Koska viime vuoden merkittävin projekti oli Kallismaan remontin aloitus ( ja vanhan hirsitalon korjaus/remontointi on yksi melko yleisistä hakusanayhdistelmistä, joilla tänne tullaan ) , postaan tämän syksyisen remonttiyhteenvedon uudelleen. Kallismaa on siis tällä hetkellä talviteloilla, mutta suunnitelmia kevään suhteen kyllä muhii mielessä enemmän kuin tarpeeksi. Sisäremontissa päästään kohta siihen kivaan osioon eli sisustamiseen ( ellei jotain yllättävää satu ) . Yksi tämän lomaviikon asioita onkin tapettinäytteiden tilaaminen Pihlgren & Ritolalta, vaikka kauhukseni huomasin, että yksi must-tapetti on merkitty loppuneeksi. Arggh. Yritän myös tässä ennen remppapuuhien uudelleen alkamista taivutella miehen siihen, että tapetoitaisiin edes jotain vanhojen kirjojen/lehtien sivuilla. Vielä mies ei ole asiasta innostunut, jatketaan yrittämistä... idean tähän sain Katja Rinkisen Sormustin & sorkkarauta - kirjasta, jonka ilokseni voitin Leena Lumin kirja-arvonnassa. Kiitos vielä sinne !
Ajattelin tehdä pienen yhteenvedon siitä, mitä Kallismaalla on tapahtunut tähän mennessä. Välillä kun tuntuu siltä, että kaikesta puuhailusta huolimatta to do -lista vain kasvaa kasvamistaan eikä valmista tule yhtään. Toisaalta, ihan valmista tuskin täällä tulee ikinä olemaankaan, viisi rakennusta ja hehtaari pihaa takaavat sen, että vapaa-ajan ongelmia tuskin tulee olemaan missään vaiheessa...
Sain tilan avaimet käteeni jotakuinkin vuosi sitten ja jo silloin oli selvääkin selvempää, että aikaa ja rahaa tulee uppoamaan parikymmentä vuotta tyhjillään olleeseen torppaan ja sen piharakennuksiin melkoisen paljon. Vaan vähänpä tiesin urakan todellisesta laajuudesta ja kestosta ja siitä, miten vähän oikeasti tiedän mistään tällaisista asioista. No, tekemällä oppii ja meillä on onneksi ollut paljon hyvääkin tuuria matkassa.
Alkutilanteessa piha oli täysin pahuuden vallassa, syreeni oli ottamassa ylivallan pihasta ja vähän talostakin. Talon ja navetan välissä kasvoi lisäksi kolme tai neljä jättimäistä ja lahoa koivua, joista yhteen oli salama iskenyt, kerran, kaksi. Salamanisku oli myös repinyt tuvan pinkopahvit ja vaurioittanut sähköjohtoja. Ensimmäinen homma olikin kaadattaa lahot puut pois talon vierestä. Homman hoitanut metsäalan ihminen ihmettelikin sitä, ettei mitään vahinkoa ollut ehtinyt tapahtua, niin huonossa kunnossa puut olivat olleet. Hui. Pientä suuremman klapirallin käynnistyttyä ja edettyä aloimme puuhaamaan jatkoa. Selvää oli, että tarvitsimme jonkun asiantuntijan kertomaan meille, että mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Ihan sattumankauppaa on, että soitin ihmiselle, joka on osoittautunut varsin päteväksi ja luotettavaksi ja taitavaksi. Kyseisen ihmisen kautta myöskin tutustuimme siihen kirvesmieheen, joka otti yhteyttä Museovirastoon, jonka seurauksena saimme selville Kallismaasta paljon uutta tietoa. Sellaista tietoa, joka taas on arvokasta ihan sinällään ja jolla on myöskin paljon merkitystä remonttipäätöksiä tehdessä. Talo siis on Museoviraston rakennustutkijan mukaan paaaljon luulemaamme vanhempi, vanhempi osa on rakennettu 1800-luvun alussa ja on todennäköisesti toiminut sisäänpäinläpiävänä savupirttinä silloin. Ihmettelimmekin katon pinkopahvien alta löytynyttä räppänää jo aiemmin, mutta eipä tullut moinen mieleenkään... Taloa on jatkettu myöhemmin, uudempi osa lienee rakennettu joskus 1850-luvulla. Kallismaa on merkitty Museoviraston rakennuskulttuurin yleisluetteloon jo 1980-luvulla rakunnushistoraillisista ja maisemallisista syistä, meillä vaan ei ollut mitään tietoa siitä(kään).
Kallismaa on tyypillinen paritupa, jossa on tupa, kamari ja porstuakamari. 1920-luvulla on taloon vielä lisätty kuisti, jonka alkuperäiset pariovet ovat harmittavaisesti teillä tietymättömillä. Tilalla on asuttu vielä 1980-luvun loppupuolella. Sähköt on vedetty sinne jossain vaiheessa, mutta vettä ja viemäröintiä ei. Onneksi. Talon rakenteet ovat nimittäin pysyneet melko hyvässä, jopa erinomaisessa kunnossa tästä johtuen. Omakin into tuoda vettä ja viemäröintiä taloon sisälle ovat laimentuneet melkoisesti ajan kanssa. Niin paljon tärkeämpiäkin remppakohteita on, ja itse asiassa olen aika haluton kaivelemaan talon perustuksiin ja sen ympäristöön isoja koloja. Lisäksi varmaan stressaisin hulluuteen asti mahdollisista vesivahingoista. Annetaan sen asian ainakin hautua toistaiseksi.
