Keneltäkään tuskin jäi huomaamatta eilinen naistenpäivä. Ensimmäistä kertaa sen päivän tarpeellisuus todella kolahti itselleni. Päivähän on nimenomaan kansainvälinen naistenpäivä ja mielestäni täälläkin enemmän saisi kiinnittää huomiota muun maailman oikeisiin epäoikeudenmukaisuuksiin ja käsittämättömiin julmuuksiin, joita naiset yhä edelleen kohtaavat lähes kaikkialla maailmassa. Ei se silti tarkoita sitä, että kenenkään meistä tarvitsisi jäädä ilman pientä hemmottelua, mutta mielestäni olisi paikallaan välillä pieni muistutus siitä, miten hyvin meillä Suomessa asiat oikein ovatkaan.
Sattumalta luen parhaillaan Nadeem Aslamin Elävältä haudattuja, joka kertoo sotien runtelemasta Afganistanista ja traagisista ihmiskohtaloista. Jokaisen lukemani sivun jälkeen kiitän onneani siitä, että saan asua ja elää Suomessa, jossa naisellakin on ihmisarvo ja tasavertaiset oikeudet miehen kanssa äänestää, kouluttautua ja tehdä työtä, avioitua haluamansa henkilön kanssa, päättää muutenkin itse omista asioistaan ja toteuttaa itseään kaikin tavoin. Olemme totisesti onnekkaita !
Eilisen kunniaksi olen päättänyt ottaa itselleni kummilapsen, pienen tytön, jostain kehitysmaasta. Kaikki kokemukset tämänlaisesta kummiudesta ovat tervetulleita, joten kerrothan omastasi. Kiitos.