TÄÄLTÄ TULLAAN PARIISI

Maanantai- viikon tyyppillisesti ikävin päivä. Aamulla heräsin liian myöhään, kipeänä edelleen. Töissä oli poikkeuksellisesti kova kiire ja aikatulut menivätkin aivan sekaisin. Mukavaa oli kuitenkin se, että pääsin vihdoin töihin kuitenkin ja lapsetkin ovat lähes terveet. Mukavaa on ollut myös miettiä tänään eilisen keskustelun tulosta: Pariisin matka odottaa huhtikuussa ! Olen ehdottomasti kaupunkimatkaihminen, mitä enemmän museoita, kahviloita ja ihmisiä, sen parempi. Ihailen taloja ja rakennuksia, vaikka arkkitehtuurista en tiedäkään mitään. Katukahvilassa istuminen ja ihmisten katseleminen on huveista hauskinta. Mistä ne kaikki ihmiset tulevat, keitä he ovat ja miksi he ovat juuri siellä missä sillä hetkellä ovat ?

Olen Pariisissa ollut vain kerran, kymmenisen vuotta sitten. Mielikuvani kaupungista on harmaa ja sateinen. Koin yhden isoimmista reissupettymyksistäni silloin: Louvre oli suljettu museotyöntekijöiden lakon vuoksi. Aloin itkeä vollottaa, kun tajusin, etten pääsekään sinne. Onneksi d'Orsay pelasti reissun. Kahden ja puolen tunnin jonottaminen kannatti. Rakastan impressionisteja ja postimpressionisteja. Reissuun mahtui myös käynti Marmottan museossa, ja oikeastaan ainoastaan nämä asiat muistan Pariisista sen harmauden lisäksi. Kaipailisinkin reissuvinkkejä kokeneilta Pariisin kävijöiltä tai siellä hiljattain käyneiltä tai muuten vain sinne hyvän reissun tehneiltä !

Valokuvat olen tilannut  Etsystä, ne ovat valokuvaaja Irene Suchockin ottamia. Hänet löydät mm. täältä.

KOKEILTUA

Välillä sitten nautitaankin kaikesta siitä, mitä on joskus tullut haluttua ja hankittua. Ei minulla siis sellaista missiota ole, että jättäisin itselleni vain tavaroista välttämättömimmän. Vaihtoehtoja pitää olla esimerkiksi vaatteissa ja asusteissa, mutta tavaravuoren kohtuullistaminen ja tarkempi harkinta hankinnoissa on päämääräni. Haluaisin ympärilleni vain todella mieluisia ja tärkeitä asioita, kauniita, ainutlaatuisia, tai käytännöllisiä. Meijerielämästä löytyy oikein sopiva puheenvuoro asiasta, sellainen, jonka itsekin olisin toivonut osaavani kirjoittaa. 

Pitkään harkittuani ( kyllä ! ) ostin kameraani kaukolaukaisimen. Olen lähes ainoa, joka kuvaa meidän perheessä ja siksipä esimerkiksi koko perheen potretteja ei juurikaan koneeltani löydy. Jospa nyt saisin aikaiseksi ottaa edes muutaman kuvan, jossa olemme kaikki. Tämä tietysti edellyttää yhteistyötä, jonka löytymisestä en ole yhtään varma...  Tietysti tuota uutta härpäkettä piti kokeilla asukuvien ottamiseenkin, sillä olen lievästi sanottuna tuskastunut peilin kautta kuvaamiseen. En kyllä tästäkään tavasta oikein tykännyt, tunsin itseni suoraan sanottuna vähän pölhöksi. Mutta tulipahan kokeiltua !

Laukku Mulberry ( 2ndhand ), huivi Etsystä, tunika Lexington, housut ?, kengät Timberland

TAMMIKUU II

Päivä pitenee pikkuhiljaa, tällä viikolla sen huomasin ihan selvästi. Aurinkoa, sen valoa ja lämpöä on kova ikävä. Kovasti toivon, että tänä viikonloppuna on tiedossa auringonpaistetta, kova flunssa ja pitkä sisälläolo saa olon tuntumaan tunkkaiselta ja kaipaan edes pientä kävelyreissua kameran kanssa tuulettuakseni. Kävelyretket ovat muutenkin mitä mainiointa ajatteluaikaa, jotenkin tuntuu siltä, että kotona on liikaa kaikkea puuhasteltavaa, jotta ajattelemiseen pystysisi keskittymään kunnolla. Tällä viikolla on ollut toisaalta aikaa kompata kaappeja ;-) ja lukea. 

