VÄHEMMÄN ROJUA, ENEMMÄN ELÄMÄÄ

Kaivelin arkistojen kätköstä yhden vanhan postaukseni, sillä tunnen tarvetta kerrata juuri kyseistä asiaa. Ei tarvitse kuin vilkaista ympärilleen tässä istuessa ja todeta, että kaikkea on, riittävästi ja liikaakin. Silti lähes jatkuvasti huomaan, että on taas tullut ostettua kaikenlaista, enemmän tai vähemmän tarpeellista. Viime viikonloppuna kävin sekä kirppiksellä että yhdessä antiikkiliikkeessä, enkä kummastakaan poistunut tyhjin käsin. Ja huom ! siellä kirpputorilla agendana olisi tavarasta eroonpääseminen, ei uuden ostaminen. Ja kyllä, myös käytetyn tavaran hankkiminen on shoppailua. Ei ihan hirveästi hyödytä, jos yhtä raivattua tavaraa kohden on kohta yksi tai kaksi uutta, ehkä mieluisampaa, mutta tavaraa kuitenkin. En oikein tiedä, miten selättää omista ongelmistani pahimmat, eli alla olevista kohdat viisi ja seitsemän. Olen kokeillut ostolakkoa ( ei toimi, keksin aina jonkun löydön tehdessäni syyn ostamiselle ), osittaista ostolakkoa ( keksin tähänkin jonkun pätevän syyn asian kiertämiseen ), yhden ja kahden tavaran hävittämistä jotain uutta hankkiessa ( toimii aika usein, mutta en ole tarpeeksi järjestelmällinen tässä ), järkisyitä ( " en tarvitse tätä tai mitään muutakaan " ), joka toimii joskus ( riippuu asiasta ) ja vaikka mitä muuta. Huoh.

"Rita Emmettin mukaan rojua on kaikki se, jolla ei ole paikkaa kotonamme tai työpaikallamme. Siivousalan ammattilaisten mukaan ylimääräisestä rojusta eroon hankkiutuminen vähentää usein kotitöitä jopa 40%.  "  Lainaus on kirjasta Ritva Rajander-Juusti Kohtuus kaikessa, enemmän elämää vähemmällä.

Suurin osa meistä tietää tuskallisen hyvin ne tavarapinot, joita siirrellään jatkuvasti paikasta A paikkaan B ja jotka todennäköisesti hetken kuluttua ovat paikassa C. Ne tavarapinot saavat kodin näyttämään epäsiistiltä ja ne vievät energiaa häiritsemällä ja aiheuttamalla toistuvia ajatuksia niiden hävittämisestä. Yleinen ratkaisu tähän pulmaan taitaa olla se, että koemme tarvitsevamme lisää säilytystilaa, isomman asunnon, lisää kaappeja, lisää laatikoita ja rasioita. Vaikka toteuttaisimme kaiken edellä mainitun, jonkun ajan kuluttua edessämme on sama ongelma: liikaa tavaraa vailla sijoituspaikkaa. Mitä sitten voisi asialle tehdä ? Poimin muutaman hyvän vinkin kirjasta Elämä järjestykseen ilman rahtuakaan itsekuria ( Kathrin Passig & Sasha Lobo ):

1) Näpit irti säilytysratkaisuista. Kaikki extrasäilytystila vain lisää ongelmaa, tyhjä tila vetää tavaroita puoleensa. Itse kutsun laatikoita ja muita pienempiä säilytystarvikkeita romunkerääjiksi. 

2) Epäselvät tapaukset kaatopaikalle. Jos et osaa päättää itse, niin hanki henkilökohtainen roskisopas ( jolla ei ole vaikeuksia heittää tavaraa pois ).

3) Perhepakkaukset ovat paholaisesta eli osta vain se määrä, jonka oikeasti tarvitset sillä hetkellä, vaikka saisit isomman määrän edullisemmin ( jotkut toki tarvitsevat perhepakkauksia, mutta ymmärsitte varmaan pointin ).

4) Älä hanki mitään varastoon.

5) Osta harkiten .

6) Lajittelu ei riitä, toimita tavarat sinne minne ne kuuluvat !

7) Tavarat pitäkööt suunsa supussa eli vältä muodostamasta tunnesiteitä tavaroihin.

"Emmettin kokemusten mukaan aineellisesta omaisuudesta luopuminen on merkitsevä teko, sillä sen avulla saa ammennetuksi energiaa, levollisuutta, iloa ja selkeyttä elämäänsä. Tavaramäärän vähentämisessä oleellista on tavaran säilyttäminen niin, että se on tarvittaessa helposti löydettävissä, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi esillä " Ritva Rajander-Juusti Kohtuus kaikessa, enemmän elämää vähemmällä. Näissä kahdessa ko.kirjan lainauksessa viitataan Rita Emmettin teokseen Kaikki paikallaan, rojuntaltuttajan käsikirja, jonka ajattelin lukea suraavaksi jonka luin myös.

 Onko muuten teillä muilla tarvetta tavaramäärän vähentämiseen vai onko homma hanskassa ? Hyvät vinkit jakoon, kiitos !