torstai 4. lokakuuta 2012

WANHAN REMONTOINNISTA ( PIENI YHTEENVETO )



Ajattelin tehdä pienen yhteenvedon siitä, mitä Kallismaalla on tapahtunut tähän mennessä. Välillä kun tuntuu siltä, että kaikesta puuhailusta huolimatta to do -lista vain kasvaa kasvamistaan eikä valmista tule yhtään. Toisaalta, ihan valmista tuskin täällä tulee ikinä olemaankaan, viisi rakennusta ja hehtaari pihaa takaavat sen, että vapaa-ajan ongelmia tuskin tulee olemaan missään vaiheessa...

Sain tilan avaimet käteeni jotakuinkin vuosi sitten ja jo silloin oli selvääkin selvempää, että aikaa ja rahaa tulee uppoamaan parikymmentä vuotta tyhjillään olleeseen torppaan ja sen piharakennuksiin melkoisen paljon. Vaan vähänpä tiesin urakan todellisesta laajuudesta ja kestosta ja siitä, miten vähän oikeasti tiedän mistään tällaisista asioista. No, tekemällä oppii ja meillä on onneksi ollut paljon hyvääkin tuuria matkassa.

Alkutilanteessa piha oli täysin pahuuden vallassa, syreeni oli ottamassa ylivallan pihasta ja vähän talostakin. Talon ja navetan välissä kasvoi lisäksi kolme tai neljä jättimäistä ja lahoa koivua, joista yhteen oli salama iskenyt, kerran, kaksi. Salamanisku oli myös repinyt tuvan pinkopahvit ja vaurioittanut sähköjohtoja. Ensimmäinen homma olikin kaadattaa lahot puut pois talon vierestä. Homman hoitanut metsäalan ihminen ihmettelikin sitä, ettei mitään vahinkoa ollut ehtinyt tapahtua, niin huonossa kunnossa puut olivat olleet. Hui. Pientä suuremman klapirallin käynnistyttyä ja edettyä aloimme puuhaamaan jatkoa. Selvää oli, että tarvitsimme jonkun asiantuntijan kertomaan meille, että mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Ihan sattumankauppaa on, että soitin ihmiselle, joka on osoittautunut varsin päteväksi ja luotettavaksi ja taitavaksi. Kyseisen ihmisen kautta myöskin tutustuimme siihen kirvesmieheen, joka otti yhteyttä Museovirastoon, jonka seurauksena saimme selville Kallismaasta paljon uutta tietoa. Sellaista tietoa, joka taas on arvokasta ihan sinällään ja jolla on myöskin paljon merkitystä remonttipäätöksiä tehdessä. Talo siis on Museoviraston rakennustutkijan mukaan paaaljon luulemaamme vanhempi, vanhempi osa on rakennettu 1800-luvun alussa ja on todennäköisesti toiminut sisäänpäinläpiävänä savupirttinä silloin. Ihmettelimmekin katon  pinkopahvien alta löytynyttä räppänää jo aiemmin, mutta eipä tullut moinen mieleenkään... Taloa on jatkettu myöhemmin, uudempi osa lienee rakennettu joskus 1850-luvulla.  Kallismaa on merkitty Museoviraston rakennuskulttuurin yleisluetteloon jo 1980-luvulla rakunnushistoraillisista ja maisemallisista syistä, meillä vaan ei ollut mitään tietoa siitä(kään).

Kallismaa on tyypillinen paritupa, jossa on tupa, kamari ja porstuakamari. 1920-luvulla on taloon vielä lisätty kuisti, jonka alkuperäiset pariovet ovat harmittavaisesti teillä tietymättömillä. Tilalla on asuttu vielä 1980-luvun loppupuolella. Sähköt on vedetty sinne jossain vaiheessa, mutta vettä ja viemäröintiä ei. Onneksi. Talon rakenteet ovat nimittäin pysyneet melko hyvässä, jopa erinomaisessa kunnossa tästä johtuen. Omakin into tuoda vettä ja viemäröintiä taloon sisälle ovat laimentuneet melkoisesti ajan kanssa. Niin paljon tärkeämpiäkin remppakohteita on, ja itse asiassa olen aika haluton kaivelemaan talon perustuksiin ja sen ympäristöön isoja koloja. Lisäksi varmaan stressaisin hulluuteen asti mahdollisista vesivahingoista.  Annetaan sen asian ainakin hautua toistaiseksi.