Lainaan taas Heli Laaksosta, mutta tämä hymyilyttää niin, että unohdan täysin potevani päänsärkyä ja tukkoista oloa.

Neuvo

Olet oma ittes vaa.

Venun patja ja peito välis mont tuntti yli aamu

pirän kaht tyyny pään pääl

ko miäs kolistele jukurttikuppis kans keittiös

mää en voi mää en voi noust näi aikasi

otan vesifärit mukka ohjausryhmän kokoukse

nualen tyämaaruakalas lautase nuukast kastikkeest

ja viän sen puhtaitten pino

punnitten vihannestiskil pualääne

itteän nuaremppi ja vanhemppi poikki

toi mul toi kans kunnei toiki

ai nii en vissi kerkke teijä seminaarihi

mää pääsin rehurekan kyytis Skoone - hiano paik !

Makkan marketin pallomerenpohjal

hiavahtamat

ko lööpeis hajeta karonnut naist.

Oma ittes.

Ol itte.

Mukavaa lauantaipäivää kaikille !

VÄHEMMÄN ROJUA, ENEMMÄN ELÄMÄÄ ?

"Rita Emmettin mukaan rojua on kaikki se, jolla ei ole paikkaa kotonamme tai työpaikallamme. Siivousalan ammattilaisten mukaan ylimääräisestä rojusta eroon hankkiutuminen vähentää usein kotitöitä jopa 40%.  "  Lainaus on kirjasta Ritva Rajander-Juusti Kohtuus kaikessa, enemmän elämää vähemmällä.

Suurin osa meistä tietää tuskallisen hyvin ne tavarapinot, joita siirrellään jatkuvasti paikasta A paikkaan B ja jotka todennäköisesti hetken kuluttua ovat paikassa C. Ne tavarapinot saavat kodin näyttämään epäsiistiltä ja ne vievät energiaa häiritsemällä ja aiheuttamalla toistuvia ajatuksia niiden hävittämisestä. Yleinen ratkaisu tähän pulmaan taitaa olla se, että koemme tarvitsevamme lisää säilytystilaa, isomman asunnon, lisää kaappeja, lisää laatikoita ja rasioita. Vaikka toteuttaisimme kaiken edellä mainitun, jonkun ajan kuluttua edessämme on sama ongelma: liikaa tavaraa vailla sijoituspaikkaa. Mitä sitten voisi asialle tehdä ? Poimin muutaman hyvän vinkin kirjasta Elämä järjestykseen ilman rahtuakaan itsekuria ( Kathrin Passig & sasha Lobo ):

1) Näpit irti säilytysratkaisuista. Kaikki extrasäilytystila vain lisää ongelmaa, tyhjä tila vetää tavaroita puoleensa. Itse kutsun laatikoita ja muita pienempiä säilytystarvikkeita romunkerääjiksi. 

2) Epäselvät tapaukset kaatopaikalle. Jos et osaa päättää itse, niin hanki henkilökohtainen roskisopas ( jolla ei ole vaikeuksia heittää tavaraa pois )

3) Perhepakkaukset ovat paholaisesta eli osta vain se määrä, jonka oikeasti tarvitset sillä hetkellä, vaikka saisit isomman määrän edullisemmin ( jotkut toki tarvitsevat perhepakkauksia, mutta ymmärsitte varmaan pointin )

4) Älä hanki mitään varastoon

5) Osta harkiten ( ks. edellinen postaus )

6) Lajittelu ei riitä, toimita tavarat sinne minne ne kuuluvat !

7) Tavarat pitäkööt suunsa supussa eli vältä muodostamasta tunnesiteitä tavaroihin

Muutama muukin kohta löytyi, mutta tässä ne, jotka itse koin tarpeellisiksi. Sen lisäksi, että ostan liikaa kaikenlaista tuo seitsemäs kohta  tuottaa ongelmia itselleni enkä ole keksinyt siihen ratkaisua. Kohta kuusi tuottaa myös hankaluuksia, lähinnä siksi, että tavaroiden kuljettamista varten pitäisi olla auto. Ylimääräiset remonttitarvikkeet ja vialliset sähkölaitteet pyörivät nurkissa enkä ole saanut aikaiseksi selvitää, että mitä niille voisi oikein tehdä.

"Emmettin kokemusten mukaan aineellisesta omaisuudesta luopuminen on merkitsevä teko, sillä sen avulla saa ammennetuksi energiaa, levollisuutta, iloa ja selkeyttä elämäänsä. Tavaramäärän vähentämisessä oleellista on tavaran säilyttäminen niin, että se on tarvittaessa helposti löydettävissä, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi esillä " Ritva Rajander-Juusti Kohtuus kaikessa, enemmän elämää vähemmällä. Näissä kahdessa ko.kirjan lainauksessa viitataan Rita Emmettin teokseen Kaikki paikallaan, rojuntaltuttajan käsikirja, jonka ajattelin lukea seuraavaksi. Onko muuten teillä muilla tarvetta tavaramäärän vähentämiseen vai onko homma hanskassa ?

