perjantai 4. tammikuuta 2013

JOULUN RIPPEITÄ JA METABLOGGAUSTA



Joulu on siivottu melkein pois ja kevättä odotellaan kovasti täälläkin. Joitain joulun rippeitä jätettiin vielä, parit valot lähinnä ja amaryllis pullossa. Päätin kutsua niitä talvikoristeiksi, toivottavasti vain silmä ei totu niihin liikaa. Jonain vuonna on nimittäin tähtivalot roikkuneet ikkunassa vielä juhannuksenkin tienoilla naapureiden iloksi. Kuukauden verran ajattelin niitä tuossa vielä roikottaa, sitten onkin jo tarpeeksi kevät. Vähän jotenkin surullista on tämä kaiken odottaminen kyllä on, joulun, kevään, kesän. Pitäisi enemmän keskittyä juuri tähän hetkeen eikä aina odottaa jotain parempaa sitten joskus. Tarttua hetkeen myös keskellä synkkyyttä. Miten se voikaan olla niin vaikeaa ? Tilanne tuntuu vielä pahenevan vuosi vuodelta, en muista, että tämä pimeys olisi koskaan ollut näin vaikeaa. Eipä ihme, että mielikin on ollut vähän siellä pakkasen puolella eikä oikein mikään ole huvittanut, blogin pitäminen tai muukaan.

Tämän aasinsillan kautta siiheen metabloggaamiseen, vaikka kertaalleen päätinkin jo, että en jatka sittenkään aiheesta sen enempää. Se kuitenkin kiinnostaa sattuneesta syystä melkoisen paljon  ja näin vuodenvaihteessa sitä on ollut ilmassa siellä sun täällä, eikä suinkaan aina missään positiivisessa hengessä, tietenkään. Itse olenkin lähinnä  jäänyt ihmettelemään sitä, että miksi blogin pitämisen mielekkyyttä ei saisi ääneen pohtia ? Mielestäni jokainen saa kyseenalaistaa tekemisensä täällä ja muuallakin vapaasti. Asioista saa myös keskustella ilman varsinaista lopputulemaa. Ei kai se, että asiaa miettii, velvoita yhtään mihinkään, lopettamaan blogia tai tekemään elämälleen ylipäätään mitään ? Itse koin jotenkin helpottavaksi sen, että sain sanottua asian ääneen ja sain hieman heijastuspintaa omille ajatuksilleni. Kuitenkin monesti blogikriiseilyn julkituominen mielletään juuri jonkinlaiseksi älä lopeta - kommenttien kalasteluksi. Se ei suinkaan ollut täällä(kään) tarkoitus, vaikka toki minuakin  ilahduttaa ja motivoi se, että joku kertoo saavansa kirjoituksistani edes jotain. Pääsyy blogin pitämiselle on pohjimmiltaan nimittäin se, että voi antaa muille jotain sellaista, jota itsekin kokee saavansa toisten vastaavasta  vaivannäöstä. Jokainen bloginpitäjä antaa tahtomattaankin itsestään jotain ja siksi vastavuoroisuuden kokeminen on niin tärkeää. Älä lopeta - kommentteja se ei välttämättä tarkoita ollenkaan, mutta jonkinlaista kanssakäymistä kuitenkin. Lukijoita, käyntejä, toki jotain kommentointiakin, se on palkka ja kiitos tämän työn tekemisestä parhaimmillaan.  Kiitos. 

( Jos joskus lopetan, teen sen ihan siksi, että tämä perhanan Blogger temppuilee varsin rasittavalla tavalla vähän turhan usein. Kuten nytkin. Mutta antaa olla, toistaiseksi ainakin. ) 

  

10 kommenttia:

  1. Petriina, sitä saa pohtia ja onneksi omassa blogissaan saa pähkäillä sitä sun tätä.

    Olen edelleen samoilla linjoilla (lue:tilassa) kuin viimeksi kun teit tästä aiheesta juttua ennen uutta vuotta. En muuta nyt mitään. Toivon, että sinäkin jatkat ja jaksat. Minä olen pimeän ihmisiä eli lataan akkujani juuri nyt, sillä vihaan Suomen huhtikuuta, joka on liian täynnä valoa, kevään hitautta, loskaa, kaikkea...Olen niiiin onnellinen tästä luola-ajastani, että et uskokaan.

    Minä tiedän, että kun kevät koittaa, sinä et ole enää surullinen tai kauniin melankolinen. Silloin minä olen sitä aina heinäkuun pimeisiin sametti-iltoihin saakka.

    Blogipähkäily EI ole kommenttien kalastelua. Piste.

    Mukavaa viikonloppua sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisi toisaan, että näin on. Ymmärrän toki, että jatkuva asiasta kuin asiasta jankuttaminen on rasittavaa enkä itse aiokaan palata tähän asiaan julkisesti enää :)

      Ah, huhtikuu ! Se ihana valo ja heräävä maa. Tätä ajanjaksoa taas en voi sietää. Näin me olemme erilaisia <3

      Kiitos ja kiitos samoin sinne !

