KESÄÄ

Sitä suomalaista kesää vain: kauniita vihreitä maisemia, kauniita järvenrantoja ja kauniita, hylättyjä vanhoja taloja jossain maaseudulla. 

ISO PIENI ASIA

Tähän piti tulla kaikenlaista remonttiasiaa, mutta tosiaankin nyt on niin, että kunnon kuvista ei tule tällä hetkellä mitään. Loman aikana on pakko viedä huoltoon ainakin kamera. Harmittaa, kun aparaatti on kuitenkin suhteellisen uusi ja vähän käytetty. Edellisen Canonin kuvasinkin ihan loppuun, mutta tätä uudempaa ( EOS 60D:tä ) on käytetty tässä alle kahden vuoden aikana suhteessa huomattavasti maltillisemmin. Ja silti. Plääh. 

Se iso pieni asia. Olen opetellut juomaan kahvini mustana ! Ihminen, joka on yli kaksikymmentä vuotta nauttinut päivittäisen runsaat kofeiiniannoksensa jollain tavalla maitokahvin muodossa onkin yllättäen vaihtanut leiriä.  Ihan yllättäen kahvi tällaisenaan maistuu paljon enemmältä, toki sekä hyvässä että pahassa. Mutta tämä sen todistaa, lähes kaikki on mahdollista !

HELLO !

Hello ja tiedoksi, että hengissä ollaan, ihan hyvävointisena jopa. Olen ollut aikeissa tulla tänne noin miljoona kertaa, mutta joka kerta homma on jäänyt ajatuksen tasolle. Koska reistaileva kamera, kumiankkaprojekti, lasten harrastukset, arki ja samat jutut. Nytkin tulin oikeastaan alunperin sanomaan, että blogi menee kiinni ja sulki, mutta totesin taas kerran , että haluaisin kuitenkin pitää jonkun paikan, jonne tilittää sitä etanan vauhdilla etenevää remonttia ja ehkä satunnaisesti jotain muutakin. Joten, tämä on otsikkonsa mukaisesti pelkkä tervehdys vain ja lopullinen päätös blogin kohtalosta jää edelleen epämääräisesti roikkumaan.

Kamera JA lempiobjektiivini ovat tosiaan temppuileet viime kesästä asti. Toimivat kyllä, mutta eivät parhaalla mahdollisella tavalla. Laiska ja unohtavainen kun olen, kameran toimessa ihan ok, en ole saanut aikaiseksi/muistanut viedä kumpaakaan huoltoon. Kuten näistäkin kuvista voi päätellä, puhelin hoitaa homman nykyään melkein aina. Räpsin sillä talteen kaikki tärkeät ( ja vähemmän tärkeät ) jutut, jotka päätyvät jos ylipäätään minnekään, niin Instagramiin. Se vaan on tällaiselle laiskalle ruuhkavuosiaan elävälle perheenemännälle  se some, johon on kätevintä osallistua ilman isoa panostusta ajankäyttöön.

Kuvat ovat sellainen sekalainen Insta-kokoelma tältä keväältä ja kesältä. Näissä näkyy aika paljon sitä oleellista: valoa, kukkia, maisemia sekä remonttia ja joitain kirppislöytöjä, vähän hyvää syötävää ( mansikka yksin riittää tähän tarkoitukseen hyvinkin ) ja juotavaa ( inkiväärioluesta syytän tyystin sisartani ). Kirppissektorilla olen keskittynyt lähinnä myymiseen, mutta joitain kivoja ja tarpeellisia(kin) löytöjä on tullut tehtyä. Toivottavasti loman alkaessa pääsen vähän pöyhimään, yksi pieni löytö tässä taannoin aiheutti pahan astiakuumeen, joka on ensimmäinen laatuaan ever.

Mutta siis, ihanaa keskikesää ! Yritän pakertaa kasaan remppakuulumisia ainakin. Kovinkaan paljon raportoitavaa ei ole, mutta jotain sentään. Sauna ainakin alkaa olla kivassa kunnossa, kiitos miehen aherruksen. Piha on yhtä onneton kuin viime kesänäkin eikä itse talossakaan ole muutamaa pientä juttua lukuunottamatta tapahtunut juurikaan. Koska arki, lasten harrastukset, kumiankkaprojekti ja niin edelleen. Parille lisäpäivälle viikkoon olisi totisesti tarvetta.

