Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit

torstai 11. heinäkuuta 2013

SÄKILLINEN LOMAPUUHAA


Rakastan lukemista, ja erityisesti rakastan sitä lomalla. Mukava tuoli, mielellään auringossa, hyvä kirja ja rutkasti aikaa, autuutta. Loma ilman kirjapinkkaa tuntuukin ihan täydellisen oudolta ajatukselta ja olenkin valmistellut omaa, alkavaa vapaatani käymällä pariin otteeseen kirjastossa sopivaa lomaluettavaa hakemassa. Ihan varauksessa asti oli Eganin Sydäntorni , muut tarttuivat mukaan joko mielijohteesta tai pitkään muhineesta ajatuksesta lukea ko. kirja. Irvingiä tuskin tarvitsee selitellä kenellekään, L.M. Montgomeryakaan ei varmaan. Jaakkolan Hormonitasapaino liittyy kiinteästi Kumiankka-projektiin, joka siis jatkuu aina vaan, tasapainoa ylläpitäen. Tai ainakin sitä yrittämällä. Murakami on uudempi tuttavuus, odotan kovasti tähän kyseiseen yksilöön tutustumista. Kansi on ainakin kaunis ;) ja kaikkien lukemieni arvostelujen perusteella Norwegian Wood on lukemisen arvoinen muutenkin. Grace McCleen ja Amor Towles edustavat minulle ennestään tuntematonta tuotantoa, toivottavasti ehdin tutustua molempiin. Omassa hyllyssäkin on pari klassikkoa, jotka odottavat vuoroaan, uskollisesti.

 Olen siis ikuinen aikaoptimisti ja kuvittelen ehtiväni aina ja vaikka mitä. Tosiasia kuitenkin on, että pari kirjaa näistäkin palaa takaisin avaamattomina.  Onneksi on suomalainen kirjastojärjestelmä, joka säilyttää haluamani kirjat hamaan tulevaisuuteen ja lainaa niitä ystävällisesti tarvittaessa aina uudelleen. Meni monenmonta vuotta, ennen kuin tajusin, että kirjoja ei tarvitse omistaa. Tarinat säilyvät tallessa kansien välissä muutenkin, riittää, että omistaa kirjastokortin. Ja maksaa myöhästymismaksut ajallaan.

edit. otsikon nimen pitäisi tietysti olla Säkillinen lomaonnea, my mistake.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

NOIN PUOLIVÄLISSÄ


Viikko, huhtikuu ja kevät ovat noin puolivälissä, jos joku ei ole huomannut ! Myös tuo Onnellisuusprojekti-kirja on noin puolivälissä ja joudun hiukan miettimään, että luenko sitä loppuun ollenkaan. Varmaankin pitäisi, vaikka selväksi on jo tullut se, että sen lukeminen ei ainakaan minusta tee yhtään onnellisempaa. Pikemminkin mietin omaa saamattomuuttani sitä lukiessani, kun en itse kykene lähestymään omaa elämääni noin systemaattisesti pitkien listojen ja käskyjen kera ja kehittämään sitten itseäni, kotiani, raha-asioitani ja ihmissuhteitani niiden mukaan. Ennemminkin kuin varsinaisen onnellisuuden etsimisestä tässä kirjassa onkin kyse kirjailijan halusta ottaa niskalenkki omasta tyytymättömyydestään sinänsä täydellistä elämäänsä kohtaan. Rouva Rubin toteuttaa itseään kirjailijana, on miljonääri ( tai ainakin sellaisen vaimo ), on saanut kaksi ihanaa tytärtä ja asuu perheineen Manhattanilla.  Hän myöntääkin heti alussa, että hänellä on kaikki, mitä toivoa voi, hän vain ei osaa arvostaa sitä kaikkea yltäkylläisyyttä elämässään. Sinänsä tietysti ihan hienoa, että ymmärtää oman ( turhan ) tyytymättömyytensä ja pystyy sitä käsittelemään ja analysoimaan. Omasta mielestäni sen ei kuitenkaan pitäisi olla jatkuvaa suorittamista ja täydellisyyteen pyrkimistä vaan enemmänkin ajatustyötä asioiden ymmärtämiseksi ja hyväksymiseksi. Kaikessa ei tarvitse yltää huippusuoritukseen, onnellisuudessakaan. Riittävän hyvän pitäisi riittää.

