VALINNAN VAIKEUS

Sain vihdoin ja viimein tilattua Tapettitalolta muutaman näytteen. Ja niinhän siinä sitten kävi, livenä tapetit ovat vieläkin hienompia kuin kuvissa. En oikeasti osaa päättää, vaan haluaisin kaikkia näitä, johonkin edes.  Kallismaalla on kuitenkin tapiseerattavia huoneita vain neljä. Vaihtoehdot ovat jättää joku kivoista malleista pois, jatkaa taloa tai tapetoida kotona vaihteeksi jotain. Todennäköisin näistä on tuo ensimmäinen vaihtoehto, niinpä harrastin jo pientä esikarsintaa. Ainakin noita kahta alimman kuvan tapettia ( Kulkurin ruusu ja Sabloni ) pitää saada jonnekin. Myös ruskeapohjainen Juhannusruusu on korkealla tykkäyslistalla, harmi vain, että sitä ei tällä hetkellä saa ollenkaan. Mahdollisesti kesällä siitä otetaan uusi painos, mutta  en saanut täyttä varmuutta asiasta.  Sitä tietoa odotellessa taidan tilata vielä muutaman palan tutkittavaksi, ettei valinta vaan käy liian helposti !

RUSETTI JA RÖYHELÖT ( KIRPPISLÖYTÖJÄ )

Talven parhaat kirppislöydöt tulevat tässä: ihana puuterivärinen silkkisekoitepaitis ja röyhelöinen tummanharmaa villasekoitemekko/tunika. Erityisesti hyviä kokemuksia on silkin ja puuvillan sekoituksesta paitamateriaalina, se on kevyt ja helppohoitonen yhdistelmä. Villasekoitemekko taas on aivan loistava päällä, pehmoinen ja joustava ja silittämättä siisti. Olen ihan hurjan tyytyväinen näihin löytöihin, tosin nyt sitten kaksi vanhaa yläosaa on uutta kotia vailla. Onneksi kirppispöytä odottaa ensi viikonlopusta lähtien, pakko on saada siivottua nurkkia lasten pienistä vaatteista ja muusta ylimääräisestä. Kuten kuvista ja edellisestä postauksesta voi ehkä päätellä, yksi vanha laukkukin tarvitsee laittaa eteenpäin, pitää vaan miettiä, että mistä raaskii luopua... Pienet laukut ovat kieltämättä paaaljon näppärämpiä ainakin säilytyksen puolesta kuin isokokoiset sisarensa, joten tämä trendi on hyvä trendi. Myös lompakko kiittää, tosin tämä oma pikkuiseni on lahja isältäni. Kiitos vain sinne !

ERITTÄIN SEKALAINEN

Terkut Helsingistä. Olin siellä pari päivää koulutuksessa ja venytin visiittiä päivällä, kahdella ihan virkistäytymismielessä. Helsinki on mielestäni erittäin mukava ja mielenkiintoinen kaupunki, jossa vierailen aina enemmän kuin mielelläni. Kaupunkina Helsinki on kivan kokoinen ja sopivan vilkas sekä tietysti varsin viehättävä noin ylipäätään.  Siellä tapaan myös aina sellaisia ihmisiä, joita muuten näen ihan liian harvoin.  Tänään  esimerkiksi ihana, pikkuinen kummityttärenikin sai vihdoin ja viimein joululahjansa, ihan vähän myöhässä siis. Näen häntä liian harvoin, joka on hirveän harmillista. Lapset kasvavat ihan järkyttävän nopeasti ja monta vaihetta jää näkemättä, jos lasta näkee vaikka vain muutaman kuukauden välein.

Reissu oli muutenkin antoisa, paljon tuli uutta tietoa ( toki runsaasti myös vanhan kertausta ), sain hoidettua viime keväisen oman synttärilahja-asiani kuntoon ( uusi laukku, jee ! ),  tein pari kivaa kirppislöytöä ja nautiskelin hyvästä ruoasta hyvässä seurassa useampaankin otteeseen. Tulipa myös todettua, että on näköjään oikeasti ihan järkyttävän vaikeaa päästä omista ( huonoista ) ominaispiirteistä eroon tai edes jalostaa niitä kovinkaan pitkälle. Olen kuvitellut kehittyneeni muutamassa jutussa melko paljonkin, mutta viime viikko paljasti sen, että ihan niin ei ole päässyt käymään sitten kuitenkaan. Olen aivan yhtä kärsimätön ja suorasukainen kuten aiemminkin, huoh. Tästä voin myös päätellä, että ne hienovaraiset ( tai vähemmän sellaiset ) toiveet kanssaihmisten muuttumisesta joksikin muuksi ovat melko turhia. Oikeastaa ainoa asia, jonka voi muuttaa suhteessa muihin ihmisiin, on oma asenne. Siinäkin on välillä tekemistä.

Se laukku on kiva ! Kuvia seuraa varmasti jossain vaiheessa. Myös uudesta ihanasta puuterinvärisestä kirppissilkkipaidasta lupaan räpsäistä otoksen taikka kaksi tässä joku kerta.  Kotona odottivat vielä kahden söötin lapsukaisen lisäksi muutama tapettinäyte, joita olen pyöritellyt viimeiset pari tuntia edestakaisin. Tykkään melkein jokaisesta tapetista erikseen, mutta niiden yhdisteleminen on aika vaikeaa. Pari hyvältä vaikuttavaa  näytettä jäi kuormasta vielä uupumaan. Pitänee soittaa Tapettitaloon ensi viikolla uudestaan ja sommitella tapettipalaset sitten uusiksi, kunhan vain halimiselta ja lukemispyynnöiltä ennättäisi tehdä edes jotain. Vaikka olikin mukava reissu, on ihanaa olla kotona taas.

