HELLO !

Hello ja tiedoksi, että hengissä ollaan, ihan hyvävointisena jopa. Olen ollut aikeissa tulla tänne noin miljoona kertaa, mutta joka kerta homma on jäänyt ajatuksen tasolle. Koska reistaileva kamera, kumiankkaprojekti, lasten harrastukset, arki ja samat jutut. Nytkin tulin oikeastaan alunperin sanomaan, että blogi menee kiinni ja sulki, mutta totesin taas kerran , että haluaisin kuitenkin pitää jonkun paikan, jonne tilittää sitä etanan vauhdilla etenevää remonttia ja ehkä satunnaisesti jotain muutakin. Joten, tämä on otsikkonsa mukaisesti pelkkä tervehdys vain ja lopullinen päätös blogin kohtalosta jää edelleen epämääräisesti roikkumaan.

Kamera JA lempiobjektiivini ovat tosiaan temppuileet viime kesästä asti. Toimivat kyllä, mutta eivät parhaalla mahdollisella tavalla. Laiska ja unohtavainen kun olen, kameran toimessa ihan ok, en ole saanut aikaiseksi/muistanut viedä kumpaakaan huoltoon. Kuten näistäkin kuvista voi päätellä, puhelin hoitaa homman nykyään melkein aina. Räpsin sillä talteen kaikki tärkeät ( ja vähemmän tärkeät ) jutut, jotka päätyvät jos ylipäätään minnekään, niin Instagramiin. Se vaan on tällaiselle laiskalle ruuhkavuosiaan elävälle perheenemännälle  se some, johon on kätevintä osallistua ilman isoa panostusta ajankäyttöön.

Kuvat ovat sellainen sekalainen Insta-kokoelma tältä keväältä ja kesältä. Näissä näkyy aika paljon sitä oleellista: valoa, kukkia, maisemia sekä remonttia ja joitain kirppislöytöjä, vähän hyvää syötävää ( mansikka yksin riittää tähän tarkoitukseen hyvinkin ) ja juotavaa ( inkiväärioluesta syytän tyystin sisartani ). Kirppissektorilla olen keskittynyt lähinnä myymiseen, mutta joitain kivoja ja tarpeellisia(kin) löytöjä on tullut tehtyä. Toivottavasti loman alkaessa pääsen vähän pöyhimään, yksi pieni löytö tässä taannoin aiheutti pahan astiakuumeen, joka on ensimmäinen laatuaan ever.

Mutta siis, ihanaa keskikesää ! Yritän pakertaa kasaan remppakuulumisia ainakin. Kovinkaan paljon raportoitavaa ei ole, mutta jotain sentään. Sauna ainakin alkaa olla kivassa kunnossa, kiitos miehen aherruksen. Piha on yhtä onneton kuin viime kesänäkin eikä itse talossakaan ole muutamaa pientä juttua lukuunottamatta tapahtunut juurikaan. Koska arki, lasten harrastukset, kumiankkaprojekti ja niin edelleen. Parille lisäpäivälle viikkoon olisi totisesti tarvetta.

Voikaa hyvin !

VIIKONLOPUN PUNAISET

Ihana heinäkuun viikonloppu ! Metsämansikat ovat pulleita, punaviinimarjat melkein kypsiä ja ruusut kukkivat sekä pihalla että astioissa. Mieli on melkein lomalla, vaikka vielä pitäisi jaksaa yksi viikko. Viikon päästä pitääkin poimia nuo punaiset marjat talteen, se onkin oikein sopiva aloitus viiden viikon vapaalle. Lomalla toivottavasti remppa etenee vähän lisää ja Ahvenenmaa tulee tutuksi, muita suunnitelmia ei oikeastaan olekaan. Ja hyvä niin, silloin jää tilaa kaikelle odottamattomallekin hauskalle. Pihakirppiksiä, yllättäviä ihmisiä, pieniä retkiä, kaikkea sellaista.