***

Yksi juttu ei muuten enää ole puolivälissä ! FB:ssa eilen hehkutinkin, että KA-projekti alkaa olla loppusuoralla. Jees ! Ihanaa, ihanaa mahtua vanhoihin vaatteisiin. Nyt se on todistettu, että pieneksi käyneitä lemppareita kannattaa säästää. Minua ainakaan juuri nyt ei huvita vaatehankinnat, joten ilolla vetelen päälle kaikenlaista "uutta" omasta vaatekaapista. Olen vähän kuin lapsi, jonka lelut on piilotettu hetkeksi ja joka tauon jälkeen saa ne käsiinsä. Ihan kuin olisi tosiaan pino uusia vaatteita käytettävissä :))

Lupaan palata tähän. Mutta nyt, hyvää viikon noin puoliväliä jokaiselle !

perjantai 23. marraskuuta 2012

VÄHÄN MAKUUHUONEESTA JA KIRJOISTA


Vähän hitaanlaiseen päivitystahtiin löytyy yksi sellainenkin syy, joka oikeasti liittyy ajankäyttöön. Olen nimittäin lukenut viime aikoina kohtalaisen ahkerasti,  kirjastosta kun on melkein joka käynnillä tarttunut mukaan jotain kiinnostavaa. Keskittymiskykykin on ollut kohtalaisella tasolla, tosin katkonaista touhuahan lukeminen lapsiperheessä silti on. Satun vielä pitämään paksuista kirjoista, joten yhden kirjan lukemiseen kieltämättä menee tovi. Mutta silti, olen iloinen, että lukuinto on palannut melko nihkeän jakson jälkeen voimakkaana. Tällä syksynä  olen erityisesti suosinut Otavan " sinisiä " kirjoja Tammen "keltaisten" sijaan. Eugenides, Shields, Oates ovat viimeaikaisia lukukokemuksiani. Oatesin rankka Sisareni, rakkaani on edelleen kesken, sitä ei voi lukea kuin pienissä erissä aiheen ja erikoisen kirjoitustyylin vuoksi. 


Makkarissa on mukavan rauhallinen tunnelma lukemiseen. Ihan pieni ongelma vain on se, että kun sänkyyn menee illalla pehmeissä vaatteissa ja kirja kourassa, herää jossain vaiheessa siihen, että valot palavat, kello on ties mitä ja parista viimeisestä sivusta ei muista yhtikäs mitään. Tänäänkin tankkasin itseni useammalla kupillisella kahvia, jotta jaksaisin valvoa edes hetken tuon Oatesin kirjan parissa sen jälkeen, kun lapset ovat kuukahtaneet. Todennäköisesti täysin hukkaanheitetty yritys, mutta aina sopii yrittää, varsinkin, kun huomenna toivottavasti saa nukkua johonkin seitsemään asti. Lapsilla on kylläkin outo taipumus herätä nimenomaan viikonloppuisin erityisen aikaisin, viikolla sitten taas nukuttaisi vaikka iltapäivään asti. Ehtii kuulemma paremmin leikkiä, kun herää ajoissa. Ehkä minunkin pitää siirtää lukutuokiot viikonloppuaamuihin ? 



sunnuntai 29. tammikuuta 2012

ILTAPÄIVÄN RAUHA



Mielestäni on ihana aina välillä hetkisen hengähtää, ihan omassa rauhassa, ilman seuraa, ilman hälyä. Kun lapset ja mies lähtivät pulkkamäkeen, nipistin itselleni pienen, rauhallisen lukuhetken, ainoan koko viikonlopun aikana. Rikkumaton hiljaisuus, kupillinen hyvää kahvia ja pari mukavaa, laadukasta dekkaria.Jälkimmäinen tarkoittaa minun kohdallani mielellään perinteistä brittidekkaria;  sellaista, jonka kruunamaton kuningatar on Agatha Christie, ja joissa ei oikeastaan tapahdu mitään , ainakaan nykyisen mittapuun mukaan ajateltuna. Niissä on kuitenkin sellaista hienovireistä psykologiaa ja ihmisluonnon syväluotaamista sekä ajankuvaa, jota itseni on vaikea vastustaa. 

