REALITY BITES ELI REMPPAKUULUMISIA

Tervetuloa työleirille.

Lupasin aiemmin vähän Kallismaan remonttikuulumisia. Osa lomafiiliksistä oli näytillä aikaisemmin, nyt sitten olisi tarjolla sitä vähemmän kaunista katseltavaa. Saan varmaankin mieheltä moitteita, kun totean, että kivaa on tämäkin karuista kuvista huolimatta, hänhän kuitenkin tekee ne likaiset hommat ja hikoilee voimaa vaativien juttujen kimpussa. Hommaa tosiaan riittää, sen kertoi yksi rakennusalan ammattilainen, jonka pyysin tekemään pienen kuntokartoituksen ja auttamaan remonttisuunnitelman tekemisessä, itse kun emme oikein tienneet, että mistä aloittaa. Tai siis, aloitimme siitä, että muutama iso, vaarallisen laho puu kaadettiin, mutta siinäpä se. Tämän kesän projekteja ovat siten sähköjen uusiminen, saunan huopakaton purku ja peltikaton teko sekä piipun korjaus/uudelleen muuraus, navetan peittäminen pressulla ensi kevään korjausta varten: navetta aiotaan lyhentää ja jäljelle jääneeseen osaan tehdään huopakaton tilalle peltikatto. Kaikki kasvillisuus pitää raivata talon ympäriltä ( tehty ! ) ja muutama ilmastointiaukko porata ( ööh, tai jotain ) kivijalkaan. Aitta pitää jossain vaiheessa purkaa osiin ja rakentaa uusiksi, eteläpäädyn hirret ovat pahoin lahonneet. Tällä ei ole kiire vielä, ajattelin että sen voisi toteuttaa parin vuoden sisällä. Päätalon tiilikatto on onnkesi hyvässä kunnossa, huh.

Kallismaa on 1920-rakennettu hirsirunkoinen paritupa, jossa on kahden isomman huoneen lisäksi yksi pieni makuuhuone. Talo on ollut tyhjillään vuosikymmenet, mutta joitain korjaustoimenpiteitä on siitä huolimatta tehty, ulkolaudoitus on maalattu jokunen vuosi sitten, päätalon savupiiput muurattu uusiksi ja pellitetty. Ilmalämpöpumppu ( ! ) asennettu lämmittämistä helpottamaan muutama vuosi sitten. Tilalle ei ole koskaan tuotu juoksevaa vettä , onneksi, ja sähköliittymäkin on tähän asti ollut nk. valoliittymä ( 1 x 35 A ).  Taloon 50-luvulla on tehty lattiaremonttia ja pärekaton päälle on asennettu tiilikate ja jokunen pinkopahvikerroskin tuvasta löytyi, onneksi sen suurempia toimenpiteitä ei ole tehty. Talo itsessään on säilynyt ihmeen hyväkuntoisena, todennäköisesti juuri siksi, että vesi on haettu kaivosta aina näihin päiviin saakka. Muistaakseni noin 15-20 vuotta sitten talon nurkalle iski salama, joka tuhosi viereiset pari mahtavaa koivua ja teki selvää tuvan sähköjohdoista ja pinkopahveista. Ihmeellistä on, että sen kummallisempaa ei sattunut, mutta selvää oli, että poistamme pahoin vaurioituneet ja ilmastointiteipillä korjatut pahvit ihan vain siksikin, että pääsemme tutkimaan alla olevaa hirsirakennetta tarkemmin. Muutama kuva ko. projektista:

Pinkopahveja   tapetteineen   oli  tuvassa noin  viisi kerrosta,  kaikki   tiukasti  nupinauloilla   kiinnitettynä  .  Hirsien välissä on tilkkeenä jäkälän ja pellavan lisäksi savea, jonka poistaminen on aikamoisen pölyistä hommaa. Meillä on kuitenkin ajatuksena jättää hirret esille ja maalata ne pellavaöljymaalilla valkoisiksi, joten saven poistamiselle ei ole vaihtoehtoja. Tosin olen sitä mieltä, että energiataloudellisesti varmaan kannattaisi jättää ne paikoilleen ja löydä päälle uudet pahvit ja tapetti. Tätä mietititään vielä.

