sunnuntai 17. marraskuuta 2013

REMONTIN VÄLIRAPORTTI

 
    Kesän ja kesäkodin remppakauden loppumisesta on jo jokunen tovi. Oikeastaan kesäloman jälkeen  ei Kallismaalla ole tapahtunut juuri mitään, kun lähes kaikki liikenevä aika kun on mennyt lasten harrastusten ja miehen kakkostyön merkeissä. Syyslomalla tosin mies piti lasten kanssa pienen sissileirin ja vietti torpalla pari lomapäivää levyttäen tupaa, itse olen käynyt Kallismaalla valitettavasti viimeksi elokuussa. Ikävä on kova ja toivonkin, että viimeistään joululomalla pääsisimme paikalle edes pariksi päiväksi. Pieni väliraportti tällä kaudella tehdyistä hommista olikin paikallaan tässä vaiheessa,  ihan omaksikin iloksi ja muistinvirkistykseksi.


Tämän kauden päätavoitteet kohdistuivat lähinnä navettan kunnostamiseen. Rakennus oli päässyt varsin huonoon kuntoon, kuten näistä kolmesta allaolevasta kuvasta voi päätellä. Navetta oli painunut melko paljon, erityisesti lautarakenteisesta päädystään. Kunnostusurakka olikin melkoinen sekä ajallisesti että rahallisesti, mutta Museoviraston toivomushan oli, että se säästetään pihapiirin luonteeseen kuuluvana osana. Itsehän mietimme sen purkamista joko kokonaan tai osittain, mutta Museoviraston rakennustutkijan ehdotuksen mukaiseseti remontti kuitenkin toteutettiin, lukuunottamatta vesikaton materiaalia. Nyt rakennus on  suhteellisen suora, se on salaojitettu, perustuksia on vahvistettu ja vesikatto kiiltää uutukaisena, pinnoitettuna peltikattona sinkityn sijaan.  Pitää myöntää, että kyllähän se navetta tuohon paikkaan kuuluu, se sulkee pihan, tarjoaa näkösuojaa ja toimii hyvänä varastotilana kaikenlaiselle. Navettarempan yhteydessä  tuli yksi oleellinenkin asia eli huussi samalla uusittua, täältä pääsee kurkkaamaan sitä projektia hiukan tarkemmin. 

 Ensi keväänä uusimme navetan ulkolaudoitusta ja siistimme rakennuksen vierustoja hieman myös. Navettaremontin tieltä kaadettiin pois useampi koivu ja pihalle hankittiin isohko kompostori. Piha on nyt aika kalju ja vaatii runsaasti ( helppohoitoisia ) istutuksia. 


Navetan ja huussin korjaamisen ja siistimisen yhteydessä tuli myös hieman siivottua pihaa. Kaatopaikalle lähti aika kuorma kaikenlaista outoa ryjää ja muutama valtava  kanto jyrsittiin puruksi. Villiksi roihahtanut syreenipusikko raivattiin ja sen juurakon päälle mies teki pienen terassin. Terassi olisi voinut olla isompikin ja istutuksia se toki kaipaa ympärille, mutta nyt on sentään ruokailulle sopiva, aurinkoinen ja tasainen paikka. Ruokapöytänä toimii miehen vanhasta leivinpöydästä ja lankuista  nikkaroima taso. 


Alkuperäisiä vinolaudoitettuja ulko-ovia ei ole löytynyt mistään. Tyydyimme poistamaan ( tai siis, minähän taas join vain kahvia ja otin valokuvia… ) ja maalaamaan nykyiset ( jonkun kansakoulun vanhat ? ) ovet Uulan mustalla pellavaöljymaalilla. Maalaamisesta on nyt usemapi kuukausi ja veikkaanpa, että maalin kuivuminen on edelleen kesken. Ovien pinnasta tuli kaikista yrityksistä huolimatta hieman epätasaiset, mutta joka tapauksessa ne ovat paremmat nyt kuin sen ruskean, hilseilevän muovimaalin aikaan.

Hetki menee, ennen kuin ollaan taas tässä tilanteessa.

