SOME SERIOUS SHOPPING

Loman alku on ollut hauskaakin hauskempi, sillä kaikkea toivomaani on jo tämä ensimmäinen viikko vapaata pitänyt sisällään. Olemme maaseutumatkailleet, kierrelleet kirppiksiä ja antiikkikauppoja ja tavanneet mukavia ihmisiä. Shoppailua on tullut harrastettua myös kirppisten ulkopuolella, ihan uudessa H-kaupassa. Ostin sieltä useampaan otteeseen sushia, haukifileitä, lihapullia ja muuta tarpeellista. Kauppa on jatkossa tosin auki vain satunnaisesti, silloin kuin kauppiasta sattuu huvittamaan, kuulemma.

Ajattelimme, että jatkossa aitta voisi toimia lasten leikkimökkinä ihan muutenkin. Mitään muuta virkaa kun sillä ei tällä hetkellä ole, vierasmajoitukseenkin se taitaa olla vähän liian pieni, huonokuntoinen ja sähkötön. Parannusta on hieman luvassa ensi keväänä, jolloin aitta on tarkoitus purkaa osiin ja veistää uudet hirret vanhojen huonkokuntoisten tilalle. Samalla aittaan  todennäköisesti vedetään sähköt ja sitä sisustetaankin vähän. Söpöhän se on noinkin, mutta käyttötarkoituksen laajentaminen sopii suunnitelmiin ihan hyvin. Työleirin vierasmajoitus pitää nimittäin saada asianmukaiselle tasolle, asap.

PÄIVÄN FIILIS

Loma alkoi tänään. Ei muuta asiaa !

PIKKUISEN POIKAENERGIAA

Olen viettänyt pari päivää kuopuksen kanssa kotona ja lukenut ääneni käheäksi Tatua ja Patua sekä kuunnellut kyllästymiseen asti Gangnam Stylen eri versioita omalta puhelimeltani tai koneeltani soitettuna. Versioista kuulemma paras on sellainen, jossa Transformersit ( !? ) loikkivat Änkkäreiden kanssa ko. biisin tahtiin. Jassoo. Olen kerännyt laatikoihin kilotolkulla autoja, jotka vain hetkistä myöhemmin putkahtavat niistä takaisin esille ja linnoittautuvat sohvalle, ruokapöydälle ja pitkin lattioita. Jännitystäkään ei ole päivistä puuttunut: parin tunnin välein tutkin josko uusia nypyköitä olisi ilmestynyt pojan iholle. Meillä siis jyllää vesirokko, joka sujuvasti jatkaa angiinan ja noron jälkiä. Seuraavaa potilasta odotellessa... Molemmat lapset on rokotettu vesirokkoa vastaan joskus aikanaan, mutta ihan kunnon taudissa tuo nuorimies on silti ollut. Energiaa tuntuu kuitenkin piisaavan, nytkin soi se biisi ja pylly heiluu iloisesti sen tahtiin. Naurattaa.

***

Merivartioasema on noin vuodelta 1976. Melkein kaikki osat löytyivät ja ohjeetkin olivat tallessa. Äiti on ihan innoissaan, lasten mielestä rakennus on melko tylsä. Niin kai, tuon ajan legoissa ei paljon erikoisosia ole, ei vampyyreita tai muuta kummallista. Isoäidin neliöistä kasattu peittokin  on melkein yhtä vanha kuin tuo asema, ihana pikkuveljeni luovutti sen tarpeettomana meidän käyttöömme.  Peiton on tehnyt oma isoäitimme silloin joskus, harmikseni en ole perinyt hänen kädentaitojaan ollenkaan. .. Peiton neliöistä eniten viehättää tuo oranssin ja sinisen yhdistelmä ja tässä olenkin miettinyt hyvää tapaa ujuttaa sitä poikasen huoneeseen edes hiukan, tuomaan lisäenergiaa huonon päivän varalle. Sellaisiakin saattaa nimittäin joskus olla, hänelläkin.

Pahoittelen kuvien mössööntymistä. Jostain syystä Pix-lr tekee tuota. 

