torstai 31. tammikuuta 2013

TAMMIKUU 2013


Niin se vaan kului taas, tammikuu. Aika arkisen tasaista on ollut koko kuukausi: töitä ja harrastuksia lähinnä . Kaunistakin on ollut, tosin eilen ja tänään on ollut sateisen harmaata ja hyhmäistä. Kamera on ulkoillut harvakseltaan ja muutenkin kuvia on tullut otettua ihan minimaalisen vähän. Odotan niin kovasti pidempiä päiviä, niitä valoisia iltoja ja kevättä toki muutenkin. Lohduttaudun ajatuksella, että helmikuu on viimeinen talvikuukausi, lyhyt sellainen vieläpä. Kevääseen olisi siis laskujeni mukaan nelisen viikkoa, silloin tulee täyteen myös se keskimääräinen " uuden elämän " pituus, kahdeksan viikkoa yhteensä. Jospa sitä kuitenkin tällä kertaa pystyisi ylläpitämään tätä uutta elämää vähän pidempään, esimerkiksi tämän vuoden loppuun asti. Ensi tammikuussa voisikin sitten hyvällä omatunnolla aloittaa taas uuden.

tiistai 29. tammikuuta 2013

LAUTASELLA


Tällaista juttua on toivottu pariinkiin otteeseen, kun olen joskus ohimennen maininnut kasvisten kulutuksen runsaudesta ruokavaliossani. Kumiankka-projektin myötä asia on vain korostunut, millään muulla ei nimittäin ruokavalion energiatiheyttä saa laskettua niin helposti ja terveellisesti kuin lisäämällä kasviksia siihen. Jostain uutisesta muistan lukeman, jonka perusteella keskivertosuomalainen syö vain noin 200 grammaa kasviksia päivässä, vaikka minimisuositus on se puoli kiloa vuorokaudessa. En oikein tiedä, että mitä ihmiset sitten syövät ? Kenties pastaa, perunaa, riisiä ja leipää ? Ainakin itselläni em. ruoka-aineiden syöminen vähentää kasvisten käyttöä, olen sen monta todennut ruokapäiväkirjaa pitäessäni. Uskon myös, että kasvisten korkeaksi koettu hinta vaikuttaa myös osaltaan siihen, että niitä syödään niin vähän. Ei ole kuitenkaan mikään pakko ostaa eksoottisia hedelmiä tai syödä salaattia ympäri vuoden. Juurekset ja pakastevihannekset eivät ainakaan ole yleensä hinnalla pilattuja, ja kuten aiemmin olen todennutkin pakastevihanneksista, niissä yleensä kohtaavat hinta ja laatu. Ruokapäiväkirjan pitoa suositellaan yleensä silloin, kun ihminen haluaa laihtua, mutta sanoisin, että myös ravinnon laadun tarkkailun vuoksi se kannattaa. Laadulla tarkoitan kokonaisuutta, jossa on huomioitu kaikki ravinnon makro- ja mikroravinteet, rasvaprofiili, kuidut, kasvisten määrä saadun energiamäärän lisäksi. Itse olen ruokapäiväkirjja pitämällä onnistunut parantamaan hiukeasti syömäni ruoan laatua. Joka päivä en tietenkään syö niin hyvin kuin pitäisi, aina ei jaksa / ehdi / viitsi ja välillä vaan pitää saada esimerkiksi kunnon pizzaa punaviinin kera, vaikka jotain muutakin jaksaisi /ehtisi / viitsisi. Tyypillisesti viikonloppuisin syömiset ovat enemmän tai vähemmän epämääräisiä, ruokarytmi ei ole silloin oikein kohdillaan ja laadunkin kanssa on vähän niin ja näin.