Varsinaisen remontin aloitimme raivaamalla talon ympärystän syreenistä ja muusta ryjästä sekä uusimalla vanhan sähköliittymän. Isohko jakokaappi sijoitettiin ulos, vähiten häiritsevälle ( ja silti häiritsevälle ) paikalle. Vedot sisällä ovat tällä hetkellä väliaikaiset, sellaiset, että niiden kanssa pärjää jotenkuten remontin ajan. Sähköt voi tästä uudesta jakokeskuksesta vetää myös ulkorakennuksiin, ainakin navettaan toivoisin saavani sähköt jossain vaiheessa ( niitä rapujuhlien lyhtyjä varten ! ) . Seuraavaksi pihaan tuotiin jättimäinen jätelava, jonne tyhjensimme kaikenlaista ryjää navetasta ja itse talosta. Tuvan ja porstuakamarin pinkopahvit ja korvikelattiat saivat kyytiä, pinkopahvit laajojen tahrojen ja repeämien vuoksi ja korvikelattiat siksi, että alta paljastui ihanaa vanhaa lankkulattiaa. Jees ! Pieniä lahovaurioita ja aitan kuntoa kutsuin katsomaan yllämainitun kirvesmiehen, joka korjasikin tuvasta muutaman lahokohdan ja poikkimenneitä lattianiskoja. Tuvan varsinainen lattiaremontti odottaa tulevaisuutta sekin, sellaista aikaa kuin kaikki ihan välttämätön on tehty ensin. Tällä kierroksella tehdään vain pieni kosmeettinen ehostus, hiotaan lankut ja maalataan. Toinen hiontakerta ja se maalauskin todennäköisesti siirtyy keväälle, samoin leivinuunin lopullinen maalaus. Tuvan kattopaneelit maalattiin kertaalleen pellavaöljymaalilla ja näyttää mukavasti siltä, että se yksi kerta riittääkin siihen.
Saunan kattoremontti sovittiin tälle kesälle myöskin, vanha huopakatto oli pahoin repeytynyt ja piipunjuuri vuotanut. Huovan alla ollut pärekatto jätettiin aluskatteeksi, päälle tuli peltikatto, piippu muurattiin ja pellitettiin. Itse en tuosta pellityksen ulkonäöstä piittaa kauheasti, mutta ilmeisesti se on paloturvallisuuskysymys ?
Toiseksi ylimmässä kuvassa näkyy vilaus siitä varsinaisesta murheenkryynistä: navetasta. Se on osin lautarakenteinen, eteläpäädyssä on grantiittiseinä. Navetan katto on myös huopaa ja se on päässyt harmittavan huonoon kuntoon: aluslaudoitus on osin homeessa ja vuotokohtia on paljon. Lisäksi rakennus on painunut melkoisen paljon. Alkuperäinen ajatus oli katkaista navetta ja purkaa sen huonompi pääty, mutta Museoviraston kannan perusteella päädyin kuitenkin siihen, että navetta säilytetään sellaisenaan. Katto on nyt pressujen peitossa kevääseen asti. Navetta pitää nostaa ja suoristaa ja sen koko katto tehdä uusiksi. Kustannusarviosta en vielä tiedä, mutta saattaapi olla, että koko laukkukokoelma menee myyntiin. Huoh. Tämän kesän saavutuksia on navetan siivoaminen ja rojujen raivaus. Sain muuten juuri laskun jätelavan tyhjentämisestä: lavalla oli kaatopaikalle vietäessä parisen tonnia jätettä, että ei se tuntemus siitä, että energiat virtaavat vapaammin, ole ihan tuulesta temmattua. Vielä riittää työtä silläkin saralla silti. Navettaprojektin lisäksi ensi kevään ja kesän hommia ovat huussin uusiminen, asuinrakennuksen katon huolto ( pesu ja pinnoitus, Museoviraston tutkijan ehdotus ) sekä sisäremontin jatkaminen. Aitta pitää purkaa osiin ja uusia osa sen hirsistä, tämä projekti siirtynee kuitenkin sitä seuraavaan vuoteen. Nyt vain kovasti toivon, että mitään ihmeellistä ja pakottavaa tarvetta millekään isommalle ei ilmene, tässäkin on jo aika paljon kaikenlaista listattuna. Onneksi kyseessä ei ole vakituinen asunto, hermoni eivät ehkä kestäisi ikuista remppaa ! Nyt voi lähtiessä vaan huikata heipat ja palata asioihin sitten taas sopivalla hetkellä.
Näissä merkeissä siis jatketaan heti kun vaan ilmat sallivat. Tällä hetkellä emme pääse edes Kallismaan pihalle auton kanssa, lunta on niin paljon. Harmi ! Olen aika malttamaton ja siksikin tämä talvi ja pimeys ovat varmaan tuntuneet niin epätoivoisilta, odotan nimittäin kovasti jatkoa näille jutuille !
Tekstit
