ÄLÄ OSTA MITÄÄN

Tai osta ainakin harkitummin. Muistutuksena lähinnä itselleni seuraava pieni lista, jonka olen joskus koonnut kirjasta Kohtuus kaikessa, enemmän elämää vähemmällä ( Ritva Rajander -Juusti ). Harmillisen usein unohdan tämän listan, varsinkin siinä vaiheessa kun löydän jotain itseäni puhuttelevaa. Olen harkinnut listan printtaamista ja sen käyttämistä maksuvälinekorttien kääreenä. Asia, joka pitänee toteuttaa heti huomenissa, kun se nyt on aktiivisena mielessä kerrankin.

-Tarvitsenko tätä todella ? Jos en, onko tavara todella sellainen että pidän siitä paljon ? 
 Ensimmäiseen kysymykseen vastaus olisi yleensä, että en. Toiseen valitettavan usein kyllä.

-Onko sen ostaminen kaiken kyseisen tavaran ylläpitämiseen menevän ajan, rahan ja vaivan arvoinen (puhdistaminen, varastointi, muu ylläpito ) ? Tätä tulee mietittyä vielä vähemmän. Ei kai yksi pusero/mekko/laukku sen enempää vaivaa vaadi kuin ne x kpl entisiä ? Mutta esimerkiksi kahta autoa meillä ei ole.

-Kuinka monta tuntia minun pitää tehdä töitä maksaakseni tämän tavaran ? Yleensä en viitsi edes laskea, mutta ehkä kannattaisi. Työ ei ole yhtään niin kivaa, että sitä turhaan viitsisi raataa.

-Voisinko lainata tämän joltain ? Suurinta osaa tavaroista ei voi lainata, mutta käytettyä voi aina suosia. Tietysti joitain asioista, kuten esim. remonttivehkeita voisi kysyä lainaksikin. Hyvä ideaa.

-Omistanko jo jotain, mitä voisin käyttää tämän tavaran sijaan ?  Ööh, yleensä. Montakin. Tämä pitää pitää mielessä !!!

-Ovatko tässä tavarassa käytetyt materiaalit uusiutuvia ? Esim. vaatteiden osalta tämä pitäisi aina tarkistaa. Ja tehtävä on helppo, tuotelappua on helppo vilkaista. 

-Onko tavara vastuullisesti tuotettu ja ympäristöystävällinen ?  Miten tämän pystyy helposti toteamaan ?

-Voinko kierrättää tämän, kun en sitä enää tarvitse ?  Olen useinkin miettinyt sitä, että onko tavarasta liian helppo päästä nykyään eroon ? Jos en käytä, myyn sitten sen eteenpäin ( nettihuutokaupassa, kirppiksellä, jossain ). Vai ostettiinko aiemminkin yhtä paljon tavaraa ja ne sitten vain jäivät nurkkiin pyörimään tai päätyivät kaatikselle ?

Kulutuskriittistä Älä osta mitään - päivää vietetään taas tulevana perjantaina. Aiotko osallistua ?

KIRPPISHÖRHELÖISSÄ

Olen aika tehokkaasti onnistunut tukkimaan sen väylän, josta tavaraa valuu sisälle. Tämä hörhelömekkonen on parin emaliastian ja muun Kallismaalle tarkoitetun löydön lisäksi ainoa kirppislöytöni vähään aikaan. Tuntien itsenii, olen suurinpiirtein sulkenut silmäni sellaisissa kohdissa kirpputoria, joissa näen vaatteita. Hörhelömekkonen olikin ovelasti viskattu ison pahvilaatikkokasan päälle odottamaan minua, enkä mitenkään ollut voinut varautua siihen. Mekko on ihanan hempeä, haalean vaaleanpunainen unelma. Ehkä vähän keväinen, mikä onkin oikein hyvä syy käyttää sitä juuri nyt !

PS. Jos osaisin kutoa, tekisin hulluna kaikenlaisia kolmiohuiveja ! Niistä saa aikaiseksi vaikka mitä. Ja lörppävartiset saappaat ovat ihan huiput tähän aikaan vuodesta, nihin mahtuu muhkeampikin villasukka. 

Mekko kirppikseltä, neuletakki 2ndhand.

SO TINY

Ostin uuden kamerani lisäksi makro-objektiivin. Olen toivonut sellaista jo kauan, ja pitkään pohdittuani päädyin sitten Canonin 100 mm f:2.8 USM -linssiin uuden kamerarungon kaveriksi. Ette varmaan usko luettuanne juuri pari postausta taaksepäin mielipiteitäni luonnosta, mutta luontokuvaus on ihanaa ! En ole siinä kovinkaan harjaantunut, mutta tämän linssin kanssa tulee keväällä ja kesällä varmasti möngittyä maanrajassa monet kerrat. Ötökät ovat niiiin hienoja, varsinkin näin vähän kauempaa tarkasteltuna. Ampparit ja hämikset eivät haittaa yhtään, kun kamera on välissä... Onneksi tähänkin vuodenaikaan voi nähdä kaikenlaista pientä kulkijaa, ainakin silloin kun on tarkkana ja valo on juuri sopiva.