Tänään oma hetkeni oli suhteellisen lyhyt. Lukemisen lisäksi operoin pontevasti kirpputoriprojektin parissa ja suunnittelin autotallin kaaoksen selättämistä sekä muutamaa pienempää asiaa. Kirpputoriprojekti on työllistänyt jo tovin ja on saanut miettimään sitä, että tavaran välivarastointi ei kannata. Kaikki sellainen, jolle ei ole käyttöä, pitäisi saada loppusijoituspaikkaansa heti eikä esimerkiksi puolen vuoden päästä. Jäisi enemmän aikaa lukemisellekin, kun selvitettävää ei kertyisi niin pitkältä ajalta ja nurkat pysyisivät paremmassa ojennuksessa. Ehkä.

tiistai 20. joulukuuta 2011

COPYCAT III




Viimeinen tekeleeni Amman  copycat-kirjankansikilpailuun . Nyt otin lähtökohdakseni hiljattain lukemani kirjan kannen, kun kahdessa aikaisemmassa versiossa lähtökohtana on ollut jo olemassa olevat kuva, josta muovasin sopivan version. Kuvassa näkyvät palikat ovat muuten sellaisia kirjain- ja numeropalikoita, joilla olen itse leikkinyt useamman vuoden ajan. Vähän nuorempana siis.

Riikka Pulkkisen Raja ei kirjana täyttänyt omia ( epärealistisia ) odotuksiani. Kuitenkin kyseessä on kiinnostava kirja, vaikka aihevalinta on mielestäni turhan haastava esikoiskirjailijalle. Nyt on menossa saman kirjailijan Totta , joka vaikuttaa kypsemmältä ja enmmän minun kirjaltani. Odotan siltä edellisestä lukukokemuksestani huolimatta kohtuullisen paljon.

Joulupukilta en ole toivonut kuin yhtä keittokirjaa. Lukemattomien romaanien pino nimittäin kirjaimellisesti huojuu yöpöydälläni. TBR-lista alkaa olla melkoisen pitkä muutenkin, kiitos ihanien kotimaisten kirjablogien, joita seurailen ahkerasti.





perjantai 16. joulukuuta 2011

COPYCAT II


Jos herää arkiaamuna esimerkiksi neljältä  eikä töihin tarvitse lähteä vielä yli kolmeen tuntiin, voi kaikessa rauhassa juoda aamukaffet ja näperrellä siinä ohessa monenmoista hyödyllistä, varsinkin näin joulun alla. Esimerkiksi voi osallistua Amman copycat- kirjankansi -kilpailuun toisella kuvalla ja väsätä kolmatta. Kolmas kuva oli pakko tehdä, koska mielestäni edes yksi kuva piti ottaa pelkästään tämän kisan vuoksi, näissä kahdessa muussa on lähtökohtana ollut jo aiemmin otettu kuva. Venetsian reissun kuvista olisin voinut värkätä vaikka kaikki Leonin kirjojen kannet, mutta säästän teitä ja teen vain nämä kaksi. 

PS. Vielä on aikaa osallistua tähän !

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

COPYCAT


Amman blogissa on aivan mahtava kirjankansi copycat- haaste, käy kurkkaamassa linkki, lue ohjeet, innostu ja tee oma versiosi !

Itselleni tuli mieleen monta ideaa, joista ensimmäisenä ( ja ainoana ? ) toteutin Donna Leonin Kuolema tulvan aikaan englanninkielisen teoksen kannen. Idea toteutukseen tuli viime heinäkuun Venetsian kuvistani. Olen toki myös Guido Brunetti -fanina lukenut kyseisen kirjan aikoinaan, mutta ihan rehellisesti sanoen en muista kirjan sisällöstä muuta kuin sen, mitä kirjan nimikin jo kertoo. Pidän dekkareista kyllä, mutta monesti niiden ongelmaksi muodostuu se, että saman kirjailijan samantyylisiä teoksia on ihan mahdotonta jälkikäteen erottaa toisistaan, Leon ei siis tee tässä asiassa poikkeusta.

Yksi tai kaksi muutakin copycat -kirjankantta saattaa näkyä täällä myöhemmin. Pitää vain miettiä toteutustapa.  Saapi ehdottaa Macille sopivaa, monipuolista kuvankäsittelyohjelmaa vaikka tässä ja nyt ?

tiistai 26. heinäkuuta 2011

TOP TEN OSA 2/2 KIRJAT


Leena muisti minua taannoin haastella, jossa piti luetella kymmenen suosikkikirjaa ja kymmenen suosikkikosmetiikkatuotetta. Kosmetiikkavalinnat oli helppo tehdä, mutta samaa en voi sanoa kirjoista. Valitsin nämä kymmenen kirjaa pelkästään sillä perusteella, että ne tulivat ensimmäisenä mieleeni, syystä taikka toisesta. Mukana on sekä vanhoja että uudempia tuttavuuksia. Osa heistä ei enää koskaan kirjoita mitään ja osalta on lupa odottaa vaikka mitä.