Oman ruokakirjanpitoni mukaan syön hyvänä jaksaa / ehtii / viitsii päivänä lähes kilon kasviksia vuorokaudessa. Lasken ( tai ohjelma laskee minun puolestani ) ravinnosta myös muita asioita, mutta keskitytään nyt olennaiseen. Kasvisten ahtaminen helposti päivän syömisiin käy vaikka näin: 

aamupala: smoothie, jossa banaani ja pari desiä pakastemarjoja ( lisäksi leseitä, rahkaa, kanamunaa )
( 200 g )
välipala: avokado tai omena tai vaikka molemmat, kuten tänään ( plus rahkaa, raejuustoa tms )
( 200-300 g )
lounas: kukkakaalilaatikkoa ja lohta +sieniä / kasvisose- tai linssikeittoa ( plus raejuustoa )
( 200 g )
välipala: pari ruisleipää + päälle keltaista paprikaa+ yksi porkkana / marja-tai hdelmärahkaa / maustamtonta jougurttia hedelmäpaloilla ja hedelmämysillä
( 100 g )
illallinen: kanaa ja pussillinen parsakaalia / munakoisopaistosta / paistettua kesäkurpitsaa / kaalisalaattia
( 200 g )

Välipaloina syön kasvikset yleensä sellaisenaan, mutta aterioilla suosin erilaisia juurespyreitä, kasvispaistoksia ja -laatikoita sekä keittoja, niillä saa helposti vaihtelua, samoin smootiheen voi upottaa melkein mitä vain, hedelmiä ja marjoja erityisesti. Ihan hassulta tuntuu sanoa tämä , mutta podin vuosikausia hedelmäkammoa, josta tämä pieni ote yli kahden vuoden takaa kertonee jotain:

Vaikka kasvisten käyttö tässä taloudessa on runsasta ja monipuolista, hedelmien syönti takkuilee jostain syystä. Yksi syy on tietenkin valikoiman suppeus ja hedelmien huono laatu; nehän poimitaan raakana ja kypsytellään sitten jossain laivan ruumassa. Jos kypsytellään. Olen kerran jos toisenkin ostanut kiivejä, jotka eivät parissa viikossakaan ole pehmenneet sopivasti, vaan muuttuvat pinnalta lössöiksi ja ovat kuitenkin sisältä kovia kuin golfpallot. Ärsyttävää. Puhumattakaan homeisista viinirypäleistä ja kuivista, puisevista appelsiineista...  

Hedelmäkammosta olen onneksi parantunut, mutta toisin kuin kuvat antavat ymmärtää, appelsiineista en välitä edelleenkään. Se kuoriminen ja ne valkoiset suikaleet ovat jotenkin ihan liikaa. Mutta yritystä on siis ollut siihenkin suuntaan, vaikka tunnustan puristavani lähes kaikki käsillä olevat sitrushedelmät mehuksi. Pitää varmaan ottaa työn alle seuraavaksi appelsiini ja sen kaverit, niillä kun saisi vielä lisää vaihtelua lautaselle.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

VÄHÄN VÄRIÄ


Tai vähän enemmän väriä. Tuntuu siltä, että kaikenlaiset värit ovat tunkeneet kotiimme pikkuhiljaa. Olen aiemmin ollut erittäinkin neutraalin sisustuksen ystävä ja esimerkiksi punainen väri kotona on tuntunut ihan vieraalta. No, niinpä vain tyttären huone on tällä hetkellä melko punainen, pienellä ripauksella sinistä, pinkkiä ja valkoista, eikä se haittaa yhtään. Päinvastoin, huone on aika energinen ja siksipä se sai muutaman punahuivisen neitokaisen fiilistä ylläpitämään. Jotenkin tuo violettikin näyttäisi sopivan punaisen kanssa ihan hyvin, hmmhmm...  yksi seinä on valkoinen ja kaipaa ylleen selvästi jotain.

Ja se pieni tuunaamani kaappi on seinässä, tatta-daa ! Aina silloin tällöin jotkut projektit saadaan päätökseen tässäkin huushollissa. Sen voisi vaikka ottaa ihan tavaksi asti, alkaen tästä päivästä.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Q&A



Sain Ylvalta vastattavaksi yksitoista kysymystä, joista osa olikin hiukan kinkkisiä funtsittavia. Tällaisia on kuitenkin hauska tehdä, kiitos vain sinne ! 