VANHAT KUVAT, TUOREET FIILIKSET

Tunnustan, kuvat ovat viime viikonlopulta. En ole jaksanut purkaa muistikorttia vielä. Nimittäin, niinhän siinä sitten kävi, että mä en tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin valokuvasin. En käynyt edes lenkillä, vaikka kamat pakkasin mukaan. Kumiankka epätasapainoilee. Tosin kotiin tultua vedin kiltisti lenkkikamppeet päälle ja kävin 50 min juoksulenkillä, en kovinkaan mukavassa kesäsäässä, mutta kävin kuitenkin. Omista tekemättömyyksistäni huolimatta meillä on Kallismaalla uusi ruokapöytä terassille ja melko hyvin esikäsitellyt ulko-ovet. Ulko-ovet ovat melkein piloilla vanhasta ja sitkeästä hirviömaalista ja sen poistoyrityksistä, mutta periksi ei kuulemma anneta. Nähdään mitä tuleman pitää, muutaman kuvan otin siitäkin hommasta. Ja kukista, kuinkas muutenkaan.

Leppoisaa lauantai-iltaa ! Toivon näkeväni yhden elokuvan, mutta saattaa olla, että kuukahdan taas alkuteksteissä. Toisille kirjat ovat takuuvarmaa nukahtamislääkettä, televisio taas on minulle sitä. Yritän, mutta taidan olla toivoton tapaus.

SANOJA EI TARVITA

 No, ehkä neljä sittenkin : ihan parasta juuri nyt.

TAKAPIHAN SÖPÖIMMÄT

Takapihan söpöimmät jutut tällä hetkellä ovat turkoosi pallogrilli ja laatikoissa nököttävät ensimmäiset orvokit. Ihan ihmeellistä on, että miten pienikin määrä kukkia piristää ja saa talven jäljiltä ankeaakin ankeamman terassin siedettäväksi.

Yhtään vähempää pihan ilmettä ei piristä pikkuinen Smokey Joe, joka tuli tarpeeseen isoveljensä rinnalle. Halkaisijaltaan 57 senttinen isoveli nimittäin nielaisee melkoisen määrän hiiliä tai brikettejä kerralla ja kestää kuumentua melko kauan. Tuota miniä uskallan varmaan käyttää itsekin, jotenkaan se ei ole yhtään niin pelottava, ei alkuunkaan.

***

Tämä taisikin olla päivän kolmas, hui ! En aio ottaa tavaksi, mutta tänään on ollut aikaa ja halua istua koneen ääressäkin tavallista enemmän. Olohuone huutaa mattoa, terassi minikasvihuonetta ja Kallismaan tupa käypää lattiamaalia. Olen erityisesti selvitellyt noita maaliasioita eli lähinnä sitä, että onko Uulan mattapintaiselle ja hitaasti kuivuvalle lattiamaalille oikeasti mitään varteenotettavaa vaihtoehtoa. Taisin löytää yhden vaihtoehdon, josta huomenna selvinnee vähän lisää.

KEVÄTVERMEITÄ JA -MIETTEITÄ

Kaivoin eilen the Kevätvaatteen eli trenssin esille. Aurinko paistoi, joten lasitkin tarvittiin. Jalkaan kumpparit ilman villasukkia ja pitsiä kaulaan. Tänään trenssin olisi saanut vaihtaa sadetakkiin, mutta viis siitä.  Melko lämmintä on kuitenkin ollut ja loput lumet hupenevat ihan silmissä, vihdoin ja viimein. Tätä on niiin odotettu !

Ja niitä mietteitä, ihan arkisia, kevääseen liittyviä. Kerättiin eilen lasten kanssa iso muovikassillinen roskia tästä meidän kadunpätkältä. Vartissa oli kassi jo täynnä, valitettavasti. Miksi ihmeessä ihmiset heittelevät kadulle roskansa ? Roskiksia riittää kyllä, niitä on melkein joka kadunkulmassa. Ja jos jaksaa kantaa sen täysinäisen paikkauksen mukanaan, niin miksi ei sitä tyhjää ? Jalkakäytävien reunat miinoittavista koiranjätöksistä ei sen enempää, mutta sanottakoon sen verran, että en yhtään ihmettele aiheen pysymistä yleisönosastojen top kympissä tähän vuodenaikaan.

