TALVIKAMPPEITA

En ole enää julistanut ostolakkoa, en täällä enkä muualla. Silti olen melkein sellaisessa ollut. Syksyyn hankin vain pari huivia ja talveen takin  ( ja yhden neuleen, nyt kun muistelen vähän tarkemmin. Auts. ) Takkihankinta osui jo syyskuun puoleen väliin, kun kerrankin osui mieluisa lämmin  ja tarpeeksi pitkä takki kohdalle, vieläpä sellainen, josta oli omaa kokoani saatavilla. Yksi sellainen siis, kiitos. Ja takkiin mätsäävät ylipolvensukat palmikkokuosilla, kyllä kiitos niille myös. Aion lisäksi vihdoin opetella ahkeraksi sukkahousujen ja neulegginssien käyttäjäksi, koska haluan pitää kaikkia ihania mekkojani ja hameitani myös tähän vuodenaikaan. Siten jokunen pari uusia sellaisiakin odottaa vaatehuoneessa käyttäjäänsä, mutta siinäpä se. Toivon kovasti, että tällä repertuaarilla pärjään kevääseen asti. Painetta olisi ennemminkin karsia kuin hankkia mitään, mutta se on omalla kohdallani helpommin sanottu kuin tehty... yritän kuitenkin.

Talvi saa siis kamppeiden puolesta tulla, henkisesti en ole yhtä hyvin varustautunut. Pientä ahdistusta aiheuttaa tuo tämänhetkinen monen sentin lumikerros, vastahan sitä oli kesä ! Minne voi valittaa ?! Tahdon kuuden kuukauden kesän, vähintään. Ja valoisaa aikaa läpi vuoden noin aamuseiskasta iltakahdeksaan, ainakin.  Kukkia ja vihreyttä. Aurinkoa ja lämpöä. Taidan asua ihan väärässä paikassa.

SHE LOOKS LIKE A LADY

Kameekoruissa on aina ollut mielestäni sitä kuuluisaa jotain. Kaunetta, ajattomuutta ja tyylikkyyttä. Jonkun mielestä  kameekorut toki ovat yksinkertaisesti vain mummomaisia ( sanan negatiivisessa mielessä ), mutta olen tosiaan toista mieltä, vaikka tottahan se on, että tietyn ikäisillä ihmisillä näitä näkee paljon enemmän kuin tällaisilla vähän nuoremmilla.

Itselläni ei harmikseni aitoa kameekorua ole, vaan omistan vain pukukoruja, joista kuvissa yksi. Koru on 1950-luvulta ja yhdysvaltalaisen Whiting & Davisin valmistama. Kameekoruja keräillään melko paljon, joten aitojen ja hienojen korujen hinnat ovat yleensä sen mukaisia. Lottovoittoa odotellessa tyydyn näihin vintage-pukukoruihin, jotka kuitenkin ovat  siitä kiitollisia, että niitä raaskii myös käyttää.

***

Monen muun bloggaajan tavoin jumpittelen täällä valon vähyyttä. Itseäni kävi harmittamaan tämä pimeys jopa niin paljon, että kaivoin ulkoisen salaman naftaliinista korun kuvaamista varten ( eipä siitä olisi ilman sitä mitään tullutkaan...  ) En ole juurikaan sitä käyttänyt, vaikka teoriassa kai sen kanssa pitäisi saada otettua ihan hyviä kuvia. Kääntelin nytkin salamapäätä eri suuntiin ja käärin sen kuplamuoviinkin  kokeillessani kaikenlaisia niksejä, joilla sen valon saisi kauniimmaksi, mutta en silti ole kovin tyytyväinen lopputulokseen. Jatkan vielä harjoituksia, mutta näyttää pahasti siltä, että se pitkään lykkäämäni jalustan hankinta on kuitenkin edessä tänä syksynä. Kerrankin meidän perheen äidillä on joulupukille asiaa !

SE KURPITSA TAAS

Monessa aiemmassa postauksessa seikkaillut kurpitsa päätyi pataan sitten vihdoin ja viimein parisen viikkoa sitten. Teurastin kurpitsan isolla kokkiveitsellä, mutta kaipailin kyllä pientä kirvestä tai vaikka sähkökäyttöistä moottorisahaa siihen hommaan. Aika rasittavaa puuhaa  oli nimittäin tuon yksilön halkominen ja kovertaminen. Onneksi lopputulos palkitsi vaivan, tekemästäni keitosta tuli nimittäin aivan ihanaa. Jatkossa tätä pitää tehdä ainakin kerran sesongin aikana, vaivalloista taikka ei.

Kurpitsakeitto

( Hyvin suurpiirteinen ohje )

kurpitsan sisälmystä arviolta kilon verran, pilkottuna kuutioiksi

sipuli taikka kaksi

jokunen valkosipulin kynsi

oliiviöljyä

kasvislientä

reilusti kuivattua rakuunaa, timjamia ja meiramia

moukku Koskenlaskija-sukatejuustoa

kermaa

Kuullota kasvikset oliiviöljyssä. Lisää kasvisliemi ja mausteet. Kypsytä kasvikset miedolla lämmöllä pehmeiksi. Soseuta ja maistele, lisää tarvittaessa yrttejä tai suolaa.  Lisää juusto paloina, anna sulaa. Lisää kermaa iso loraus, sekoita ja laita tarjolle. Syö hyvällä ruokahalulla, vaikkapa rapeakuorisen leivän kera.