1) Margaret Atwood: Sokea surmaaja
2) Jhumpa Lahiri: Tuore maa
3) Kerstin Ekman: Sudentalja-trilogia
4) Alice Munro: Kerjäläistyttö
5) Irene Nemirovsky: Sunnuntai
6) John Steinbeck: Eedenistä itään
7) Vikram Seth: Sopiva nuori mies
8) Geert Kimpen: Kabbalisti
9) Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär
10) John Irving: Garpin maailma

Vaikeaahan tämä oli, todella vaikeaa. Siksipä teen lisäksi toisen kirjalistan, jossa on  todellisia suosikkikirjoja, sellaisia, joiden tekstit muistan melkeinpä sanasta sanaan. Tyttökirjoista parhaita, tietenkin.

1) L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet
2) L.M. Alcott: Tytöistä parhain
3) Anni Polva: Tiina
4) Rauha S. Virtanen: Seljan tytöt
5) Helen Wells: Ursula
6) Martha Sandwall-Bergström: Gulla-tyttö koulussa
7) Susan Coolidge: Katyn toimet
8)  Salme Sadeniemi: Pension Grunérin tytöt
9) Cynthia Voigt: Matkalla kotiin
10) Merri Vik: Lotta on aina Lotta

Yhtään tuttua teosta mukana ?

***

Lämpimästi tervetuloa uusille lukijoille ! Se olisi sitten arvonnan paikka, kunhan vain keksin sopivan palkinnon. Mietitään. 

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

MIEHET !



1. John Steinbeck: Vihan hedelmät
2. John Irving: Oman elämänsä sankari
3. Vikram Seth: Sopiva nuori mies
4. Peter Hoeg: Lumen taju
5. Irving Stone: Michelangelo
6. Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi
7. Gabriel Garcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys
8. Jostein Gaarder: Sofian maailma
9. Henri Charriere: Papillon
10. Henning Mankell: Kasvoton kuolema
11. Grimmin veljekset: Sadut
12. Kurt Vonnegut: Titanin seireenit
13. Mark Twain: Tom Sawyerin seikkailut
14. Pablo Neruda: Andien mainingit
15. JD Salinger: Sieppari ruispellossa
16. William Golding: Kärpästen herra
17. Mario Puzo: Kummisetä
18. Nicky Cruz: Juokse poika juokse
19. W.B. Yeats: Runoja
20. Thomas Hardy: Tessin tarina

Tämän kirjahaasteen tehtyäni jäin miettimään vastaavaa listaa mieskirjailijoiden teoksista. Jostain syystä kuitenkaan monet mieskirjailijoiden kirjoittamat klassikot tai muuten tunnetut teokset eivät ole tehneet mitenkään erityistä vaikutusta minuun. Hyviä toki monet ovat olleet ja lukemisen arvoisia, mutta vain harvat ovat onnistuneet jättämään sellaisen muistijäljen kuin edellisessä listassa mainitut teokset. Johtuneekohan tämä siitä, että tartun jostain syystä mielummin naiskirjailijoiden teksteihin, pohjalla kokemus yhteisestä naiseudesta ja sen myötä tietystä ajattelutavasta ja tunne-elämästä, joka välittyy teksteihin ja saa ne tuntumaan tutummilta ja omemmilta. 

Tämä lyhyt lista mieskirjailijoiden teoksista pohjautuu samaan ideaan kuin edellinen listani. Nämä kirjat ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen, tavalla tai toisella. Huomaan, että suurin osa näistäkin kirjoista on luettu alle parikymppisenä tai jossain niillä main. Ja kotimaisia kirjoja ei ole mukana yhtään. Lieneeköhän äidinkielentuntien pakkoluetuttaminen tehnyt tehtävänsä ? 

Nyt olen kuitenkin onnistunut hiukan haastamaan itseäni ja poikkeamaan totutusta. Luin kirjablogien innoittamana Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät , joka oli todella mukaansatempaava ja erikoinen lukukokemus. Nyt olen aloittanut Lumikko ja yhdeksän muuta -kirjan samalta tekijältä. Joel Haahtelaan tartun kotimaisista seuraavaksi. Le Clézion Harhaileva tähti oli ainoa kirja-alehankintani, vaikka hypistelin parin tutun naiskirjailijan teoksia sillä mielellä. 

