Se on täällä taas. Kumiankka™ ilmestyy säännöllisesti kuvioihin mukaan, loppuvuodesta ja loppukesästä. Sitkeä seuralainen, kuten se dermatiittikin. Olen yrittänyt nujertaa kumiankkaa nyt puolitoista vuotta ja olenkin onnistunut pitämään painoni ensimmäisen rykäyksen jälkeen normaalipainon puolella. Vaan koko ajan keikutaan siinä kinttailla, turvaväliä pitäisi siis hiukan kasvattaa tuohon ylipainorajaan nähden. Onnellista on se, että joka rykäyksellä lähtöpaino on ollut hieman edellistä kertaa pienempi. Marginaalisesti, mutta kuitenkin jonkun verran. Mikä sitten tökkii ?
Syömiset ovat suurinpiirtein hanskassa, vaikka toki kaikenlaista ajanjaksoa mahtuu yhdenkin vuoden sisälle. Hyvinvoinnista en halua tinkiä, joten laadukasta ruokaa on saatava riittävän usein. En syö makeaa nykyään enää juurikaan, olen onnistunut vieroittamaan itseni sokerisyöppöydestä jo kuopuksen raskausaikana. Ihan simppelillä menetelmällä: syömällä enemmän oikeaa ruokaa sopivin väliajoin. Sitä kuulemma kutsutaan säännölliseksi ateriarytmiksi myös. Oleellista on myös ollut se, että ruoassa on riittävästi rasvaa ja proteiinia, jotta verensokeri ei heilahtelisi niin paljon. Eli syöminen on ihan kunnossa, mutta se liikuntapuoli, huoh. Pysyin jonkun vuoden kunnossa ja mitoissa hyötyliikkumalla päivittäin, työmatkaakin kertyi viikottain 10 x 20 min kävellen, vieläpä usein rattaiden kanssa. Työmatkan kutistuttua murto-osaan tuosta hieman yli kolmisen vuotta sitten hyötyliikunta jäi lähes kokonaan pois, sillä seurauksella, että vaatekoko kasvoi kahdella lähes huomaamatta. Huomaamatta siksi, että aika ja käytettävissä oleva energia ei riittänyt sellaisen asian vahtimiseen juuri siinä kohtaa. No, sitä harmitellaan nyt, kuten sitäkin, että inspiraatiota ja motivaatiota säännölliseen liikkumiseen ei kaikesta huolimatta ole löytynyt. Olen kokeillut kuntosalia, jumppia, lenkkeilyä sekä kävellen että juosten: nix. Tarvitsisin kipeästi neuvoja siihen, että miten hyvin alkaneen alun jälkeen saisi ylläpidettyä aloitettua liikuntaharrastusta ? Ilman sitä kaikki muu on ( melkein ) turhaa.
Tekstit
Kyllä tämä on varmaan aika yleinen meidän naisten ongelma! Minä olen tässä jo pitempään pohtinut, että jos kuopus on armeijaikäinen, pitäisikö hankkiutua eroon raskauskiloista... Huoh! No, viime kevät ja kesä:-)meni hienosti, mutta syksyn flunssat ja tulehduskierre aiheuttivat liikuntavajausta ja herkutteluun löytyi taas hyvä tekosyy!
VastaaPoistaVieläkö niitä voi kutsua raskauskiloiksi ?! :D Sairastelu on kyllä viheliäistä, myös tuosta näkökulmasta !