1. Mitä teit tänään kello 10 aamulla?
Valmistauduin lounastamaan ihanien leidien kera Mamissa, aseina peitevoide ja tuopillinen kahvia. Kannatti nähdä se vaiva, seura oli erinomaista ja ruoka herkullista. Valkopapu-tryffelikeitto teki lähtemättömän vaikutuksen eikä ripassokaan ollut hullumpaa.

2. Jos saisit todeksi kolme toivomusta, mitkä toiveet esittäisit?
Jos jätetään maailmanrauhat, lottovoitot  ja sen sellaiset yleismaailmalliset asiat sikseen eikä keskitytä lapsiin tai muihin läheisiin ja heidän hyvinvointiinsa, toivoisin seuraavia asioita :

1) toteemipaalun unenlahjoja
2) sisäisen himoliikkujani heräämistä
3) Kallismaan remontin etenemistä ilman isoja ( lue: kalliita ) yllätyksiä

ja bonuksena taloa merinäkymällä Naantalin vanhastakaupungista.

3. Mistä kotityöstä tykkäät eniten?
Hmmm. En mistään. Vähiten vapaa-aikaani haittaavat ruoanlaitto ja pyykinpesu.

4. Mistä kotityöstä tykkäät vähiten?
Siivoamisesta ylipäätään. Pölyjen pyyhkiminen ja wc:n ja kylppärin pesu ovat ykkösärsytysaiheita.

5. Kuinka usein käyt parturissa?
Käyn kampaajalla kerran kahdessa kuukaudessa. Vähän useamminkin pitäisi käydä, rotta pukkaa tuossa ajassa vähän liian paljon esille. Mutta en jaksa/viitsi.

6. Mikä on mielestäsi ekologisin tekosi?
Asuminen melko ahtaasti kävelymatkan päässä kaikista palveluista.

7. Jos saisit 1000 ylimääräistä euroa (laillisesti), mihin käyttäisit ne?
Tällä hetkellä laittaisin rahat säästöön Kallismaan remonttia varten.

8. Onko sinulla paheita? Kerro yksi niistä.
On, netissä roikkuminen nyt ainakin. Kahvi. Viini. 

9. Mitkä ovat parhaimmat puolesi?
Jaa-a. Nopea ja joustava ajattelutapa. Luotettavuus ( mieheltä kysyttäessä ) ja pehmeys ( tyttären mielestä ). 

10. Mitä haluaisit oppia?
Kohtuutta kaikessa. Kärsivällisyyttä. Ymmärtämään paremmin matematiikkaa ja fysiikkaa. Haluaisin myös oppia laulamaan ja käyttämään ompelukonetta sekä valokuvaamaan.

11. Mikä saa sinut hymyilemään?
Lasten jutut. Vapaapäivä. Aurinko.



perjantai 25. tammikuuta 2013

SE VATI


Sarjassamme kesäkotikivaa kirppislöytöjen muodossa : se kuviollinen, emalinen pesuvati ( tai satakuntalaisittain pesufati ), josta mainitsinkin jo joskus aikaisemmin. Vati on aika iso ja melko eksoottinen kuvitukseltaan, en ole tällaiseen aiemmin törmännytkään. Niitä kukkakippoja taasen näkyy useammin, mutta hinnat tuntuvat niissä nousevan tasaiseen tahtiin. Ilmeisesti nämä vanhat emaliastiat ovat melko haluttuja nykyään ja hintapyynnöt ovat siten sen mukaisia. Minustakin näissä on kivaa mummolafiilistä ja haikailenkin vielä parin keskikokoisen kulhon perään. Emalimukitkin voisivat olla kivoja, kukkakimpuille, marjoille ja sen sellaisille kesäasioille. Tällä hetkellä tosin  taas tuntuu siltä , että niihin kukkakimppuihin ja marjoihin on ihan toivottoman pitkä aika vielä, mutta ehkä pieni emalikippojahti viikonloppuna helpottaa tuskaa edes vähän.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