VÄHÄN MAKUUHUONEESTA JA KIRJOISTA

Vähän hitaanlaiseen päivitystahtiin löytyy yksi sellainenkin syy, joka oikeasti liittyy ajankäyttöön. Olen nimittäin lukenut viime aikoina kohtalaisen ahkerasti,  kirjastosta kun on melkein joka käynnillä tarttunut mukaan jotain kiinnostavaa. Keskittymiskykykin on ollut kohtalaisella tasolla, tosin katkonaista touhuahan lukeminen lapsiperheessä silti on. Satun vielä pitämään paksuista kirjoista, joten yhden kirjan lukemiseen kieltämättä menee tovi. Mutta silti, olen iloinen, että lukuinto on palannut melko nihkeän jakson jälkeen voimakkaana. Tällä syksynä  olen erityisesti suosinut Otavan " sinisiä " kirjoja Tammen "keltaisten" sijaan. Eugenides, Shields, Oates ovat viimeaikaisia lukukokemuksiani. Oatesin rankka Sisareni, rakkaani on edelleen kesken, sitä ei voi lukea kuin pienissä erissä aiheen ja erikoisen kirjoitustyylin vuoksi. 

Makkarissa on mukavan rauhallinen tunnelma lukemiseen. Ihan pieni ongelma vain on se, että kun sänkyyn menee illalla pehmeissä vaatteissa ja kirja kourassa, herää jossain vaiheessa siihen, että valot palavat, kello on ties mitä ja parista viimeisestä sivusta ei muista yhtikäs mitään. Tänäänkin tankkasin itseni useammalla kupillisella kahvia, jotta jaksaisin valvoa edes hetken tuon Oatesin kirjan parissa sen jälkeen, kun lapset ovat kuukahtaneet. Todennäköisesti täysin hukkaanheitetty yritys, mutta aina sopii yrittää, varsinkin, kun huomenna toivottavasti saa nukkua johonkin seitsemään asti. Lapsilla on kylläkin outo taipumus herätä nimenomaan viikonloppuisin erityisen aikaisin, viikolla sitten taas nukuttaisi vaikka iltapäivään asti. Ehtii kuulemma paremmin leikkiä, kun herää ajoissa. Ehkä minunkin pitää siirtää lukutuokiot viikonloppuaamuihin ? 

SISSIVIIKONLOPUSTA ( PIENI RYHDISTÄYTYMINEN )

Facebookissa mainostinkin viime viikonlopun sissileiriä Kallismaalla. Pimeää, märkää, kylmää, pimeää, susilaumoja, makuupusseja, hiiren papanoita ja taskulampun valoa, niistä on mukava viikonloppu tehty, eikö ? Kaikesta epämukavuudesta huolimatta oli kuitenkin kivaa, vähän jännääkin. Lapset leikkivät rosvoa ja poliisia taskulamppujen kanssa, ja laskivat samalla maamyyrän koloja ( monta ! ) ja minä jännitin niitä susia. Yhtään en onneksi nähnyt tai kuullut, mutta satuin lukemaan muutaman artikkelin ennen reissuun lähtöä. Tjoo. Olen mielestäni monessa asiassa ihan reipas, mutta luontoa pelkään. Kunnon kaupunkilainen, kyllä. Luin kerran HS:n verkkosivuilta otsikon:   Varsinais-Suomessa loimuaa sushiviha . Se meni ihan täydestä, mitä nyt ihmettelin kuvituksena olevaa sudenraatoa ja sitä, että miten se liittyy japanilaiseen ruokaan. Mutta tosiaan, susia on, melko lähelläkin. Ja muutakin luontoa, kuten hiiriä makuukammarissa ( yök ) ja päästäisiä saunan vesipadassa ( en nähnyt, mutta kuulin tästä lavean selostuksen viisivuotiaalta ).

Kuitenkin katuvalojen lähes ympärivuorokautiseen paisteeseen tottuneelle se pimeys on sittenkin ehkä pahinta. Se tunne, kun yöllä herää ja olo on kuin pussissa. Ja kun vessaan ei uskalla lähteä siinä pussifiiliksessä. Eikä ikkunoista näe ulos, mitään. Onneksi sisälläkin voi puuhailla kaikkea mukavaa, kuten paistaa leivinuunissa ankankoipia ja uuniperunoita, nauttia glögiä ja tuumia sisustusta ja muita remppahankkeita. Haaveilla uima-altaasta pihalla, lukea kirjaa ja nukkua samassa makuupussissa lapsen kanssa. Suunnitella seuraavaa kertaa, joka on toivottavasti pian.

DARKER HUES

Muutama kuva viikonlopulta, aika synkkää ja väritöntä on juuri nyt. Maalla, kaupungissa ja pään sisällä. Erityisen takkuiselta tuntuu valokuvaaminen ja bloggaaminen, motivaatio molempiin tuntuu olevan hukassa, on ollut jo pidempään. Ei ole intoa eikä aikaakaan mukamas, vaikka oikeasti tietenkin on, ihan samalla tavalla kuin aiemminkin. Valon puute on tosin oikeasti omiaan näivettämään monet ideat, joita esimerkiksi kuvaamisen suhteen olisi. Ja jos ei ole kuvia, ei ole mitään asiaakaan, tänne. En usko taukoihin enkä siten sellaista ilmoita pitäväni. Saatan kuitenkin innostua sopivasti kesken kaiken jostain. En myöskään ole ihan valmis laittamaan lappua luukulle, samasta syystä. Niinpä vain tyydyn synkistelemään tätä asiaa ( ja näköjään rasittamaan teitäkin sillä, ihan vähän vain ) ja toivomaan, että inspis palaisi jossain vaiheessa.