PoistaItselleni tärkein motivaatio liikuntaan on sen tuottama hyvä olo, sekä henkinen että fyysinen. Liikun mieluiten ulkona: kävelen, juoksen tai hiihdän. Samalla seurailen luontoa tai katselen kauniita taloja, välillä otan kävelylenkeille kameran mukaan, juostessani taas kuuntelen lempimusaani. Liikunta on minulle omaa aikaa ja tavallaan hyvinkin meditatiivista. Jos sitä alkaa ajatella suorittamisen kannalta, siitä katoaa kyllä nopeasti kaikki ilo. Oletko miettinyt, mistä liikuntalajista pidät eniten? Ja voisitko ajatella esimerkiksi kävelylenkkejä vähän eri vinkkelistä? Ottaisitkin ne vaikka ideointiaikana tai rauhoittumishetkenä, jolloin vain samalla kävelet eteenpäin? Liikunnanhan ei tarvitse olla veripäässä tekemistä, se voi tuntua ihan koko ajan hyvältä.:)
VastaaPoistaKompastun juuri tuohon suorittamiseen. En esimerkiksi osaa ajatella kameran ulkoiluttamista liikuntana. Onhan se toki sitä ja aina tyhjää parempi, mutta kun siinä ei edes tule hiki. Ja tämä vuodenaika ei kannusta edes siihen. Olen miettinyt paljonkin sitä, että mikä olisi mieluisaa: pidän eniten ryhmäliikuntatunneista, mutta ne kaatuvat niihin aikatauluihi. Jooga kiinnostaisi, mutta sitä ei ole tarjolla täällä. Haluaisin päästä tuohon tilanteeseen, että liikunnasta saisi sen hyvän olon, nykyisellään se on vain ja ainoastaan pakkopullaa.
PoistaMinulla on liikuntaryhmissä muutamia ystäviä (siis siellä tutustuttu ja ystävystytty). Varsinkin yksi heistä alkaa viestittelemään ja kyselemään, jos en ilmestykään paikalle. Ja se on tosi hyvä asia.
VastaaPoistaSillä niin helposti yhdestä poissaolosta tulee toinen ja sitten kolmas. Ja kaikkihan kuitenkin tietävät sen, että kun vaan menee jumppaan/liikkumaan, niin jälkikäteen on niin mahtava olo.
Ja tärkeää on tietty löytää omat mukavat lajit. Toisille se on pitkiä lenkkejä, toiselle tanssillisia zumba-tunteja. Siitä vaan pitää innostua :)
Hmmm, miksiköhän minulle ei tule sitä mahtavaa oloa liikkumisesta ? Lähinnä vaan ärsyttää, että pitää käyttää siihen aikaa, vaihtaa vaatteita alvariinsa, käydä suihkussa jne. Tosin sitten aktiivisemmalla kaudella on parempi olo muuten, niiden liikuntakertojen välillä. Pitäisi enemmän keskittyä siihen.
PoistaHyvä systeemi tuo, että joku hätyyttelee !
Mulla on just päinvastoin. Tarviin liikuntaa pitämään pään kasassa. Siitä tulee vaan niin hyvä olo. Vähän kuin Kristiina K tuossa yllä jo kirjoitti. Ehkä sä et ole vielä löytänyt omaa lajiasi? Herkuttelu taas... nojoo, mä olen siinä sokerikoukussa. Ja siitä pitäisi rimpuilla eroon. :/
VastaaPoistaKs. vastaus yllä... Luulen, että pitäisin siitä joogasta tai pilateksestakin, mutta niitä ei ole tarjolla täällä.
PoistaSokerikoukku on paha, mutta siitä pääsee kyllä eroon syömällä oikein. :))
Voi kuinka tutulta kuulostaa... Itsellä aivan samat pohdinnat, haluaisin nostaa kuntoa, ja siinä samalla muutaman kilon pudotus toisi NIIN hyvän mielen. Inhoan salimeininkiä... hikoillaan yhdessä sisätiloissa; ei vaan minun juttu. Ulkoilu on taas niin SÄÄriippuvaista, pienellä sateella tai kovalla pakkasella, liian liukkaalla tai liian kuumalla... aina löydän tekosyitä siirtää lenkkiä. Ostin jopa kuntopyörän, ja yritin sopia itseni kanssa että telkkua katsotaan vain jos pyöräilen samalla... mutta sisustussilmä ei kauaa kestänyt tätäkään... Uimisesta pitäisin, mutta uimareissu vaatii huimasti aikaa matkoineen, saunoineen, ja hiustenkuivaamisineen. Lemppari olisi ehkä sittenkin tanssi; oikein vanhanaikainen lavatanssi, mutta kun mies ei innostu... (kävin yksin aikoinaan tanssikurssin, ja rakastin sitä!)Mutta en halua yksin sitä harrastaa. Joten pohdinnat jatkuu... -milana
VastaaPoistaItse tykkään jumpista ja kuntosalikin on ihan ok, mutta tosiaan vain ihan ok. Oman lajin löytäminen on tosiaan ihan tuskaa, varsinkin tällaisessa käpykylässä, jossa tarjonta on mitä on. Koulujumppia, lenkkipolkuja, yksi kämäinen kuntosali. Ei puhettakaan mistään Elixiasta tai muusta kuntokeskuksesta, missä olisi monipuolinen tarjonta. :/
PoistaLuo itsellesi joku hyvä tavoite? Tai liity Heiaheiaan. Se on musta osoittautunu oivaksi paikaksi kirjata omat treenit ylös, vaikka mulla ne lähinnä on vain vaunukävelyä, mutta tuleepahan seurattua, että viikkotavoite täyttyy.
