REMPPAKUULUMISIA ELI NAVETAN FENGSHUIT JA MUUTA SEKALAISTA

Kotiuduttu on viimeisen ( ? ) kesäviikonlopun vietosta. Kiinnostavinta viikonlopussa oli ehkä kirvesmiehemme tapaaminen, kyseinen henkilön aloitteesta siis tiedossamme ollut  Kallismaan rakennusajankohta tarkentui n. 120 vuotta kuviteltua varhaisemmaksi. Saimme muutenkin lisäinformaatiota, joka valaisee montaa miettimäämme asiaa. Alla pieni selostus asoiden kulusta.

Kirvesmiehemme oli alunperin korjaamassa tuvan paria pientä hirsiseinän lahovauriota ja joutui siinä hommassa avaamaan lattiaa. Kaikkien yllätykseksi lattia osoittautikin nk. " uivaksi lattiaksi " eli se on perustaltaan sammalin reunoilta tilkitty hiekka-savipatja luulemamme tuulettuvan alapohjan sijaan. Lattianiskoina on patjan päällä lepäävät lappeellan olevat laudat. Tällainen lattiatyyppi on harvinainen ja ehdottomasti 1800-lukuun viittaava. Nähtyään lattiarakenteen ja muut ratkaisut kirvesmiehemme ehdotti ottavansa yhteyttä Museoviraston rakennustutkijaan.  Näin tehtiin ja saimme sitten asialle varmistuksen, talo on vanha, uudempikin osa on rakennettu noin 1850-luvulla. Hui. Ensi viikolla otan itse yhteyttä ko. rakennustutkijaan ja selvitän muutaman asian. Talo sijaitsee kaava-alueen ulkopuolella, joten mitään rajoituksia tuskin saamme. Haluamme kuitenkin varmistaa, että mitä kannattaa tehdä ja mitä missään tapauksessa ei kannata tehdä ja mitä voi hyvin jättää tekemättä. Esimerkiksi navetan aiottu katkaisu saattaakin jäädä tekemättä, vaikka rakennus on niinkin uusi kuin 1930 rakennettu. Mietitään sitä vielä tovi rauhassa, kevääseen mennessä kuitenkin pitää tehdä päätös, nykyinen huopakatto on nimittäin tosi  huonossa kunnossa. Mietintään menee pari muutakin juttua. Onneksi tässä on aikaa tehdä päätöksiä, navetan katto on ainoa asia, joka vaatii pikaisia toimenpiteitä.

***

Saunassa on uusi katto ! Uuden vesikatteen lisäksi piippu on muurattu uusiksi. Se odottaa vielä hattua ja juuripeltejä, mutta muuten kaikki on valmista. Katto on silmiinpistävän uusi, mutta eiköhän silmä siihen totu. Navetassa alkaa taasen olla sotillaallinen kuri ja järjestys, tyhjensimme sitä viikonloppuna urakalla, pinosimme puita ja lakaisimme vuosikymmenien ryjää pois monta jätesäkillistä. Pikkuinen toivo alkaa pilkistää sillä suunnalla, ehkä siitä vielä tulee kiva paikka rapu- ja possujuhlille !

***

Mies raatoi itse talossa hulluna tämän viikonlopun, aseinaan nauhahiomakone ja ruuvitaltta sekä hohtimet. Tuvan loputkin pinkopahvit saivat kyytiä ja tuvan lattia silottui silmissä. Tosin muutama taltattu lattiakohta joutuu vielä sähköhöylän alle ennen maalaamista, mutta muuten näyttää jo melkoisen hyvältä. Parissa lattiakuvassa vilahtavat tehdyt uudet hirsipaikat. Suurinpiirtein samoilta kohdilta uusittiin myös alivuokralaisten tihutöiden seuraksena poikki menneet lattianiskat ja tuotiin tilalle kadonnutta täytettä. Koko lattia joudutaan varmaan avaamaan jossain vaiheessa, se(kin) homma meni loputtomalle "to-do"-listalle.  Melkoisen aikaavievää ja kallista tämä vanhan kunnostaminen on, mutta onneksi se on myös kivaa ja varsin palkitsevaa asioiden konkreettisuuden vuoksi. On myös hienoa tietää olevansa pala historiallisesti arvokkaan vanhan talon tarinaa. Teemme parhaamme, jotta muut voivat hyvillä mielin jatkaa siitä pisteestä, johon itse pääsemme.