MYYJÄN KIRPPISVINKIT

Olen aiemmin kirjoitellut kirppis- ja secondhandvinkkejä lähinnä ostajan näkökulmasta, mutta nyt raivaus - ja kirppisprojektin myötä ajattelin laittaa ylös muutaman sanan myös myyjälle. Monet tuskailevat, kun kirppistavarat eivät mene kaupaksi tai sitä, että myyntihommasta on kauhea vaiva. Itse olen kyllä sitä mieltä, että kaikesta pääsee eroon, kun hinta vain on  kohdillaan. Eri asia tietysti on, että viitsiikö kaikkea myydä pilkkahintaan, mutta sekin pitää miettiä etukäteen, mikä on tarkoitus: oikeasti päästä tavarasta eroon vaiko saada omiaan takaisin mahdollisimman paljon. Ensimmäiseen auttaa se, että hinnoittelu osuu kohdalleen: minihinnoilla pöytä tyhjenee nopeasti. Jälkimmäiseen joutuu näkemään enemmän vaivaa ja suosittelenkin esim. uudenveroisten merkkivaatteiden myyntiä vaikka Huuto.netissä tai vastaavassa palvelussa, jossa tuotteesta saa paremman hinnan lähes poikkeuksetta.  Alla muutama huomio kirppismyyntiin, osa näistä on toki sovellettavissa myös muuhun käytetyn tavaran kauppaan.

1. Tee karsintaa koko ajan. Varaa kirppistuotteille esim. iso pahvilaatikko tai jätesäkki, johon laitat tavaraa sitä mukaa, kun toteat sen tarpeettomaksi. Auttaa huomattavasti siinä vaiheessa, kun sitä tavaraa pitää olla kasassa myyntipaikkaa varten. 

2. Korjauskelvottomat, ikitahraiset ja auttamatta vanhentuneet kamat kuuluvat roskiin. Ajanmukaiset, ehjät ja siistit tavarat sen sijaan tekevät yleensä kauppansa hyvin. 

3. Pese ja mielellään silitä myytävät vaatteet. Putsaa muutenkin myytävät tuotteet. Aikamoinen homma, mutta kannattaa kyllä !

4. Valikoi myyntipaikkasi, jos mahdollista. Monet kirppikset ovat nykyään erikoistuneet,  vauvanvaatteita ei ehkä kannata viedä paikkaan, joka muuten pursuilee vain huonekaluja ja vanhoja tavaroita. Myös myyntipisteellä paikan sisällä on merkitystä, peränurkan pöytää ei kukaan ehkä jaksa enää penkoa, ainakaan isossa paikassa. Itse olen valmis odottamaan parempaa myyntipaikkaa, jos tarjolla on vain mielestäni huonoja vaihtoehtoja.

5. Myy sesonkitavaraa oikeaan aikaan: joulukuusenjalat tuskin tekevät kauppansa kesähelteillä.

6. Älä ylihinnoittele. Mitään selkeää sääntöä sopivaan hintaan ei ole, mutta jos siisti ja hyväkuntoinen tavara sopivalla paikalla ei tee kauppansa, vika on hinnoissa. Kaikkea ei tarvitse myydä eurolla tai kahdella, mutta sellaisilla hintalapuilla varustetut tuotteet kyllä tuppaavat katoamaan melko nopeasti. Jos et osaa yhtään arvioida, mitä laittaa hinnaksi, niin laita myyntihinnaksi sellainen summa, joka on noin 10 % alkuperäisestä hinnasta.

7. Älä sullo paikkaa liian täyteen. Varaa enemmin pidempi myyntiaika. Viikko on aika lyhyt aika myydä mitään, itse pidän paikkaa usein kaksi, kolme viikkoa ainakin. Ryhmittele tavarat, jos mahdollista.

8. Hyvä myyjä siivoaa paikkansa usein.

9. Pieniä ja arvokkaita tavaroita varten on yleensä tarjolla vitriinitilaa. Myös hälyttimiä kannattaa hyödyntää. Valitettavasti kirppiksiltä häviää tavaraa melko paljon...

10. Jos alkaa uhkaavasti näyttää siltä, että kotiinpäin on tulossa takaisin liikaa kamaa, alenna hintoja. Kirjoita kokonaan uudet hintalaput tai laita myyntipaikalle ilmoitus alennetuista hinnoista. Muista ilmoittaa kassalle alesta myös.

11. Palauta vieraat tavarat paikoilleen tai vie ne kassalle.

12. Good luck tähänkin hommaan !

Kuvan kynttilänaluset ovat kirppislöytöjä muutaman viikon takaa.