lauantai 14. elokuuta 2010

IHANAA NOSTALGIAA



Lapseni pitävät samoista kirjoista kuin minä pienenä. On aivan ihanaa saada lukea omille lapsille vanhoja tuttuja ja rakkaita tarinoita. Erityisesti Tammen Kultaiset Kirjat ovat meillä suosiossa. Olen kerännyt kirjahyllyyni omia lapsuudenaikaisia rakkaita teoksia ison pinkan. Neiti pitää erityisesti Pikku äidistä ja Ihmeauto Bang-Bangistä, aivan kuten minäkin. Kuopus taas rakastaa Viittä pientä palosotilasta ja Aku Ankan leikkijunaa, yllätys ! Molempien suosikki on kuitenkin ehkä Kaikkein kultaisin kirja.


Elsa Beskowin kirjat ovat täyttä nostalgiaa myöskin. Tonttulan lapset ja Pikku Lassi puutarhassa jaksavat viehättää tätä uuttakin sukupolvea. Beskowin kuvitus on kaunista katsella ja tarinat viehättäviä.


Hanhiemon iloinen lipas on sellainen, jonka runot osaan suurimmaksi osaksi ulkoa.  Lapsenikin osaavat osan, tai  ainakin väittävät osaavansa ;-)  . Osa runoista on sellaisia, joista en tiedä, miten terveellistä niitä on kuitenkaan hokea;  Hertta-rouvan kakun syönyt sotilas ainakin sai piiskaa syötyään monta kakkupalaa. Hmmm.

Toivon kuitenkin kovasti, että lapsille jää samanlaisia positiivisia mielleyhtymiä tietyistä kirjoista. Tärkeät Kirjat ovat heille varmaankin joitain muita kuin tässä postauksessa esiteltyjä. Kuopus raahaa aina mukanaan Richard Scarryn Autokirjaa ja Myyrän erinäisiä seikkailuita, vanhempi taas jaksaa lueskella Mauri Kunnaksen teoksia vaikka kuinka.

Mitä teillä luetaan lapsille ? Tai mitä omia suosikkikirjoja toivot mahdollisesti joskus lukevasi heille ?


Valokuvat on otettu postauksessa mainituista kirjoista.

7 kommenttia:

  1. hanhiemon iloinen lipas on oma ehdoton suosikki jo lapsuudesta saakka, ja töissä sitä tulee luettua ahkerasti myöskin. lapsena kyseistä kirjaa haettiin aina kirjastosta, ja 18-vuotislahjaksi sitten vasta sain tämän aarteen omakseni. lämpöisiä muistoja :)

    VastaaPoista
  2. Oi, toi Hanhiemon iloinen lipas on ja oli munkin suosikki. Siitä mun vanhasta kirjasta on siksi luettukin (revitty) osa loruista pois ja piti ostaa pojalle uusi versio samasta kirjasta. Erityinen suosikki siinä oli mulle Oi poika sinihousuinen -loru. Lastenkirjat on ihania.
    Sitä odotan erityisesti, että pääsee lukemaan ääneen Maija Poppasta, Peppi Pitkätossua, Katto Kassista, Onneli ja Anneli-kirjoja jne!
    Tällä erää pikkumiehen suosikkikirja on VAU-kirjojen Miiri ja Viiru/ Milläs nyt mennään kirja. Ei niin kaunis minusta, mutta suosittu (6kk ikäisellä)!
    Ihanan kuuloista tuo punajuuri-lasagne!
    :) ALH

    VastaaPoista
  3. Lähes kaikki kuvien kirjat ovat minun, ne on hankittu aikoja ennen lapsia :-D Hanhiemon olen ostanut parikymppisenä, kun vanhasta painoksesta oli enää riekaleet jäljellä.

    Olen lukenut vanhemmalle Peppiä ja Eemeliä, mutta vaatii vielä vähän aikaa, että nuorempikin jaksaa kuunnella. Nuorempi pitää vielä enemmän kuvakirjoista. Saariston lapset on sellainen ikisuosikki, johon toivon molempien lapsieni tutustuvan myös.

    VastaaPoista
  4. Meillä on nyt kesken Onnelit ja Annelit. Eka saatiin jo luettua ja nyt ollaan Onnelin ja Annelin talvessa. Ne on just niin ihania kuin omasta lapsuudestani muistinkin. Tosin Kerkkoa taitaa vähän hämmentää vanhemmat, jotka unohtavat lapsensa olemassa olon ihan kokonaan.. t. Johanna

    VastaaPoista
  5. ^Olenkohan mä liian vanha, kun en muista Onnelia ja Annelia ollenkaan ???

    VastaaPoista
  6. Puhuin just aidin kanssa Skypessa, ja han kertoi mun & siskoni vanhoista Tammen Kultaisista kirjoista, joita oli laytanyt laatikollisen ullakolta. Luetteli lapi nimia, joista moni oli sunkin mainitsemassasi listassa. Aku Ankan leikkijuna oli mun suosikki. Aika hassu sattuma! Suurin osa menee nyt siskonlapsille uusiokayttoon, mutta kuulemma muutama kirja oli niin loppuun luettu ja hauras, ettei niita voi enaa lapsille antaa. Mulla oli myos tuo Hanhiemo, mista kovasti tykkasin.

    VastaaPoista
  7. Mikä ihana löytö ! Olisipa ihanaa, jos omiakin kirjoja olisi säilynyt.

    Hauska yhteensattuma tosiaan :-)

    VastaaPoista

Olen iloinen jokaisesta viestistä, ihan lyhyestä ja höpsöstäkin. Kiitos, kun piristit päivääni !