( EDES ) ULKOKUORI KUNTOON


Joku teistäkin varmaan muistaa tämän töllin ? Se on yksi niistä pakko-raahata-kirppikseltä-kotiin jutuista, jonka olen intoa piukassa täälläkin esitellyt.  Kaikkien muiden väläysteni tapaan myös tästä somasta nukketalon aihiosta tuli sanomista muilta päätäntävaltaisilta perheemme jäseneltä, kuinkas muutenkaan. No joo, myönnettävähän se on, että minulla on taipumus kovasti ideoida ja innostua ja olla melkoinen optimisti kaiken tekemisen ja ehtimisen suhteen.  Tosiasiassa varmaan puolet kaikesta ideoimastani jää tekemättä, joko ajanpuutteen vuoksi tai siksi, että inspis ehtii haihtua ennen kuin pääsen asiaan käsiksi. Tai siksi, että kuvittelemani homma paisuukin yllättäen liian isoksi. Olen sellaisten nopeiden ja helppojen projektien ihminen näissä puuhissa.

Siksipä tämäkin torppa on nököttänyt autotallissa kesän jälkeen. Katto hiottuna ( senkin teki mies, kun ärsyynnyin siihen, että maali ei lähtenytkään kovin helposti ) ja pikkuisen maalattuna ( hankkimani maali ei tehnytkään nättiä jälkeä ) ja tapetit poistettuna, sentään. Viime viikonloppuna raahasin talon taas sisälle, kun muistin lupaukseni siitä vitkuttelusta ja asioiden lykkäämisestä. Nyt on katto maalattu liitutaulumaalilla ja seinät smurffilla. Lievää suurempaa ärtymystä herätti puuhaillessa kieltämättä se, että valkoinen maali loppui kesken. Ja se, että joku oli jemmannut maalarinteipin. Ja sen tajuaminen, että kaikille sisäpinnoille, sisäkatto mukaan lukien pitää tehdä jotain. Ei riitä, että laittaa nätit tapetit takaseinään. Hmmm. Vähän tuskastunut olen tähän hitaaseen etenemiseen ja talon pyörimiseen nurkissa keskeneräisenä.  Jatkossa siis enemmän harkintaa ja  vähemmän innostusta mukaan kirppiskierroksille. Siihen riittänee se, että ottaa miehen aina mukaan reissuun. Tarkoittaa tosin myös sitä, että suurin osa oikeastikin kivoista löydöistä jää muiden tehtäväksi. Olemme nimittäin "vähän" eri linjoilla siitä, että mikä on kannattava ( ihana, kaunis, uniikki, tarpeellinen, vastustamaton jne. ) hankinta ja mikä ei. Arvaatte varmaan loput.


tiistai 22. tammikuuta 2013

TRINIDAD SCORPION JA BHUT JOLOKIA


Melkoinen kaveripariskunta tämä kaksikko onkin. Sain näitä itse kasvattuja chilejä työkaveriltani, joka kyllä varoitteli tyyppien tulisuudesta moneen kertaan. En ottanut häntä ihan tosissani ja siksipä söinkin tänään lounasta vedet silmissä valuen. Ensi kerralla sitten vähän vähemmän Trinidad Scorpionia, kiitos. Meinasi mennä hyvä ruoka piloille, tykkään chilistä kyllä, mutta vain maltilla käytettynä.

Mausteinen kukkakaalilaatikko

pakastekukkakaalia lähemmäs kilo
kasvilientä
chiliä
muskottipähkinää
mustapippuria rouhittuna
(suolaa)
ranskankermaa/kermaa
( mozzarellaa, jauhelihaa )

Keitä kukkakaalit maustetussa kasvisliemessä pehmeiksi. Sekä chilin että muskotin kanssa kannattaa olla varovainen... Nestettä ei tarvita kovinkaan paljon, jos teet kuten minä ja soseutat kukkakaalin keitinliemessään pehmeäksi. Voit myös kaataa liemen pois ja soseuttaa kukkakaalin kerman tai ranskankerman kanssa. Soseen voi syödä heti sellaisenaan muusina tai sen voi jatkojalostaa uunissa. Kokonaisen aterian siitä saa, kun ruskistaa parin sosekerroksen väliin jauhelihaa ja laittaa päälle mozzarellaa tai tekee jomman kumman näistä. Soseen voi myös paistaa uunissa ihan sellaisenaan, vaikka perinteisellä korppujauhokuorrutuksella. 