Rasia on PiPuKe*n aikaansaannoksia. Peltirasia, vanhoja kiiltokuvia ja decoupage-lakkaa.

*PimujenPuuhaKerho

PIKKUISEN POIKAENERGIAA

Olen viettänyt pari päivää kuopuksen kanssa kotona ja lukenut ääneni käheäksi Tatua ja Patua sekä kuunnellut kyllästymiseen asti Gangnam Stylen eri versioita omalta puhelimeltani tai koneeltani soitettuna. Versioista kuulemma paras on sellainen, jossa Transformersit ( !? ) loikkivat Änkkäreiden kanssa ko. biisin tahtiin. Jassoo. Olen kerännyt laatikoihin kilotolkulla autoja, jotka vain hetkistä myöhemmin putkahtavat niistä takaisin esille ja linnoittautuvat sohvalle, ruokapöydälle ja pitkin lattioita. Jännitystäkään ei ole päivistä puuttunut: parin tunnin välein tutkin josko uusia nypyköitä olisi ilmestynyt pojan iholle. Meillä siis jyllää vesirokko, joka sujuvasti jatkaa angiinan ja noron jälkiä. Seuraavaa potilasta odotellessa... Molemmat lapset on rokotettu vesirokkoa vastaan joskus aikanaan, mutta ihan kunnon taudissa tuo nuorimies on silti ollut. Energiaa tuntuu kuitenkin piisaavan, nytkin soi se biisi ja pylly heiluu iloisesti sen tahtiin. Naurattaa.

***

Merivartioasema on noin vuodelta 1976. Melkein kaikki osat löytyivät ja ohjeetkin olivat tallessa. Äiti on ihan innoissaan, lasten mielestä rakennus on melko tylsä. Niin kai, tuon ajan legoissa ei paljon erikoisosia ole, ei vampyyreita tai muuta kummallista. Isoäidin neliöistä kasattu peittokin  on melkein yhtä vanha kuin tuo asema, ihana pikkuveljeni luovutti sen tarpeettomana meidän käyttöömme.  Peiton on tehnyt oma isoäitimme silloin joskus, harmikseni en ole perinyt hänen kädentaitojaan ollenkaan. .. Peiton neliöistä eniten viehättää tuo oranssin ja sinisen yhdistelmä ja tässä olenkin miettinyt hyvää tapaa ujuttaa sitä poikasen huoneeseen edes hiukan, tuomaan lisäenergiaa huonon päivän varalle. Sellaisiakin saattaa nimittäin joskus olla, hänelläkin.

Pahoittelen kuvien mössööntymistä. Jostain syystä Pix-lr tekee tuota. 

VIIKONLOPUN PARHAAT ASIAT

Viikonlopun parhaat asiat, lyhyesti : kaunis talvinen sumu lauantaina ja vielä kauniimpi aurinkoinen sunnuntaipäivä, runsas ulkoilu ja sitä seuraava virkeys. Meren jäällä oli paljon muitakin, retkiluistelijoita, pulkkailijoita ja hiihtäjiäkin. Reippailun lisäksi mukavaa oli katsella kotikaupunkia vaihteeksi eri vinkkelistä. Samalla tuli mietittyä sitä, että miltä rantaviiva on mahtanutkaan näyttää esimerkiksi sata vuotta sitten. Sitä pohtiessa oli pakko kotiin tultua laittaa kuvahaku raksuttamaan, melko erilaista on tosiaan ollut joskus. Paljon vanhaa ja kaunista on purettu aikojen saatossa, tosin muutamia ihan tutun näköisiä paikkojakin löytyi. Kirkko tietenkin töröttää joka kuvassa, komeana ja suurena. Omissakin kuvakansioissa siitä on kuvia vaikka kuinka paljon, valitsin tänne kuitenkin tänään jotain ihan muuta. Jos talvi olisi aina sellainen kuin se näissä kuvissa on, voisin pitää siitä vähän enemmän.

HARMAATA PITSIÄ ( KIRPPISLÖYTÖ )

Puuvilla ja kashmirvilla sopivat mukavasti yhteen. Tämä neuletakki on niiden sekoitus, kirppislöytö viime syksyltä sekin.  Neule on ihanan pehmoinen ja monikäyttöinen, tosin kapeahihaisena se vaatii yleensä alleen hihattoman paidan tai mekon. Hyvä syy käyttää kesämekkoja talvellakin.

TALVEN KUKKASIA

Valoikävän lisäksi vaivaa väri- ja kukkaikävä. Pientä lievitystä niihin molempiin tuovat kauniit lakanat ja kirppislöydöt. Tarjotin on englantilaista vankkaa tekoa, todennäköisesti 1970-luvulta. Pelastin sen romuvyöryn alta syyssateiden aikaan. Se ilahdutti silloin ja se ilahduttaa nytkin, väreissä on kieltämättä paljon voimaa.