Varsinaisen remontin aloitimme raivaamalla talon ympärystän syreenistä ja muusta ryjästä sekä uusimalla vanhan sähköliittymän. Isohko jakokaappi sijoitettiin ulos, vähiten häiritsevälle ( ja silti häiritsevälle ) paikalle. Vedot sisällä ovat tällä hetkellä väliaikaiset, sellaiset, että niiden kanssa pärjää jotenkuten remontin ajan. Sähköt voi tästä uudesta jakokeskuksesta vetää myös ulkorakennuksiin, ainakin navettaan toivoisin saavani sähköt jossain vaiheessa ( niitä rapujuhlien lyhtyjä varten ! ) . Seuraavaksi pihaan tuotiin jättimäinen jätelava, jonne tyhjensimme kaikenlaista ryjää navetasta ja itse talosta.  Tuvan ja porstuakamarin pinkopahvit ja korvikelattiat saivat kyytiä, pinkopahvit laajojen tahrojen ja repeämien vuoksi ja korvikelattiat siksi, että alta paljastui ihanaa vanhaa lankkulattiaa. Jees ! Pieniä lahovaurioita ja aitan kuntoa kutsuin katsomaan yllämainitun kirvesmiehen, joka korjasikin tuvasta muutaman lahokohdan ja poikkimenneitä lattianiskoja. Tuvan varsinainen lattiaremontti odottaa tulevaisuutta sekin, sellaista aikaa kuin kaikki ihan välttämätön on tehty ensin. Tällä kierroksella tehdään vain pieni kosmeettinen ehostus, hiotaan lankut ja maalataan. Toinen hiontakerta ja se maalauskin todennäköisesti siirtyy keväälle, samoin leivinuunin lopullinen maalaus. Tuvan kattopaneelit maalattiin kertaalleen pellavaöljymaalilla ja näyttää mukavasti siltä, että se yksi kerta riittääkin siihen.

Saunan kattoremontti sovittiin tälle kesälle myöskin, vanha huopakatto oli pahoin repeytynyt ja piipunjuuri vuotanut. Huovan alla ollut pärekatto jätettiin aluskatteeksi, päälle tuli peltikatto, piippu muurattiin ja pellitettiin. Itse en tuosta pellityksen ulkonäöstä piittaa kauheasti, mutta ilmeisesti se on paloturvallisuuskysymys ?

Toiseksi ylimmässä kuvassa näkyy vilaus siitä varsinaisesta murheenkryynistä: navetasta. Se on osin lautarakenteinen, eteläpäädyssä on grantiittiseinä. Navetan katto on myös huopaa ja se on päässyt harmittavan huonoon kuntoon: aluslaudoitus on osin homeessa ja vuotokohtia on paljon. Lisäksi rakennus on painunut melkoisen paljon. Alkuperäinen ajatus oli katkaista navetta ja purkaa sen huonompi pääty, mutta Museoviraston kannan perusteella päädyin kuitenkin siihen, että navetta säilytetään sellaisenaan. Katto on nyt pressujen peitossa kevääseen asti. Navetta pitää nostaa ja suoristaa ja sen koko katto tehdä uusiksi. Kustannusarviosta en vielä tiedä, mutta saattaapi olla, että koko laukkukokoelma menee myyntiin. Huoh. Tämän kesän saavutuksia on navetan siivoaminen ja rojujen raivaus. Sain muuten juuri laskun jätelavan tyhjentämisestä: lavalla oli kaatopaikalle vietäessä parisen tonnia jätettä, että ei se tuntemus siitä, että energiat virtaavat vapaammin, ole ihan tuulesta temmattua. Vielä riittää työtä silläkin saralla silti. Navettaprojektin lisäksi ensi kevään ja kesän hommia ovat huussin uusiminen, asuinrakennuksen katon huolto ( pesu ja pinnoitus, Museoviraston tutkijan ehdotus ) sekä sisäremontin jatkaminen. Aitta pitää purkaa osiin ja uusia osa sen hirsistä, tämä projekti siirtynee kuitenkin sitä seuraavaan vuoteen. Nyt vain kovasti toivon, että mitään ihmeellistä ja pakottavaa tarvetta millekään isommalle ei ilmene, tässäkin on jo aika paljon kaikenlaista listattuna. Onneksi kyseessä ei ole vakituinen asunto, hermoni eivät ehkä kestäisi ikuista remppaa ! Nyt voi lähtiessä vaan huikata heipat ja palata asioihin sitten taas sopivalla hetkellä. 

