Näitä kuukausikollaaseja on yleensä ollut kiva tehdä. Nyt kuitenkin meinasi iskeä kunnon ahdistus päälle kuvia selatessa, niin ihana auringonpaiste ja kesäinen fiilis on vielä suurimassa osassa viime kuun kuvia. Taidan vähän jankuttaa tästä asiasta, mutta kesän loppuminen tuntuu ihan kamalan pahalta. Arki on löynyt päälle kuin märkä rätti vasten naamaa. Hyvin toteutuneista suunnitelmista huolimatta väsyttää jo nyt, eikä mitään oikein jaksaisi töiden lisäksi. Kahden viikon työjakson jälkeen ohimolihakset kiristävät jo niin, että mitään ei pysty kunnolla syömään eikä pää ei meinaa kääntyä lievästä alakenosta muuhu suuntaan. Joogakurssi onneksi alkaa ensi viikolla ja pääsen toivottavasti aloittamaan kauan haikailemani pilateksen. Ihan mukavia ja odotettuja juttuja molemmat, mutta paljon mielummin vetäisin peiton pään yli ja heräisin tuossa maaliskuun tietämillä. Jotain nuppia pitäisi tuolla pääkopassa hieman hienosäätää, kun vaan tietäisi, että mitä ja mihin suuntaan vääntää. Millaista säätöä muut saman asian kanssa painivat ovat ajatelleet tehdä ?
Tekstit
Nonni, nyt tulee korni kommentti;) Kun on ollut pois niistä syksyn arkiahdistuksista jo pitkään, niin niitä on tullut ihan ikävä;) Kirpeät aamut, kosteat illat, kynttilät, villasukkia, sumuiset metsät... vai onko aika vain silittänyt muistot. mutta tähän aikaan se syksyn kaipuu ottaa puristuksiinsa oikein kunnolla. Suloista alkusyksyä , ja kyllä se maaliskuukin sieltä tulee taas;)
VastaaPoistaKirpeät aamut jne .otetaan kyllä ilolla vastaan, mutta se kaikki muu... plus työt. Plääh. Yritystä on, muttamutta. Kyllähän se maaliskuu mielessä on !
PoistaTäälläkin on kyllä arki lyönyt kuin rätti kasvoille :) mutta jostain ihme syystä odotan kuulaita ja pimeitä syysiltoja. Niissä vaan on tunnelmaa - Live at N-town se oikeastaan puki asian vielä paremmin sanoiksi tuossa yllä!
VastaaPoistaOnhan niissä tunnelmaa, ollessaan kuulaita :) Mutta sateessa ja pimeässä sitä tunnelmaa on kyllä vaikea löytää, ainakin jos pitäisi ravata lenkkipolulla.
PoistaKyllä kesän meno on haikeaa mutta toisaalta, tuntuu myös helpottavalta jo tässä kohtaa, että työmäärä vähän pienenee: ei tarvitse enää hoitaa pihaa, ryytimaata ja kukkia vaan kohta enää vain seinien sisäpuolta :). Eli voi olla, että aikaa jäisi välillä jopa sille, että köllähtäisi sohvaan lukemisen kanssa, ihan hyvällä omallatunnolla. Siinä mielessä tuleva pimeä kausi voi olla myös "levon aikaa", saa olla väsynyt ja flegmaattinen kun kaikki muutkin ovat (?) ja ehkä äiti saattaisi saada talven aikana luettua jonkun kirjaston kirjan loppuun? :) t: eihän tää kuulosta miltään väsyneeltä äidiltä?
VastaaPoistaMeillä taas kesä on levon aikaa, loma töistä ja harrastuksista riittää siksi. Talvella ei saa olla yhtään väsynyt ja flegmaattinen, työt painavat päälle ja kaikenlaista muuta touhuakin riittää.
PoistaHeh ! Mulla jäävät kirjat myös ( liian ) usein kesken.
Sanon kuten koulusta mariseville lapsille "kyllä sä siihen totut". Tottuu tottuu. Mua ei ole vielä ahdistanut arki, ehkä siksi, että mulle arki on helpompaa aikaa kuin loma :) Mutta viime talvi kyllä otti niin koville, että ihan järkyttää ajatus uudesta talvesta.
