... leivonnaisista, kuohuviinistä aamupalalla, maitosuklaasta, muovipussileivästä, koneen ääressä nököttämisestä, hyötyliikunnan puutteesta ja väsymyksestä. Kumiankka nauttii ja voi pulskasti saadessaan kaikkea tätä.
Sen sijaan kumiankka inhoaa runsasta liikuntaa ja vedenjuomista, yrttiteetä ja ravinteikasta ruokaa. Kumiankan saa voimaan huonosti säännöllinen ruokarytmi ja säännöllinen kuntosalitreeni ja pitkät lenkit. Kumiankka suorastaan vihaa parsakaalia ja pinaattia yhdistettynä kalaan tai kanaan, varsinkin kun se tarjoillaan sellaisena päivänä, jolloin se on joutunut hiukoilemaan . Yhyy, se itkee, kun se kutistuu.
***
Puolessa välissä tavoitetta ollaan. Muutamia yksinkertaisia huomioita, joiden avulla homma toimii minulla.
1) Riittävästi ravinteikasta ruokaa. Nälälle häviää aina, sitä vastaan on turha taistella. Ja kalori ei ole kalori, sillä todellakin on väliä, että mistä se tulee.
2) Reipasta liikuntaa useamman kerran viikossa. Tämä on toinen ihan ehdoton juttu, varsinkin tällaisella vähän vanhemmalla kottaraisella.
3) Paluu routuun erikoistilanteiden jälkeen. Heti seuraavana päivänä. Sen hyväksyminen, että niitä erikoistilanteita tulee aina olemaan.
4) Motivaattoriksi varsinkin alussa puntarin lisäksi mittanauha. Säännöllinen painon tai mittojen tarkkailu on syytä ottaa ohjelmistoon jatkossakin.
5) Sellaisten muutosten tekeminen, joita voi helposti noudattaa jatkossakin. Itse olen oikeastaan tehnyt ruoan suhteen vain sen, että olen ujuttanut lisää kasviksia, hedelmiä ja marjoja ruokavaliooni ja monipuolistanut ruokavaliotani ottamalla siihen tauon jälkeen lisäksi myös punaisen lihan. Tästä voi ja saa olla montaa eri mieltä, että miten kannattavaa se on ekologisesti ja eettisesti, mutta selkeästikään pari vuotta noudatettu kasvisruokapainotteinen ruokavalio ei sovi itselleni. Tarvitsen enemmän proteiinia ja rautaa kuin mitä tähän asti olen ravinnostani saanut. Viljojen käyttöä olen vähentänyt, mutta kaurapuuron otin takaisin ohjelmistoon koemielessä. Ihan hyvin se näyttää sopivan, tosin yksinään se ei riitä ruoaksi.
6) Edelliseen liittyen, ruokapäiväkirjaa kannattaa pitää edes muutaman vuorokauden ajan. Se on ainoa tapa tietää mitä oikeasti suuhunsa pistää ja sen mukaan sitten voi suunnitella tarvittavat muutokset. Esim.
Kalorilaskuri.fi on hyvä apuväline tähän, nimenomaan sen ravinnon laadun tarkkailuun. Se laskee ravinnosta saatavat makroravinteet ja niiden suhteelliset osuudet, kuitujen saannin, kasvisten määrän jne. Minä näköjään syön 800-1000 g kasviksia päivässä, n. 2g proteiinia per painokilo ja puolet päivän energiasaannista tuleepi rasvasta. Tällainen syöminen näyttää olevan luontevaa ja helppoa minulle, ei ole nälkä vaivannut ja jaksaminenkin ollut hyvää, vaikka joudunkin tsemppaamaan välillä liikkumisen kanssa. Aina ei huvittaisi, kun sitä kaikkea muutakin on niin paljon, työtä, lastenhoitoa, lukemista, bloggailua, kodinhoitoa... lista on loputon.
***
Kuvan muffinit ovat sisareni leipomia ja suorastaan rienaavan hyviä. En ole yleensä perso leivonnaisille, mutta nämä olivat ihan järjettömän hyviä, tuoreita ja meheviä. Söinkin niitä koko vuoden kinntiön täyteen, kolme kappaletta yhdeltä istumalta. Mmmm.
Tekstit