27 kommenttia:

  1. Kävin lukemassa. Olette ottaneet ison haukkauksen projektista heti lähtövuonna. Me ollaan korjailtu suvilaa yhdeksän vuotta (lähinnä kesälomat) ja nyt ollaan paremmalla puolella. Jäljellä yksi huone ja portaikko. Ja se olohuoneen lattia, joka on jalkojen alla jäätävä, jota ei vaan jaksettu avata siinä kohtaa kun olisi pitänyt. Mutta ehkä sitten joskus. Tai paksummat villasukat.

    Kieltämättä kodin korjaaminen on pakollisempaa ja ehkä stressaavampaakin. Siinä toisaalta helpottaa, että on aina siinä paikassa jossa rempataan, ei tarvitse organisoida yhtä paljon, että varusteet ja ihmiset ja sää kohtaavat.

    anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otettiin iso haukkaus, mutta meillä on ollut työmiehiä hommissa. Ja kattoremppakin oli ihan pakko tehdä nyt. Pari vuotta tehdään varmaan vähän enemmän hommia, sitten vähemmän. Ehkä. Itse asuintalo on onneksi aika pieni.

      Ihan totta, omat haasteensa siinä, että projektikohde on muualla. Aikamoista säätämistä välillä.

      Poista
  2. Olette kyllä rohkeita, kun hommaan ryhdytte. Siinä varmaan on puuha poikineen, ennen kuin kaikki on valmista. Ja sitten jatkuva huolto päälle. Onko tässä järvi lähellä? Niin upea ja idyllinen paikka. Onnea teille! Ja johan teillä on onnea ollut, kun löysitten asiantuntijan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan puuhaa, aikalailla . Järvi on melko lähellä, mutta tämä torppa on keskellä peltoa :)

      Poista
  3. Heippa! Kuulostaa projektilta. Meillä aikasamanlainen, 1906 rakennettu päärakennus ja 5 piharakennusta. 25 hehtaaria ja hommaa aivan tuhottomasti. Ja tästä projektista teen itselleni ja miehelleni vakituista kotia, tarkoitus olisi jouluksi muuttaa ja jatkaa eloa rempan keskellä. :)
    Eikun siis vaan tsemppiä toisen rempan keskeltä. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan sitä tässä, varsinkin kun asutaan muualla ja molemmat olemme kokopäivätyössä... mutta huhhuh tuota teidän projektianne, kuulostaa melkoisen työläältä ! Niin että tsemppiä vaan sinnekin ! :)

      Poista
  4. Hieno projekti, vaikka varmasti on raskastakin! Kallismaasta tulee kyllä ihana, vaikka sitten laukkujen kustannuksella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ehkä mä en kuitenkaan joudu luopumaan ihan kaikista laukuista ;) On kiva projekti, mutta mukavaa on välillä myös tulla kotiin lepäilemään sotkun keskeltä.

      Poista
    2. Niin mä vähän arvelinkin :D

      Poista
  5. On nää vanhat talot pitkiä projekteja. Eikä se mielestäni ole mikään huono asia. Tulee pohdittua ja ehkä pystyy välttämään hätiköidyt ja huonot ratkaisut. Mekin käytimme talolla heti aluksi ihmisen museosta. Saatiin sellaisia vinkkejä säilyttämisistä yms. mitä ei oltu osattu edes ajatella. Ja onni oli sekin, sillä sitä kautta jäi pari ihan turhaa remppaa pois.

    Vanhaan taloon pätee hyvin sanonta, että tekemätön remontti on paras remontti. Toki kaikkea ei voi jättää korjaamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksiköhän tämä kommentti on jäänyt vastaamatta aiemmin ?! Mutta tosiaan, samaa mieltä siitä, että yhtään remonttia ei kannata tehdä " varmuuden vuoksi " . Monesti vanhaa ylikorjataan, ei ole hyvä sekään, vaikka ehkä sitten kuitenkin parmepi vaihtoehto kuin se, että ei korjausvelkaa pääsee kasaantumaan ihan hirveästi.