Miksiköhän muuten kylmä kevätsade ei yhtään haittaa lenkkeilyä niin paljon kuin kylmä syyssade ? Tunnin pyrähdys tänään ei haitannut yhtään, syys- tai lokakuussa villit hevosetkaan eivät olisi saaneet minua ulos. Valolla on ihmeellinen voima, ei tarvitse edes olla sitä paistetta, kun kaikki on jotenkin paljon mukavempaa. Ilmoittauduin jossain kevätpuuskassa esimerkiksi juoksukouluun, syksyllä ei moinen käynyt edes mielessä, vaikka sama kurssi järjestettiin silloinkin.

Yksi varma kevään merkki on hyppynaru. Meillä on hypitty kaikenlaista ja tultu siihen tulokseen, että äitikin tarvitsee oman narun. Yksi pitkä, hyvä narukin olisi hyvä olla. Ja twist-kuminauha, jonka käyttöä yritin epätoivoisesti selittää tyttärelle. Oman lapsuuden kevät tuli vasta, kun jalkaan sai laittaa polvarit ja virittää sen kuminauhat. Vieläköhän salmiakit onnistuisivat ilman solmuja ?

Laukku on vintage Russell & Bromley. Kiitos Tuia, löytösi on ollut hyvässä käytössä !

PAIKKA AURINGOSSA

Viis siitä, että parveke on talven jäljiltä kulahtanut ja vähän likainenkin. Viis myös siitä, että ruukuista ja laatikoista roikkuvat edelleen viime kesäiset ei-niin-menestyksekkäästi-talvehtineet muratit ( ja yksi orvokinraatokin ). Lumet ovat kuitenkin sulaneet ja saatoin hinata parvekkeelle tuolin ja muita tykötarpeita hetken energiatankkausta varten. Olen niiiin ollut tätä vailla !

Aurinkoista loppuviikkoa !

PALMUSUNNUNTAIN PAKOLLISET

Pari kuvaa niistä pakollisista virpomisoksista ja herkuista, tietenkin. Oksat on tehty hyvän aikaa sitten valmiiksi odottamaan tätä päivää, vaikka niin hassusti kävikin, että meidän noidilla menikin sisu kaulaan loppujen lopuksi.  Äiti sentään tuli virvottua. Suklaamunia ja lakupötköjäkin on aika kassillinen vielä, meillä kun ei ole käynyt yhtään ainoaa vierasta virpojaa oven takana kolkuttelemassa ! Väkeni tuntien herkut kyllä häviävät parempiin suihin viimeistään ensi viikonloppuna, joten ei huolta hävikistä ;) Oksatkin saavat jäädä ensi viikonloppuun, niin ihanan värikkäitä ja kauniita ne ovat. Silkkipaperihaitarit ja rusetit on huolella taiteltu ja liimattu. Niiden tekeminen onkin lasten mielestä pääsiäisen parasta antia suklaamunayllätysten lisäksi. Eivätpä ole ajat yhtään muuttuneet sitten omien lapsuusvuosieni... Pääsiäismunien yllätyksetkin ovat pysyneet ihan samanlaisina, kummallista muovikrääsää ihan jokaisessa. Lukuunottamatta niitä säädettäviä sormuksia, jotka tietysti ovat aina yhtä upeita ! :D