Sähköt uusitaan tällä viikolla, liittymä laajenee ja mittari siirretään ulos. Kaikki vedot uusitaan myös, ensin tilapäisesti ja myöhemmin rempan edettyä lopullisesti. Jokunen pistorasia tarvittaneen lisää, sen verran kaupunkilaisia olemme, että jotain elekroniikkaa kuitenkin tarvitsemme elämäämme helpottamaan ! Olen tutkaillut eri vaihtoehtoja, jotain vanhaan tyyliin sopivaa pitäisi löytyä, kangaspäällysteistä johtoa ja nättejä pistorasioita ja katkaisimia. 

Leivinuuni on tällä hetkellä vähemmän sievä sinapinkeltainen. Se olisi tarkoitus maalata valkoiseksi.

Tuvasta ja pienestä makuuhuoneesta sekä porstuasta löytyi iloksemme vanha lankkulattia korvikelattian alta.  Lankussa näkyy paikoin kaunis siniharmaa sävy, jota en ainakaan löytänyt sellaisista maalivalikoimista, joilla olemme aikoneet lattiat maalata. Ylemmässä kuvassa, jossa leivinuunikin pilkahtaa,  on se lattian ja muutenkin tuvan huonoin kohta, nurkassa on hirsiseinässä lahoa lähes kahden hirren leveydeltä ja lattia on notkollaan ja muutenkin jotenkin ihan eriparia kuin muu lattia. Hirsirakentamiseen erikoistunut kirvesmies kävi katsomassa ja arvoimassa tilanteen. Päädyimme siihen, että lattia puretaan tuosta kohtaa ja korjataan tuo nurkka, samalla vilkaistaan alapohjan tilanne vähän tarkemmin.  Ammattilainen piti vauriokohtaa vähäisenä ja  kuivuneena ja totesi seinien olevan muuten oikein hyvässä kunnossa. 

Taustalla yksi remppa-apulainen katselemssa DVD:tä läppäriltä ja LIDL:in erinomaiseksi osoittaunut matkajääkaappi.

Koe-erä. Pinkopahvit ja savi poissa, seinä pesty soodavedellä.

Eteisen lattiaa. Joku on taltannut oksakohtia pois, harmi.

Sellaista pientä kesälomapuuhaa. Kaiken ohessa ennätimme kuitenkin nauttia kauniista ilmoista ja maalaiselämästä muutenkin, kävimme uimassa, katsomassa hevosia, poimimme marjoja ja ihmettelimme pihapiirissä pesiviä pääskysiä. Olosuhteista huolimatta söimme hyvin, tarkoittaen pääsääntöisesti siikliä , Pyhäjärven ahvenia ja tuoreita kasviksia ja marjoja sekä leivinuunissa paistettua makkaraa ( sic ! ) ja ihalimme pellon ja metsän taakse katoavaa aurinkoa. Ei hassumpaa.

ODD MOLLY MAXI DRESS

Uusin ja ehdottomasti ( tämän kesän ) viimeinen maksimekko löytyi käytettynä eBaysta. Mekko on Odd Mollyn vanhemmasta kokoelmasta ja olen etsiskellyt tätä jo pidempään, mutta sopivan kuntoista ja kokoista ei ole tullut vastaan aiemmin. Yläosa on kokonaisuudessaan pitsiä ja alaosassa on kaksi erikuosista kerrosta. Mekko on hihattomana toki aika kesäinen, mikä tämän kesän sateissa on ehkä ollut miinusta. Toisaalta tähän päälle on hellpo heittää esimerkiksi farkku- tai neuletakki ja kietaista kaulaan huivi. Loppuloman taidan kulkea tässä ja siinä aiemmin esittelemässäni farkkumaksissa, viime kesäiselle kukkaunelmalle tuskin löytyy käyttöä. Valitettavasti.

