Silkkiä Samettia: matkat

Maltoin vihdoinkin käyttää muutaman hetken Ahvenanmaan reissun valokuvien läpikäymiseen. Ilmat vaan ovat olleet viime päivinä niin mahtavat, että koneella on tullut istuttua tosi vähän. Kuvia kertyi matkalta tosin onneksi vain 150 kappaletta, joten urakka ei ollut kovin iso. Osasyynä kuvien melko vähäiseen määrään oli varmastikin autossa istuttujen kilometrien määrä ja pari sateisempaa päivää ( sekä muiden perheenjäsenten huokailu aina, kun alan kaivaa kameraa esiin ).

Ensinnäkin pitää todeta, että Ahvenanmaa on ihana paikka ! Oikein hävettää, että näinkin vanhaksi piti elää, jotta se tuli todettua. Itse en autossa istumisesta juurikaan piittaa, mutta tuolla sitä teki ihan ilokseen. Aivan mielettömän hienoja taloja ja maisemia näki lähes joka käänteessä. Talot olivat lähes poikkeuksetta hyvin hoidettuja ja kauniilla pihoilla varustettuja. Ja sitä ruusujen määrää, oioi ! Talojen ja muiden rakennusten tyyli on saanut paljon enemmän vaikutteita lännestä kuin idästä ja täytyy sanoa, että jos joskus alamme rakentaa omaa taloa, niin lähtisin Ahvenanmaalle hakemaan ideoita sitä varten. Erityismaininnan arvoisia ovat Maarianhaminan hauskat neliönmuotoiset talot ja ihanat Kissankulmaa muistuttavat maatalot aidattuine pihoineen. Ja maaseutu ihan sinänsä oli todella kaunista katseltavaa, ainakin tällaiselle vanhojen rakennusten ystävälle, jonka mielestä punamullalla maalattuja taloja ja suloisia pieniä kivikirkkoja ei voi koskaan olla liikaa.

Majapaikkamme oli suurimman osan aikaa ( eli kolme yötä ) Lemlandissa sijaitseva bed & breakfast Amalia, jossa oli kauniisti laitetut, siistit huoneet, ystävällinen henkilökunta ja mahtava aamupala paikallisten tuottajien antimista. Erityismaininnan tässä kohtaa ansaitsee Haddnäs gårdin makkara, jota meidän perhe söi varmaan yhteensä pari kiloa sekä Grannasin tuorepuristettu omenamehu, jota haettiin kotiinkin pari laatikollista. Ihan kuin äitini tekemää mehua ja se on paljon sanottu se. Lapset olivat aivan innoissaan ja onnessan paikan eläimistä, kaneista, määkeistä ( lampaista ) ja häristä ( eli highlander-karjasta ), joita nuorimmainen ei ollutkaan "nähnyt vuosikymmeniin". Matkaa majapaikasta Maarianhaminaan eli lähimpään ravitsemusliikkeeseen kertyi 22 kilometriä suuntaansa, joten hiukan suunnittelua päivän ruokailut aamupalaa lukuunottamatta vaativat. Muuten en keksi paikasta moitteen sanaa, paikka oli ihanan rauhallinen ja lenkkimaastotkin ihanteelliset. Yhden aamulenkin juoksin lähes täydellisessä hiljaisuudessa, ainoat kuulemani äänet olivat omien askeleideni lisäksi sähköaidan vaimea naksunta ja ainoa näkemäni liike metsäkauriin hyppy lenkkipolkuni ylitse.

Tekemisiin kuuluivat maisemien ja talojen ihailun, lampaiden syöttämisen ja Äventyrsgolfissa pelailun ja uimisen lisäksi tietenkin syöminen kivoissa paikoissa. Parasta ruokaa saimme Stallhagenin panimopubissa, jonne kannattaa ihan ehdottomasti suunnata. Paikan pulled pork oli ihan tajuttoman hyvää eikä se olutkaan hassummalta maistunut ;) Kastelholma puolestaan kuuluu varmasti kaikkien Ahvenanmaan matkaajien kohteisiin joka tapauksessa, mutta sinne kannattaa mennä myös ihan siksi, että Michael Björklund on avannut sinne Smakbyn. Hieno paikka ja hyvä ruoka, kohtuuhintaan jopa. Pub Niska kuuluu samaisen herran luomuksiin ja voin kyllä lämpimästi suositella paikan plåtbrödia. Lampaanlihapizza bearnaisekastikkeella voi kuulostaa erikoiselta, mutta on oikeasti ihan mieletön makuyhdistelmä, samoin tykästyin kovasti lohen ja piparjuurimajoneesin yhdistelmään. Kahviloista taasen on pakko mainita Svarta Katten, josta saa ihan hillittömän hyviä leivonnaisia ja hyvää kahvia kohtuuhintaan. Muutenkin hintataso oli ihan kohtuullinen ja jokaisessa ruokapaikassa sai lapsille sopivat annokset helposti.

Kiersimme Ahvenanmaata autolla ristiin rastiin. Paikoista jäivät mieleen erityisesti Kastelholma sekä Geta ja sieltä Havsvidden. Getasta löytyy patikointireittejä rotkoineen ja luolineen, me tyydyimme lasten kanssa kesyyn Peikkopolkuun, jonne sinnekään ei kuitenkaan kannata lähteä korkkareissa ( tai tiukoissa farkuissa, kuten allekirjoittanut ). Maarianhaminan hauskinta tekemistä oli pelaaminen Äventyrsgolfissa ja tietysti lelukaupoissa käyminen lomarahojen kera. Museolaiva Pommernissa emme käyneet, vuorokauden oleilumme Maarianhaminassa kun oli melko sateinen. Ihailmme sitä kuitenkin ulkoa päin ja päätimme, että seuraavalla kerralla sitten.

Reissu oli kaikenkaikkiaan oikein onnistunut, sopivan mittainen ja rento. Laivamatkat olivat hiukan tuskalliset, mutta onneksi Turusta matka Maarianhaminaan ei ole kauhean pitkä ja Tactic on kehitellyt kivoja matkapelejä. Yllätyksenä tuli sen sijaan se, miten hiljaista Ahvenanmaalla on jopa parhaimpaan sesonkiaikaan ja miten oikeasti ruotsinkielinen se on. Jotenkin olin kuvitellut, että kaikkialla on kova ryysis ja ruuhka ja että ihan oikeasti ihmiset osaavat myös suomea...

Jäin odottamaan mahdollisuutta lähteä tuonne jonain kauniina syyskuisena viikonloppuna. Paikan on pakko olla värien puolesta siihen vuodenaikaan upea, jopa hienompi kuin mitä nyt.