      Poista
  6. Ilahdun aina näistä talotarinoista, joissa remontti aiotaan tehdä huolella. Mikä onni, että löysitte luotettavan asiantuntijan ja kirvesmiehen. Talo on varmaan iloinen teistä, se saa uutta elämää vielä pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon siihen, että talo on tyytyväinen :) Teemme remonttia periaatteella , että vain välttämätön korjataan ja yritämme tehdä kaiken hyvillä materiaaleilla ja paikan henkeä kunnioittaen. Hyvät, osaavat työmiehet ovat kieltämättä kullanarvoisia, korvaamattomia suorastaan.

      Poista
  7. :)))))))
    Uskotko, että mun on tehnyt mieli soittaa Huoneistokeskukseen pari kertaa tässä vuosien saatossa :D
    Me ollaan asuttu tuollaisen seassa. Eikä olla edes täysin alkoholisoiduttu, hihiii

    Hyvä tulee, nyt vaan tönö talviteloille ja keväällä sitten taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah, uskon todellakin ! :D Mä en ehkä pystyisi asumaan näin mittavan rempan keskellä, meinasi mennä hermot jo taannoiseen keittiremontiinkin.

      Tönö on talviteloilla jo. Kevättä odotellessa !

      Poista
  8. Onpas kiva lukea projektin alusta ja taustoista. Hiljaa hyvää tulee, vaikka teillä on kyllä ollut vauhti päällä. Meidän kesäkoti on ostettu v. 2002 ja nyt tehdään pientä säätöä, tosin ehkä enemmän kakkoskierrosta!
    Meilläkin talon toinen pääty on ollut tuollainen savupirtti 1700-luvulta oletettavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taustoista pitikin sanoa vielä sen verran, että paikka on kuulunut isoisovanhemmilleni ja täällä on viimeksi asunut isomummuni :)

      Tuskin näin paljon saadaan aikaiseksi ensi kesän jälkeen... en tosiaan halua tehdä mitään ylimääräistä, mutta kun tuota pakollista puuhaakin näyttäisi olevan ihan älyttömästi. Kattoremppoja ainakaan ei voi siirtää ihan loputtomiin :/

      Vanhat talot ovat kyllä mielenkiintoisia !

      Poista
  9. Meikäläisen stressikäyrä nousi teidän puolesta, kuulostaan ihan loputtomalta projektilta johon musta ei olis ikinä. Tiedän että kun sen saa joskus johonkin kuntoon se tulee olemaan aivan ihana unelpaikka mutta kärsivällisyyttä todella tarvitaan. Pitkää pinnaaa ja relaa talvi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana :))) Pitkää pinnaa kasvatetaan ja todellakin yritetään relata ! :)

      Poista
  10. Tulinpa Torpalta katsomaan tätä teidän projektia ja kovin tutulta tuntuu! Kaunis paikka, näissä punaisissa tuvissa vaan on sitä jotakin... Mekin keväällä ajattelimme, että eihän tässä kunnostamisessa pitkään mene vaan kuinkas kävikään: projekti jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, puutarha on loputon suo ja nyt näyttää kattoremonttikin olevan suunnitelmissa keväällä.. Mutta kyllä se vaan niin on, että kun se oman käden jälki näkyy ja rempasta stressantuneena siemailet aamukahvia omenapuun (vaikka sitä ei ole leikattu kymmeneen vuoteen..) alla niin kyllä se mielikin vaan lepää. Meillä on talvi rauhoitettu torppaprojektista toteutuksen osalta mutta suunnittelu jatkuu:) Jään innolla seuraamaan teidän proggista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, näissä on tosiaan sitä jotain... meillä myös tarkoitus pitää projekti talviteloilla, Kallismaalla ei ole juoksevaa vettä eikä kunnon lämmitystä, joten näin on helpompaa. Ja muutenkin, kesän jälkeen on niin paljon kaikkea muuta, lasten harrastuksia ja sen sellaista, jotka häiritsevät viikonloppuja.

      Kivaa viikonloppua ! :)

      Poista
  11. Tutulta kuulostaa, kiva että löysin tänne - kohtalotoverin blogiin. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva , että löysit ! Kohtalotovereita, mutta hyvässä mielessä :) Kiitos samoin !

      Poista
  12. Mukavan näköinen pihapiiri. Tuollaisessa sitä tunnelmaa onkin. Tsemppiä rakentamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihapiiri on mukava, mutta melkoisen työläs... ;) Kiitos !

      Poista

Olen iloinen jokaisesta viestistä, ihan lyhyestä ja höpsöstäkin. Kiitos, kun piristit päivääni !