkin viikonloppuun !

I

Italia. Tähän en edes harkinnut muita vaihtoehtoja. Rakastan tuon maan rentoa tunnelmaa, historiaa, tyylikkyyttä , ruokakulttuuria, vaihtelevia maisemia ja vanhoja rakennuksia. Ja kahvia !

KOTONA

Sunnuntain huono olo ennakoi sittenkin kunnon flunssaa. Olen kuumeessa, kotona. Plääh. Mutta kyllä kuulkaa läppäri ja langaton nettiyhteys ovat poikaa, saa sängyssäkin pötkötellessä tehtyä kaikkea hyödyllistä, kuten vaikka surffailtua blogeissa ;-). Sen lisäksi yritän pitää itseni syrjässä ainakin  pahimmalta vaalikamppailun loanheitolta, vaikka blogeissakin aihe on vilahdellut satunnaisesti. Ihan asiallisia kirjoituksia olen kuitenkin tähän mennessä onnistunut lukemaan, kiitos teille niistä. Itse olen sitä mieltä, että molemmat ehdokkaat ovat hyviä tähän kyseiseen tehtävään, aivan varmasti. Erilaisia he toki ovat, mikä on vain mielenkiintoista.  Tosin toivoisin kovasti, että epärelevantteja asioita ei painotettaisi niin paljon ja että itse ei syyllistyttäisi siihen samaan, mistä syytetään muita. Lääke suvaitsemattomuuteen on ymmärtäminen, ei tuomitseminen .Yritän ainakin itse pitää tämän mielessä, vaikka kyllä se ajatustyötä välillä vaatii ja omien tunnereaktioiden lähempää tarkastelua.  Ei välttämättä kivaa, mutta yllättävän hyödyllistä, olen huomannut. Paasaamalla ja haukkumalla muita ei pitkälle pötkitä, päinvastoin vaikutus on monesti ihan muu kuin se, mihin tähdätään. Annetaan ehdokkaille kampanjointirauha ja seurataan me itse tilannetta kiihkoilematta. Kiitos !

ENERGIAA, KIITOS !

Tänään on ollut niin sanotusti " huono happi ". Sellainen itseaiheutettu ikävä tila , jota ei siis tarvitse surkutella. Hauskaa oli, mutta ei tätä kovin usein jaksaisi. Näin kerran parissa, kolmessa vuodessa on ihan riittävästi. Voi kun joku vain keksisi poppaskonstin seuraavan päivän olon parantamiseen. Olen itse kokeillut kunnon ruokaa, runsasta juomista ( veden ja yrttiteen ! ), yhtä tasoittavaa, iloisia värejä, puhelimessa juoruamista ja nielunäytteen antamista. Viimeksi mainittu ei juurikaan parantanut oloa, kuten voinette arvata.

Linssikeitto on oma sellainen ruokalaji, jota teen aina silloin, kun pää on ontto kuin linnunpönttö. Niin kuin tänään.

Jännittävää vaali-iltaa ! En ole yhtään varma, että jaksanko valvoa paljonkaan kasin jälkeen, mutta yritetään ;-)

RAMSIGN - ARVONTA

Tanskalainen Ramsign tarjosi minullekin mahdollisuuden arpoa yhden kauniin, emalisen talonumerokyltin teidän lukijoiden kesken. Kyltissä saa olla 1-5 numeroa ja malli on vapaasti valittavissa valmistajan sivuilta. Tällaisen kyltin voi alkuperäisen tarkoituksen lisäksi hankkia vaikkapa koristeeksi.

Osallistut arvontaan jättämällä kommentin tähän postaukseen. Vastaa kommentissasi, että teitkö uuden vuoden lupauksia tai aikomuksia ja jos teit, niin millaisia. Arvonta sulkeutuu 31.1.2012 klo 18.00.

PAINONTARKKAILU JA HYVINVOINTI

Kumiankka-projekti alkoi syksyllä ja jatkuu edelleen. Tavoitteesta on vielä puolet jäljellä, mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen hitaaseen painonpudotustahtiin, vaikka välillä siitä nurisenkin. Yritän muistaa, välillä paremmin ja välillä huonommin, että tarkoitus on pysyvä lopputulos, joka vaatii painontarkkailun metodien pysyvää sisäistämistä. Tähän vaikuttaa juuri se, että miten on tulokseen päästy, erityisesti se, miten paljon hyvinvointia asia tuottaa. Nopea laihtuminen kun yleensä aina saavutetaan juuri hyvinvoinnin kustannuksella.

