perjantai 20. tammikuuta 2012

PAINONTARKKAILU JA HYVINVOINTI


Kumiankka-projekti alkoi syksyllä ja jatkuu edelleen. Tavoitteesta on vielä puolet jäljellä, mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen hitaaseen painonpudotustahtiin, vaikka välillä siitä nurisenkin. Yritän muistaa, välillä paremmin ja välillä huonommin, että tarkoitus on pysyvä lopputulos, joka vaatii painontarkkailun metodien pysyvää sisäistämistä. Tähän vaikuttaa juuri se, että miten on tulokseen päästy, erityisesti se, miten paljon hyvinvointia asia tuottaa. Nopea laihtuminen kun yleensä aina saavutetaan juuri hyvinvoinnin kustannuksella.

Oma idolini näissä ruoka-asioissa on Patrik Borg, joka kannattaa rentoa painonhallintaa ja jonka opit sopivat kaikille. Yhdestä hänen kirjastaan olen ottanut talteen listan pysyvän laihdutuksen ennustajista. Olen muokannut listaa vapaasti, mutta runko on siis Borgin kirjasta, jonka nimeä en näköjään ole ottanut talteen !

Pysyvän painonpudotuksen ennustajat:

* hyvinvointi: tähän vaikuttaa se, miten on laihduttu. Hyvinvoinnin parantaminen

a) tuntuu hyvältä . Tässä kohti pitää miettiä, että kuinka paljon elintapoja voi muuttaa mukavuusalueelta ( liikaa ) poistumatta. Ainakin omalla kohdallani on pitänyt hiukan siirtyä mukavuusalueeltakin pois, mutta sekin onnistuu, kun oikeasti sisäistää, että miksi näin pitää tehdä. Katso seuraava kohta.

b) tarkoittaa muutoksia, joista voi pitää kiinni ( turha, mikäli ensimmäistä kohtaa noudatetaan hyvin ). Jos teet muutoksia, jotka  tuntuvat hyviltä, helpoilta ja osalta arkea, ne ovat jatkossakin sitä. Jos taas teet asioita, jotka vaativat vahvaa itsekuria, selkeitä sääntöjä, kieltäymyksiä ja ponnistelua , ennuste ei ole hyvä pitkällä aikavälillä.  Ja tähänhän tähdätään ! Armollisuutta ja rentoutta syömiseen, sen ymmärtämistä, että aina tulee juhlia ja poikkeamia arjesta, kiirettä, keittiöremonttia, joulua. Ne vain hidastavat tahtia, mutta eivät pilaa kokonaisuutta. 

c) ei halua kuullakaan liian vähäisestä syömisestä ! Lihasta kuluu enemmän ja jaksaminen kärsii, jos energiaa saadaan liian vähän. Liian vähäinen syöminen saattaa myös sekoittaa luonnollisen näläntunteen kokemisen. Oma kokemukseni on, että liian vähäisestä  syömisestä tulee vain raivokas nälkä. Onko se yllätys ?! Malttia siis sekä treenien että syömisen tarkkailuun. 

d) vaatii välttämättömien ravintoaineiden saannin. Niiden puutos on puutos hyvinvoinnissa. Tyypillistä on liian vähäinen rasvansaanti ja mielestäni varsinkin naisilla myös liian vähäninen proteiinin saanti. Itse käytän Kalorilaskuri.fi  aina välillä parin viikon rykäyksin, lähinnä ravinnon laadun tarkkailun vuoksi.

e) tarvitsee lisäksi muitakin mielenkiintoisia asioita , ne vievät huomiota pois liiallisesta painontarkkailusta ja syömisten vahtimisesta

f) lisäksi tarvitaan fyysistä aktiivisuutta, noin 6000-8000 askelta päivässä tai 30 min/ vrk riittää. Ei tarvitse rehkiä !


* voimavarat ja tyytyväisyys elämään-> hidas eteneminen ei vie voimavaroja, jolloin mielekkyys ja tyytyväisyys säilyvät  


Jos kaipaat vähän tarkempia suuntaviivoja, niin lue tämä . 