Aurinkoista sunnuntai-iltapäivää kaikille muillekin ! Ohjelmassa piti olla vaatehuoneen siivousta, mutta jostain syystä mönkiminen ikkunattomassa tilassa ei houkuttele yhtään juuri nyt. Taidan suosiolla hakea tähän sen Hollinghurstin ja tutkia, josko herkkukassissa olisi jotain aikuiseenkin makuun sopivaa. 70%:sesta tummasta suklaasta valmistettuja munia tuskin löytyy, mutta yksi Kinder voisi mennä, vanhojen aikojen muistoksi. Ja loppupäivänhän saa näppärästi vietettyä sitä yllätystä kokoillessa. Muistini mukaan yllätyksen ohjeet eivät ole siitä helppolukuisimmasta päästä eikä sitä aina oikein edes tiedä, että mikä se juttu on, jota on kasaamassa. Vähän jännitystä elämään, hihii !

SE TOINEN PUOLI ASIASTA

... uskomattomat ulkoilukelit

... kauniit maisemat

... hyvät hiihtoladut

... kurattomauus

... valo

... lähestyvä loma

... auringon aiheuttama energiatason nousu

KIITOS, HYVÄÄ !

Hyväähän tänne kuuluu, kiitos kysymästä ! Olen vain harrastanut pientä nettipaastoa, joka valitettavasti tarkoittaa vähemmän aikaa myös täällä blogin puolella. Sen sijaan olen ulkoillut ja urheillut senkin edestä sekä perehtynyt ravitsemusasioihin vähän pintaa syvemmältä. Nettipaastoilu on ollut aiheellista,  ihan liian pitkiä aikoja tulee vietettyä koneen vieressä kun tähän kerran istahtaa. Opettelen kohtuutta tässäkin asiassa, vaikka myönnettävä on, että tiukkaa on tehnyt aina välillä. Sitä suuremmalla syyllä jatketaan näin vielä ainakin hetki.

***

Narsissit tuovat pienen pilkahduksen keväästä. Sipulikukat ovat muutenkin ihania, niitä on kiva sulloa ryhmiksi kaikenlaisiin vateihin ja purnukoihin. Emalikulho on kirppislöytö, juuri sopiva tällaiseen tarkoitukseen. Viikonloppuna voisikin taas tehdä pienen kierroksen, vaikka kirppiskierrokset ovat myös olleet tauolla hetken. 

***

Rentoa viikonloppua ! Itse ajattelin rentoutua perheen, ystävien ja vähän myös A.S. Byattin ja Alan Hollinghurstin seurassa. Kävi niiin hyvä tuuri tänään kirjastoreissulla, että ihan hymyilyttää vieläkin. Joskus näinkin.

RIKOLLISTA...

 ...mutta en voinut vastustaa kiusausta. Jostain syystä uudelle koneelleni on tallentunut vanhoja kesäkuvia. Niitä oli ihan mukava selailla läpi, vaan ihan hirveä ikävä on tuota valoa ja lämpöä ja sitä kaikkea, joita ne tuovat mukanaan. Eipä auta kuin fiilistellä tässä ruudun ääressä, toistaiseksi.

Aurinkoa loppuviikkoonne !

KOTISATUNNAISET

Kuvailin viikon aikana vaihteeksi vähän näitä tuttuja nurkkia, valo kun oli päivänä muutamana melkoisen ihana, vieläpä työpäivän jälkeenkin. Eteinen on saanut vähän maalia niskaansa ja muutaman taulun seinälle, mitään muuta täällä ei ole tapahtunut. Muutenkin on aika tylsää ja hiljaiseloa tämä oleminen, mutta toisaalta arki on parasta, kun se on tasaista ja yllätyksetöntä. Viime viikon isoimmat asiat olivat alustavat keskustelut navettaremontista, tutustuminen raakaproteiinijauheeseen, ensimmäiset narsissit ja salmon loverien pyörittely yhdelle ihanalle synttärisankarille. Muuten ollaan menty peruskaavalla: töitä, harrastuksia, liikuntaakin. Luulen, että olen tuon liikkumisen suhteen saamassa juonesta kiinni: olen vähentänyt tehoja ja käynyt salillakin vain noin kerran viikossa. Kroppa ei ole yhtään ylirasitustilassa nyt kun olen malttanut liikkua rauhallisemmin melko isoista määristä huolimatta. Hyvä näin. Kaikkea ei aina tarvitse näköjään tehdä hampaat irvessä ja täydellä kiukulla, melko kauan sen asian oppimiseen menikin. 

