keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

YÖK, EN SYÖ !


Monen vuoden tauon jälkeen jouduin valitettavasti tänään kohtaamaan vanhan viholliseni kanaviillokin. Olen inhonnut kyseistä ruokaa kouluajoista lähtien, sen limaista keltaista koostumusta ja lölleröisiä kanapaloja. Ja ihan yli hilseen menee se, että ruoka maustetaan mustaherukkahillolla. Ei ihme, etten juurikaan pidä tumman violetin ja keltaisen yhdistelmästä ! Muita kestoinhokkeja ovat tilliliha ( hei haloo, tilli on kalamauste ! ), maksalaatikko ( vasrinkin niillä pulleilla, poksahtelevilla rusinoilla ), kesäkeitto ( maidossa lilluvia pakastevihanneksia, uuh ! ) ja hernekeitto ( tarvitseeko tästä sanoa sen enempää ? ). Urheasti yritin maistaa sitä kanaviillokkia, laihoin tuloksin. Onneksi olin ennakoinut tilanteen ja ladannut lautasen lähes täyteen parsakaalipaistosta ja hapankorppuja. 

Ja kyllä, en minäkään pidä siitä, että lapset ( tai aikuiset ) ronklaavat ruoan kanssa, mutta suon kaikille kyllä sen, että joistain mauista ei vain kertakaikkiaan voi pitää. Itse olen sitä ikäpolvea, jonka oli pakko syödä aina kaikki, mitä lautasella oli ja sitä traumaa en halua omille lapsilleni. Hauskoja sattumuksiakin tuon ajan kasvatus on tuottanut. Esimerkiksi neuvokkaana esikoululaisena olin kerran laittanut inhoamani herne-maissi-paprikat esiliinani kengurutaskuun, kun hoitajien pakottava silmä vältti. Vihannekset pomppivatkin sitten muutamaa päivää myöhemmin iloisesti pitkin kylppärin laittioita, kun äiti oli ladannut pyykkikonetta. Taisin saada aikamoiset nuhteet. Armas sisareni taasen kaatoi kerran kalakeiton lautaseltaan läpinäkymättömään maljakkoon. Äiti ihmetteli kovasti, kun tuoreet tulppaanit kuukahtivat niin äkkiä... :-D Syyn taisi vielä saada niskoilleen joku muu.

Onko teillä muilla, oletettavasti täysikasvuisilla ihmisillä myös, ruokainhokkeja ? Ruokalajeja tai makuja, jotka eivät vain yrityksestä huolimatta mene alas ? Jotain, joka näyttääkin jo niin epäilyttävältä, että ei tee mieli edes maistaa ?

Ja niin, kuvan mansikkasalaatti ei mitenkään muuten liity aiheeseen paitsi olemalla ruokaa !

31 kommenttia:

  1. Täälläkin inhokkeina kakki mainitsemasi ja päälle vielä tomaattikeitto - jo pelkkä ajatuskin saa käsivarsien karvat pystyyn ja kurkun puristumaan kiinni.

    Kouluruokailu on minultakin nämä pilannut, ne oli vaan niin kamalia, ettei enää uskalla edes kokeilla.

    Itse istuin kerran pinattikeittolautasen äärellä useamman tunnin: minä en suostunut syömään ja täti ei suostunut antamaan lupaa nousta pöydästä ennen kuin on lautanen tyhjä. Taisin voittaa lopulta. =/

    Pikkuveljeni tyhjensi kerran sellaisen vanhan ruokapöydän laatikkoon jonkun ruuan, joka ei maistunut. Saattoi olla mukavaa äidin löyää se sieltä jonkin ajan päästä.. =)