( EDES ) ULKOKUORI KUNTOON

Joku teistäkin varmaan muistaa tämän töllin ? Se on yksi niistä pakko-raahata-kirppikseltä-kotiin jutuista, jonka olen intoa piukassa täälläkin esitellyt.  Kaikkien muiden väläysteni tapaan myös tästä somasta nukketalon aihiosta tuli sanomista muilta päätäntävaltaisilta perheemme jäseneltä, kuinkas muutenkaan. No joo, myönnettävähän se on, että minulla on taipumus kovasti ideoida ja innostua ja olla melkoinen optimisti kaiken tekemisen ja ehtimisen suhteen.  Tosiasiassa varmaan puolet kaikesta ideoimastani jää tekemättä, joko ajanpuutteen vuoksi tai siksi, että inspis ehtii haihtua ennen kuin pääsen asiaan käsiksi. Tai siksi, että kuvittelemani homma paisuukin yllättäen liian isoksi. Olen sellaisten nopeiden ja helppojen projektien ihminen näissä puuhissa.

Siksipä tämäkin torppa on nököttänyt autotallissa kesän jälkeen. Katto hiottuna ( senkin teki mies, kun ärsyynnyin siihen, että maali ei lähtenytkään kovin helposti ) ja pikkuisen maalattuna ( hankkimani maali ei tehnytkään nättiä jälkeä ) ja tapetit poistettuna, sentään. Viime viikonloppuna raahasin talon taas sisälle, kun muistin lupaukseni siitä vitkuttelusta ja asioiden lykkäämisestä. Nyt on katto maalattu liitutaulumaalilla ja seinät smurffilla. Lievää suurempaa ärtymystä herätti puuhaillessa kieltämättä se, että valkoinen maali loppui kesken. Ja se, että joku oli jemmannut maalarinteipin. Ja sen tajuaminen, että kaikille sisäpinnoille, sisäkatto mukaan lukien pitää tehdä jotain. Ei riitä, että laittaa nätit tapetit takaseinään. Hmmm. Vähän tuskastunut olen tähän hitaaseen etenemiseen ja talon pyörimiseen nurkissa keskeneräisenä.  Jatkossa siis enemmän harkintaa ja  vähemmän innostusta mukaan kirppiskierroksille. Siihen riittänee se, että ottaa miehen aina mukaan reissuun. Tarkoittaa tosin myös sitä, että suurin osa oikeastikin kivoista löydöistä jää muiden tehtäväksi. Olemme nimittäin "vähän" eri linjoilla siitä, että mikä on kannattava ( ihana, kaunis, uniikki, tarpeellinen, vastustamaton jne. ) hankinta ja mikä ei. Arvaatte varmaan loput.

JOULUN HAUSKIN

Raksamies hommissa.

Aurinkovarjon alla. 

Pankkivirkailijan kaffepaussi.

Nuutuneen auringonpalvojan kiidätys hoitoon rantakirpulla.

Lainaneuvotteluissa.

Lapset saivat pikkuveljeltäni mitä hauskimman lahjan, kilokaupalla vanhoja legoja. Niistä on rakenneltu nyt parin päivän aikana vaikka mitä kivaa. Tällä hetkellä on tekeillä vanhanaikainen auto ja kukkakioski sekä ilmeisesti eläinhoitola. Legot ovat olleet aikoinaan kovassa käytössä omassa sisarusparvessani, mutta ne ovat säilyneen ihmeen hyvin. Jokunen ovi ja ikkuna on kärsinyt aikojen saatossa, mutta muuten osat ovat erinomaisessa kunnossa. Ohjeitakin on säästynyt jokunen, lupasinkin lapsille, että rakennamme niiden mukaan ainakin vanhan majakan tykötarpeineen jossain vaiheessa. Onneksi ensi viikko on lomaa, silloin on aikaa tonkia sopivia paloja noiden satojen, ellei tuhansien, yksilöiden joukosta. Palaan viimeistään silloin myös muihin joululahjoihin, jotka olivat tällä kertaa varsin sisustuspainotteisia. Sain nimittäin itse lahjaksi ruotsalaista art deco - keramiikkaa ja vanhan, kulahtaneen antiikkimaton sekä pitkään himoitsemani Ikean pienen ja tarpeellisen tarjoilukärryn. Miestäkin lahjottiin vanhalla sisustustavaralla ;) .  Pientä mööpelivalssia on siis harrastettu taas kerran... Kuvia on luvassa sitten, kun allekirjoittanut on ollut kotosalla valoisaan aikaan edes hetken JA joku on siistinyt nurkat siedettäviksi kuvaamista varten. Kummallista, että siedän livenä sotkua ihan hyvin, mutta valokuvissa kaikenlainen epäjärjestys pistää silmään heti. Pitäisi siis varmaan ottaa kotikuvia enemmänkin !