VastaaPoistaPyrin juuri pois noista tavoitteista, kun alan sitten suorittaa ihan liikaa. Treenejä olen kirjannut ylös, lenkit menevät suoraan SportsTrackeriin, mutta pyrin olemaan seuraamatta niitä sen tarkemmin... ks. edellinen kohta.
PoistaEipä ole neuvoja :)) Mä lösähdän aina talvisin kun ei ole puutarhaa ja hommia siellä. Paino pysyy kurissa syömisellä, mutta olisihan sitä mukava olla kunnossa muutenkin. Mutta se on nyt se juttu josta mä tässä elämänkohtaa tingin. Ehkä mulla vielä joskus on aikaa :)
VastaaPoistaTalvisin lösähtää moni muukin helposti, ei ole tarpeeksi sitä tekemistä. Kesällä piilee sama vaara, silloin kun on liian paljon kaikkea muuta tekemistä ;)) Mulla olisi aikaa kyllä, mutta ei inspistä.
PoistaMä olen ainakin ihan hirveä sohvaperuna, mutta kai mulla joku peruskunto on. Mun salihirmu ystävä nimittäin puuskuttaa vieressä kuolemankielissä, kun mulla ei tunnu vielä missään. Oli sitten lajina sauvakävely, pyöräily tai meidän kotimäen kävely.
VastaaPoistaMutta nyt kumiankka liekaan!
Pelkkä salilla käyminen ei kyllä kerro mitään aerobisesta kunnosta, se on totta. Mäkin olen ihan ok kunnossa, sen verran on tulee käveltyä kuitenkin. Ja lihaskuntokin on ihan jees.
PoistaKumiankka ™ nujerretaan nyt pysyvästi, sen olen päättänyt. Aiemmin on vain ollut sellainen olo, että sille pitää tehdä jotain, mutta nyt PÄÄTIN, että riittää. :))
Ihan pakko kommentoida tätä vielä. Peruskuntohan syntyy nimenomaan kävelemällä, pyöräilemällä tms niin, ettei pahasti hengästy. Hikijumppa, jossa happi meinaa loppua, kehittää kyllä tietynlaista kuntoa. Mutta jos se peruskunnon palikka on jäänyt treenamatta, niin silloin liikunta, jossa syke pysyy alempana, hengästyttää. Terveyden kannalta se peruskuntopalikka on myös ehdottomasti tärkein, eli jos näistä valitsee yhden, kannattaa valita peruskuntotreeni. Sanoin tämän jo, mutta liikunnan ei tarvitse tuntua pahalta.:)
PoistaOlen samaa mieltä siitä, että peruskunto on toki tärkeintä. Eikä tietenkään liikunnan tarvitse tuntua pahalta eikä itse suoritus yleensä siltä tunnukaan, mutta siihen käytetty aika ei tunnu sen arvoiselta. Liikkumisen järjestämisestä on niin paljon vaivaa, aikataulujen sovittamista, syömisten ajoittamista, vaatteiden vaihtoa, suihkua, pyykkiä jne. joten aina löytyy parempaakin tekemistä. :)
PoistaMä oon pikku hiljaa alkanut hyväksyä, että tämä nykyajan elämä, työ, ravinto ja se, että liikunta on useimmille vain harrastus eikä jokapäiväiseen työhön liittyvää, on se peruskysymys, ja uskon joutuvani tarkkailemaan itseäni ja ruokailun ja liikunnan suhdetta varmaan hautaan saakka. Jos antaa mennä vaan omien tuntemusten mukaan, käskee keho vielä kivikautisella lihasmuistilla tankata "hyödyllisiä" hiilihydraatteja, jotta pääsee susia ja karhuja pakoon. Samoin talviaikaan on samasta hengissäselviytymissyystä kauhee hiilarin himo ja vararenkaan kasvatuskausi. Sitä vastaan pitää ihan tietoisesti taistella. Ja nannan KKKK taistelee, vai mitä? :)