Onko listassa yhtään tuttua nimeä ? Mitä siinä omasta mielestäsi tulisi ainakin olla ? Suosituksia saa antaa !

torstai 27. tammikuuta 2011

VÄHEMMÄN ROJUA, ENEMMÄN ELÄMÄÄ ?


"Rita Emmettin mukaan rojua on kaikki se, jolla ei ole paikkaa kotonamme tai työpaikallamme. Siivousalan ammattilaisten mukaan ylimääräisestä rojusta eroon hankkiutuminen vähentää usein kotitöitä jopa 40%.  "  Lainaus on kirjasta Ritva Rajander-Juusti Kohtuus kaikessa, enemmän elämää vähemmällä.

Suurin osa meistä tietää tuskallisen hyvin ne tavarapinot, joita siirrellään jatkuvasti paikasta A paikkaan B ja jotka todennäköisesti hetken kuluttua ovat paikassa C. Ne tavarapinot saavat kodin näyttämään epäsiistiltä ja ne vievät energiaa häiritsemällä ja aiheuttamalla toistuvia ajatuksia niiden hävittämisestä. Yleinen ratkaisu tähän pulmaan taitaa olla se, että koemme tarvitsevamme lisää säilytystilaa, isomman asunnon, lisää kaappeja, lisää laatikoita ja rasioita. Vaikka toteuttaisimme kaiken edellä mainitun, jonkun ajan kuluttua edessämme on sama ongelma: liikaa tavaraa vailla sijoituspaikkaa. Mitä sitten voisi asialle tehdä ? Poimin muutaman hyvän vinkin kirjasta Elämä järjestykseen ilman rahtuakaan itsekuria ( Kathrin Passig & sasha Lobo ):

1) Näpit irti säilytysratkaisuista. Kaikki extrasäilytystila vain lisää ongelmaa, tyhjä tila vetää tavaroita puoleensa. Itse kutsun laatikoita ja muita pienempiä säilytystarvikkeita romunkerääjiksi. 

2) Epäselvät tapaukset kaatopaikalle. Jos et osaa päättää itse, niin hanki henkilökohtainen roskisopas ( jolla ei ole vaikeuksia heittää tavaraa pois )

3) Perhepakkaukset ovat paholaisesta eli osta vain se määrä, jonka oikeasti tarvitset sillä hetkellä, vaikka saisit isomman määrän edullisemmin ( jotkut toki tarvitsevat perhepakkauksia, mutta ymmärsitte varmaan pointin )

4) Älä hanki mitään varastoon

5) Osta harkiten ( ks. edellinen postaus )

6) Lajittelu ei riitä, toimita tavarat sinne minne ne kuuluvat !

7) Tavarat pitäkööt suunsa supussa eli vältä muodostamasta tunnesiteitä tavaroihin

Muutama muukin kohta löytyi, mutta tässä ne, jotka itse koin tarpeellisiksi. Sen lisäksi, että ostan liikaa kaikenlaista tuo seitsemäs kohta  tuottaa ongelmia itselleni enkä ole keksinyt siihen ratkaisua. Kohta kuusi tuottaa myös hankaluuksia, lähinnä siksi, että tavaroiden kuljettamista varten pitäisi olla auto. Ylimääräiset remonttitarvikkeet ja vialliset sähkölaitteet pyörivät nurkissa enkä ole saanut aikaiseksi selvitää, että mitä niille voisi oikein tehdä.

"Emmettin kokemusten mukaan aineellisesta omaisuudesta luopuminen on merkitsevä teko, sillä sen avulla saa ammennetuksi energiaa, levollisuutta, iloa ja selkeyttä elämäänsä. Tavaramäärän vähentämisessä oleellista on tavaran säilyttäminen niin, että se on tarvittaessa helposti löydettävissä, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi esillä " Ritva Rajander-Juusti Kohtuus kaikessa, enemmän elämää vähemmällä. Näissä kahdessa ko.kirjan lainauksessa viitataan Rita Emmettin teokseen Kaikki paikallaan, rojuntaltuttajan käsikirja, jonka ajattelin lukea seuraavaksi. Onko muuten teillä muilla tarvetta tavaramäärän vähentämiseen vai onko homma hanskassa ?

tiistai 25. tammikuuta 2011

LAKKOSATOA



-Tarvitsenko tätä todella ? ( EN ) Jos en, onko tavara todella sellainen että pidän siitä paljon ? ( KYLLÄ)