Kivaa loppuviikkoa ! Jos en saa tuota muiden nyt sairastamaa tautia itse, niin palaan asiaan viimeistään viikonloppuna. Voikaa ainakin te hyvin !

NÄPERTELYÄ

Olen päässyt käyttämään töistä tuttuja instrumentteja kotioloissakin. Ja niillehän löytyi oikein hyvä käyttökohde, kun  PiPuKe* kokoontui suunnitelmien mukaan itsenäisyyspäivänä. Muovailimme porukassa Cernit-massasta kaikenlaista pientä tyttären petshop-leikkeihin. Ötököillä on ollut ruokia niukanlaisesti, joten teimme kaikenlaista apetta niille talvea varten. Parhaiten onnistuivat mielestäni tuo synttärikakku kynttilöineen, spagetti ja lihapullat, erilaiset kasvikset ja kanamuna plus pekoni paistunpannuineen. Muovailu oli hauskaa, mutta aika työlästä pipertelyä. Massa on melko kovaa, joten sen  työstäminen saattaa olla aika hankalaa perheen pienimmille. Mutta mielikuvitus saa lentää kyllä ja uunissa paistaminen kovettaa esineet melko tukevan oloisiksi. Laitoimme nämä kuitenkin varmuuden vuoksi erilliseen säilytysrasiaan ja ainakin toistaiseksi leikkiminen näillä uutuuksilla on ollut aika varovaista. Massaa jäi vielä jäljelle, joten saattaa olla, että innostumme vielä toisenkin kerran. Tosin PiPuKe* suunnittelee jo seuraavaa kokoontumista, eri hommat mielessä. Kivaa, ja mikä parasta, lapset ovat ihan innoissaan, kun aikuisetkin puuhailevat vähemmän järkeviä edes joskus.

Glaseerattu juustokakku vadelmilla. Oikealla sondi, joka osoittautui melko hyväksi välineeksi kuvioinnissa.

Muna ja peksu. Vieressä karveri, jolla massaa sai leikattua hyvin.

*PimujenPuuhaKerho

LAPSELLISIA LÖYTÖJÄ

Keräsin kuvaan muutaman lapsellisen ( kirppis)löydön. Osa hankinnoista on vanhempaa perua, kuten Brion hasssu musta mäyris. Uusin ihanuus on tuo puinen hevonen, jonka nappasin torilta mukaani yhtenä työaamuna. Heppaa myi vanhempi nainen, joka kertoi sen olleen omien lastensa leikeissä mukana joskus viisikymmentä vuotta sitten. Vakuutin sen pääsevän hyvään kotiin, joka selkeästi ilahdutti myyjää.

Korkeampi torni on löytö omasta kaapista. Olen muistaakseni ostanut tornin venäjänkielenopiskelijoiden reissulla ollessani, aikana ennen Neuvostoliiton hajoamista... se on melkein antiikkia siis ;) Pienempi ja pulleampi torni parin euron löytö paikasta, josta harvoin löydän mitään mielenkiintoista, mutta jossa tulee kuitenkin aina välillä käytyä, koska eihän sitä koskaan tiedä !

L

Lapset. Ihanat, nokkelat, suloiset, hassut apinaiset, jotka ajavat vanhempansa välillä raivohulluuden partaalle omalla vahvalla tahdollaan ja vankoilla mielipiteillään. Vanhemmuus on ollut mielettömän opettavaista ja sen yötä olen valitettavasti joutunut kohtamaan ajoittain omia huonoja puoliani vähän liikaakin. Mutta kuten laulussakin todetaan " päivääkään en vaihtaisi pois " . Sellaisia sydämenmurskaajia nuo kaksi ovat, kaikista harmaista hiuksista huolimatta.

