AUGUST 2012

MÖÖPELIVALSSIN LOPPUTULOS

Eilinen raahaaminen kannatti. Pohjakerroksessa majaillut, naapurilta ostettu klaffilipasto pääsi parempaan paikkaan, makuuhuoneemme nurkkaan. Tilaa ei ole paljon, mutta riittävästi pientä työskentelynurkkausta varten. Ajatuksena on, että tänne siirtyy kaikki rouvan elektroniikka, kamera(t) tykötarpeineen, läppäri ja muuta härpäkkeet. Toinen ajatus on, että saadaan rauhoitettua keskikerros jatkuvalta lelu- ym. tulvalta. Aikuiset kun oleilevat suurimman osan ajasta keskikerroksesta, niin tokihan lapset tekevät samoin myös. Yläkerran lastenhuoneet ja meidän aikuisten makuuhuone ovatkin jääneet aika vähälle käytölle. Jospa siihen tulisi nyt muutos. Ainakin tällä hetkellä istuessani tässä makkarin nurkassa molemmat lapset ovat ihan lähellä, toinen lukee kirjaa sängyssä ja toinen levittelee tuohon viereiseen pieneen aulatilaan kaikki omistamansa autot...

Lipaston tosiaan ostimme naapureilta pilkkahintaan. Vähän muuttomme jälkeen eräs naapurimme tuli kysymään, että kelpaisiko meille vanha ameriikanarkku ja klaffilipasto. Kelpasivathan ne. Arkku onkin meillä sohvapöytänä, se nielee uskomattoman määrän kamaa sisäänsä. Niin tekee tämäkin, muistaakseni Askon valmista lipasto.

Matto on persialainen Hamadan, käytettynä ostettu. Vanha kirjakaappi on antiikkiliikkeestä, ruskea päiväpeitto ja valaisin kirppikseltä. Lipaston päällä oleva taulu on romanttiselta nimeltään Hampaan poisto. Kysyin mieheltä, että haittaavatko häntä nuo kuvassa näkyvät instrumentit, mutta kuulemma eivät. Siispä taulu sai jäädä tuohon.

TAPETTEJA II

Juhannusruusu

1920-luku

Sabloni

Kultalautanen

Lukko

Kuvat Pihlgren & Ritola

Taas muutama tapettivaihtoehto. Ei väsytä yhtään, vaikka yleensä olen tähän aikaan jo unten mailla. Syynä " valvomiseen " on turhan myöhäinen jumppa ja sitä seurannut mööpelivalssi ( oma idea, joten ei auta valittaa ). Tutkailen siis  Pihlgren & Ritolan valikoimaa, jälleen kerran. Oikeasti, kuka haluaa päättää ? Oma ykkösvaihtoehtoni tupaan on tuo ylin Juhannusruusu ( kiitos, Nanna ! ) , mutta mies antoi sille täystyrmäyksen. Uh. 1920-luku taitaa olla liian tyylikäs, vaikka siitä periaatteessa pidänkin paljon. Sablonissa hauskat värit, Kultalautasessa mukavan pyöreä ja runsas  kuviointi. Lukko on vilahtanut blogeissakin tosi usein, mutta tuo keltainen vain on niin raikas. Ihanan rasittavaa tällainen runsaudenpula !

Mööpelivalssin seurauksena sain muuten oman toimipisteen tänne ylös, jee. Vihdoinkin sellainen mukava oma kolonen, jossa voi rauhassa viettää hetken. Alakerran viritelmä vaan ei toiminut ja ruokapöytä onkin ollut sitten jatkuvasti rasittavan täynnä kaikenlaista sälää.  Kuvia seuraa kyllä, jahka kamerani suostuu yhteistyöhön.

Mukavaa alkanutta viikkoa !