Voikaa hyvin !

REMONTIN VÄLIRAPORTTI

 

    Kesän ja kesäkodin remppakauden loppumisesta on jo jokunen tovi. Oikeastaan kesäloman jälkeen  ei Kallismaalla ole tapahtunut juuri mitään, kun lähes kaikki liikenevä aika kun on mennyt lasten harrastusten ja miehen kakkostyön merkeissä. Syyslomalla tosin mies piti lasten kanssa pienen sissileirin ja vietti torpalla pari lomapäivää levyttäen tupaa, itse olen käynyt Kallismaalla valitettavasti viimeksi elokuussa. Ikävä on kova ja toivonkin, että viimeistään joululomalla pääsisimme paikalle edes pariksi päiväksi. Pieni väliraportti tällä kaudella tehdyistä hommista olikin paikallaan tässä vaiheessa,  ihan omaksikin iloksi ja muistinvirkistykseksi.

Tämän kauden päätavoitteet kohdistuivat lähinnä navettan kunnostamiseen. Rakennus oli päässyt varsin huonoon kuntoon, kuten näistä kolmesta allaolevasta kuvasta voi päätellä. Navetta oli painunut melko paljon, erityisesti lautarakenteisesta päädystään. Kunnostusurakka olikin melkoinen sekä ajallisesti että rahallisesti, mutta Museoviraston toivomushan oli, että se säästetään pihapiirin luonteeseen kuuluvana osana. Itsehän mietimme sen purkamista joko kokonaan tai osittain, mutta Museoviraston rakennustutkijan ehdotuksen mukaiseseti remontti kuitenkin toteutettiin, lukuunottamatta vesikaton materiaalia. Nyt rakennus on  suhteellisen suora, se on salaojitettu, perustuksia on vahvistettu ja vesikatto kiiltää uutukaisena, pinnoitettuna peltikattona sinkityn sijaan.  Pitää myöntää, että kyllähän se navetta tuohon paikkaan kuuluu, se sulkee pihan, tarjoaa näkösuojaa ja toimii hyvänä varastotilana kaikenlaiselle. Navettarempan yhteydessä  tuli yksi oleellinenkin asia eli huussi samalla uusittua, täältä pääsee kurkkaamaan sitä projektia hiukan tarkemmin. 

 Ensi keväänä uusimme navetan ulkolaudoitusta ja siistimme rakennuksen vierustoja hieman myös. Navettaremontin tieltä kaadettiin pois useampi koivu ja pihalle hankittiin isohko kompostori. Piha on nyt aika kalju ja vaatii runsaasti ( helppohoitoisia ) istutuksia. 

Navetan ja huussin korjaamisen ja siistimisen yhteydessä tuli myös hieman siivottua pihaa. Kaatopaikalle lähti aika kuorma kaikenlaista outoa ryjää ja muutama valtava  kanto jyrsittiin puruksi. Villiksi roihahtanut syreenipusikko raivattiin ja sen juurakon päälle mies teki pienen terassin. Terassi olisi voinut olla isompikin ja istutuksia se toki kaipaa ympärille, mutta nyt on sentään ruokailulle sopiva, aurinkoinen ja tasainen paikka. Ruokapöytänä toimii miehen vanhasta leivinpöydästä ja lankuista  nikkaroima taso. 

Alkuperäisiä vinolaudoitettuja ulko-ovia ei ole löytynyt mistään. Tyydyimme poistamaan ( tai siis, minähän taas join vain kahvia ja otin valokuvia… ) ja maalaamaan nykyiset ( jonkun kansakoulun vanhat ? ) ovet Uulan mustalla pellavaöljymaalilla. Maalaamisesta on nyt usemapi kuukausi ja veikkaanpa, että maalin kuivuminen on edelleen kesken. Ovien pinnasta tuli kaikista yrityksistä huolimatta hieman epätasaiset, mutta joka tapauksessa ne ovat paremmat nyt kuin sen ruskean, hilseilevän muovimaalin aikaan.