-Onko sen ostaminen kaiken kyseisen tavaran ylläpitämiseen menevän ajan, rahan ja vaivan arvoinen (puhdistaminen, varastointi, muu ylläpito ) ? ( KYLLÄ )

-Kuinka monta tuntia minun pitää tehdä töitä maksaakseni tämän tavaran ? ( EN VIITSI LASKEA )

-Voisinko lainata tämän joltain ? ( EN, OLI IHAN ÄLYTTÖMÄN VAIKEA LÖYTÄÄ NÄISTÄ KUMPAAKAAN, AIKAA MENI YLI VUOSI )

-Omistanko jo jotain, mitä voisin käyttää tämän tavaran sijaan ? ( KYLLÄ KAI )

-Ovatko tässä tavarassa käytetyt materiaalit uusiutuvia ? ( KYLLÄ )

-Onko tavara vastuullisesti tuotettu ja ympäristöystävällinen ? ( EN TIEDÄ JA SE TUNTUU NOLOLTA MYÖNTÄÄ )

-Voinko kierrättää tämän, kun en sitä enää tarvitse ? ( KYLLÄ, HELPOSTI )

Ritva Rajander-Juustin kirjassa Kohtuus kaikessa, enemmän elämää vähemmällä itselleni tarpeellisin luku oli IV kohtuullisuus kulutuksessa.  Edellä luetellut kysymykset edustavat sellaista listaa, jonka jokaisen pitäisi käydä läpi ennen jokaisen ostopäätöksen tekemistä. No, nämä paidat olin jo ennättänyt ostaa ennen kuin luin kirjan. Jospa ensi kerralla sitten ? Voinen tässä samalla paljastaa, että ostolakkoni ei ole mennyt ihan putkeen oikeastaan millään saralla. Ja kyllä, poden asiaankuuluvaa huonoa omatuntoa.

perjantai 14. tammikuuta 2011

Kirjahaaste 50+10



Alkuperäinen 100 naiskirjailijan haaste löytyy Saran kirjoista.   Leena Lumi ja Lumiomena ovat kumpikin vastanneet haasteeseen omalla tyylillään. Minäkin tartuin haasteeseen ja kokosin oman listani, siinä muodossa vain, että nämä 50 naiskirjailijan teosta ovat olleet itselleni merkityksellisiä ja tärkeitä, jokainen omalla tavallaan. Kaikilta kirjailijoilta en ole nostanut esiin pääteosta, vaan esimerkiksi sellaisen kirjan, joka on saanut minut lukemaan kirjailijan ( lähes ) koko tuotannon. Kahdelta kirjailijalta oli pakko laittaa kaksi teosta ja joiltakin kokonainen kirjasarja. 

1. Margaret Atwood: Ryövärimorsian
2. Margaret Atwood: Nimeltään Grace
3. Alice Munro: Sanansaattaja
4. Alice Munro: Kerjäläistyttö
5. Maria Lang : Vaarallisia unia
6. Agatha Christie: Kymmenen pientä neekeripoikaa
7. Jhumpa lahiri: Tuore maa
8. Irène Némirovsky: Sunnuntai
9. Kerstin Ekman: Sudentalja-trilogia
10. Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär
11. Jane Austen: Emma
12. Rauha S. Virtanen: Selja-sarja
13. L.M. Montgomery: Runotyttö-sarja
14. Isabelle Allende: Henkien talo
15. Amy Tan: Keittiöjumalan vaimo
16. Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja
17. Saima Harmaja: Palava elämä
18. Melania G. Mazzucco: Täydellinen päivä
19. Alice Walker: Häivähdys purppuraa
20. Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu
21. Hilja Valtonen: Nuoren opettajattaren varaventtiili
22. Anni Polva: Tiina
23. L.M. Alcott: Tytöistä parhain
24. Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase
25. Katariina Haavio ja Satu Koskimies: 50-luvun tytöt
26. Charlotte Bronte: Kotiopettajattaren romaani
27. Deborah Spungen: Nancy
28. Cynthia Voigt: Matkalla kotiin
29. Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala
30. F.H. Burnett: Salainen puutarha
31. Dorothy L. Sayers: Juhlailta
32. Geraldine Brooks: Islamin naisten salattu elämä
33. Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
34. Edith Södergran/Helene Schjerfbeck: Kohtaamisia
35. Emily Bronte: Humiseva harju
36. Helga Nuorpuu: Ruusulan tytöt
37. Toni Morrison: Tervanukke
38. Kaari Utrio: Eevan tyttäret
39. P.D. James: Oikeus on sokea
40. Heli Laaksonen: Pulu uis
41. J.K. Rowling: Harry Potter-kirjat
42. Leena Lander: Tummien perhosten koti
43. Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
44. Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin
45. Daphne DuMaurier: Rebekka
46. Minette Walters: Häpeänaamio
47. Anni Swan: Satuja
48. Sue Townsend: Mikä tsäkä, Hadrianus
49. Tessa Kiros: Hillasoilta oliivilehtoihin
50. Herta Müller: Matala maa