UUSIN 2NDHAND - LÖYTÖ ( JA PÄIVÄN NAURUT )

Tässäpä se uusin 2ndhand-löytö, jota en voinut vastustaa. Tykkään kovasti tällaisista rennoista lirpakkeista, jotka ovat jotain neuletakin ja huivin väliltä. Väri on tummansininen eli just passeli minulle, sopii valkoiseen , vaaleansiniseen, -ruskeaan ja -punaiseen oikein hyvin. Neuleen materiaalilappu oli leikattu pois, joten matsku ja pesuohjeet jäävät arvailujen varaan. Hyvin laskeutuvaa neulosta tuo on, ehkä puuvillan ja viskoosin sekoitusta ?

Ja ne päivän naurut: esikoinen on kysellyt koko illan kysymyksiä, jotka alkavat näin:  " Silloin ennen vanhaan kun sinä olit äiti lapsi ... "  :DD Ennen vanhaan, totta tosiaan, oli olemassa mm. setelirahoja, suksilla pystyi oikeasti hiihtämään ilman monoja, rahana oli markka ja pennit ( eikä kruunut ja öörit) , muovi oli keksitty, lankarullia myytiin jo silloin ja puhelinkin oli olemassa, tosin hivenen erilaisena kapineena. Tunnen itseni varsinaiseksi reliikiksi taas vaihteeksi, mutta hauskaa on ollut ! Ihana pieni .

Neule Benetton, huivi Sisley, korut Etsystä, farkut ja kengät kirppikseltä, laukku vintagea ( Russell & Bromley )

JOSKUS MUSTAAKIN ( ELI PÄIVÄN ASU )

Huomaan käyttäväni mustia vaatteita nykyään hyvin harvoin. Musta on jotenkin helposti aivan liian synkkä, ainakin tällaiselle vaaleaihoiselle, jolla on tummat silmänaluset. Kesän aikana on onneksi hiukan tullut päivetystä kasvoille, joten mustaakin väriä on tullut pidettyä jonkun verran. Tosi lähinnä pellavan muodossa,  eli pitämällä tätä ikuisuuden vanhaa pellavamekkoa aina tilaisuuden tullen. En koskaan silitä pellavaa, ripustan sen vain kuivumaan ja vedän sitten päälleni. Tykkään materiaalin rennosta ryppyisyydestä. Samalla tavoin käsittelen pellavaverhotkin, pesukoneesta suoraan ikkunaan. Säästää aikaa, vaivaa ja hermoja !

Huiviaddiktion lisäksi minulla taitaa olla neuleaddiktio. Ohi on menossa lyhyet puuvillaiset neuleet - kausi, poncho - kausi taasen on jo alkanut. Poncho on oikein kätevä, sen alle voi laittaa minkä tahansa pussi- tai röyhelöhihaisen paidan. Toisaalta, takkia sen päälle on turha yrittää survoa, joten paras aika käyttää tuollaista on juuri nyt.

Poncho Odd Molly, tunika Benetton, huivi Vintage by Fé, farkut kirppikseltä, kengät Vagabond,  koru Etsysta.

P.S. Myöhemmin lisää yhdestä uudesta seconhand-neuleesta, jollaista olen etsinyt pidempään. Perjantaina sellainen suorastaan tipahti syliin, eihän sille mitään voinut !

PIENI REMPPAPÄIVITYS

" Mies raatoi, minä valokuvasin ja join kahvia. " Lyhykäisyydessään kuulemma nämä päivitykset voisivat olla jotain tuontapaisia, muutamalla kuvalla höystettynä. Laitan nyt muutaman sanan kuvien saatteeksi kuitenkin.

Tuvan paneelikatto sai uuden valkoisen maalin pintaansa, mies maalasi suurimman osan ja notkea seiskavee avusti sitten tuossa melkoisen ahtaan uunipankon kohdalla. Maaliksi valikoitui Uula-tuotteen Into-kalustemaali valkoisena. Maalin hinta oli aika suolainen ( 70 € / 2,7 l ) mutta sen kanssa oli kuulemma kiva maalata ja maali myös kuivui nopeasti. Katto maalattiin kertaalleen, toinen kerros tulee pintaan sitten myöhemmin. Vähän kieltämättä mietityttää tuo pellavaöljypohjaisten maalien kellastuminen valon puutteessa, talviaikaan nimittäin tuskin tulee Kallismaalla käytyä kovinkaan paljon. 

