keskiviikko 23. tammikuuta 2013

( EDES ) ULKOKUORI KUNTOON


Joku teistäkin varmaan muistaa tämän töllin ? Se on yksi niistä pakko-raahata-kirppikseltä-kotiin jutuista, jonka olen intoa piukassa täälläkin esitellyt.  Kaikkien muiden väläysteni tapaan myös tästä somasta nukketalon aihiosta tuli sanomista muilta päätäntävaltaisilta perheemme jäseneltä, kuinkas muutenkaan. No joo, myönnettävähän se on, että minulla on taipumus kovasti ideoida ja innostua ja olla melkoinen optimisti kaiken tekemisen ja ehtimisen suhteen.  Tosiasiassa varmaan puolet kaikesta ideoimastani jää tekemättä, joko ajanpuutteen vuoksi tai siksi, että inspis ehtii haihtua ennen kuin pääsen asiaan käsiksi. Tai siksi, että kuvittelemani homma paisuukin yllättäen liian isoksi. Olen sellaisten nopeiden ja helppojen projektien ihminen näissä puuhissa.

Siksipä tämäkin torppa on nököttänyt autotallissa kesän jälkeen. Katto hiottuna ( senkin teki mies, kun ärsyynnyin siihen, että maali ei lähtenytkään kovin helposti ) ja pikkuisen maalattuna ( hankkimani maali ei tehnytkään nättiä jälkeä ) ja tapetit poistettuna, sentään. Viime viikonloppuna raahasin talon taas sisälle, kun muistin lupaukseni siitä vitkuttelusta ja asioiden lykkäämisestä. Nyt on katto maalattu liitutaulumaalilla ja seinät smurffilla. Lievää suurempaa ärtymystä herätti puuhaillessa kieltämättä se, että valkoinen maali loppui kesken. Ja se, että joku oli jemmannut maalarinteipin. Ja sen tajuaminen, että kaikille sisäpinnoille, sisäkatto mukaan lukien pitää tehdä jotain. Ei riitä, että laittaa nätit tapetit takaseinään. Hmmm. Vähän tuskastunut olen tähän hitaaseen etenemiseen ja talon pyörimiseen nurkissa keskeneräisenä.  Jatkossa siis enemmän harkintaa ja  vähemmän innostusta mukaan kirppiskierroksille. Siihen riittänee se, että ottaa miehen aina mukaan reissuun. Tarkoittaa tosin myös sitä, että suurin osa oikeastikin kivoista löydöistä jää muiden tehtäväksi. Olemme nimittäin "vähän" eri linjoilla siitä, että mikä on kannattava ( ihana, kaunis, uniikki, tarpeellinen, vastustamaton jne. ) hankinta ja mikä ei. Arvaatte varmaan loput.


15 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos luottamuksesta ! Yritän saada projektia eteenpäin viikonloppuna.

      Poista
  2. Sun mies ei ole huomannut lukea sitä avioliittosopimuksen petiitillä painettua pikkutekstiä, jossa sanotaan että Mies sitoutuu mutisematta ja jurnuttamatta hyväksymään Vaimonsa tekemät tärkeät hankinnat ja auttamaan niiden kotiinkannossa ja kuntoonlaitossa.

    Ihan kymppi projekti mun mielstä, mutta aikaavievä varmasti. No keskityt nyt siihen, niin on Kumiankan ajatukset poissa herkuista senkin ajan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin kaivaa paprut esille ja antaa suurennuslasi kouraan ;)

      On aikaavievä, ei siis mun juttu. Mutta teen loppuun, kun aloitin. Ja herkut EIVÄT ole mun ongelma. Mun pitäisi vain saada itseni liikkeelle...

      Poista
  3. Mulla samanlainen nukketalo vuodelta 1969. Tehty Turun Vankilassa. Minun talossa on alakerrassa yksi huone ja yläkerrassa kaksi. Ja parveke tuossa oven vieressä.

    Kohta leikkii tyttären tytär 6kk

    Topukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta ! Tuossa oven kohdalla on tosiaan ollut parveke, liimausjäljet näkyivät vielä, maalasin ne piiloon.

      Poista
  4. Höpön pöpön, ei kaiken niin kannattavaa tarvitse ollakaan. Yhdessä mun seuraamassa nukkekotiblogissa sanotaan viisaasti, että näprääminen auttaa kaikkeen. (Nukkekotiblogeja muuten on, ja paljon, eli jos inspiraatiota kaipaa, niin eikun googlaamaan ;) ).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin, että ymmärtäjiäkin löytyy... meillä vaan on hieman erilainen katsantokanta tähän asiaan, miehellä ja mulla.

      Nukkekotiblogein tutustumaan ->

      Poista
    2. Hih, klikkaa vaikka mun profiili auki, niin sieltä niitä löytyy :D

      Poista
  5. Kiva projekti! Mun kaverilla oli samanlainen nukkekoti 70-luvulla, niillä leikittiinkin silloin paljon ja itse näperrettiin myös asukkaille vaatteita. Kyllä sun kelpaa, kun saat miehen kaveriksi kirppikselle (kantamaan vaikka kaikki ostokset), minä en omaani saa sinne, kuin vahingossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kiva, mutta aikaavievä projekti. Ja nyt aloin epäröidä tuota väriä, se taitaa sittenkin olla liian sininen :/

      Mies tulee kyllä mukaan, joskus jopa ihan mielellään :))) Mutta hänellä on aika usein sanomista sellaisesta, mitä minä välttämättä haluaisin ;)

      Poista
  6. Ei pientäkään taloa hetkessä remontoida :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei näköjään :) Ja Ttapani mukaan aliarvioin tekemisen määrän ja yliarvion oman viitseliäsyyteni...

      Poista

Olen iloinen jokaisesta viestistä, ihan lyhyestä ja höpsöstäkin. Kiitos, kun piristit päivääni !