Ja mitä minun pitäisi lukea näiden lisäksi, ehdottomasti:

1. Doris Lessing: Viides lapsi
2. Sylvia Plath: Lasikellon alla
3. Carol Shields: Kivipäiväkirjat
4. Sofi Oksanen: Puhdistus
5. Riikka Pulkkinen: Totta
6. Virginia Woolf: Mrs. Dalloway
7. Pirkko Saisio: Punainen erokirja
8. Chimanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa
9. Maria Jotuni: Huojuva talo
10. Simone de Beauvoir : Toinen sukupuoli

Löytyykö joukosta omia ehdottomia suosikkejasi ? Mitä pitäisi ehdottomasti lisätä tuohon kymmenen kirjan listaan ?

torstai 11. marraskuuta 2010

D


Dekkarit ovat aina olleet minulle mieluisaa luettavaa. Välillä ihan harmittaa se epäluulo ja ylenkatse, jota jotkut tuntevat kyseistä kirjallisuuden alalajia kohtaan. Ajattelen silloin aina, että kyseinen henkilö ei tiedä mistä puhuu ;-)   ja totean, että kaikessa kirjallisuudessa on sekä hyvin että huonosti kirjoitettuja yksilöitä, eikä pelkän oletuksen vallassa kannata tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä mistään. Mitä siihen tulee, että kirjan anti saattaa olla pelkästään viihdyttävä vailla informatiivista tai kehittävää tai syvällistä sisältöä, niin olen sitä mieltä, että ei kaiken tarvitsekaan olla niin vakavaa. Eikä viihdyttävyys poissulje hyvää kieltä ja kerrontaa, ei dekkareissa eikä muussakaan kirjallisuudessa, ja minulle ainakin viihdyttävyys sinänsä on itseisarvo, ainakin toisinaan.

Vanhanaikaiset murhamysteerit ovat dekkareiden aatelia. Agatha Christie, Maria Lang, Quentin Patrick, Dorothy L. Sayers, Ellery Queen. Agatha Christien nokkeluutta ja tuotteliaisuutta ihmettelen aina vain. Kirjat kestävät monta lukukertaa eikä yhtään haittaa, vaikka murhaajan tietäisi etukäteen. Christien kirjat ovat täynnä viehättävää ajankuvaa  ja kuuluvat lohtukirjoihini. Dorothy L. Sayersin Juhlailta on yksi parhaita lukukokemuksia tällä saralla ikinä. Erityinen ylpeydenaiheeni on Maria Lang -kokoelma, olen nimittäin saanut kerättyä kaikki Christer Wijk -kirjat :-)


Uudemmista dekkarikirjailijoista pidän erityisesti Elizabeth Georgesta ja Minette Waltersista. Walters taitaa psykologisen jännityskirjallisuuden hyvin.  Myös Martha Grimes ja P.D. James kuuluvat ehdottomiin suosikkeihini. Martha Grimes onnistuu olemaan kirjoissaan myös  hauska, henkilöhahmot ovat suorastaan hulvattoman hupaisia. Henning Mankellista pidän myös ja samoin Donna Leonin kirjoista, joskin ne ovat hiukan liian samankaltaisia keskenään jaksaakseen kiinnostaa kovasti.

Puuttuuko oma suosikkisi listaltani ? Suosittele jotain uutta, mielenkiintoista dekkaristia ! :-)

lauantai 16. lokakuuta 2010

KIRJOJEN KERTOMAA


Oletko mies vai nainen ?  Kerjäläistyttö
Kuvaile itseäsi  Järki ja tunteet
Kuinka voit ? Matkalla kotiin
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi   Tapahtui veden äärellä
Minne haluaisit matkustaa ?  Afrikan vihreät kunnaat
Kuvaile parasta ystävääsi  Jumalaiset Jajasiskot
Lempivärisi ?  Valkoinen tunkio
Millainen sää nyt on ?  Ennen routaa
Jos elämäsi olisi TV-ohjelma, mikä sen nimi olisi ?  Sadan vuoden yksinäisyys
Paras vuorokaudenaika ?  Täydellinen päivä
Mitä elämäsi sinulle merkitsee ?  Hetkien valo ja varjo
Millainen parisuhteesi on ?  Välisarjan avioliitto
Mitä pelkäät ?  Tyytymättömyyden talvi
Päivän mietelause :  Torstai on toivoa täynnä
Minkä neuvon haluaisit antaa ?  Älä katso taaksesi !
Miten haluaisit kuolla ?  Tunnustan eläneeni
Mottosi  Voima ja kunnia