maanantai 21. tammikuuta 2013

HUURTEISTA


Monissa blogeissa on viime päivinä nähty kauniita talvikuvia. Eikä ihme, niin mielettömiä satumaisemia on saatu ihailla varmaan lähes joka paikassa, täälläkin. Ulkoilutin itsekin lauantaiaamun karmeassa pakkasessa kameraa pienen hetken. Muistikortille tallentui muutamia huurteisia maisemia ja kasveja ennen kuin näpit jäätyivät sinertäviksi. Kone ja netti yhteistyössä tekivät kyllä parhaansa torpatakseen kaiken niiden vaivalla napsittujen kuvien käsittelyyn ja tallentamiseen liittyvän, mutta ennen lopullista tilttiä sain jonkun kuvan ladattua tänne. Mietinkin parhaillaan, että hankinko kokonaan uuden koneen vai yritänkö vielä elvyttää vanhaa. Pieni konepaasto tekisi varmasti terää, mutta pidemmän päälle toimiva peli on pakko olla.

***

Talvista alkuviikkoa ! Kevääseen ei onneksi ole pitkä matka, päivä on ihan selvästi pidentynyt ja ensi viikolla onkin jo helmikuu, joka hiihtolomineen on jonkin sortin kevään esiaste. Kohta saa taas läpsytellä sandaaleissa ja istuskella pihalla ihailemassa kaikkea sitä vihreyttä... jaksaa, jaksaa, tuon ajatuksen voimalla.

lauantai 19. tammikuuta 2013

KIRJAT SEINÄLLÄ


Meillä on kirjojen kanssa melkoinen sijoitusongelma ja alakerran remonttia odotellessa kirjaparat majailevatkin autotallin perukoilla odottamassa aikaa parempaa. Romaanien kanssa autotallisäilytys ei ole mikään iso ongelma, lainaamme lähes kaiken lukemamme kirjastosta, joka on lähellä ja koostaan huolimatta melko monipuolinen tarjonnaltaan. Keittokirjoja tarvitsemme kuitenkin koko ajan, joten niiden on syytä olla esillä. Kirjat olivat remontin jälkeen pitkään tuossa työtasolla tukkeena. Tukkeena tosiaan, sillä keittiö on pieni. Jossain vaiheessa tuli idea " näkymättömistä kirjahyllyistä " , mutta ne tuntuivat sittenkin melkoisen hennoilta pystyäkseen kannattelemaan keittokirjojen kokoisia murikoita. Ikeasta sitten tarttuivatkin mukaan jykevät hyllynkannattimet, joista väsäsimme helpot pikku"hyllyt". Muutamalla ruuvilla vain kiinni seinään ja siinä se.


Eniten on keitelty Vahteran ja Nurmen ohjeilla. Myös Jamie on melko kova sana ja Tuomisenkin kirjoja on selailtu ahkerasti. Googleakin tulee käytettyä jonkun verran, mutta ei se korvaa kaunista ja hyvin tehtyä kirjaa millään.

Vaaleanpunainen on tyttösen oma keittis, ahkerasti selailtu jo sekin.

torstai 17. tammikuuta 2013

LÄMMITTÄVIÄ ASIOITA


...villaneuleet, pitkät sukat ja huivit, kuinkas muutenkaan
...ihanat lukijani, jotka pitävät minut niissä huiveissa ja pipoissakin. Kiitos sinne Ouluun, nämä ovat   
   olleet käytössä joka päivä !
...Teekannen Sweet Kiss
...lapset toipuivat nopeasti Mr. Yrfenbergeristä eikä pyykättävää tullut kovinkaan paljon
...siskonmakkarapata
...sain vihdoin PicMonkeyn toimimaan kunnolla
...olen löytänyt uuden mieluisan kirjailijan nimeltä Camilla Gibb
...viikonlopuksi ei ole luvassa mitään erityistä
...kevääksi on lomapäiviä jäljellä seitsemän, hiitoloman lisäksi. Jee !