Hetki menee, ennen kuin ollaan taas tässä tilanteessa.

Aika paljon tuli tehtyä, sekä suunniteltua että suunnittelematonta ( kuten terassi ) mutta paljon asioita jäi myös tekemättömien töiden listalle. Ulkorakennuksista tarkoitus olisi seuraavaksi kohentaa saunan sisätiloja uuden lattia, uusien lauteiden ja uuden vesipadan muodossa. Aitta odottaa vuoroaan myös, se pitäisi purkaa ja sen hirret uusia osittain sekä tehdä sille kunnon perustukset.  Sisätiloissakin on tapahtunut pientä edistystä, levytystä, tapetontia, lattian maalausta ja hitusen sisustamistakin, niistä lisää myöhemmin. Siihen asti, mukavaa kuluvaa marraskuuta ! 

PAUSE

Nyt on pakko tunnustaa, että aikani ei millään riitä kaikkeen. Ei, vaikka asiaa kuinka vääntäisi ja järjestelisi, ja vaikka kuinka ajattelisi, että aina on aikaa sellaisille jutuille, jotka ovat tärkeitä.  Työ ja lasten harrastukset sekä omat liikkumiset vievät tällä hetkellä niin paljon aikaa ja energiaa, että jostain on luovuttava.  Bloggaaminen on jo pitkään ollut pieni stressinaihe juuri siksi, että en ole ehtinyt tehdä sitä kuten haluaisin. Päätin nyt sitten pitää tästä hommasta pienen breikin ja palaan, kun ajankohta tuntuu sopivalta. Siihen asti, voikaa hyvin !

HUOMIOITA

- lista- ja kalenteri-ihmiseksi on vaikea ryhtyä, jos ei ole sellainen luonnostaan

- vuorokaudessa on tosiaankin vain 24 tuntia, eikä se millään riitä kaikkeen. Ei, vaikka tekisi listoja, käyttäisi kalenteria, priorisoisi ja seisoisi päällään. 

- syksy menettelee toisnaan, ainakin aurinkoisina päivinä

- olen päässyt siihen pisteeseen, että voin ärsyttävästi todeta muutaman rusinan vievän makeanhimon noin viikoksi

- etätyöpäivä on loistokeksintö, vaan on harmillisen huonosti toteutettavissa esimerkiksi omassa työssäni

- olen muuttumassa jäähalliäidiksi. Hauskaa ja samalla vähän omituistakin.

- uudehko, temppuileva kamera saa ärsytyskäyrän nousemaan kohtalaisen korkealle. Samoin tekee kuusipäiväinen työviikko.

- perintestä sanomalehteä on ollut mukava lukea pitkästä aikaa. Pitäisi varmaan tilata kestona sellainen.

KAMERATREFFIT

Kuvat on otettu yhdistelmällä Canon EOS 6D +  Canon 100 mm f/2.8 makro

Mulla on yksi tosi kiva kaveri, jota näen ihan liian harvoin siihen nähden, että miten mukavaa häntä on tavata.  Viime viikolla onnistuimme kuitenkin treffaamaan ja vaihtamaan kuulumisia mm. töistä, laukuista ja muusta oleellisesta, kuten kameroista ja valokuvaamisesta ylipäätään. Kamerat kulkevat yleensä treffeillä matkassa, niin nytkin. Kaverillani on uusi kamera, Canonin EOS 6D ja vitsit, ihana kamera se onkin. Mies oli oikeassa, kun tuosta kamerasta kuullessaan yritti kieltää tärskyt... kamala kamerakuume, vaikka oma 60D:ni onkin vasta vuoden vanha. Kääk.

Ylin kuva on otettu samalla yhdistelmällä kuin kolme ensimmäistä.

Kuvaamisen ja kuulumisten vaihtamisen lisäksi oli muutenkin mukavaa. Naantali näytti parhaat puolensa, aurinko paistoi, ruoka oli hyvää ja miljöö tietysti aivan super. Koska on viimeksi ollut tällainen syyskuu ?

Kaverini ottamia kuvia ovat kaksi ylimmäistä, kuva Merisalista sekä alin. Kiitos M !