Palaan muuten tuohon raakaproteiiniasiaan myöhemmin. Olen vannonut, että en koske mihinkään proteiinivalmisteisiin, mutta vastaan tuli sellainen tuote, jonka kokeilua en voinut vastustaa.

KYNNYKSELLÄ

Omassa ajanlaskussani huomenna alkaa virallisesti kevät ! Pieniä merkkejä sen kynnyksellä olemisesta onkin jo näkynyt: ensimmäiset pajunkissat on bongattu ja iltaisin ei enää tarvitse lenkkeillä pilkkopimeässä. Tulppaanit ovat ilmestyneet meillekin ja kuopus täyttänyt vuosia. Kumiankkakin alkaa olla kevätkuosissa, melkein kymmenen kiloa on tullut pudotetettua painoa sen alkamisesta lähtien. Olen tyytyväinen siihen, mutta sekä lihaskunnon että aerobisen kunnon kohottamisessa riittää vielä sarkaa. Ja se ylläpitovaihe vasta haastava onkin, loppuelämän mittainen projekti, jonka varrelle varmasti riittää kaikenlaista haastetta.

Kevätfiilis on aiheuttanut sen, että innolla odotan remppapuuhien alkamista ja jostain syystä myös pihahommien kimppuun pääsemistä. Tätäkö se ikääntyminen teettää ?! Lähestyvän keski-iän varmana merkkinä pidin jo tässä taannoin antiikkiliikkeen kanta-asiakaskorttia, mutta kyllä marjapuskahulluus taitaa olla vielä selvempi merkki siitä, että ikää kertyy vinhaa vauhtia. Vähempikin riittäisi, mutta omasta puskasta kerätyt marjat ovat kieltämättä melkoisen hyviä. Ja sekä pihahommat että ne marjat sopivat paremmin kuin hyvin tuohon edellä mainittuun loppuelämän projektiin. Sitä kohti mennään.

UNELIAS

Pikkukaupungin lisäksi talviunta nukkuu joku muukin. Iltaisin on pakko mennä nukkumaan yhdeksän maissa, jotta aamulla jaksaisi nousta edes jotakuinkin ajoissa. Onneksi ensi viikko on lomaa, hiihtosellaista. Ajattelin tankata raitista ilmaa ja liikuntaa, mutta muutama projektikin pitäisi saattaa päätökseeen. Tänään mm. alkoi sadan tavaran hävityskampanja ja samalla vaatehuoneen syväsiivous. Kirpparille lähti neljä ikea-kassillista kamaa ja varmaan sama määrä lisää odottaa alakerrassa. Muuten ei ole tapahtunut yhtään mitään, vaikka tekemistä tosiaan riittäisi. Orastavaa kevätväsymystä, oletan.  Talvi on ollut ihan kamalan pitkä, se on syönyt voimavaroja kovasti. Vuoden alussa jälleen aloitettu liikunta on kyllä piristänyt, pitäisi vaan malttaa levätä välillä, jotta sitten taas jaksaisi. Sama juttu monen muunkin asian kanssa, kamera esimerkiksi lepäilee edelleen kaikessa rauhassa, odottaen aikaa parempaa.  Nämäkin kuvat ovat  samalta reissulta kuin ne edellistä edellisen viikonlopun parhaat. Huomenna yritän taas ryhdistäytyä, niin kaunista täällä on talvellakin.