Aika paljon tuli tehtyä, sekä suunniteltua että suunnittelematonta ( kuten terassi ) mutta paljon asioita jäi myös tekemättömien töiden listalle. Ulkorakennuksista tarkoitus olisi seuraavaksi kohentaa saunan sisätiloja uuden lattia, uusien lauteiden ja uuden vesipadan muodossa. Aitta odottaa vuoroaan myös, se pitäisi purkaa ja sen hirret uusia osittain sekä tehdä sille kunnon perustukset.  Sisätiloissakin on tapahtunut pientä edistystä, levytystä, tapetontia, lattian maalausta ja hitusen sisustamistakin, niistä lisää myöhemmin. Siihen asti, mukavaa kuluvaa marraskuuta ! 

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

PAUSE


Nyt on pakko tunnustaa, että aikani ei millään riitä kaikkeen. Ei, vaikka asiaa kuinka vääntäisi ja järjestelisi, ja vaikka kuinka ajattelisi, että aina on aikaa sellaisille jutuille, jotka ovat tärkeitä.  Työ ja lasten harrastukset sekä omat liikkumiset vievät tällä hetkellä niin paljon aikaa ja energiaa, että jostain on luovuttava.  Bloggaaminen on jo pitkään ollut pieni stressinaihe juuri siksi, että en ole ehtinyt tehdä sitä kuten haluaisin. Päätin nyt sitten pitää tästä hommasta pienen breikin ja palaan, kun ajankohta tuntuu sopivalta. Siihen asti, voikaa hyvin !

torstai 19. syyskuuta 2013

HUOMIOITA


- lista- ja kalenteri-ihmiseksi on vaikea ryhtyä, jos ei ole sellainen luonnostaan
- vuorokaudessa on tosiaankin vain 24 tuntia, eikä se millään riitä kaikkeen. Ei, vaikka tekisi listoja, käyttäisi kalenteria, priorisoisi ja seisoisi päällään. 
- syksy menettelee toisnaan, ainakin aurinkoisina päivinä
- olen päässyt siihen pisteeseen, että voin ärsyttävästi todeta muutaman rusinan vievän makeanhimon noin viikoksi
- etätyöpäivä on loistokeksintö, vaan on harmillisen huonosti toteutettavissa esimerkiksi omassa työssäni
- olen muuttumassa jäähalliäidiksi. Hauskaa ja samalla vähän omituistakin.
- uudehko, temppuileva kamera saa ärsytyskäyrän nousemaan kohtalaisen korkealle. Samoin tekee kuusipäiväinen työviikko.
- perintestä sanomalehteä on ollut mukava lukea pitkästä aikaa. Pitäisi varmaan tilata kestona sellainen.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

KAMERATREFFIT

Kuvat on otettu yhdistelmällä Canon EOS 6D +  Canon 100 mm f/2.8 makro

Mulla on yksi tosi kiva kaveri, jota näen ihan liian harvoin siihen nähden, että miten mukavaa häntä on tavata.  Viime viikolla onnistuimme kuitenkin treffaamaan ja vaihtamaan kuulumisia mm. töistä, laukuista ja muusta oleellisesta, kuten kameroista ja valokuvaamisesta ylipäätään. Kamerat kulkevat yleensä treffeillä matkassa, niin nytkin. Kaverillani on uusi kamera, Canonin EOS 6D ja vitsit, ihana kamera se onkin. Mies oli oikeassa, kun tuosta kamerasta kuullessaan yritti kieltää tärskyt... kamala kamerakuume, vaikka oma 60D:ni onkin vasta vuoden vanha. Kääk.

Ylin kuva on otettu samalla yhdistelmällä kuin kolme ensimmäistä.
Kuvaamisen ja kuulumisten vaihtamisen lisäksi oli muutenkin mukavaa. Naantali näytti parhaat puolensa, aurinko paistoi, ruoka oli hyvää ja miljöö tietysti aivan super. Koska on viimeksi ollut tällainen syyskuu ?