LAKKOSATOA

-Tarvitsenko tätä todella ? ( EN ) Jos en, onko tavara todella sellainen että pidän siitä paljon ? ( KYLLÄ)

-Onko sen ostaminen kaiken kyseisen tavaran ylläpitämiseen menevän ajan, rahan ja vaivan arvoinen (puhdistaminen, varastointi, muu ylläpito ) ? ( KYLLÄ )

-Kuinka monta tuntia minun pitää tehdä töitä maksaakseni tämän tavaran ? ( EN VIITSI LASKEA )

-Voisinko lainata tämän joltain ? ( EN, OLI IHAN ÄLYTTÖMÄN VAIKEA LÖYTÄÄ NÄISTÄ KUMPAAKAAN, AIKAA MENI YLI VUOSI )

-Omistanko jo jotain, mitä voisin käyttää tämän tavaran sijaan ? ( KYLLÄ KAI )

-Ovatko tässä tavarassa käytetyt materiaalit uusiutuvia ? ( KYLLÄ )

-Onko tavara vastuullisesti tuotettu ja ympäristöystävällinen ? ( EN TIEDÄ JA SE TUNTUU NOLOLTA MYÖNTÄÄ )

-Voinko kierrättää tämän, kun en sitä enää tarvitse ? ( KYLLÄ, HELPOSTI )

Ritva Rajander-Juustin kirjassa Kohtuus kaikessa, enemmän elämää vähemmällä itselleni tarpeellisin luku oli IV kohtuullisuus kulutuksessa.  Edellä luetellut kysymykset edustavat sellaista listaa, jonka jokaisen pitäisi käydä läpi ennen jokaisen ostopäätöksen tekemistä. No, nämä paidat olin jo ennättänyt ostaa ennen kuin luin kirjan. Jospa ensi kerralla sitten ? Voinen tässä samalla paljastaa, että ostolakkoni ei ole mennyt ihan putkeen oikeastaan millään saralla. Ja kyllä, poden asiaankuuluvaa huonoa omatuntoa.

TUNNUSTUS

Sain Purnauskis-blogista kivan tunnustuksen. Tunnustuksen mukana tuli haaste, jonka mukaan pitää kertoa itsestään seitsemän asiaa.

1. Olen täysin kaupunkilainen. HS:n verkkosivuilta lukemani otsikko: Varsinais-Suomessa loimuaa sushiviha meni ihan täydestä. Ainoastaan ihmettelin kuvituksena olevaa sudenraatoa, miten ihmeessä se liittyy japanilaiseen ruokaan ?

2. Ruusu, timantti ja sametti. Sirppi, munuainen ja liekki. Näitä kaikkia käytän lähes päivittäin.

3.Inhoan monen blogin kommenttilootassa käytettäviä sanavahvistuksia. Kirjoitan ne  useasti  väärin. Sama juttu näppäiltävien puhelinnumeroiden kanssa, näppäilen aina jonkun numeron väärin ja joudun aloittamaan alusta. Näen tästä usein untakin, yritän soittaa  lankapuhelimesta enkä saa numeroa millään oikein.

4. Olen entinen suorittaja ja perfektionisti . Vaikka en tunnustaudu lehmänhermoiseksi taivaanrannan maalariksi vieläkään, olen onnistunut löysäämään pipoa reippaasti ja nautin elämästä paljon enemmän kuin aikaisemmin. Sälekaihtimet on keksitty, niitä himmennetään tarpeen mukaan. Sovellan tätä kaikilla elämänalueilla. Aika, lapset ja elämä ovat opettaneet armollisuutta.

5. Rentoudun täydellisesti oikeastaan vain lukemalla hyvää kirjaa. Pystyn lukemaan vähän erikoisemmissakin tilanteissa. Synnytyssalin kätilö väitti, että olen ensimmäinen tuleva äiti, jonka hän näkee lukevan vielä siinä vaiheessa, kun synnytyksestä on 2/3 takana.

6. Poden blogiangstia. Pitäsi keksiä jokin punainen lanka tähän hommaan. Ehkä. Tai sitten se voisi olla se, ettei sitä ole. En tiedä.