      Poista
  2. Go, Girl, go!

    Mun mielestä omassa blogissa saa pohtia mitä haluaa. Vaikkakin se onkin (ainakin omassa tapauksessani) usein sellaista ajatusten "vellontaa", joka johtaa lähinnä omassa mielessä tapahtuvaan asioiden järjestäytymiseen, ei se ole taatusti turhaa. Jos mä esimerkiksi julistan omassa blogissani kymmenen kertaa tekeväni elämänmuutoksen, sekin on ihan mun oma juttu. Jos joku ohikulkija siitä tekee johtopäätökset, että kalastelisin jotain kommentteja, niin olkoon sitten ohikulkija ja menköön. JA samat sanat sulle! Kirjoitat mistä kirjoitat ja sillä siisti! <3

    Miten muuten Blogger temppuilee? Mulla ei ole toistaiseksi ollut ongelmia paitsi kuvien sijoittelun kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä itsekin huomaan, että ajatukset jäsentyvät kirjoittaessa. Yleensä ne eivät kuitenkaan päädy julkaistavaksi, jostain syystä olen tullut melko kriittiseksi niiden suhteen. Kaikki pitäisi perustella jo valmiiksi niin hyvin eikä aika riitä siihen millään ja jotenkin tuntuu, että suurin osa ei sovi tänne. Vaikka kuten sanot, omassa blogissaan saa kirjoittaa ( melkein ) ihan mitä haluaa eikä kaikki tokikaan aina miellytä kaikkia.

      Blogger temppuilee vaikka miten, fonttien, rivien, kuvien asettelun ym. kanssa. Arggh. Ja mun kuvatila on loppunut aikoja sitten, kun en alussa tajunnut pienentää niitä ennen tänne tuontia.

      Poista
  3. Samaa mieltä, totta kai omassa blogissa saa (ja pitää!!!!) kirjoittaa sitä, mikä omaa mieltä askarruttaa. Moni lukijakin varmasti hyötyy pohdinnoista, koska kuten kommentoin, samoja tulee mietittyä itsekin.

    Meillä joulu saa olla Nuutin päivään saakka. Muutaman valosarjan jätämme helmikuun alkuun saakka pimeyttä torjumaan, mutta sen verran olen jo antanut kevät(!!!)mielelle periksi, että ensimmäinen tulppaanikimppu on maljakossa ja nyt viikonloppuna oma tukkani saa muutamia vaaleampia raitoja.

    Ihanaa viikonloppua!

    (P.S. Eilinen kosmetiikka-postauksesi oli hyödyllinen. Nyt tiedän, mitä BB-voidetta kokeilen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin itsekin sen koen ja se lienee tärkeintä. Kyllä minua ainakin kiinnostaa muiden bloginpitäjien ajatukset esim. juuri tästä aiheesta.

      Tulppaanit saattaisivat olla ratkaisu ainakin tämän viikonlopun fiilikseen. Kiitos !

      Kokeile ihmeessä, tuo on tosi hyvä ! Ja SK on 35, ihan hyvä kevättä ajatellen. :)

      Poista
  4. Minä pidän uskollisena kirkkaat ledivalonauhat, parikymmentä metriä, ympäri vuoden palamassa kotona! :)
    Tää pimeys sais tosiaan loppua jo. Vakaasti päätetty olla pikku perheen kans ens vuoden pahin kaamos jossain päin Cambodjaa palmun alla...
    Sanominen helepottaa aina ja saa sanoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oleskelu palmun alla tähän vuodenaikaan kuulostaa loistoajatukselta !

      Niin, aina silloin tällöin ainakin ! <3

      Poista
  5. Meillä koristukset lähtee lomille joko loppiaisena tai nuuttina - ne laitetaankin niin myöhään, että pidetään sitten niin kauan kuin iletään. Ja pihavalot pysyy vielä pitkään. Nyt kun täällä Turun seudulla ollaan osin lumettomia, kaikki valo tarvitaan.
    Ja kyllä - omassa blogissaan saa kirjoittaa just sitä mitä huvittaa, kunhan ei telo ketään. Minä ainakin kirjoitan myös itselleni - selkiyttääkseni joitain ajatuksia - ja saadakseni vauhtia omaan toimettomuuteeni. Jos se vielä jotakuta muutakin kiinnostaa, niin kiva.
    Oikein mukavaa viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä koristellaan kuusi jo itsenäisyyspäivän tienoilla, joten johan sitä on ehditty vuodenvaihteeseen mennessä katsella. Lumet on tosiaan sulaneet täällä melko vauhdikkaasti, ihan hyvä. Ei tarvitse sitten keväällä kärvistellä ;)

      Olen samaa mieltä, saa kirjoittaa mitä vain, kunhan ei loukkaa ketään.

      Kiitos samoin sinne !

      Poista

Olen iloinen jokaisesta viestistä, ihan lyhyestä ja höpsöstäkin. Kiitos, kun piristit päivääni !