VastaaPoistaMusta on tullut järkky aamuvirkku. Mä herään kauan ennen kellonsoittoa. Eilen just keksin, että se johtuu (ehkä) syömistäni chian siemenistä. Atsteekit uskoivat että niistä saa kestävyyttä ankariin olosuhteisiin ja taisteluihin. Eli arkeen ja suomen talveen :D
Sellainen mainospuhe! Tsemppiä!!!
En mä halua tottua ! :O Mutta pakkohan se on, ei kai tästä muuten mitään tule.
PoistaViime talvi oli ihan hirveä. En taida kestää toista samanmoista. Hyi.
Chiat kehiin sit. Tai spirulina. Varmasti noissa vieraiden maiden aineissa on jotain taikaa, ei kai niitä muuten niin paljon popsittaisi ?!
Ihana kollaasi! Etenkin nuo tomaatit just tuon värisessä kulhossa ja sitten tiiliseinä takana.
VastaaPoistaMinä aloitin säätää tänään. Napsin Upiqinon Q30 Goldia, lähden viitenä päivänä viikossa kävelylle maastoon ja kuntopyörä saapuu kaupasta tänään. Aion saada selkäni hyvään iskuun ja mieleni vieläkin vahvempaan, sillä remppa kysyy hermoja.
Kyllä se siitä, usko pois♥
Kiitos :)
PoistaMä liikun jo paljon, eikä siitä näytä olevan mainittavaa hyötyä. Kai munkin pitäisi ottaa joku nappikuuri ? Tietäisi vaan, että minkä.
Niin kai. <3
Ei niin mitään säätöä. Saamattomuuttani alistun joka vuosi valon vähenemiseen ja linnoittaudun huopien, villasukkien ja kynttilöiden linnakkeeseen ;D
VastaaPoistaOlisipa ihanaa, jos voisi linnoittautua. Kuulostaa hyvältä ! :)
PoistaKivan blogin löysinkin lehtijutun perusteella:) Mä olen torjunut toistaiseksi täysin tietoisuudesta sen, että syksy olis alkanut. Ehkä ei normiarjen rutiinit ole vielä iskeneet, kun poikakin jäi ilman kerhopaikkaa, että kotona vaan pyöritään. Isommat lapset hoitaa koulun aloituksenkin jo suvereenisti äidiltä huomaamatta. Vähän pelottaa syksyn tulevat pimenevät aamut... Onneks on noita nahkavekkareita, jotka muistaa äipän herättää, mut periaatteessa mäkin voisin nukkua sinne maaliskuuhun putkeen;).
VastaaPoistaKiva, että löysit :)
PoistaPimeys on tosiaan ehkä se pahin, aamulla on pimeää ja iltapäivällä on pimeää... jos käy päivätöissä, ei valoisana aikana pääse ulkoilemaan ollenkaan :/
Pimeys saatta masentaa, mutta kun sytyttää kynttilän niin tuntuu tosi kodikkaalle elokuulle. Omenoita lautasella, lounaslautasella paprikaa, punajuurta, raejuustoa ja rypäleitä.. Niistä tulee hyvä hetki.. hyvä olo. Nyt kun on ollut vielä todella kauniita päiviäkin, niin nautitaan tästä.
VastaaPoistaNautitaan toki, sen mitä työnteolta ja väsymykseltä pystyy :) Valitettavasti vain kynttilät eivät korvaa aurinkoa.
PoistaKaunista viikonloppua ! :)
Viime talvet ovat olleet niin ankaria ja edellinen kesä kolea ja märkä, ne verottivat voimia. Huomaan, että ensi kertaa selvästi vastustan talven tuloa. Onneksi kesä on olut mitä parhain. Väsymykseen napsin hivenaineita ja vitamiineja, mutta silti tuntuu, että voimat ovat jotenkin vähissä. Nupissa pitäisi säätää asenneruuvia ja lakattava vastustamasta väistämätöntä :)
VastaaPoistaMä myös luulen, että erityisesti viime talvi vei voimia ihan älyttömästi. Pelkään uutta vastaavaa, vaikka kesä olikin mitä ihanin ja lämpöä on riittänyt tähän alkusyksyynkin.
PoistaJust sitä asenneruuvia pitäisi säätää, mutta kun ei pysty. Kaikkea muuta yritänkin tehdä jo.