Harmaana ja vetisenä tammikuisena maanantaina pitää istua nojatuolissa lempeän valon loisteessa ja lukea hyvää kirjaa, mielellään vatsa täynnä maukasta lohiseljankaa. Päivä on ollut tyypillinen maanantai: alla huonosti nukuttu yö, liian myöhäinen herääminen, liukas ja märkä keli, joka johti vielä pahempaan aikakapeikkoon. Työpäivän päätteeksi ilmaantui lievä päänsärky ja kotona odotti sohva, jolle eilen sattui maito-onnettomuus. Inhoaakohan muuten kukaan muu sohvanpäällisten pesemistä yhtä paljon kuin minä? Joka nurkka on täynnä untuvaa ja se sullomisen ja kiskomisen määrä on jotain ihan järkyttävää ? Kyllä olen mielestäni lukutuokioni ansainnut ! ( Tänään aamulla lapsia hoitoon viedessäni tuli muuten ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mieleeni, että auto voisi olla kätevä. Ainakin sellaisina päivinä, kun pitää tukka vinossa kiitää liukkaassa pimeydessä kahta lasta raahaten, hiki valuen ja tukka pystyssä . )
Jalkalamppu Lindön.
Tekstit
Petriina, tänään minä ensimmäisen kerran elämässäni ajattelin, että haluaisin voida elää ilman autoa. Olimme kuolla lauantaina tilanteessa, jossa meitä päin tuli käsittämätöntä vauhtia meidän kaistalla joku sekopää ohittelija. Jos mieheni reaktionopeus ei olisi ollut huippua ja reunassa pehmeää lunta, olisimme nyt, mikä pahinta, emme ehkä kuolleita, vaan halvaantuneita. Ja: MINÄ olen 13. pvä ja perjantai monta vuotta sitten ajanut meidän auton lunastuskuntoon. Poliisien mukaan meidän ei pitänyt jäädä henkiin. Ei ylinopeutta. Ei ajovirhettä, vaan jotain, joka on pahempaa kuin muistaa jää eli sohjo. Tässä puhuu nainen, joka ennen ei ollut moinankaan 200 vauhdissa Keski-Euroopan moottoriteillä.
VastaaPoistaEi kiva maanantain aihe, mutta sun teksti laukaisi tämän. Enhän ole blogissanikaan kertonut. Sanoin la miehelleni, että 'taas yksi vähältä piti tilanne, jota en ikinä unohda'.
Jälleen kivat ja erikoiset kuvat.
Kaatuneista maidoista ja kaikesta huolimatta mukavaa alkanutta viikkoa, Petriina!
PS. Minullakin on tapana ajatella, että 'tämän minä olen kyllä nyt ansainnut.' Yleensä se on Geisha-patukka, mutta nyt teen itselleni koetta, jossa olen KOLME kuukautta täysin ilman sokeria, joten...en nyt keksi.
Hui sentään, Leena ! Onneksi mitään ei käynyt kuitenkaan. Pelästyminenkin on toki ikävää, mutta se todennäköisesti menee ohi jollain aikavälillä.
VastaaPoistaUskon, että ainakin tuo makealla tai muulla herkulla itsensä palkitseminen on yleistä. Kerrothan sitten, miten sokeriton kokeilusi onnistui ?
Kiitos :-) ja mukavaa alkanutta viikkoa sinnekin ! Ajattelen tuosta maitoepisodista niin, että onpa hyvä etten pessyt päällisiä ennen joulua kuten suunnittelin. Olisi mennyt kaikki vaiva ihan hukkaan, kun kuitenkin ihan kohta olisin joutunut tekemään sen uudestaan. Tätä filosofiaa sovellan muuhunkin siivoamiseen, "myöhemmin siivoan enemmän sotkua samalla vaivalla" ;-)
Kaunis lampunvarjostin.
VastaaPoistaEhdottomasti ansaitsit lukutuokiosi eilen! Sohvan päällyskankaiden peseminen on eräs minunkin inhokkihommistani. Meillä myös on sohva, jonka tyynyistä pöllyää untuvaa. Kaiken lisäksi päällyskankaat ovat valkoiset :/ Haaveilen harmaista.
Meillä on auto, mutta en juuri koskaan aja sillä. Päiväkotiin vien lapset kävellen, nyt talvella pulkalla, ja kaikkialle muualle menen julkisilla. Tähän liittyvät toisaalta ekologiset syyt ja toisaalta se, että olen niin maalainen, etten uskalla ajaa esim. Kehä III:lla. :)
Leenalla on ollut todella pelottava kokemus!
Kiitos ja kyllä ansaitsin ;-) Kauhea sulkasato, mutta onneksi on imuri !
VastaaPoistaValkoinen sohva on kaunis, mutta epäile, että ainakin itse tulisin hulluksi sellaisen kanssa. Oma sohvani on oikea laiskan unelma, sellainen beige ja strukturoitu, ei näy kaikki möhnä ihan heti :-)
Kävely on lisäksi hyvää hyötyliikuntaa, ei tarvitse käydä jumpassa !