MARILOU BIO ...

... eli maksamaton mainos täältä kaiken kiireen keskeltä. Marilou Bio on aivan ihana ja raikas sertifioitu luonnonkosmetiikkasarja Ranskasta.  Sarjan purkit ovat syötävän suloisia !

Ehdottomia suosikkejani ovat syväpuhdistava naamio ja puhdistusemulsio sekä yövoide.Oma ihoni on pintakuiva ja herkkä. Kokeilemani voiteet ovat aika ravitsevia, joten en kovin rasvaiselle iholle en niitä suosittele. Tuoksut ovat kivat ja putelien koko on ehdoton plussa, voiteet ovat 30 ml:n tuubeissa ja muut 75 ml tuubeissa. Nämä on helppo ottaa matkalle mukaan. Eivätkä ole hinnalla pilattuja, yksi tuote maksaa 5,50 € . Tilasin omani Eco Beauty -verkkokaupasta. Palvelu oli hyvää ja tuotteet tulivat nopeasti.

Ihan hassua muuten on, että joudun monelle perustelemaan siirtymistäni luonnonkosmetiikkaan. Ymmärrän hyvin sen, että kaikki eivät ole vakuuttuneet sen paremmuudesta, mutta kukaan ei ole kuitenkaan osannut sanoa, miksi se olisi huonompaakaan ! Olenkin todennut, että helpointa on sanoa vain, että se on niin paljon edullisempaa kuin tavallinen kosmetiikka. Esimerkkinä toimikoon vaikka aiemmin käyttämäni Cliniquen voide, joka maksaa n. 40-50 €/ 50ml. Kun sitä vertaa vaikkapa näihin tuotteisiin, niin ero on aika selvä !

24062011

Oikein mukavaa ja leppoisaa sekä maukasta juhannusta kaikille ! Meillä mennään perinneruokalinjalla: uusia perunoita ja sillejä, graavia siikaa ja kylmäsavulohta sekä sipulikastiketta lounaaksi, illalla grillataan kaikenlaista, inkiväärimarinoitua possua ja vartaita, herkkusieniä ja maissia ainakin. 

Bloggailu jatkuu tällä tavalla harvennetusti nyt ainakin kesä- ja heinäkuun. Tällä hetkellä pari projektia vie niin paljon energiaa, ettei valokuvaamiseen oikein riitä aikaa. Kiva kuitenkin, että viitsitte käydä ja jättää viestiä, se ilahduttaa aina. Ja lämpimästi tervetuloa uusille lukijoille !

JUHLATILKUISSA

Vaihteeksi vaatteita. Olen mielettömän tykästynyt tähän Odd Mollyn silkkiseen tilkkutunikaan. Se on kevyt ja kaunis ja värit ovat juuri minun. Tykkään tällaisista aika löysistä malleista, siitäkin huolimatta, että ne monen mielestä muistuttavat liikaa äitiysvaatteita. Tunika on Odd Mollyn vanhempaa mallistoa ja olen ostanut sen käytettynä eBaysta.

Laukun sain lahjaksi jokin aika sitten. Sehän on oikeasti vyölaukku, mutta olen tylsästi käyttänyt sitä vain ja ainoastaan käsilaukkuna. Vyölaukku on ehkä jotenkin, no, liikaa mattinykästyylinen.

Tukastani kysellään aina välillä. Se on siis luonnonkihara ja värjätty, ei mikään paras mahdollinen yhdistelmä hiusten kuntoa ajatellen. Mutta kun oma väri on rotta , niin sitä on pakko peitellä. Hiukseni ovat hankalat hoitaa ja helposti epäsiistin näköiset, vaikka olisin tehnyt niille mitä. Siksi nykyään en tee muuta kuin pesen ne silloin tällöin ja säästän aikani johonkin parempaan. Yritin monta vuotta suoristaa niitä joka pesun jälkeen, mutta luovutin. Ne saavat vapaasti elää omaa elämäänsä ainakin tällä hetkellä.

 Tunika Odd Molly, housut H&M, laukku Mulberry, kello Guess

YÖK, EN SYÖ !

Monen vuoden tauon jälkeen jouduin valitettavasti tänään kohtaamaan vanhan viholliseni kanaviillokin. Olen inhonnut kyseistä ruokaa kouluajoista lähtien, sen limaista keltaista koostumusta ja lölleröisiä kanapaloja. Ja ihan yli hilseen menee se, että ruoka maustetaan mustaherukkahillolla. Ei ihme, etten juurikaan pidä tumman violetin ja keltaisen yhdistelmästä ! Muita kestoinhokkeja ovat tilliliha ( hei haloo, tilli on kalamauste ! ), maksalaatikko ( vasrinkin niillä pulleilla, poksahtelevilla rusinoilla ), kesäkeitto ( maidossa lilluvia pakastevihanneksia, uuh ! ) ja hernekeitto ( tarvitseeko tästä sanoa sen enempää ? ). Urheasti yritin maistaa sitä kanaviillokkia, laihoin tuloksin. Onneksi olin ennakoinut tilanteen ja ladannut lautasen lähes täyteen parsakaalipaistosta ja hapankorppuja. 