Bongaa bloggari !

Hauska räsymatto on arvontapalkinto, jonka sain Annelta. Kiitos !

TARJOTTIMELLA

Facebookissa ilmoitinkin lähteväni pitkästä aikaa kirppikselle, korkein odotuksin. Korkeat odotukset taas, no... riittää, että tekee yhden kivan löydön. Vaikkapa vanhan kauniisti kuvioidun tarjottimen, jonka joku on sullonut kuviopuoli seinään päin katseilta piiloon. Näytin tarjotinta ensin miehelleni, joka kurtisti otsaansa totuttuun tyyliinsä. Siitä piittaamaatta nappasin tarjottimen kainalooni ja nyt se onkin aika hieno. Mitä mä sanoin !

Happynak toys

Paton, Calvert & Co. Ltd

In 1915 Paton, Calvert & Co. launched simple construction toys assembled without bolts and nuts, followed in 1920 by metal-kitchen, dining and tea service, beach buckets, piggy banks, acrobatic clowns and bowling sets. This company also manufactured the metal Happynak toys.

In 1935 the Happynak toys were printed with Mickey and Minnie Mouse designs. The factory area was reduced in 1932, and again in 1934 and 1935. By the time the war began, the company had ceased all activities.

1929 Listed Exhibitor - British Industries Fair. The 'Happynak' Series of Metal Toys, including Tea Sets, Drums, Seaside Pails and Spades, Money Boxes. Hardware Lines including Tea Trays, Kerbs, Hearthplates, Anti-Splashplates. Baking Pans. The 'Gee-Wiz' Race Game.

( Fabtintoys.com )

Muutakin kivaa, kesäkotikivaa, tuli ostettua. Niistä jutuista lisää myöhemmin, sitten kun uusi kamera on saanut otettua ne sellaiset kuvat, joita hyvä kamera automaattisesti osaa ja muistaa ottaa !

JOKIRANNASSA

Tänään oli mukava syyspäivä. Kiertelin rauhassa Turun keskustassa, käväisin Olga-neidissä ( ja niillä sukkisostoksilla ) sekä treffasin yhtä kivaa kaveria Blankon kuuluisan lammasceasar-salaatin äärellä. Olin saanut käskyn ottaa mukaan uuden kamerani pientä räpläämistä varten, tokihan tein työtä käskettyä. Vaivanpalkaksi raahaamisesta sain muutaman kivan kuvan muistoksi, myös itsestäni. Meillä minä otan yleensä kuvat, sillä seurauksella, että jälkipolvet varmaan kuvittelevat meidän perheen olleen kolmihenkinen ( mies plus lapset ).  Ja miehen jos valjastaa ottamaan kuvia, saa saaliiksi epätarkkoja kuvia kera hassujen sommitelmien, sellaisten, joissa rouvan ( ja lasten ) pää(t) on keskellä kuvaa noin hartioista ylöspäin ja ympärillä riittävästi tyhjää vaikka kymmeneen muuhun otokseen. Valotuksesta ja muusta ei kannata edes mainita... Näissä kuvissa on sen sijaan ihanat värit ja tunnelmat sekä kivat kuvakulmat. Kiitos M. !

LAPSELLISIA LÖYTÖJÄ

Keräsin kuvaan muutaman lapsellisen ( kirppis)löydön. Osa hankinnoista on vanhempaa perua, kuten Brion hasssu musta mäyris. Uusin ihanuus on tuo puinen hevonen, jonka nappasin torilta mukaani yhtenä työaamuna. Heppaa myi vanhempi nainen, joka kertoi sen olleen omien lastensa leikeissä mukana joskus viisikymmentä vuotta sitten. Vakuutin sen pääsevän hyvään kotiin, joka selkeästi ilahdutti myyjää.

Korkeampi torni on löytö omasta kaapista. Olen muistaakseni ostanut tornin venäjänkielenopiskelijoiden reissulla ollessani, aikana ennen Neuvostoliiton hajoamista... se on melkein antiikkia siis ;) Pienempi ja pulleampi torni parin euron löytö paikasta, josta harvoin löydän mitään mielenkiintoista, mutta jossa tulee kuitenkin aina välillä käytyä, koska eihän sitä koskaan tiedä !

HYVÄT PUOLET

Moneen kertaan on tullut täälläkin todettua, että syksyn hyvät puolet ovat kauniit värit ja tunnelmat. Vähemmän kivaa taas on se, että kesken kävelyreissun alkaa sataa kaatamalla. Tai että puoliksi mädäntyneisiin lehtiin liukastuu samaisella kävelyreissulla. Tai että viiden aikaan alkaa hämärtää. Tai se, että kesäkodille ei ole oikein mitään asiaa tähän aikaan vuodesta, lukuunottamatta hiirienhäätöprojektia. Onneksi on kauniit kotikulmat, joita on ( melkein ) aina ilo ikuistaa muistikortille.  Paljon on vanhaa, kaunista tunnelmaa täälläkin. Mieli vain halajaisi päästä kurkkimaan noihin ihaniin taloihin sisälle ja tutkimaan pihoja aitojen takana, niin houkuttelevilta ne näyttävät.