    VastaaPoista
  2. Olen varmaan sitten ollut jotenkin erikoinen lapsi sillä tilliliha oli lapsena yksi herkkuruuistani. Meillä syötiin sitä kotonakin aika usein. Pidin myös joka-lapsen-inhokista eli kesäkeitosta sekä kanaviillokista (hernekeitostakin).
    Kouluruokailu tai pakkosyöminen ei ole pilannut minulta oikeastaan mitään. Olin siinä onnellisessa asemassa että koko ala-asteen meidän pienessä koulussa oli keittäjä joka teki kaiken ruuan alusta asti itse. Ruoka oli siis todella hyvää ja olen muutenkin aikalailla kaikkiruokainen. Ainoa ruoka josta en koulussa pitänyt oli kummallinen uunissa valmistettu makkararuoka. Siinä oli sentin vahvuisia lauantaimakkaran siivuja vuokaan ladottuna ja päälle kaadettu omituinen tomaattikastike. Kaiken muun vetelin hyvällä ruokahalulla paitsi sitä lauantaimakkaravuokaa. Lauantaimakkarasta en pidä muutenkaan saatika sitten siinä.
    Yläasteella minulta pilasi maksalaatikon verinen maksalaatikko joka oli siis huonosti kypsennettyä. En pystynyt syömään maksista vuosiin, mutta kyse ei suinkaan ollut mausta vaan siitä verisestä kököstä lautasellani. Pidän kyllä kovasti maksapihveistä ja muista maksaruuista. Nykyään kyllä pystyn syömään jo maksalaatikkoakin, edellyttäen että siinä ei ole rusinoita. Rusinat rusinoina. Niitä ei pidä tunkea simaan, pullaan, salaattiin eikä mihinkään muuhunkaan kuin pähkinöiden kanssa mutustelu-kulhoon.
    Meillä ei koskaan kukaan jemmannut ruokia minnekään vaikka lautanen piti syödä tyhjäksi. Vitsi piili siinä että meillä (sekä koulussa että kotona) sai itse ottaa ruuan lautaselle ja sitä piti ottaa sen mukaan mitä pystyi syömään. Eli jos otit kukkuralautasen niin söit kukkuralautasen ja jos et pitänyt ruuasta otit pienemmän nokareen. Jotenkin koen että se että itse päätti paljonko söi opetti syömään kaikenlaisia ruokia ja maistelemaan erilaisia makuja. Opettajat toki valvoivat koulussa että edes jotain tuli syötyä ettei kukaan koululainen ollut koko päivää pelkän maitolasin ja näkkileivän varassa. Meillä oli kuitenkin lähes aina lämpimän ruuan lisäksi raastetta, salaattia tai muita kasviksia, sekä joskus myös jälkiruoka. Ainoa kerta kun olen koulussa istunut väkisin ruokalautasen ääressä oli se kerta kun ruokana oli hernekeittoa, kiitos luokkakaverini. Pyysin luokkakaverilta sinappipurkkia. Hän päätti olla avulias ja ruuttasi sinapin suoraan lautaselleni. Sitä tuli niin paljon etten pystynyt syömään hernekeittoa, josta muuten pidin kovasti. Lopulta opettaja uskoi selitykseni sinappitujauksesta ja sain poistua ruokapöydästä.
    Edelleenkin olen lähestulkoon kaikkiruokainen ja ainakin maistan kaikkea vaikken pitäisikään. Harva tavallinen ruoka on niin vastenmielinen etten kykene syömään. Toki ne suosikit minullakin. On muutamia joita välttelen, kuten sinihomejuustoa, mutta sitäkin pystyn ruuassa syömään jos ei ole vaihtoehtoja. Pari vuotta nuorempi veljeni kyllä on ruuan suhteen paljon nirsompi kuin minä, ja oli sitä jo lapsena. Hassua sinänsä kun olemme kuitenkin lapsena syöneet samat ruuat samoissa kouluissa... Hän taisi kotonakin olla se joka joutui istumaan ruokapöydässä muita pidempään, mutta syynä siihen taisi olla enemmänkin syödyn ruuan määrä kuin se ettei olisi siitä pitänyt. Äiti kun oli sitä mieltä että neljäsosa peruna ja kahvilusikallinen jauhelihakastiketta ei riitä peruskoululaisen päivälliseksi.

    VastaaPoista
  3. Oho, tulipas pitkä stoori. Anteeksi :D

    VastaaPoista
  4. Mulla on vaikka mitä inhokkeja. Erityisesti valkokastike juurikin kouluaikaisen trauman takia. Useammankin kerran olen alaluokilla tullut koulusta itkien kotiin, kun on ollut "pakko" syödä. Kalaa tai äyriäisiä en syö ollenkaan, pinaattikeittoa tai pinaattilettuja en syö, tilliliha ja kanaviillokki myöskin ei. Pepperonia tai salamia en syö. Fetaa ja emmentalia en myöskään syö. Enkä raejuustoa. Enkä rahkaa. Munakoiso ja kurpitsa ennakkoluulottaa ja perunaa syön tosi harvoin, koska siitä jäi trauma kun äiti jätti ne aina aavistuksen liian raaoiksi mun makuun. Keitettyä kananmunaa en syö ja sianlihaa hyvin harvoin, pekonista kyllä pidän. Sinapistakaan en tykkää enkä juo piimää, maitoa, teetä enkä kahvia. Kaikesta tästä huolimatta ihmettelin, kun olin kaverin kanssa laivalla seisovassa pöydässä ja hän vilkaisi alkuruokapöytää ja totesi: "Jaahas, sä et syö tästä mitään." Minäkö muka nirso?! :) -K-