Muutakin mies maalasi,  leivinuuni sai pohjamaalin pintaansa. Tähän asiaan oli vaikea saada neuvoja, tiilipinta kun on joskus aiemmin maalattu sellaisella maalilla, joka tuntuu kestävän vaikka mitä ja jonka poistaminen pinnasta tiiltä vahingoittamatta osoittautui ihan mahdottomaksi tehtäväksi. Vaihtoehdoksi jäi oikeastaan vain vanhan maalipinnan ( ja myöhemmin peltipinnan ) maalaminen tartuntapohjamaalilla ja sitten varsinaisella maalilla. Pahiten likaantuneet pinnat pestiin ensin kidesoodaliuoksella, sen jälkeen uuni sai Otexin pintaansa. Varsinaista maalia ei ole valikoitu vielä, siihen etsitään vielä vaihtoehtoja. Väri tulee todennäköisesti olemaan valkoinen ja täytyy myöntää, että tuota sinapinkeltaista ei tule ikävä.

Pieni pala lattiaa sai niskaansa koe-erän valkoista pellavaöljymaalia. Yksikin lattialauta olisi mielestäni riittänyt, valkoista lattiaa kun ei tuonne tule, vaan hakusessa on sopiva vaaleanharmaa sävy Uulan puulattiamaaleista. Oma suosikkini on näistä sävyistä on 1006 Kaste,  1011 Sade on liian tumma ja 6318 Utu liian sininen. Vanha väri on muistuttaa väriä nro 7018 ( Meri ) ja on liian tumma ja vihreä. Tuo ihan vaaleanharmaa on taas on neutraali ja sopii moneen tapettiin, jonka valinnanvaikeus sen kuin kasvaa. Mies tyrmäsi täysin minun ehdotukseni ja sopivaa kompromissia ei tunnu löytyvän. Pitänee jatkaa pehmittelyä.

SYKSYN ENSIMMÄINEN

Jos eilen oli kesän viimeinen päivä, tarkoittaa se sitten sitä, että tänään on ollut syksyn ensimmäinen. Sellaiselta se on tosiaan tuntunutkin, harmaata ja sateista ja synkkää. Tulimme kotiin Kallismaalta parisen tuntia sitten, edes minä en rutissut lyhyttä keikkaa. Pussipimeässä ulkohuussissa käyminen ja sateessa ulkona tiskaaminen eivät kuulu lempipuuhiini. Sen lisäksi, että sain pelätä pimeää ja vampyyreita koko rahan edestä, kumautin kupolini iltapimeällä hiippaillessa. Saaliina mojova sarvi ja hienoinen, vuorokauden kestänyt pääkipu. Kaunistahan syksyllä(kin) onneksi on, ihania pehmeitä värejä ja tunnelmia. Tosin kamera on alkanut kesän aikana reistailla, harmillista. Kuvaaminen ei siksi oikein olekaan huvittanut, epäonnistuneita otoksia on tullut ihan liikaa. Vika taitaa olla tarkennuksessa. Luulin ensin, että uusin objektiivini ( Sigman 30 mm 1:1.4 ) on syyllinen, mutta vika taitaakin olla kamerarungossa. Kuvaan pääsääntöisesti yli kolme vuotta vanhalla Canon EOS 450D:llä, joten toki kameran päivittäminen saattaakin olla ihan paikallaan. Mietinkin parhaillaan, että vaihdanko peilittömään järkkäriin vai hankinko vain uuden Canonin rungon. Ehdotuksia, mielipiteitä asiasta ?