Ja kyllä, en minäkään pidä siitä, että lapset ( tai aikuiset ) ronklaavat ruoan kanssa, mutta suon kaikille kyllä sen, että joistain mauista ei vain kertakaikkiaan voi pitää. Itse olen sitä ikäpolvea, jonka oli pakko syödä aina kaikki, mitä lautasella oli ja sitä traumaa en halua omille lapsilleni. Hauskoja sattumuksiakin tuon ajan kasvatus on tuottanut. Esimerkiksi neuvokkaana esikoululaisena olin kerran laittanut inhoamani herne-maissi-paprikat esiliinani kengurutaskuun, kun hoitajien pakottava silmä vältti. Vihannekset pomppivatkin sitten muutamaa päivää myöhemmin iloisesti pitkin kylppärin laittioita, kun äiti oli ladannut pyykkikonetta. Taisin saada aikamoiset nuhteet. Armas sisareni taasen kaatoi kerran kalakeiton lautaseltaan läpinäkymättömään maljakkoon. Äiti ihmetteli kovasti, kun tuoreet tulppaanit kuukahtivat niin äkkiä... :-D Syyn taisi vielä saada niskoilleen joku muu.

Onko teillä muilla, oletettavasti täysikasvuisilla ihmisillä myös, ruokainhokkeja ? Ruokalajeja tai makuja, jotka eivät vain yrityksestä huolimatta mene alas ? Jotain, joka näyttääkin jo niin epäilyttävältä, että ei tee mieli edes maistaa ?

Ja niin, kuvan mansikkasalaatti ei mitenkään muuten liity aiheeseen paitsi olemalla ruokaa !

KESÄRUOKAA

Parasta kesäruokaa ovat ehkä Rymättylän pelloilta hetki sitten nostetut siiklit ja tuore kala kera voikastikkeen. Grilliruoista parasta tällä hetkellä on voilla ja parmesanilla maustettu kokonainen grillikana ja grillissä paistettu pizza. Grillisstä tehty pizza on itse asiassa hyvin lähellä parasta pizzaa, jota olen koskaan saanut. Pohjasta tulee juuri oikeanlainen, rapea ja hiukan hiiltynyt. 

Paras pizzapohja

500 g vehnäjauhoja
500g  durumvehnäjauhoja
1 tl hionoksi jauhettua merisuolaa
6 1/2 dl kädenlämpöistä vettä
1 rkl sokeria
1 pussi kuivahiivaa

Liuota sokeri ja kuivahiiva veteen.  Laita jauhot ja suola kulhoon, tee keskelle kuoppa, johon kaadat nesteen. Sekoita keskeltä reunoille päin, kunnes taikina alkaa muodostua. Muotoile taikina käsin palloksi ja nosta pallo työlaudalle. Vaivaa käsin, kunnes taikina on sileää ja kimmoisaa. Ripottele päälle jauhoja, peitä kelmulla. Anna levätä 15-20 min. Kun taikina on hiukan kohonnut, jaa se osiin ja kaulitse n. 5 mm paksuiksi pizzapohjiksi. Repäise alumiinifoliosta uuniritilälle sopiva pala, öljyä ja jauhota se. Nosta pohjat foliolle. Laita haluamasi täytteet pohjalle ja paista 250 asteisessa uunissa folion ja ritilän päällä n 10 min. Jos mahollista, paista pizzat pizzakivenpäällä.

Ohje on Jamie Italiassa kirjasta ja sitä on hieman muunneltu. Tästä satsista tulee aika monta pizzaa, ohjeen voi hyvin ainakin puolittaa.

VILLEJÄ LUPIINEJA

Lupiineista tulee aina mieleen kesäklassikko, J. Karjalaisen Villejä lupiineja .  Muutenkin J. Karjalaisen musiikki sopii tällaiseen aurinkoiseen ja letkeään kesätunnelmaan, siinä vain on juuri sitä oikeanlaista fiilistä.

Löytyykö muita faneja ? Vai mitä musiikkia teidän pitää kuunnella kesähelteellä ?

AMYN TAPAAN

Tavoistani poiketen julkaisen jotain ihan muuta kuin yleensä. Tämä sisustus vaan on kertakaikkiaan ihan täydellinen. Ruskeaa ja valkoista väreillä höystettynä, vanhaa ja uutta, suoralinjaista ja rönsyilevää, simppeliä ja koristeellista, yksityiskohtia ja selkeyttä. Ihan täydellinen minun makuuni siis.

Kuvien lähde apartment therapy . Koti on Amy & David Butlerin. <3