JOULUN RIPPEITÄ JA METABLOGGAUSTA

Joulu on siivottu melkein pois ja kevättä odotellaan kovasti täälläkin. Joitain joulun rippeitä jätettiin vielä, parit valot lähinnä ja amaryllis pullossa. Päätin kutsua niitä talvikoristeiksi, toivottavasti vain silmä ei totu niihin liikaa. Jonain vuonna on nimittäin tähtivalot roikkuneet ikkunassa vielä juhannuksenkin tienoilla naapureiden iloksi. Kuukauden verran ajattelin niitä tuossa vielä roikottaa, sitten onkin jo tarpeeksi kevät. Vähän jotenkin surullista on tämä kaiken odottaminen kyllä on, joulun, kevään, kesän. Pitäisi enemmän keskittyä juuri tähän hetkeen eikä aina odottaa jotain parempaa sitten joskus. Tarttua hetkeen myös keskellä synkkyyttä. Miten se voikaan olla niin vaikeaa ? Tilanne tuntuu vielä pahenevan vuosi vuodelta, en muista, että tämä pimeys olisi koskaan ollut näin vaikeaa. Eipä ihme, että mielikin on ollut vähän siellä pakkasen puolella eikä oikein mikään ole huvittanut, blogin pitäminen tai muukaan.

Tämän aasinsillan kautta siiheen metabloggaamiseen, vaikka kertaalleen päätinkin jo, että en jatka sittenkään aiheesta sen enempää. Se kuitenkin kiinnostaa sattuneesta syystä melkoisen paljon  ja näin vuodenvaihteessa sitä on ollut ilmassa siellä sun täällä, eikä suinkaan aina missään positiivisessa hengessä, tietenkään. Itse olenkin lähinnä  jäänyt ihmettelemään sitä, että miksi blogin pitämisen mielekkyyttä ei saisi ääneen pohtia ? Mielestäni jokainen saa kyseenalaistaa tekemisensä täällä ja muuallakin vapaasti. Asioista saa myös keskustella ilman varsinaista lopputulemaa. Ei kai se, että asiaa miettii, velvoita yhtään mihinkään, lopettamaan blogia tai tekemään elämälleen ylipäätään mitään ? Itse koin jotenkin helpottavaksi sen, että sain sanottua asian ääneen ja sain hieman heijastuspintaa omille ajatuksilleni. Kuitenkin monesti blogikriiseilyn julkituominen mielletään juuri jonkinlaiseksi älä lopeta - kommenttien kalasteluksi. Se ei suinkaan ollut täällä(kään) tarkoitus, vaikka toki minuakin  ilahduttaa ja motivoi se, että joku kertoo saavansa kirjoituksistani edes jotain. Pääsyy blogin pitämiselle on pohjimmiltaan nimittäin se, että voi antaa muille jotain sellaista, jota itsekin kokee saavansa toisten vastaavasta  vaivannäöstä. Jokainen bloginpitäjä antaa tahtomattaankin itsestään jotain ja siksi vastavuoroisuuden kokeminen on niin tärkeää. Älä lopeta - kommentteja se ei välttämättä tarkoita ollenkaan, mutta jonkinlaista kanssakäymistä kuitenkin. Lukijoita, käyntejä, toki jotain kommentointiakin, se on palkka ja kiitos tämän työn tekemisestä parhaimmillaan.  Kiitos. 

( Jos joskus lopetan, teen sen ihan siksi, että tämä perhanan Blogger temppuilee varsin rasittavalla tavalla vähän turhan usein. Kuten nytkin. Mutta antaa olla, toistaiseksi ainakin. )