Kaverini ottamia kuvia ovat kaksi ylimmäistä, kuva Merisalista sekä alin. Kiitos M !

perjantai 13. syyskuuta 2013

TÄMÄN PERJANTAIN PARHAAT


Ja miksei toki monen muunkin. Koukuttava kirja, pari lasillista hyvää viiniä ja pieni hetki tietokoneen ääressä. Haruki Murakami on yksi uusista kirjailijasuosikeistani, hänen teoksiaan luen  suorastaan ahmien. Hän on siis yksi syy siihen, miksi menneellä viikolla on ollut niin vähän asiaa tänne. Hyvästä kirjasta on melkein mahdoton irtautua, onneksi sentään viikonloppuna on ruhtinaallisesti aikaa päästä tässä järkäleessä eteenpäin. 

Rentouttavaa viikonloppua kaikille muillekin !

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

RUUSUKELIM


Vihdoinkin meillä on olohuoneessa matto, joka on täsmälleen toiveiden mukainen. Matto on semiantiikkia, siinä on ruusuja mustalla pohjalla ja se on tarpeeksi suuri. Lopultakin siis löytyi villainen ruusukelim,  joka on noin 20-50 vuotta vanha ja Moldovasta kotoisin. Maton kunto on lähes virheetön enkä usko, että sitä saa normikäytöllä mitenkään piloille. Tiiviiksi kudottu villa hylkii näköjään kaikkea, maitoa, kaurapuuroa, suklaakokkareita ja erikokoisia ja -laatuisia murusia. Luonnonmateriaalit vaan ovat niin täydellisiä käytössä, kestäviä ja hyvin ikääntyviä sekä helppohoitoisia.

 Ruusukelim-mattoja myy satunnaisesti esimerkiksi  Carpetvista ja vähän isommassa määrin mm. hollantilainen Rozenkelim .  Parisen vuotta meni, ennen kuin sopiva löytyi, mutta hyväähän kannattaa aina odottaa, eikö ?

Modovalaisista matoista voi lukea vaika täältä ja meidän kotiin voi vähän paremmin kurkata uusimmassa Unelmien Talo & Koti lehdessä. 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille !

lauantai 7. syyskuuta 2013

VOITTAJAFIILIS !

Kuvan kengät liittyvät tapaukseen.
Tuossa muutama viikko sitten mainitsin täälläkin ääneen, että minulla on tälle syksylle kaksi tavoitetta Kumiankka-projektin jatkoon liittyen. Ensimmäinen tavoite oli juosta kymppi tuntiin ja toisena tavoitteena oli kaivaa ne vatsalihakset esille. Sikspäkkiä ei valittevasti ole vielä näkynyt, mutta se kympin tavoite meni rikki tänään.  10. 02 km tuli juostua aikaan 56:36 ja varaa olisi ollut juosta vielä hiukan kovempaa. Ihan hyvä kuitenkin näin, jää sitten kirittävää tulevillekin lenkeille. Puhuu hän, joka vielä vuosi sitten inhosi juoksemista ja joka nyt suunnittelee voivansa  osallistua esimerkiksi johonkin juoksutapahtumaan, vaikkapa ensi keväänä. Huomannette tästä, että ihan mihinkään syvimpään murheen alhoon en ole vajonnut kaikesta valittamisesta huolimatta, kun kaikenlaisia tulevaisuuden suunnitelmia pystyn laatimaan esimerkiksi tällaisessa vähän vähemmänkin tärkeässä asiassa. Uutta varsinaista tavoitettakin mietin liikunnan saralla, tämä kympin juttu kun tuli toteutettua vähän liian nopealla aikataululla. Olen näköjään sellainen liikkuja, jota parhaiten motivoi jokin yksiselitteisesti mitattavissa oleva ( realistinen ) tavoite, kuitenkin sopivan rennolla meiningillä ja ilman kovia aikataulupaineita. Jatkossa eli syksyn aikana tavotteina voisivat olla kymppi aikaan 53:00 ja edelleen niiden vastalihasten löytyminen tuosta keskikerroksesta . Niitä kohti siis.