7.  Jätän järjestelmällisesti kaikki kaapinovet auki. Unohdan aina laittaa uuden roskapussin, kun vien roskat. Hilloan kuitteja ja muuta paperisälää pitkään vain siksi, että kuvittelen tarvitsevani niitä vielä joskus. En ole koskaan tarvinnut jälkikäteen mitään paperilappusta, paitsi sellaista, jonka olen jostain syystä sittenkin heittänyt pois.  Olen joskus hajamielisyyttäni tunkenut paksun biokemian tenttikirjan uuniin ja etsinyt sitä sitten ihan raivoissani. Lompakkoni löytyy usein jääkaapista. Jätän kaiken just siihen, mihin se sattuu kädestäni tipahtamaan. Olen tullut siihen tulokseen, että olen ihan toivoton tapaus.

Tarjoilen tunnustuksen eteenpäin kaikille niille kivoille, hauskoille ja kekseliäille blogeille, joissa vierailen säännöllisesti. En kertakaikkiaan pystynyt nimeämään vain muutamaa, joille haluaisin tämän antaa.

KERROKSIA

Kerrostamisella on hyvät puolensa, ainakin talvella. Mekkoset ja muut lyhythihaiset/hihattomat saa käyttöön vuodenajasta riippumatta siten, että alle tai päälle pukee pitkähihaisen mekon tai paidan. Neuletakit ovat oivia  pidettäväksi mekkojen tai paitojen kanssa. Bolerot, huivit ja kaulurit ovat lemppariasusteitani, joilla ilmettä saa vaihdettua helposti. Yleensä käytän kahta tai kolmea yläosaa päällekkäin, jalassa on farkut/sukkikset ja sukat, kaulassa on huivi tai kauluri tai sekä että, lisäksi tietysti kengät, laukku, takki... aika paljon kuorittavaa, mutta hauskaa on se, että yhdistelmien mahdollisuudet ovat rajattomat...

Pidän siis tämän hetken pukeutumismahdollisuuksista kovasti, siitä, että on valinnanvaraa suuntaan jos toiseenkin. Itselleni sopii tällainen runsaampi tyyli hyvin, minimalismi, suoralinjaisuus  ja minä emme ole ystäviä, emme sisustuksessa emmekä pukeutumisessa. Nautin erilaisten yhdistelmien kokeilemisesta ja vanhan ja uuden sekoittamisesta. Välillä tekee omastakin vaatekaapista oikein kivoja löytöjä ja tuotteita tulee otettua aktiivikäyttöönen vuosienkin tauon jälkeen. En siis ole ollenkaan sitä mieltä, että kaikki ne vaatteet , joita ei ole viimeiseen vuoteen käytetty, joutaisivat kiertoon. Joskus pienellä fiksauksella tai kokeilemalla eri yhdistelmiä saa vanhankin vaatteen toimimaan hyvin edelleen. Toki auttamattomasti liian pienet tai suuret vaatteet joutavat eteenpäin ja toivottavasti siten pääsevät käyttöön jollekin muulle. 

Takki ja mekko Odd Molly, alusmekko Cream, laukku Mulberry ( 2ndhand ), saappaat Timeberland, hanskat ja masat H&M.

TÄNÄÄN PERJANTAINA...

... nautin taas suunnattomasti siitä, että olen ajoissa, jo vuosia sitten, tajunnut jättää liiallisen työteon pois elämästäni. Täälläkin hetkellä, sen sijaan että olisi töissä, istun tässä kotikoneella ja nautin iltapäiväkahvia.  Muita mukavia asioita, joita vielä ehdin tehdä tänään ennen nukkumaanmenoa:

-kahvitella kaverin ja hänen pienen poikansa kanssa
-kierrättää samalla lasten vanhoja tavaroita eteenpäin
-lukea lapsille loppuun Peppi Pitkätossu Kurrekurredut-saarella ja lukea ensimmäinen luku Eemelin kootuista metkuista
-aloittaa ranskalaisen sipulikeiton teon
-tehdä pienen blogikierroksen
-juoda lasillisen punaviiniä ja lukea loppuun Geraldine Brooksin Kirjan kansa ja haukata sitten välipalaksi Carol Shieldsin muutama novelli ennen tarttumista Irène Némirovskyn Tanssiaisiin. Tai johonkin muuhun kirjaan, jonka valitsen korkeasta pinkasta vuoroaan odottavia.