PS. Kuvassa oleva patsas on kirppislöytö. Mulla on kuulemma " vähän " tekemistä, jos haluan yhtä sorjan varren kuin tällä naisella. Joo, pitää ainakin kasvattaa 20 senttiä jalkoihin mittaa ja nuorentua 20 vuotta ;-) !

10 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen linkki, kiitos! Täytyy lukea vielä uudelleen ja ajatuksella.

    VastaaPoista
  2. Allekirjoitan herran ajatuksista erityisesti nämä: kaikkea saa syödä milloin vain -kohtuudella!, syödä pitää niin, ettei ole nälkä, ja rasvat kehiin.

    VastaaPoista
  3. Hyvä Sinä, tsemppiä vaan! Hvyiä ajatuksia kaikki. Olen kanssa hankkiutunut muutamista kiloista eroon ja huh huh miten helposti ne yrittävät tulla takaisin!

    VastaaPoista
  4. Hyviä kommentteja kaikki -oikotietä onneen ei ole (tässäkään asiassa)! Ja hienosti olet sen oivaltanut. Itse aloitin painonpudotuksen viime syksynä, mahtavan ja ööööh, juoma- ja ruokapitoisen kesän jälkeen. :-) Se vaati itseltäni tietynlaista elämäntapamuutosta, mutta päätin sen ja päätöksessäni olen pysynyt.

    Itse en näe nälkää (siis koskaan), treenaan silloin kuin huvittaa -3-5 krt viikossa- ja syönkin silloin kun on nälkä. Itselläni hyvänä motivaattorina toimii ns. plösön päiväkirja eli siis treenipäiväkirja, jossa olen seurannut mittoja, painoa ja juoksuaikojani koko syksyn/talven. Otan viikon alussa aina jonkin tavoitteen esim. kilometrivauhdista -10 sekunttia pois ja siihen sitten on päästävä! Näin olen pysynyt kurissa ja nuhteessa. Ja fiilis on aivan mahtava!

    Itse en oikein usko ettet muistuta tuota patasasta yhtään. Kuvissa näytät todella kauniilta ja jos totta puhutaan, niin tuskin toi patsaskaan täydellinen on?! Hih. Tsemppiä painonpudotukseen ja olisi kiva taas saada jokin "before and after" -jutska... Ne on sulla aina niin hyviä!

    VastaaPoista
  5. No okei, katsoin uudestaan ja on se kyllä aika täydellinen...:-)

    VastaaPoista
  6. Mäkin ihailen Borgia! Tai siis lähinnä hänen juttujaan ;) ja allekirjoitan ohjeet omalla kohdallani kaikki.

    Minulle kaikkein haastavinta on ollut oman näläntunteen löytäminen. Tarkoitan siis sitä, että kun on vuosikausia puputtanut ruokaa muista syistä, kuin varsinaisesti nälän vuoksi, ei oikein tunnista itsessään normaaleja fysiologisia merkkejä. Haluan oppia syömään paremmin tarpeeseen kuin varmuuden vuoksi. Se kyllä pitää paikkansa, että jos antaa kovan nälän tulla päälle, niin peli on jo menetetty. Ruokaa menee ahmimalla tarpeeseen nähden ihan liikaa.

    VastaaPoista
  7. Norkku: kannattaa lukea, jos asia yhtään kiinnostaa ! Borg on hyvä.

    Anonyymi: ihan totta nuokin, mutta pidän erityisesti Borgin tyylistä korostaa perusasioita: syömisrytmiä ja nälän tunnistamista, esimerkiksi.

    selma: toihan se perusongelma on... tosin parin kilon vaihtelu painossa voi selittyä helposti myös nestetasapainon vaihtelulla !

    Himoshoppaaja: on se aika täydellinen, kyllä !