VastaaPoistaJatkuva tiedostaminen on varmaa juuri se juttu, mutta kun aina ei siihen riitä paukkuja. On niin paljon muutakin kiinnostavampaa tekemistä. Onnksi tosiaan on KKKK, toivottavasti siitä saa taisteluenergiaa ! ;)
PoistaMulla niin harmittaa olla taas kipeänä, oli tosi hyvä liikuntaflow päällä ja nyt pitäis malttaa parantua ennekuin voi taas jatkaa. Itseäni motivoi liikunnasta saatu hyvä (henkinen) olo sekä kropassa näkyvät pienet muutokset ja kunnon parantuminen. Vaihtelu on myös avainasemassa, en jaksa veivata yhtä ja samaa koko ajan. Minun neuvoni on se, että liiku siten miten tykkäät, kaikki on plussaa verrattuna siihen että jäisi sohvalle! Jos esim. jumpat on sinun juttusi mutta ohjatuille tunneille on hankala päästä, osta kotiin jumppavideoita (mulla on mm. yletätien jumppadvd:t ja uusimpana jillian michaelsia) tai etsi treenejä youtubesta, sieltäkin löytyy kaikenlaista. Yksi sivusto on kotijumpat.fi, itse olen muutamaan otteeseen liittynyt pariksi kuukaudeksi kerrallaan, tuolla on hyviä perustunteja. Ainut miinus siitä ettei sinne tahdo päivittyä uusia jumppia.
VastaaPoistaTsemppiä ja mukavaa kevättä! :)
Noinhan se on, kaikki fyysinen aktiivisuus on plussaa. Meillä on Wii ja siihen tukku harjoitusohjelmia, mutta aika harvoin sitä tulee käytettyä sitten kuitenkaan, vaikka hankintavaiheessa uskottelin, että se käy hyvin tällaiselle aikatauluongelmaiselle. Niinhän se kävisi ja olisi varmaan tyhjää parempi, mutta mun on kyllä paras lähteä jonnekin muualle, jotta saan tehtyä treenin kunnolla.Sairastelut ovat tosiaan just sieltä :(
PoistaTsemppiä sinne myös !
Töissäni tulee lähes aina ylipainon kohdalla vastaan lause: juu painoa on tullut , kun en pääse liikkeelle näiden vaivojeni takia. Pelkällä liikkumisella ei mielestäni paino putoa, ellei ole tosi himo liikkuja, se mikä ratkaisee, menee kädestä suuhun. Liikuntaharrastuksilla pysyy pois jääkaapilta, siis on muuta tekemistä kuin syöminen. Kaikki mikä pitää turhasta napostelusta ym epäsäännöllisestä ruokailusta pois laihduttaa, annoskoollakin on väliä.
VastaaPoistaItselläni tuli nyt painoa joululoman aikaan, koska olin kipeän oloinen ja nautin käsitöistä hyvien jouluherkkujen kera. En siis toteuttanut normaalia arkikulkemistani ympäri maakuntaa, ja se ei ole liikuntaa sen varsinaisessa merkityksessä.
Olen samaa mieltä siinä, että ruokavalio ratkaisee eniten, MUTTA liikunnallakin on merkitystä, vaikka ei olisikaan himoliikkuja. Kyllähän vähäinenkin liikunta lisää aineenvaihduntaa ja ylläpitää lihasmassaa. Ei se ehkä laihtumista ratkaise, mutta ainakin auttaa pitämään painon kurissa. Itselläni on tosiaan ruokailut ihan ok, en napostele enkä syö herkkujakaan juurikaan. Kasviksia menee parhaimmillaan melkein kilo päivässä jne. Ja liikunkin jonkun verran, mutta en tarpeeksi millään mittarilla.