    VastaaPoista
  5. olipas hauska postaus! juuri alle kouluikäsenä istuin 5 h keittiössä kunnes punajuurikeitto lautanen oli syöty! (siperiassa samoillessani venäläinen samainen keitto on todella hyvää :) kaikki ruokanen, ainoa oikeastaan mitä en vain saa nieltyä on silakka laatikko, ei vaan pysty nielemään! Ennen raskautta olen rakastanut silliä yli kaiken ja nyt olen ollut yli 4v syömättä herkkua kun ei vaan saa nielastua ja maku aivan järkyttävä ( ainoa asia minkä raskaus pilasi, mutta pystyn elämään sen kanssa )

    VastaaPoista
  6. OI, mitä muistoja! Silakkalaatikko ja kaalilaatikko menevät tosi huonosti alas, samoin janssoninkiusaus, simpukat ja siskonmakkarakeitto. Muutoin olen kaikkiruokainen ja syön jopa monia muiden yökötyksiä, kuten juurikin maksalaatikkoa (itse tehtyä) ja esim. erilaisia veriruokia kuten lättyjä ja palttua.

    VastaaPoista
  7. Ja se kamalin unohtui, nimittäin LIPEÄKALA!!!

    VastaaPoista
  8. Borssikeitto. Sienet missä tahansa muodossa, YÖK. Joskus koulussa oli perinnepäiviä tai vastaavia ja muutaman kerran on istuttu pitkään ja hartaasti klimppisoppalautasen edessä. Kun ei laske, niin ei laske.

    Leivän kanssa sai sellaisen pienen muovisen voinappirasian ja sinne sitten tungettiin niin paljon ruokaa kuin mahdollista, jotta se oli helppo heittää roskikseen. No eihän sellaiseen paljoa mahtunut... :)

    VastaaPoista
  9. Minä olin lapsena ylinirso, ja se tuntuu olevan jollakin tapaa geeneissä. Ainakin meitä lapsena erittäin nirsoja on jo monessa alenevassa polvessa, joskin kaikki ovat muuttuneet aikuistuttaan pitkälti kaikkiruokaisiksi.

    Syömisiäni rajoittavat nykyisin lähinnä eettiset syyt. Sellaisia, joita kyllä voin syödä, mutten laita vapaaehtoisesti ruokaani, ovat paprika ja oliivit. Usein etikkaiset maut ja säilykkeet ovat vähän vastenmielisiä, niin kuin kurkkusalaatti, hillosipulit tai säilykepunajuuret. Kurkkua, sipulia ja etenkin punajuurta rakastan kyllä muuten. :)

    Kauheasti en pidä herkkusienten rakenteesta, vaikka muuten rakastan sieniä. Ruotoinen kala ei oikein uppoa, vaikka maku olisi hyvä.

    VastaaPoista
  10. Riesu: ai että, tomaattikeitto on yksi herkuistani ! :-D Hihittelen tuolle laatikkotempaukselle, vaikka veikkaan, ettei äitisi ollut kovin tyytyväinen :-)

    Rhia: joo, olet ollut tosi outo ! Kukaan ei voi vilpittömästi sanoa pitävänsä tillilihasta, ei mitenkään ;-) Raaka maksalaatikko kuulostaa todella kuvottavalta, en yhtään ihmettele monen vuoden inhoasi. Ja rusinat todella kuuluvat tarjottavaksi sellaisenaan !

    K: valkokastike on kieltämättä aika outo keksintö, paitsi uunipastoissa :-) En yhtään ihmettele kaverisi kommenttia, oli sen verran pitkä lista vältettäviä ruoka-aineita :-D

    mirka: mielestäni punajuurikeitto ei ole alle kouluikäisen ruokaa... Itse olen vasta aikuisiällä opetellut tykkäämään punajuuresta ja siitä on tullut suorastaan lempijuurekseni maa-artisokan ohella !

    VastaaPoista
  11. Inhokkeja mulla ei ole onneksi kauheesti, vihaan mustaamakkaraa ja borssikeittoa. Niitä olen vihannut jo kouluajoista lähtien. Pakko oli tosiaan syödä. Allergioita mulle onkin sitten kertynyt ihan tarpeeksi ja ne kyllä todella rajoittavat ruokavaliota. (Olen allerginen perunalle, maitoproteiinille, soijalle, isolle osalle säilöntäaineista, bataatille, munakoisolle - siinä tärkeimmät, mutta ei kaikkia.)

