Meille kaikille kesän jälkeen uuden elämän ( taas ) aloittaneille kaivelin arkistojen kätköistä tämän, jo aiemmin kirjoittamastani postauksen pätkän muistutukseksi siitä, että miten homma oikeasti toimii. Huomaan itse ainakin tekeväni ylilyöntejä suuntaan jos toiseenkin melkoisen helposti, siitäkin huolimatta että tiedän varsin hyvin seuraavat painonhallinnan ja hyvinvoinnin kannalta keskeiset asiat :
Pysyvän painonpudotuksen ennustajat ( Patrick Borgin mukaan, muokattuna ):
* hyvinvointi: tähän vaikuttaa se, miten on laihduttu. Hyvinvoinnin parantaminen
a) tuntuu hyvältä . Tässä kohti pitää miettiä, että kuinka paljon elintapoja voi muuttaa mukavuusalueelta ( liikaa ) poistumatta. Ainakin omalla kohdallani on pitänyt hiukan siirtyä mukavuusalueeltakin pois, mutta sekin onnistuu, kun oikeasti sisäistää, että miksi näin pitää tehdä. Katso seuraava kohta.
b) tarkoittaa muutoksia, joista voi pitää kiinni ( turha, mikäli ensimmäistä kohtaa noudatetaan hyvin ). Jos teet muutoksia, jotka tuntuvat hyviltä, helpoilta ja osalta arkea, ne ovat jatkossakin sitä. Jos taas teet asioita, jotka vaativat vahvaa itsekuria, selkeitä sääntöjä, kieltäymyksiä ja ponnistelua , ennuste ei ole hyvä pitkällä aikavälillä. Ja tähänhän tähdätään ! Armollisuutta ja rentoutta syömiseen, sen ymmärtämistä, että aina tulee juhlia ja poikkeamia arjesta, kiirettä, keittiöremonttia, joulua. Ne vain hidastavat tahtia, mutta eivät pilaa kokonaisuutta.
c) ei halua kuullakaan liian vähäisestä syömisestä ! Lihasta kuluu enemmän ja jaksaminen kärsii, jos energiaa saadaan liian vähän. Liian vähäinen syöminen saattaa myös sekoittaa luonnollisen näläntunteen kokemisen. Oma kokemukseni on, että liian vähäisestä syömisestä tulee vain raivokas nälkä. Onko se yllätys ?! Malttia siis sekä treenien että syömisen tarkkailuun.
d) vaatii välttämättömien ravintoaineiden saannin. Niiden puutos on puutos hyvinvoinnissa. Tyypillistä on liian vähäinen rasvansaanti ja mielestäni varsinkin naisilla myös liian vähäinen proteiinin saanti. Itse käytän Kalorilaskuri.fi aina välillä parin viikon rykäyksin, lähinnä ravinnon laadun tarkkailun vuoksi.
e) tarvitsee lisäksi muitakin mielenkiintoisia asioita , ne vievät huomiota pois liiallisesta painontarkkailusta ja syömisten vahtimisesta
f) lisäksi tarvitaan fyysistä aktiivisuutta, noin 6000-8000 askelta päivässä tai 30 min/ vrk riittää. Ei tarvitse rehkiä !
* voimavarat ja tyytyväisyys elämään-> hidas eteneminen ei vie voimavaroja, jolloin mielekkyys ja tyytyväisyys säilyvät
Ei siis pitäisi olla mitenkään ylivoimaisen vaikeaa seurata näitä muutamia ohjeita. Silti huomaan välillä sohvaperunoituvani ja sitten välillä rehkiväni yli voimavarojeni, josta seuraa pahimmillaan rasitusvammoja ja vastustuskyvyn laskua, ja varmasti ainakin tympiintymistä treeneihin. Sen verran sentään olen sisäistänyt, että syötävä on kunnolla, joka päivä, vaikka kuinka mielisi pudottaa sen kuuluisa muutaman kilo. Ruokapäiväkirjaa kannattaa mielestäni kyllä pitää aika ajoin ainakin muutaman vuorokauden verran, mutta sen täyttäminen jatkuvasti on aika rasittavaa ja aiheuttaa helposti sen, että syömisiä tulee kytättyä ihan liikaa. Hyvänä ohjenuorana pidän tätä kuulemaani lausahdusta: Riittää, että syö 80 % :sesti oikein. Itse pyrin siihen , että arkiruokailut menevät suurinpiirtein hyvin , viikonloppuisin ja lomilla voi ja pitääkin sitten herkutella enemmän. Saisinpa vain liikkumiset samanlaiseen tasapainoon kuin syömiset , riittävästi hyvältä tuntuvaa fyysistä rasitusta säännöllisesti, lepoa unohtamatta. 30 minuuttia vuorokaudessa pitäisi siis riittää. Ei se vaikealta kuulosta, mutta miten sen toteuttaminen on käytännössä niin älyttömän hankalaa ?
Psst. Uunikuivatut tomaatit paistetun halloumin ja salaatin kera ovat aika huippuja !
Psst 2. Hitsi, että menee taas hermot tähän Bloggeriin ! Mrrh.