Oma idolini näissä ruoka-asioissa on Patrik Borg, joka kannattaa rentoa painonhallintaa ja jonka opit sopivat kaikille. Yhdestä hänen kirjastaan olen ottanut talteen listan pysyvän laihdutuksen ennustajista. Olen muokannut listaa vapaasti, mutta runko on siis Borgin kirjasta, jonka nimeä en näköjään ole ottanut talteen !

Pysyvän painonpudotuksen ennustajat:

* hyvinvointi: tähän vaikuttaa se, miten on laihduttu. Hyvinvoinnin parantaminen

a) tuntuu hyvältä . Tässä kohti pitää miettiä, että kuinka paljon elintapoja voi muuttaa mukavuusalueelta ( liikaa ) poistumatta. Ainakin omalla kohdallani on pitänyt hiukan siirtyä mukavuusalueeltakin pois, mutta sekin onnistuu, kun oikeasti sisäistää, että miksi näin pitää tehdä. Katso seuraava kohta.

b) tarkoittaa muutoksia, joista voi pitää kiinni ( turha, mikäli ensimmäistä kohtaa noudatetaan hyvin ). Jos teet muutoksia, jotka  tuntuvat hyviltä, helpoilta ja osalta arkea, ne ovat jatkossakin sitä. Jos taas teet asioita, jotka vaativat vahvaa itsekuria, selkeitä sääntöjä, kieltäymyksiä ja ponnistelua , ennuste ei ole hyvä pitkällä aikavälillä.  Ja tähänhän tähdätään ! Armollisuutta ja rentoutta syömiseen, sen ymmärtämistä, että aina tulee juhlia ja poikkeamia arjesta, kiirettä, keittiöremonttia, joulua. Ne vain hidastavat tahtia, mutta eivät pilaa kokonaisuutta. 

c) ei halua kuullakaan liian vähäisestä syömisestä ! Lihasta kuluu enemmän ja jaksaminen kärsii, jos energiaa saadaan liian vähän. Liian vähäinen syöminen saattaa myös sekoittaa luonnollisen näläntunteen kokemisen. Oma kokemukseni on, että liian vähäisestä  syömisestä tulee vain raivokas nälkä. Onko se yllätys ?! Malttia siis sekä treenien että syömisen tarkkailuun. 

d) vaatii välttämättömien ravintoaineiden saannin. Niiden puutos on puutos hyvinvoinnissa. Tyypillistä on liian vähäinen rasvansaanti ja mielestäni varsinkin naisilla myös liian vähäninen proteiinin saanti. Itse käytän Kalorilaskuri.fi  aina välillä parin viikon rykäyksin, lähinnä ravinnon laadun tarkkailun vuoksi.

e) tarvitsee lisäksi muitakin mielenkiintoisia asioita , ne vievät huomiota pois liiallisesta painontarkkailusta ja syömisten vahtimisesta

f) lisäksi tarvitaan fyysistä aktiivisuutta, noin 6000-8000 askelta päivässä tai 30 min/ vrk riittää. Ei tarvitse rehkiä !


* voimavarat ja tyytyväisyys elämään-> hidas eteneminen ei vie voimavaroja, jolloin mielekkyys ja tyytyväisyys säilyvät  


Jos kaipaat vähän tarkempia suuntaviivoja, niin lue tämä . 

PS. Kuvassa oleva patsas on kirppislöytö. Mulla on kuulemma " vähän " tekemistä, jos haluan yhtä sorjan varren kuin tällä naisella. Joo, pitää ainakin kasvattaa 20 senttiä jalkoihin mittaa ja nuorentua 20 vuotta ;-) !