( Totuuden nimissä  mainittakoon, että muutaman yön kyllä voisin vaihtaa pois, sen verran mielenkiintoisia nuo nukkumiskuviot ovat joskus olleet. )

VIISVEE

Ohi on. Peltorit tai vastaavat olisivat tulleet tosi tarpeeseen, Frontside Ollie kaikui sen verran kovaa levyraadin aikana. Turha kai mainita, että kyseinen kipale voitti. En edes tiennyt, että tuo biisi on viisivuotiaiden poikienkin mieleen. Muita havaintoja tuon ikäisistä : muumit ovat aivan out, valomiekat, Star Wars ja autot ( edelleen ) in, tarjoomuksista kelpaavat parhaiten karkit ja sipsit sekä nakit, kaikki koristeellisuus on ihan turhaa ja oikeassa on se, jolla on kuuluvin ääni. Mukavaa oli, mutta naapureita kävi sääliksi. Puolitoista tuntia voi joskus olla aika pitkä aika ;)

UUDESSA VALOSSA

Ihana valo <3

VIESTI

Ihana pieni koululaiseni oli jättänyt minulle terveyhdyksen liitutauluseinälle: Äiti, sä oot kiva Tosi harmi että oot kipee mutta toivottavasti sä paranet pian <3 <3 <3 ja se oli hyvä kun meillä kävi peruna onnettomuus. Sydämen sisällä olevat kirjaimet symboloivat ilmeisesti tytön etunimen ensimmäistä kirjainta ja äitiä, perunaonnettomuudella taas viitataan yhteen, jo pari vuotta sitten tapahtuneeseen juttuun, kun torilta hankitut perunat levisivät jalkakäytävälle pussin hajottua. En yhtään tiedä, mikä siinä oli niin hauskaa lasten mielestä, mutta he muistuttelevat siitä vähän väliä, kertaavat yksityiskohtia ja nauravat aivan ratketakseen.

Joskus pienetkin asiat ilahduttavat todella. Vaatimatonkin huomionosoitus voi oikeasti pelastaa paljon. Tämä on sellainen hyvänmielen tervehdys, jota tuskin hennon pyyhkiä pois aivan heti, olkoon se näkyvillä pelastamassa useammankin päivän. Toivottavasti edes yksi vastaavanlainen ilonaihe mahtuu teidän muidenkin viikonloppuun !

TULIHAN SE TÄNNEKIN

Talvi nimittäin. Lapset tykkäävät, vaikka onkin hiukan liian kylmä. Minä yritän ottaa ilon irti, vaikka aikamoinen vilukissa olenkin. Ja olin jo vähän kevätfiiliksissä, pitää kelata vähän taaksepäin.

Iloa alkavaan viikkoon !

SEIMI

Sain toivomani seimiasetelman varsin yllättävältä taholta, tyttäreltäni. Seimi oli kuulemma " napsahtanut oudosti poikki ", mutta ihana opettaja oli onneksi kuumaliimannut osat paikoilleen. Jeesus-lapsi oli säilynyt kokonaisena. Seimi koristaa nyt joulupöytää, se on ihanan tunnelmallinen ja niin suloinen <3

PIPPALOT

Eiliset pippalot menivät oikein mukavasti, mitä nyt muutamalle korvatulppaparille olisi ollut käyttöä. Kahdestatoista neitokaisesta lähti sellainen kimakka möykkä, että oksat pois. Hauskaa oli kumminkin. Ohjelmaksi riitti musiikkiaiheinen tietovisailu, herkut ja lahjojen jako. Ensi vuotta varten itselle muistiin tänne, että makeita herkkuja riittää puolet siitä, mitä on ajatellut tarjota ja suolaisia naposteltavia voisi olla vastaavasti hiukan enemmän. Ehdoton hitti oli vanhanaikainen "siili" , jossa oli tikkujen nokkaan pistelty nakkeja, juustoa, viinirypäleitä ja kurkkua. Makeista maistuivat erityisesti vaahtokarkkitikkarit, jotka olivat myös kivan näköisiä.

Vieraiden lähdettyä otimme alas popparinauhat ja pistelimme ne parempiin suihin. Popparinauhat taisivat jäädä perinteeksi, sen verran hauskoja ne olivat. Seuraavaa kertaa odotellessa siis !