LAUTASELLA

Tällaista juttua on toivottu pariinkiin otteeseen, kun olen joskus ohimennen maininnut kasvisten kulutuksen runsaudesta ruokavaliossani. Kumiankka-projektin myötä asia on vain korostunut, millään muulla ei nimittäin ruokavalion energiatiheyttä saa laskettua niin helposti ja terveellisesti kuin lisäämällä kasviksia siihen. Jostain uutisesta muistan lukeman, jonka perusteella keskivertosuomalainen syö vain noin 200 grammaa kasviksia päivässä, vaikka minimisuositus on se puoli kiloa vuorokaudessa. En oikein tiedä, että mitä ihmiset sitten syövät ? Kenties pastaa, perunaa, riisiä ja leipää ? Ainakin itselläni em. ruoka-aineiden syöminen vähentää kasvisten käyttöä, olen sen monta todennut ruokapäiväkirjaa pitäessäni. Uskon myös, että kasvisten korkeaksi koettu hinta vaikuttaa myös osaltaan siihen, että niitä syödään niin vähän. Ei ole kuitenkaan mikään pakko ostaa eksoottisia hedelmiä tai syödä salaattia ympäri vuoden. Juurekset ja pakastevihannekset eivät ainakaan ole yleensä hinnalla pilattuja, ja kuten aiemmin olen todennutkin pakastevihanneksista, niissä yleensä kohtaavat hinta ja laatu. Ruokapäiväkirjan pitoa suositellaan yleensä silloin, kun ihminen haluaa laihtua, mutta sanoisin, että myös ravinnon laadun tarkkailun vuoksi se kannattaa. Laadulla tarkoitan kokonaisuutta, jossa on huomioitu kaikki ravinnon makro- ja mikroravinteet, rasvaprofiili, kuidut, kasvisten määrä saadun energiamäärän lisäksi. Itse olen ruokapäiväkirjja pitämällä onnistunut parantamaan hiukeasti syömäni ruoan laatua. Joka päivä en tietenkään syö niin hyvin kuin pitäisi, aina ei jaksa / ehdi / viitsi ja välillä vaan pitää saada esimerkiksi kunnon pizzaa punaviinin kera, vaikka jotain muutakin jaksaisi /ehtisi / viitsisi. Tyypillisesti viikonloppuisin syömiset ovat enemmän tai vähemmän epämääräisiä, ruokarytmi ei ole silloin oikein kohdillaan ja laadunkin kanssa on vähän niin ja näin.

Oman ruokakirjanpitoni mukaan syön hyvänä jaksaa / ehtii / viitsii päivänä lähes kilon kasviksia vuorokaudessa. Lasken ( tai ohjelma laskee minun puolestani ) ravinnosta myös muita asioita, mutta keskitytään nyt olennaiseen. Kasvisten ahtaminen helposti päivän syömisiin käy vaikka näin: 

aamupala: smoothie, jossa banaani ja pari desiä pakastemarjoja ( lisäksi leseitä, rahkaa, kanamunaa )
( 200 g )

välipala: avokado tai omena tai vaikka molemmat, kuten tänään ( plus rahkaa, raejuustoa tms )
( 200-300 g )

lounas: kukkakaalilaatikkoa ja lohta +sieniä / kasvisose- tai linssikeittoa ( plus raejuustoa )
( 200 g )

välipala: pari ruisleipää + päälle keltaista paprikaa+ yksi porkkana / marja-tai hdelmärahkaa / maustamtonta jougurttia hedelmäpaloilla ja hedelmämysillä
( 100 g )

illallinen: kanaa ja pussillinen parsakaalia / munakoisopaistosta / paistettua kesäkurpitsaa / kaalisalaattia
( 200 g )

Välipaloina syön kasvikset yleensä sellaisenaan, mutta aterioilla suosin erilaisia juurespyreitä, kasvispaistoksia ja -laatikoita sekä keittoja, niillä saa helposti vaihtelua, samoin smootiheen voi upottaa melkein mitä vain, hedelmiä ja marjoja erityisesti. Ihan hassulta tuntuu sanoa tämä , mutta podin vuosikausia hedelmäkammoa, josta tämä pieni ote yli kahden vuoden takaa kertonee jotain:

Vaikka kasvisten käyttö tässä taloudessa on runsasta ja monipuolista, hedelmien syönti takkuilee jostain syystä. Yksi syy on tietenkin valikoiman suppeus ja hedelmien huono laatu; nehän poimitaan raakana ja kypsytellään sitten jossain laivan ruumassa. Jos kypsytellään. Olen kerran jos toisenkin ostanut kiivejä, jotka eivät parissa viikossakaan ole pehmenneet sopivasti, vaan muuttuvat pinnalta lössöiksi ja ovat kuitenkin sisältä kovia kuin golfpallot. Ärsyttävää. Puhumattakaan homeisista viinirypäleistä ja kuivista, puisevista appelsiineista...  

Hedelmäkammosta olen onneksi parantunut, mutta toisin kuin kuvat antavat ymmärtää, appelsiineista en välitä edelleenkään. Se kuoriminen ja ne valkoiset suikaleet ovat jotenkin ihan liikaa. Mutta yritystä on siis ollut siihenkin suuntaan, vaikka tunnustan puristavani lähes kaikki käsillä olevat sitrushedelmät mehuksi. Pitää varmaan ottaa työn alle seuraavaksi appelsiini ja sen kaverit, niillä kun saisi vielä lisää vaihtelua lautaselle.