SIENIÄ

Omistakin tavaroista löytyy aina välillä kaikkea hauskaa, siis muutakin kuin vaatetta. Vanhasta talonpoikaisarkusta löytyi tällainen sienikartta, hieman kärsinyt mutta edelleen varsin kelvollinen, ainakin esille laitettavaksi. Ihan niin kiva tämä ei lasten mielestä ole kuin iPhoneen saatava sienisovellus ( jota he jaksoivat kärttää katsottavaksi koko viime kesän ja syksyn enon ja tädin puhelimista ) , mutta ainakin äiti tykkää. 

Sienten nimet ovat muuten huvittavia. Jos on huonolla tuulella, voi lueskella sieniopasta ja saada takuuvarmasti ainakin hymyn huulille. Känsätuhkelo, taulakääpä, suippurisakas ja poppelihelokka jne. Kukaan ei voi olla naama nutturalla kovinkaan pitkään näiden parissa !

H

Aakkoset ovat päässeet unohtumaan ! Tajusin asian siinä vaiheessa, kun kirjoitin tätä. Jatketaan siis.

Hampaat, tietenkin ;-)

ja ilman

huumoria ja huumorintajua elämä olisi aika tylsää ja hankalaakin. Monen tilanteen pelastaa huumori ja sen ymmärtäminen. Juuri ihmissuhteissa huumorintaju on korvaamatonta ja sanoisin, että myös itsensä hyväksymisessä huumorintaju on paikallaan. Itse olen sellaisen kuivakan huumorin ystävä, mutta muutkin lajityypit uppoavat kyllä, se kuuluisa musta huumorikin.

RAVISHING

Talousanalyytikot vetävät johtopäätöksiä huulipunien ostotahdista, minä tyydyn vain vetämään tätä huuliini. Olen aika perso värikosmetiikalle, mutta yritän vältellä kosmetiikkaosastoja, omassa käytössäni kun tietyt tuotteet kestävät ikuisuuden . En juurikaan meikkaa töihin, vähän vain peittelen tummia silmänalusiani ( joita ei oikeasti peitä mikään ) ja laitan ripsaria, muu on turhaa.  Mutta vapaa-ajalla meikkaan sitäkin enemmän ( jos vaan on aikaa ) , tykkään kokeilla erivärisiä luomivärejä, rajauksia, poskipunia ja sen sellaisia, ihan kuin teininä. Välissä olikin pitkä ja tylsä ruskea kausi, siihenhän voin sitten taas palata tarvittaessa. Huulipunien suhteen olen kaikista muista värikokeiluista huolimatta ollut kuitenkin välinpitämätön, kunnes näin tämän vähän oranssiin vivahtavan kaunokaisen. Ravishing lukee pohjassa, niinhän se on !

UUSI LEMPPARI

Uusi(n) lempineuletakkini on tämä Hunkydoryn Retro Japan Knit ja lempivälipalani rahka-mustikka-pellavansiemenpirtelö. Kumiankkaprojektia siis ei suinkaan ole haudattu, puolessa välissä vasta ollaan, joten tekemistä riittää silläkin saralla.

Neuletakki on kashmirvillasekoitetta ja se on ihanan pehmoinen ja lämmin ( tämä taitaa olla vakiolauseeni... ) . Tykkään neuleen napittomuudesta ja mukavan väljästä mallista. Hihoissakin on hiukan tilaa tuossa olkavarren kohdalla, joten alle menee muukin kuin slimmi trikoopaita. Neule on yksi harvoista viime kuukausien ostoista, sellainen, jota olen harkinnut jo pidempään. Hunkydorylla on muutama muukin tuote, joita olen katsellut sillä silmällä. Nämä vaikuttavat varsin laadukkailta, mielestäni ovat hintansa väärtejä. Harmi, etten ole kyseiseen vaatemerkkiin törmännyt livenä juurikaan. Helsingissä Urban A taitaa  myydä Hunkydorya , mutta muista putiikeista en tiedä. Täällä päin saatavuus taitaa ainakin olla tasan nolla.

Seuraavaksi ohjelmassa olisi ulkoilua talvisäässä ja hengailua jäähallilla. Uusin lempparini sopii molempiin aktiviteetteihin just eikä melkein !