Ihan täydellistä siis. Ei ole muuta aikataulua kuin se kellonlyömä, jonka olen kaverini kanssa sopinut. Viikonloppuisin välttelen muutenkin sopimasta liikoja, mennään vain fiiliksen mukaan. Inhoan aikatauluja vapaa-ajalla, se synnyttää kiireen tuntua ja sitä vältän ihan viimeiseen asti. Jonkun mielestä elämme varmasti tosi tylsää elämää vailla mitään erikoisia harrastuksia tai vilkasta sosiaalista elämää, mutta tämä sopii meille hyvin. Nauratti, kun joku joskus ihmetteli, että mitä siellä kotona on oikein tarkoitus TEHDÄ. Nukkua, lukea, laittaa ruokaa ja syödä sitä kiireettä, ratsata ja järjestellä komeroita, tehdä palapelejä, ottaa päiväunia, sommitella tauluja ryhmiksi, selata vanhoja valokuvia, selata muiden inspiroivia blogeja, rakentaa autoratoja tai askarrella, puhua puhelimessa, loikoilla sohvalla samalla kun lapset katsovat Pikku Kakkosta, selata ruokakirjoja ja miettiä seuraavan päivän ruokia, tehdä blogipostausta nyt ainakin.

Leppoisaa viikonloppua muillekin !

AINA VAIN AMY !

Adoptoin Tuialta tämän ihanisen Amy Butlerin Lotus-sarjan Lacework-kankaan, ihan vain siksi, että se on hurjan kaunis kuosiltaan ja lisäksi ruskeapohjainen. Kangasta on yhteensä lähes kaksi metriä eikä minulla ole mitään käsitystä siitä, mihin sitä käyttäisin. Olohuoneeseen se pyrkii koko ajan, vaikka olen yrittänyt kietoa sitä itseni päälle siinä toivossa, että se suostuisi muotoutumaan joksikin vaatteeksi. Vaan ei. Sohvatyynyjä voisin tietysti miettiä, mutta se tarkoittaisi joidenkin tyynyliinojen poislaittamista, koska muuten sohvalle ei tyynyjen lisäksi mahdu istumaan. Toisaalta, jos sohvalla ei istuta, päällisiä ei tarvitse pestä eikä sohvatyynyjä pöyhiä. Herra Howard on nimittäin täysin untuvilla täytetty ja vaatii ( tai vaatisi ) jatkuvaa huolenpitoa näyttääkseen hyvältä. Asioilla on siis puolensa ja puolensa. Kangas menee ehkä hetkeksi "funtsimispinoon" .  Kaikki hyvät tai itse asiassa mitkä vain ideat otetaan kiitollisena vastaan !

TAMMIKUU

Harmaata, hyistä ja hyhmäistä. Kevät on ihan toivottoman kaukana. Mieltä piristää kivasti Heli Laaksosen runot. Tälle hymyilin juuri.

Ko aik ei kulu


Katota lehmän kans telkkari.
Hän ikävöitte äitiäs ja mää issätän
mee molemma jotta
ko laittas valkian pessä
kopistelis lumet katolt
hakkais trapuist jää.

Ensteks mee yritetä tehr pitkästymise mailmanennätyst
mut sitte tule oikke ankkia
ja mää pakka lehmä autoho
ja mee mennä
Sparin parkkipaikal tekemä käsijarrukäännöksi.

Ja Oi! kui mä tykkän ko lehm kikatta.


***


Tervetuloa uusille lukijoille ja kiitos teille kaikille, jotka jaksatte kommentoida :-) Käyntejä on alkanut olla päivittäin hurjan paljon, joten on oikein kiva tietää, kuka täällä vierailee.

VALOA

Harmaana ja vetisenä tammikuisena maanantaina pitää istua nojatuolissa lempeän valon loisteessa ja lukea hyvää kirjaa, mielellään vatsa täynnä maukasta lohiseljankaa. Päivä on ollut tyypillinen maanantai: alla huonosti nukuttu yö, liian myöhäinen herääminen, liukas ja märkä keli, joka johti vielä pahempaan aikakapeikkoon. Työpäivän päätteeksi ilmaantui lievä päänsärky ja kotona odotti sohva, jolle eilen sattui maito-onnettomuus. Inhoaakohan muuten kukaan muu sohvanpäällisten pesemistä yhtä paljon kuin minä? Joka nurkka on täynnä untuvaa ja se sullomisen ja kiskomisen määrä on jotain ihan järkyttävää ? Kyllä olen mielestäni lukutuokioni ansainnut ! ( Tänään aamulla lapsia hoitoon viedessäni tuli muuten ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mieleeni, että auto voisi olla kätevä. Ainakin sellaisina päivinä, kun pitää tukka vinossa kiitää liukkaassa pimeydessä kahta lasta raahaten, hiki valuen ja tukka pystyssä . )

 Jalkalamppu Lindön.