tiistai 15. tammikuuta 2013

NÄMÄ KADUT, TALOT, MAISEMAT


Piti kirjoittamani tähän jotain hurjan runollista merestä, vanhoista taloista ja kapeista kaduista, joihin ei koskaan kyllästy, mutta puuhan katkaisi mukava rupattelutukio vanhan ystävän kanssa. Niinpä tyydyn vain yksinkertaisesti toteamaan, että näihin katuihin, taloihin ja maisemiin en koskaan kyllästy. Olen kuvannut kaiken moneen kertaan ja silti, jokainen kerta, joku tietty kohta näyttää ihan uudelta tai mahdollisesti ihan kaikki näyttää oudon erilaiselta. Kuten vaikkapa silloin, kun on sumuinen ja harmaa talvipäivä eikä ketään muuta näy missään.

MINIBLOPPIS


Laitoin taas muutaman jutun myyntiin tänne.  Lisää on luvassa, jos joku jaksaa ottaa kuvat ja näpytellä tekstit.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

PIENI KAAPPI-DIY


Sain vihdoin ja viimein valmiiksikin jotain . Yleensä ideoin ja suunnittelen, toteutus monesti jää kokonaan tai venyy ja vanuu vähintääkin epämääräisen ajan. Tämän vanhan lääkekaapin raahasin mukaani kirppikseltä varmaan parisen vuotta sitten. Vein sen jo takaisin kirpputorille myytäväksi, mutta onneksi kukaan ei tajunnut ostaa sitä ! Tyttö sai siitä niille isopäisille ötököilleen oivan kodin, se nukkekoti kun on ihan vaiheessa vielä(kin).


Leikkasin jämätapeteista paloja ja liimasin ne Erikeeperillä suoraan metallipintaan.  Reunan ympärille kietaisin washi-teippiä, jonka kiinnitin decoupage-lakalla. Kuivumisen jälkeen suihkutin pinnalle kirkasta lakkaa, toivottavasti sen verran paljon, että palasten reunat eivät lähde repsottamaan.

Sisustaakin tuli hiukan koristeltua, tyttären pyynnöstä. 


Seinälle asti kaappi ei ole vielä tietenkään ennättänyt. Mutta tuohon se tulee, punaista tapettia vasten, sitten joskus.

lauantai 12. tammikuuta 2013

LENTÄVÄ MATTO VOL IV


Makuuhuone sai sinne paremmin sopivan maton vähän ennen joulua. Matto on joululahja mieheltä, joka välttämättä halusi lahjoa minua jollain. En keksinyt muuta kuin tämän kulahtaneen kaunottaren, johon olimme törmänneet aiemmin syksyllä yhdessä antiikkiliikkeessä ja josta silloin saimme pienen sanaharkankin aikaiseksi...

 Matto peittää mukavasti lattiaa, josta en oikein pidä. Hiukan ( eli siis joka päivä ) harmittelen, ettemme uusineet lattiaa ennen muuttoamme. Nyt ajatuskin jostain lattiaremontista tuntuu tuskastuttavalta, lisäksi lattia on kuitenkin melko hyväkuntoinen, joten se saa olla. Ihana Belle joutui tämän maton myötä siirtymään evakkoon olohuoneeseen, jossa se itse asiassa onkin paremmassa käytössä. Nytkin kuopus pötköttelee siihen kääritytyneenä, Putousta odotellen. Itse en tajua ko.ohjelman viehätystä ollenkaan, mutta en anna sen häiritä vaan nauran muiden mukana sopivissa ( ! ) kohdissa.