PoistaLiikunta on terveellistä siitä ei pääse mihinkään, mutta katsoin juuri telkkarista dokumentin, jossa väitettiin, että painonpudotuksessa sillä ei ole paljon merkitystä. Painon hallinnassa varmasti on. Olisiko sinulla keinoa yhdistää jokin asia mistä kovasti pidät liikuntaan? Valokuvausretket? Jokin teema, joka liittyy vaikka kävely/juoksulenkkiin. Tai jokin muu teema.
VastaaPoistaNiin on terveellistä ja siksipä sitä pitäisi vaikka väkisin harrastaa. Valoisampaan aikaan ulkoilutan kameraa melko paljon, mutta tämä vuodenaika on märkää ja kylmää vuorotellen. Ja pimeääkin. Käyn päivätöissä, joten ulkoilu yms. tapahtuu sitten illalla vasta.
PoistaAsun myös käpykylässä, jossa ei ole juurikaan harrastusmahdollisuuksia. Lasten ja miehen aikataulujen yhdistely tekee kansalaisopiston jumppiin yms osallistumisen hankalaksi. Yksi on silti vakio: mun oma laji on sähly, löysin onnekseni kivan porukan, jonka kanssa on pelattu monta vuotta. 90 min hauskanpitoa kovalla sykkeellä pitää kunnon yllä. Muu liikunta onkin sitten satunnaista; välillä innostun juoksemaan säännöllisesti, välillä se jää. Yritän hyötyliikkua lasten kanssa esim. käydä kaupassa ja jutustella esiteinin kanssa kävelylenkin varjolla.
VastaaPoistaTerveyden kannalta on kuulemma parasta harrastaa kevyesti rasittavaa liikuntaa 3 kertaa 45 min viikossa. Painonpudotuksen kannalta parasta on pysyä jatkuvasti liikkeellä, eli muutama jumppakerta tms viikossa ei auta painonpudotuksessa jos istuskelee/makaa loppuajan. Eli jos voi istua makaamisen sijaan, istu, jos voi seisoa istumisen sijaan, seiso, jos voit kävellä seisomisen sijaan, kävele... Pienikin spurtti pitkin päivää pitää aineenvaihdunnan liikkeellä eli jo 10-15 min kävely tai taukojumppa kuluttaa energiaa. Ei kannata surra mahdollisuuksien puutetta, täytyy vain etsiä ne pienet kolot päivän mittaan joihin voi lisätä askeleita. Tätä itselleni muistuttelen... Ja yritän lasten kanssa peuhata, jos en pääse lähtemään kotoa, esim pulkkamäki takapihalla, sisällä kaikenlaista peuhaamista, piilosta jne.
Tsemppiä!
- Suvi
Aikataulujen yhdistely on rasittavinta mitä tiedän ja tekee esim. jumppiin osallistumisesta vastenmielistä. Uskon itsekin siihen, että varsinaisessa painonpudotuksessa esim. kolmella tavallisella treenikerralla ei ole juurikaan merkitystä, mutta saavutetun tuloksen ylläpidossa kyllä. Mutta liikkua pitäisi toki monesta muustakin syystä ja kaikki aktiivisuus on hyvästä.
PoistaKiva, että olet löytänyt mukavan treeniporukan :)
Kuulostaa niin tutulta, syömisiä ja liian lyhyttä työmatkaa myöten... (Joka kerta kun työmatka lyhentynyt on tullut pari kiloa lisää).