lauantai 14. elokuuta 2010

IHANAA NOSTALGIAA



Lapseni pitävät samoista kirjoista kuin minä pienenä. On aivan ihanaa saada lukea omille lapsille vanhoja tuttuja ja rakkaita tarinoita. Erityisesti Tammen Kultaiset Kirjat ovat meillä suosiossa. Olen kerännyt kirjahyllyyni omia lapsuudenaikaisia rakkaita teoksia ison pinkan. Neiti pitää erityisesti Pikku äidistä ja Ihmeauto Bang-Bangistä, aivan kuten minäkin. Kuopus taas rakastaa Viittä pientä palosotilasta ja Aku Ankan leikkijunaa, yllätys ! Molempien suosikki on kuitenkin ehkä Kaikkein kultaisin kirja.


Elsa Beskowin kirjat ovat täyttä nostalgiaa myöskin. Tonttulan lapset ja Pikku Lassi puutarhassa jaksavat viehättää tätä uuttakin sukupolvea. Beskowin kuvitus on kaunista katsella ja tarinat viehättäviä.


Hanhiemon iloinen lipas on sellainen, jonka runot osaan suurimmaksi osaksi ulkoa.  Lapsenikin osaavat osan, tai  ainakin väittävät osaavansa ;-)  . Osa runoista on sellaisia, joista en tiedä, miten terveellistä niitä on kuitenkaan hokea;  Hertta-rouvan kakun syönyt sotilas ainakin sai piiskaa syötyään monta kakkupalaa. Hmmm.

Toivon kuitenkin kovasti, että lapsille jää samanlaisia positiivisia mielleyhtymiä tietyistä kirjoista. Tärkeät Kirjat ovat heille varmaankin joitain muita kuin tässä postauksessa esiteltyjä. Kuopus raahaa aina mukanaan Richard Scarryn Autokirjaa ja Myyrän erinäisiä seikkailuita, vanhempi taas jaksaa lueskella Mauri Kunnaksen teoksia vaikka kuinka.

Mitä teillä luetaan lapsille ? Tai mitä omia suosikkikirjoja toivot mahdollisesti joskus lukevasi heille ?


Valokuvat on otettu postauksessa mainituista kirjoista.

torstai 17. kesäkuuta 2010

NAISEN OSA


... panna kestoväriä ripsiin, viilata kynnet, hieroa selluliittia ja treenata vatsalihaksia. Homma on niin pienestä kiinni, että jos työt jättää muutamana päivänä tekemättä, menee kokonaan rappiolle. Joskus mietin, millainen olisin, jos palaisin takaisin luonnontilaan - minulla kasvaisi kokoparta ja riippuviikset molemmissa säärissä, kulmakarvani rehottaisivat pensaina, kasvoni olisivat kuolleiden ihosolujen kalmisto, näpyt kukkisivat, kynteni olisivat pitkät ja käpristyneet kuin Jörö-Jukalla, ilman piilolinssejä olisin sokea kuin pöllö ja häpeäksi koko ihmissuvulle...


Näin kirjoittaa arjen sankaritar, sinnikäs ja hiukan hassu Bridget Jones valmistautuessaan treffeille unelmiensa ( tai niin hän luulee ) miehen, Danielin kanssa. Kyseinen teksti jaksaa naurattaa aina vain, vaikka ensimmäisestä lukukerrasta on vuosia ja vuosia. Harvoin olen yhdestä tietystä kirjasta tullut niin hyvälle tuulelle kuin tästä. Bridget ja juuri tämä kirjoitus tulivat mieleeni eräänä päivänä tässä alkuviikosta, kun ratsasin kosmetiikkakaappini sisältöä ja pohdin kaiken tavaran tarpeellisuutta. Samalla mietin kaikkea sitä aikaa, joka kosmetiikalla lotraamiseen ja ulkonäön muuhun vaalimiseen menee päivittäin. Ei ole helppo tämä naisen osa, ei... ;-)