    Uskon tuohon, että jotkut pystyvät tekemään isonkin elämäntaparemontin ja pysymään siinä. Mutta olellista siinä on se, minkä itsekin totesit: mahtava fiilis ! Ja mitään kitukuureja ei tosiaan kannata harrastaa, nälkä lähtee vain syömällä .

    Mirka: mun on jotenkin vaikea käsittää, että miten monella tuo on juuri se ongelma: syödään ihan muuhun kuin nälkään. Johtuuko se oikeasti jostain muusta ongelmasta vai kertooko se vain siitä, että syömisestä puuttuu rytmi ja/tai syödä tarpeeeksi aterioilla, jolloin tulee pupellettua kaikkea epämääräistä jatkuvasti ? Mielenkiintoista.

    Borg on kyllä aika söötti muutenkin :-D

    VastaaPoista
  8. sinulle on tunnustus minun puolellani poimittavaksi. Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  9. Voi Petriina, kirjoitat kuin suoraan minulle! Tässä on niin monta juttua...

    Siis olen aina ollut erittäin hoikka ja sitten sen jälkeen normaalimpi, mutta nyt on jostain syystä (estrogeeni, kirjablogi, koiran nivelrikko eli ei enää 3 tunnin lenkkejä etc., ikä...) tapahtunut vyötärön katoaminen. Vaikka ensin hermostuin, sitten päätin, että en aloita mitään DIEETTIÄ, sillä jokainen tuntemani dieettien harrastaja on aina kerta ekrralta tukevampi, sillä kukaan ei voi olla dieetillä koko ikäänsä!

    Eilen luin illalla jotain naistenlehteä ja siinä oli juttu,miten ihmiset eivät osaa enää nauttia ruoasta, koska tarkkailu on mennyt yli. Sekään ei sovi minulle, sillä olen kulinaristi ja haluan nauttia ruoasta.

    Tiedätkö, minulle tulee askelmittarin mukaan 17 000 askelta päivään ja missään ei tunnu! Kävin jo otattamassa kilpirauhaskokeenkin, että saisin DIAGNOOSIN, miksi vyötärö ei säily ja mistä tämä paino, mutta olinkin terve.

    Olen nyt lukemassa järkyttyneenä ja hitaasti kirjaa Ranskattaret eivät liho ja kun postaan sen, linkitän sitten tämän sinun juttusi siihen samaan. Se on ensi tai seuraavalla viikolla. Sanon suoraan sen, en pysty, mitä siinä kirjassa sanotaan. Olen perusajatuksista samaa mieltä, mutta kun katson niitä ruokamääriä, tajuan, että olen niillä koko ajan nälässä. Sekään ei käy, sillä sitten alkaa huimata ja vaikka mitä ja tulen kiukkuiseksi, enkä nuku. Kuka voi nukkua nälkäisenä!

    Nyt on sitten menossa nöyrä ja hiljainen Uusi Elämä, jossa minä laadin kaiken itse, eli räätälöin itselleni hitaan tavan hoikentua, mutta tavan, jota voin ylläpitää vaikka loppuelämäni. Ja ihme kyllä, siitä ranskattaren kirjasta sain kyllä yhden ison aseen tuumaani. Se asia, mitä siinä ensin eniten inhosin, muodostui parin viikon sisällä juuri minulle sopivaksi - kuitenkin. Kerron sitten siinä postauksessa.

    Annan itselleni aikaa vuoden 2013 kevääseen ja tiedän tasan tarkkaan, mitä minun silloin tulee painaa, että alan taas nauttia kaikista ihanista vaatteistani.

    Palataan♥

    VastaaPoista
  10. Leena: odotan innolla postaustasi ! Olen lukenut molemmat Ranskatar - kirjat ja tykännyt. Ranskalaisessa syömiskulttuurissa on paljon opeteltavaa meillä suomalaisilla.

    Itse noudatan ( tai pyrin noudattamaan ) Borgin oppeja, ruoasta nauttien :-)

    Palataan !

    VastaaPoista

Olen iloinen jokaisesta viestistä, ihan lyhyestä ja höpsöstäkin. Kiitos, kun piristit päivääni !