IHAN SUNNUNTAI

Ihana auringonpaiste. Miehet tekevät väliaitoja takapihalla, minä kuvaan ja odotan, että kynsilakka kuivuu. Lapset lukevat, tuijottavat hassuja ohjelmia ja haluavat ladata outoja pelejä äidin puhelimeen. Oikeasti pitäisi siivota ja järjestellä paikkoja, mutta kuvaamisen ja kynsien lakkaamisen ohessa jaksan miettiä vain sitä, että päällä on liikaa hörhelöitä. Hörhelö-överit, kai sellaiselle on joku oikea sanakin  ? Tai no, jaksan myös hihitellä lasten jutuille, nyt he miettivät sitä , että onko huulivihreää olemassa ? Tai huulikultaa ? On, ainakin yhdessä Asterixissa muistaakseni kaipailtiin huulivihreää kasvojen rumennukseen. Ei minulle ainakaan sellaista töhnää, kiitos. Jotain paremmin hipiään sopivaa ennemmin.

Eilen haettiin autotallista kaikki äidin vanhat Neiti Etsivät ( paitsi se, jossa Neiti Etsivä kohtaa Kolmion ) ja näin maailman ihanimman pikkukoiran, jonka myötä jäin pohtimaan, että voisiko sellainen kotiutua meillekin. Ei siis samaa rotua kuin eilinen ihanuus , mutta vaikka pieni sileäkarvainen kettuterrieri ? Lapset ainakin tykkäisivät, mutta jaksaisikohan sitä joka aamu lähteä rämpimään ulos, satoi tai paistoi ? Pikkukoira ainakin kulkisi kätevästi mukana. Hmm. 

Joku pyytää kalapuikkoja ja kurkkua lounaaksi, se ei ole paljon se. Minä aioin syödä kurpitsakeittoa ja suppilovahveropiirakkaa. Keitto on tosi hyvää, mutta kurpitsan pilkkomisen vaivalloisuus jäi mietityttämään, näinköhän mahdan tehdä sitä uudelleen ? Leenan ihanaa gulassipataa sen sijaan meinaan tehdä toistekin, siitä ei ollut mitään vaivaa ja maku oli taivaallinen. Mutta nyt siis proosallisesti kalapuikkojen kimppuun, mars. Kunhan tuo isompi vaan laskeutuisi avaruusaluksensa kanssa maan kamaralle ensin.

Kivaa sunnuntaita muillekin !

PS. Kukakohan tuon arkun kanssa on matkustanut ja minne ?