ERITTÄIN SEKALAINEN

Terkut Helsingistä. Olin siellä pari päivää koulutuksessa ja venytin visiittiä päivällä, kahdella ihan virkistäytymismielessä. Helsinki on mielestäni erittäin mukava ja mielenkiintoinen kaupunki, jossa vierailen aina enemmän kuin mielelläni. Kaupunkina Helsinki on kivan kokoinen ja sopivan vilkas sekä tietysti varsin viehättävä noin ylipäätään.  Siellä tapaan myös aina sellaisia ihmisiä, joita muuten näen ihan liian harvoin.  Tänään  esimerkiksi ihana, pikkuinen kummityttärenikin sai vihdoin ja viimein joululahjansa, ihan vähän myöhässä siis. Näen häntä liian harvoin, joka on hirveän harmillista. Lapset kasvavat ihan järkyttävän nopeasti ja monta vaihetta jää näkemättä, jos lasta näkee vaikka vain muutaman kuukauden välein.

Reissu oli muutenkin antoisa, paljon tuli uutta tietoa ( toki runsaasti myös vanhan kertausta ), sain hoidettua viime keväisen oman synttärilahja-asiani kuntoon ( uusi laukku, jee ! ),  tein pari kivaa kirppislöytöä ja nautiskelin hyvästä ruoasta hyvässä seurassa useampaankin otteeseen. Tulipa myös todettua, että on näköjään oikeasti ihan järkyttävän vaikeaa päästä omista ( huonoista ) ominaispiirteistä eroon tai edes jalostaa niitä kovinkaan pitkälle. Olen kuvitellut kehittyneeni muutamassa jutussa melko paljonkin, mutta viime viikko paljasti sen, että ihan niin ei ole päässyt käymään sitten kuitenkaan. Olen aivan yhtä kärsimätön ja suorasukainen kuten aiemminkin, huoh. Tästä voin myös päätellä, että ne hienovaraiset ( tai vähemmän sellaiset ) toiveet kanssaihmisten muuttumisesta joksikin muuksi ovat melko turhia. Oikeastaa ainoa asia, jonka voi muuttaa suhteessa muihin ihmisiin, on oma asenne. Siinäkin on välillä tekemistä.

Se laukku on kiva ! Kuvia seuraa varmasti jossain vaiheessa. Myös uudesta ihanasta puuterinvärisestä kirppissilkkipaidasta lupaan räpsäistä otoksen taikka kaksi tässä joku kerta.  Kotona odottivat vielä kahden söötin lapsukaisen lisäksi muutama tapettinäyte, joita olen pyöritellyt viimeiset pari tuntia edestakaisin. Tykkään melkein jokaisesta tapetista erikseen, mutta niiden yhdisteleminen on aika vaikeaa. Pari hyvältä vaikuttavaa  näytettä jäi kuormasta vielä uupumaan. Pitänee soittaa Tapettitaloon ensi viikolla uudestaan ja sommitella tapettipalaset sitten uusiksi, kunhan vain halimiselta ja lukemispyynnöiltä ennättäisi tehdä edes jotain. Vaikka olikin mukava reissu, on ihanaa olla kotona taas.

Rasia on PiPuKe*n aikaansaannoksia. Peltirasia, vanhoja kiiltokuvia ja decoupage-lakkaa.

*PimujenPuuhaKerho

VIIKONLOPUN PARHAAT ASIAT

Viikonlopun parhaat asiat, lyhyesti : kaunis talvinen sumu lauantaina ja vielä kauniimpi aurinkoinen sunnuntaipäivä, runsas ulkoilu ja sitä seuraava virkeys. Meren jäällä oli paljon muitakin, retkiluistelijoita, pulkkailijoita ja hiihtäjiäkin. Reippailun lisäksi mukavaa oli katsella kotikaupunkia vaihteeksi eri vinkkelistä. Samalla tuli mietittyä sitä, että miltä rantaviiva on mahtanutkaan näyttää esimerkiksi sata vuotta sitten. Sitä pohtiessa oli pakko kotiin tultua laittaa kuvahaku raksuttamaan, melko erilaista on tosiaan ollut joskus. Paljon vanhaa ja kaunista on purettu aikojen saatossa, tosin muutamia ihan tutun näköisiä paikkojakin löytyi. Kirkko tietenkin töröttää joka kuvassa, komeana ja suurena. Omissakin kuvakansioissa siitä on kuvia vaikka kuinka paljon, valitsin tänne kuitenkin tänään jotain ihan muuta. Jos talvi olisi aina sellainen kuin se näissä kuvissa on, voisin pitää siitä vähän enemmän.