Kuvissa seikkaileva auto on pojan yksivuotislahja ja hankittu joskus Turun Kauppahallin leluliikkeestä. Nykyään sillä ei ole muuta virkaa kuin koristekäyttö ja se onkin pysyvästi siirtynyt vanhempien iloksi makuuhuoneeseen melkein keskelle kulkuväylää. Note to self: lahjojen koko on myös tärkeää, pienempi on parempi, ainakin silloin, kun se tulee omaan huusholliin.

perjantai 11. tammikuuta 2013

KUMIANKAN HARHARETKET


Se on täällä taas. Kumiankka™ ilmestyy säännöllisesti kuvioihin mukaan, loppuvuodesta ja loppukesästä. Sitkeä seuralainen, kuten se dermatiittikin. Olen yrittänyt nujertaa kumiankkaa nyt puolitoista vuotta ja olenkin onnistunut pitämään painoni ensimmäisen rykäyksen jälkeen normaalipainon puolella. Vaan koko ajan keikutaan siinä kinttailla, turvaväliä pitäisi siis hiukan kasvattaa tuohon ylipainorajaan nähden. Onnellista on se, että joka rykäyksellä lähtöpaino on ollut hieman edellistä kertaa pienempi. Marginaalisesti, mutta kuitenkin jonkun verran. Mikä sitten tökkii ?

Syömiset ovat suurinpiirtein hanskassa, vaikka toki kaikenlaista ajanjaksoa mahtuu yhdenkin vuoden sisälle. Hyvinvoinnista en halua tinkiä, joten laadukasta ruokaa on saatava riittävän usein. En syö makeaa nykyään enää juurikaan, olen onnistunut vieroittamaan itseni sokerisyöppöydestä jo kuopuksen raskausaikana. Ihan simppelillä menetelmällä: syömällä enemmän oikeaa ruokaa sopivin väliajoin. Sitä kuulemma kutsutaan säännölliseksi ateriarytmiksi myös. Oleellista on myös ollut se, että ruoassa on riittävästi rasvaa ja proteiinia, jotta verensokeri ei heilahtelisi niin paljon. Eli syöminen on ihan kunnossa, mutta se liikuntapuoli, huoh. Pysyin jonkun vuoden kunnossa ja mitoissa hyötyliikkumalla päivittäin, työmatkaakin kertyi viikottain 10 x 20 min kävellen, vieläpä usein rattaiden kanssa. Työmatkan kutistuttua murto-osaan tuosta hieman yli kolmisen vuotta sitten hyötyliikunta jäi lähes kokonaan pois, sillä seurauksella, että vaatekoko kasvoi kahdella lähes huomaamatta. Huomaamatta siksi, että aika ja käytettävissä oleva energia ei riittänyt sellaisen asian vahtimiseen juuri siinä kohtaa. No, sitä harmitellaan nyt, kuten sitäkin, että inspiraatiota ja motivaatiota säännölliseen liikkumiseen ei kaikesta huolimatta ole löytynyt. Olen kokeillut kuntosalia, jumppia, lenkkeilyä sekä kävellen että juosten: nix. Tarvitsisin kipeästi neuvoja siihen, että miten hyvin alkaneen alun jälkeen saisi ylläpidettyä aloitettua liikuntaharrastusta ? Ilman sitä kaikki muu on ( melkein ) turhaa.

torstai 10. tammikuuta 2013

SUOLAA NAAMARIIN


Rupikonna-juttua kirjoittaessani muistin, että olen unohtanut mainostaa yhtä ihan superhyvää ja -halpaa ihonhoitovinkkiä. Oma ihonihan on ryttyillyt ensimmäisestä raskaudesta lähtien enemmän tai vähemmän. On ollut vuorotellen aknea, perioraalista dermatiittia, pigmenttiläikkiä, ryppyjä  ( no joo, nämä ovat tulleet jäädäkseen ) ja valvomisen aiheuttamaa harmautta. Ärsyttävin näistä on ehkä olllut perioraalinen dermatiitti, joka oireilee nimensä mukaisesti ihottumana ( lue: märkivinä nyppylöinä ) suun ympärillä. Olen syönyt ihottumaan parikin tetrasykliinikuuria ja käyttänyt pari putkiloa takrolimuusia, huonoin tuloksin. Hirveän sitkeä vaiva, jonka aiheuttajaa ei varmasti tiedetä. Itse olen huomannut sen, että tietyt ihonhoitotuotteet, hikoilu, vääränlainen meikki ja huono ruokavalio ainakin aiheuttavat ihottuman pahenemisen. Yhtään ei auta asiaa se, että kavojeni alaosa hautuu maskin alla lähes koko työpäivän, viisi päivää viikossa vähintään.  Ihottuma on nyt  kuitenkin toistaiseksi nujerrettu, kiitos Madaran hoitotuotteiden, yövoiteettomuuden ja säännöllisten suolanaamioiden ( ja ehkä BB-voiteenkin ).