LOMATUNNELMIA OSA II

Lisää lomatunnelmia, niitä julkaisukelpoisia. Otin viikon aikana aika monta kuvaa, osan  remontin dokumentointia varten ja kyllä, suurimman osan ihan vain fiiliksen vuoksi. Muutakin tekemistä olisi miehen mukaan ollut, paljonkin, esimerkiksi nupinaulojen nyppimistä ja siivoamista.  Kannoin kyllä vettä, tiskasin, pesin pottuja ja viihdytin lapsia kaiken ohella, joten en minäkään ihan jouten ole ollut. Ja siihen remppaankin osallistu(i)n mahdollisuuksien mukaan, mutta tosiasia on, että yllättävän moni homma vaatii ihan sitä itseään eli fyysistä voimaa. Pinkopahveja oli tuvassa viisi kerrosta, jokainen kerros oikein tanakasti kiinni lyötynä ja paksujen listojen alla. Sorkkarauta ja vanhat tongit osoittautuivat kaikkein tarpeellisimmiksi työkaluiksi, tosin allakirjoittaneella on sorkkarautakielto, jostain syystä. Nupinaulojen poistaminen muistuttaa maitokulmahampaan poistoa, joten se on tosiaan ihan minun hommaani, kuten mieskin totesi. Remontista ja remonttisuunnitelmista lisää todennäköisesti huomenna tai viimeistään alkuviikosta. 

***

Blogini löytyy vihdoin myös Facebookista, saa käydä tykkäämässä !

@LOUHISAARI

Viime viikonloppuna teimme pienen kesäretken tähän lähialueelle, ajelimme Saariston Rengastietä Naantalista Askaisten Louhisaaren kartanolinnalle. Pelkästään kauniiden maisemien vuoksi ajelu oli mukavaa, mutta kieltämättä Louhisaari teki paljon suuremman vaikutuksen kuin maisemat. Vuonna 1655 valmistunut päärakennus on mahtava kooltaan ja ulkonäöltään. Se edustaa Suomessa varsin harvinaista palatsiarkkitehtuuria ja on säilynyt kokonaisuutena varsin hyvin. Rakennuksia ympäröi laaja englatilaistyylinen puistoalue, josta löytyy mm. Mannerheimin perheen lasten leikkimökki ja 1800-luvulla rakennettu kylpylärakennus. Kartanonhan on kuulunut mm. sekä Flemingeille että Mannerheimeille, nykyään se toimii Museoviraston alaisena museona. Perhelippu opastettuine kierroksineen maksoi yhteensä 12 € , joten kovin kallista tutustuminen tähän upeaan paikkaan ei ole. Opastettu kierros kesti alle tunnin, lapsetkin jaksoivat sen hyvin, kierros kun oli höystetty hytisyttävillä kummitusjutuilla ! Louhisaaren kummituksista on kirjoitettu kirjakin, sen lupasin lainata kirjastosta seuraavalla kerralla. Erityisesti mieleen jäivät perunoita heittelevä kellarikummitus sekä vaaleanpunaisessa kuvassa näkyvään seinäkomeroon unohdettu kartanonrouva, jonka mustasukkainen aviomies telkesi lukkojen taa useaksi viikoksi tai kuukaudeksi poissaolonsa ajaksi, unohtaen kertoa palvelusväelle asiasta. Nälkään nääntyneen rouvan haamun saattaa nähdä öisin puistossa vaeltelemassa. Muitakin kummituksia talosta löytyy ja uskon niistä jokaiseen, kartanossa ja sen yksinäisessä sijainnissa on erityistä ainesta kaikenlaisten kummitusten syntyyn. Talo jäi omaan mieleeni niin, että olen jo kärttänyt sinne tehtävää syysretkeä, ihan vain siksi, että saan fiilistellä  paikan hienoutta kaikessa rauhassa.

LOMATUNNELMIA

Muutama kuva ensimmäiseltä lomaviikolta. Olimme Kallismaalla neljä päivää, aloitimme remontin ja teimme parempaa tuttavuutta talon kanssa. Remppasuunnitelmat ovat nyt selkiytyneet, onneksi. Lisää siitä myöhemmin. Nyt vain totean sen, että loman aloitus on ollut täydellinen: ihanaa maalaisidylliä kauniissa kesäsäässä. Tätä lisää, kiitos !