TAMMIKUU

Jos talvi olisi tällainen kuin näissä kuvissa, hieman lunta, hieman pakkasta ja auringonpaistetta, niin sitten se saisi olla. En nurisisi ( kovasti ainakaan, ehkä pimeydestä kuitenkin olisi pakko avautua aina silloin tällöin ), vaan nauttisin ulkoilusta ja kauneudesta. No, tälläkin hetkellä on sysipimeää ja räntää tulee taivaan täydeltä. On niin liukasta, että mieli tekisi mummoutua ja hankkia joko kävelykeppi piikillä tai sellaiset rautahäkkyrät kenkiin. Lohduttaudun sillä, että tammikuu on jo puolessa välissä melkein, helmikuuhan on jo sitten melkein kevättä !

OMA

Vihdoinkin se löytyi, oma nimikkokuppi, sellainen johon muut eivät saa koskea, eivät edes tiskatakseen. Olen katsellut kaikenlaisia sillä silmällä, mutta mikään ei ole tuntunut sopivalta. Kaikki tarjokkaat ovat olleet tyyliä liian iso, liian pieni, liian tavallinen, liian jotain. Tämä löytyi paikalliselta lasitavarakirppikseltä ja on takuulla uniikki. Kuppi on Arabian ja sen on käsin maalannut uuteen uskoon ihana, joskin tuntematon ahvenanmaalainen M.V.  Kiitos !

Tämän tieltä lensi roskiin korvaton Hattivatti-muki. Olen ( sopivasti soveltaen ) noudattanut periaatetta yksi sisään, yksi ulos. Se jotenkin ylläpitää kauhun tasapainoa, viisari ei ihan heilahda totaalisen kaaoksen puolelle. Nyt on joulun jäljiltä kirppispaikka varattuna ja Huutis-projekti aloitettu, jospa saisin muutaman ylimääräisenkin tavaran pois silmistä. Enää ei tarvitse kuin tukkia se reikä, josta tavaraa valuu sisään niin päästään johonkin balanssiin, kai. Minimalistia minusta ei tule millään, mutta tarpeeton tavara syö energiaa ja tukkii nurkkia. Toisaalta olen sitä mieltä, että tarpeetonkin voi olla säilyttämisen arvoista, jos sillä on tunnearvoa tai  se miellyttää esteettisesti, mutta ainakin lasten pieneksi käyneet vaatteet ja omat harhaostokset joutavat kiertoon, ilman tekosyitä !

KOO NIIN KUIN KOTI

Tyttäreni mielestä kivoin kirjain on pikkuhoo. Minä tykkään Koosta. Se on niin kuin koti, kiva, kiinnostava, kaunis, kekseliäs, kiukkuinen, kirpeä, kipakka, keskiviikko, kirjain. Tai ihan mitä vain mieleen juolahtaa.

***

Olohuone on valmis - tällä erää. Nyt pitäisi suunnata ajatukset ja tarmo alakerran suunnitteluun. Alakerrassa emme ole tehneet vielä yhtään mitään, vaikka siellä tuleekin vietettyä aika paljon aikaa päivässä. Kodinhoitohuone ja vaatehuone siis sijaitsevat siellä. Toivoisin valoisaa ja toimivaa tilaa, jonne saisi ehkä pienen työpöydänkin tyylisen sijoitettua. Sille pöydälle haluaisin ompelukoneen, käyttövalmiina. Sen lisäksi ei tarvita kuin yksi osa-aikainen käsityönopettaja ja mooonta valmiiksi puolattua alalankarullaa ( vai mitä ne nyt ovatkaan ). Katselin nimittäin tuossa kangaspinoani, joka  aina vain kasvaa. Kankaat ovat kauniita ja ideoita olisi päässä vaikka kuinka, vain toteuttaja uupuu. Järjestetäänköhän tällaisille aloittelijoille jonkinlaisia tumpula-kursseja, joiden annilla pääsisi alkuun ?

TULIHAN SE TÄNNEKIN

Talvi nimittäin. Lapset tykkäävät, vaikka onkin hiukan liian kylmä. Minä yritän ottaa ilon irti, vaikka aikamoinen vilukissa olenkin. Ja olin jo vähän kevätfiiliksissä, pitää kelata vähän taaksepäin.

Iloa alkavaan viikkoon !

OMAKUVA