LÄMMITTÄVIÄ ASIOITA

...villaneuleet, pitkät sukat ja huivit, kuinkas muutenkaan

...ihanat lukijani, jotka pitävät minut niissä huiveissa ja pipoissakin. Kiitos sinne Ouluun, nämä ovat   

   olleet käytössä joka päivä !

...Teekannen Sweet Kiss

...lapset toipuivat nopeasti Mr. Yrfenbergeristä eikä pyykättävää tullut kovinkaan paljon

...siskonmakkarapata

...sain vihdoin PicMonkeyn toimimaan kunnolla

...olen löytänyt uuden mieluisan kirjailijan nimeltä Camilla Gibb

...viikonlopuksi ei ole luvassa mitään erityistä

...kevääksi on lomapäiviä jäljellä seitsemän, hiitoloman lisäksi. Jee !

SILKKIÄ, VILLAA, PERHOSIA

Olen monta kertaa miettinyt, että pitäisi tehdä blogin otsikon mukainen postaus. No, en jaksa kirjoittaa Maria Langista sen enempää ( vaikka ehkä pitäisi ), enkä ole lähdössä juhlimaankaan silkissä ja sametissa, joten tyydytään tällaiseen semiversioon sitten. Huivien ( ja ylipäätään vaatteiden ) lisäksi olen perso mukaville materiaaleille, kuten vaikkapa silkille ja villalle. Erityisesti ohut villa on ihanan tuntuista, se lämmittää kivasti olematta kuitenkaan liian hiostava. Traderasta löytynyt huivi on juuri sellainen villainen superlöytö, se on ihan ohutta materiaalia mutta kuitenkin mukavan lämmin tähän vuodenaikaan. Huivin olen hankkinut ennen huivilakkoa, joka on muuten pitänyt nämä huimat kaksi kuukautta. Varsinaisessa ostolakossa en ole, vielä ainakaan, mutta olen harkinnut sitäkin. Toisaalta,  tiedän törmääväni ainakin kirppiksillä välillä sellaisiin löytöihin, joita vaan en voi jättää sinne ilman hirveää harmitusta jälkikäteen. Olen kuitenkin ottanut ryhtiliikkeen vaatehankinnoissa ja käytän aiempaa tarkempaa harkintaa kaiken suhteen. Koko viime vuosi menikin jo näissä merkeissä. Jos hankin jotain, laitan yksi tai kaksi vastaavaa juttua eteenpäin. Jatkossakin pyrin suosimaan käytettyä uuden kustannuksella ja tekemään löytöjä omasta vaatehuoneestani. Oman vaatehuoneen tonkimiseen liittyy kiinteästi se kumiankka-projekti, joka on siis edelleen ( tai taas ) voimissaan. Kiitos vain tiedustelijoille, varmasti kuullaan ankankin kuulumisia jossain vaiheessa tammikuuta ! Muutenkin pyrin toteuttamaan juttutoiveita, jollain aikavälillä. Jos on jotain erityistä mielessä, saa sanoa ! Saa myöskin vinkata tässä ja nyt, että onko olemassa jotain helppoa ja hyvää jooga-dvd:tä olemassa. Sellainen olisi hakusessa.

Leppoisaa loppiaista ! Huomenna on karu paluu arkeen, onneksi hiihtoloma on kuitenkin suhteellisen pian.

Huivi ja silkkimekko 2ndhand-löytöjä Traderasta.