Kuvan klöntti on sitä suolaa. Myydään kaupoissa ( esim. luontaistuotekaupoissa ) nimellä suolasaippua. Käy kuulemma myös deodorantiksi ja jalkaraspiksi, en ole kokeillut. Saippuana ja naamiona sen sijaan kyllä: pala kastellaan ja sitä hierotaan käsiin. Käsistä sitten levitetetään suolaa kasvoille tai vartalon iholle ja se joko huudellaan heti pois tai jätetään vaikuttamaan. Itse laitan suolan yöksi kasvoille, se kuorii kivasti ihon pinnan ja kuivattaa pieniä näppyjä. Suola toki kirvelee iholle laitettaessa, mutta vaikka itselläni on herkkä iho, se ei reagoi tähän käsittelyyn muuten kuin positiivisesti. Suolapala maksaa vitosen paikkeilla ja kestää pienen iäisyyden. Tällaista tuotetta onkin kiva mainostaa, ei ainakaan jää ammottavaa lovea kukkaroon vaikka tuotteella tulisikin heitettyä vesilintua loppujen lopuksi. Tosin, tällehän on niitä muitakin käyttötapoja nimetty, joten eiköhän pienellä nettihaulla löydy itse kullekin joku  sopiva tapa tuhota käyttämättä jäänyt loppuosa.

( Sivuhuomautuksena todettakoon, että olen tätä käyttäessä yöpuulle vetäytyessä varsin viehättävä näky. Pääkallokoristeinen purentakisko ja hileinen naamataulu, vain paplarit ja paituli puuttuvat ! )

tiistai 8. tammikuuta 2013

KIRPPISRUUSUJA


Törmäsin näihin syksyisiin kirppisruusuihin, kun selailin kuvia siivoamismielessä. Kallismaalla ei päästä sisustamaan ihan vielä, mutta keräilen silti kaikenlaista jo varastoon. Erityisesti ruusu- ja kukkakuosit viehättävät. Mielestäni vanhassa torpassa, jonka pihassa edelleen kukkivat ruusut monen vuoden laiminlyönneistä huolimatta, voi olla ruusuista ja romanttista sisustustakin hiukan. Sen lisäksi olen heikkona vanhoihin ristipitotöihin, joita valitettavan harvoin löytyy hyväkuntoisina. 

Kuvissa vilahtaa pari muutakin kivaa löytöä samalta reissulta, iso emalivati ja turkoosi/minttupohjainen vanha kangas, josta kaavailen pöytäliinaa ihan sellaisenaan. Emalivati on hauskasti kuvioitu ja melko iso, täydellinen ilahduttamaan perunateatterihetkiä. Pitääkin muistaa ottaa siitä muutama kuva jossain vaiheessa, muiden emalifanien iloksi ( tai harmiksi, ihan miten vain ) !


maanantai 7. tammikuuta 2013

AND THAT'S WHO I AM


Sain Rillalta tällaisen hauskan haasteen, kiitos vain sinne ! Monen muun tavoin jäin selailemaan näitä ...and that's who I am -sivuston tekstejä pitkäksi aikaa, vaikka kaikkea en tokikaan jaksanut käydä läpi. Nämä muutamat ruudut tarttuivat tuolta mukaan, mutta varmasti jäi monta hyvää ja osuvaa löytämättäkin, tässä  kuitenkin joitain omilta tuntuvia. Napatkoon haasteen matkaansa ken haluaa kertoa itsestään jotain, enemmän tai vähemmän oleellista.

Mukavia maanantai-illan rippeitä kaikille !