VastaaPoistaOlen nyt syksyn aikana löytänyt pari kahvakuularyhmää jotka ei vaadi erillistä lähtöä illalla kotoa, vaan saan ne hoidettua työpäivän yhteydessä. Olen tykästynyt, pidän siitä ettei noiden treenien jälkeen tarvitse ajatella erikseen punttisalia, sain siitä pari vuotta sitten vaan tarpeekseni. Ja tykkään miten kroppa on nyt muutamassa kuukaudessa muokkautunut taas, vaikka paino ei varmaan ole muuttunut. Vaatteet menee paremmin päälle. Ja pidän siitä fiiliksestä että olen "voimakas" :) Lenkkeily on vähäistä, olen yrittänyt tsempata. Jos en saa kaveria pimeälle iltalenkille, niin soitan ystävälle ja hoidetaan yhteislenkki "etänä". Tai kuuntelen musiikkia. Yksi ystävä kuuntelee äänikirjoja pitkillä lenkeillä. Sitten normaalia lasten kanssa puuhastelua. Esim. eilen uimassa sain vedettyä tunnin vesijuoksun ja kuopus ui koko sen ajan ympärilläni kuin väkkärä.
Ravinto... se liittyy kyllä väsymykseen ja stressiin. Sitä huonommin syö, mitä kurjempi olo.
Tsempppiä meille! Uskon kyllä että arkipuuhastelu ratkaisee, eli jos vaan istuu töikseen niin on aika vaikeata korvata sitä treenillä.
Terv. ingrid
Tykkäisin pidemmästä työmatkasta, juuri tuon hyötyliikunnan vuoksi. Vaan ei auta valittaa, onhan tuo kätevää kuitenkin ;)
PoistaHankin itsekin nyt salikortin, niin saan hoidettua liikkumisen heti työpäivän päälle. Jää yksi vaatteidenvaihtokin välistä, kun vaihtaa työkamppeet suoraan treenikamppeisiin. Kamojen raahaaminen ja säilöminen ja yksien ylimääräisten eväiden teko on sitten tiedossa, mutta kokeillaan nyt tätä.
Arkipuuhastelu on tosiaan tärkeää, tämä tietokoneen vieressä istuminen ei auta asiaa yhtään...
Tsempit sinnekin !
Moikka, ehdin pitkästä aikaa lukemaan kuulumisia. Ihania kuvia taas kauheasti! Oli kiva myös lukea Kallismaa-päivityksiä.
VastaaPoistaTähän nimenomaiseen juttuun mulla on vain yksi sana: hiihto! I know, I know, mutta mä olen kyllä aika innoissani miten vähän tuo puuha ja siitä tuleva fiilis muistuttaa vanhasta pakkolajista. En mä itse mitenkään jatkuvasti hiihdä, mutta silloin tällöin tehty reipas lenkki on kiva lisä talven liikuntoihin ja mainio tapa ulkoilla, kun tää muuten ei oo mulle mieluisin vuodenaika.
Moi :)))
PoistaHiihto olisi varmasti hyvä laji, mutta mulla ei ole suksia enkä ole aikeissa sellaisia hankkia Tiedän nimittäin itseni enkä usko, että kävisin kaudessa kahta kertaa enempää hiihtämässä. Huoh.
Hei, vielä yksi tärkeä ainakin minua motivoiva asia.
VastaaPoistaEli tuleva elämä ja ennenkaikkea vanhuus. Eli haluanko olla fyysisesti huonokuntoinen, rollaattorilla kulkeva vanhus? Vai ikäisekseni hyväkuntoinen, mahdollisimman pitkään hyvin liikkuva, itsekseni pärjäävä ikäihminen.
Liikun paljon ryhmissä, joissa on hyvinkin laajasti kaiken ikäisiä ihmisiä, Ja siellä kyllä on oikeasti hyvän näköisiä, itsestään huolehtivia vanhoja naisia. Sellaisia, jotka ovat jumpanneet aina.
Ja onhan esim. Aira Samulin hyvä esimerkki siitä, mitä liikunta saa aikaan. No, myönnetään, Airalla saattaa olla myös hyvät geenit ;)
Mietin tätä myös, kun yritin keksiä kaikkia mahdollisia hyviä syitä liikkua ! Tämä lienee yksi tärkeimmistä, millaisena itsensä haluaa nähdä tulevaisuudessa ?
PoistaAira on tosi jees, oikein hyvä esimerkki. Mutta pakko hänellä on olla myös hyvät geenit ! ;))