    VastaaPoista
  12. Mirka: janssoninkiusaus ja siskis ovat mun herkkuja ! Juuri vetäisin kaksi lautasellista siskonmakkarakeittoa, se on niiiin hyvää ;-) Mutta lipeäkala ! Miten saatoinkaan unohtaa sen omalta listaltani. Oikeasti, miksi sellaista saa tarjota viattomille ( juuri synnyttäneille !!! ) ihmisille ?

    Netta: en ole koskaan maistanut ( tai nähnyt ) klimppisoppaa, mutta se kuulostaa kamalalta. Sienet ovat ihania, voisin syödä niitä vaikka joka päivä. Hihii voinappirasia piiloa :-D

    Karoliina: happamat maut eivät minullekaan uppoa. Eivät kyllä ole mitään inhokkejakaan silti. Eettiset syyt ovat oikein hyvä peruste olla syömättä, noh, ihan mitä tahansa.

    VastaaPoista
  13. BagMiss: ikävän pitkä lista noita allergioita tosiaan :-/ Mustamakkara on nimenäkin jo epäilyttävä, mutta tykkään kyllä esim. verilätyistä.

    VastaaPoista
  14. Voi miten samaistunkaan noihin tillilihan, sekä maksalaatikon aiheuttamiin vilunväristyksiin...Nirsosta lapsesta on muuttunut herkkusuu ja kulinaristi aikuinen, mutta kaali menee mulla edelleen VAIN raakana...pelkkä haju jo kuvottaa ja en yksinkertaisesti kykene nielemään kaalilaatikkoa, -kääryleitä tms. ilman välitöntä hissireaktiota.

    VastaaPoista
  15. Hups, unohdin, etten syö oliiveja, sieniä, kalkkunaa enkä mustaa makkaraa... :) mutta syön kylläkin aurajuustoa, maksalaatikkoa (rusinoilla) sekä jalapenoja. Teininä elin lähinnä jauhelihapizzalla... :D -K-

    VastaaPoista
  16. Voi ja mää rakastan maksalootaa, kanaviillokkia, hernesoppaa..just sun inhokkeja. Omia inhokkeja ovat; verilätyt, kesäkeitto, pekoni kaikessa muodossaan, jälkiuunileipä, lammas. Mutta aika hyvin ilman näitäkin olen kasvanut isoksi ja komeeksi tytöksi.

    VastaaPoista
  17. No syy tillilihan suosioon varmaan on siinä että meidän äiti on todella hyvä ruuanlaittaja ja sen tekemä tilliliha oli oikeasti todella hyvää. Liha oli niin mureaa että melkein suli suuhun (sitä keitettiin tuntikausia) ja se tillikastike siinä nyt vaan oli sikahyvää keitettyjen perunoiden kanssa (laitetaanhan tilliä uusiinperunoihinkin). Mutta myönnän että huonosti valmistettu tilliliha voi olla aika kammottavaa. Samoin kuin mikä hyvänsä huonosti valmistettu ruoka. Samoin äidin tekemä kesäkeitto oli todella hyvää, ja hernekeitto myös kun se tehtiin itse eikä otettu purkista.

    Kyllä ne ruokakammotukset pitkälti tulee siitä että joku ruoka on valmistettu huonosti eikä maistu kovin hyvälle. Lasten mielestä äidin ruoka on aina parasta, mutta meidän äidin kokkaukset oli oikeasti niin hyviä että en muista montaakaan sellaista ruokaa lapsuudesta jota en olisi syönyt. Meillä syötiin perinteistä suomalaista kotiruokaa, eli lähes joka päivä keitettyjä pottuja ja siihen joku kastike (joskus se oli sitä tillilihaa, joskus muru- tai nakkikastiketta jne). Ikäväkseni pitää todeta että kouluruuan taso on kyllä laskenut vuosien myötä. Itse muistelen lämmöllä sitä pientä kyläkoulua jossa 80-luvun alussa todellakin saimme keittäjän itse alusta asti valmistamat ruuat, siis lähes kuin äidin tekemää :D Missään muualla en ole opiskellessani niin hyvää ruokaa saanut

    VastaaPoista
  18. Ai niin, unohtui vielä kertoa, että minä piilotin inhoamiani leivänkuoria kirjanörtille sopivaan tyyliin kirjan sivujen väliin. Siis lapsena. :D

    (No, toisaalta tämä ei kerro hyvää kirjan arvostamisesta. Mutta ainakin se kertoo, että luin aina kun mahdollista, ja meillä sai syödessäkin lukea, paitsi jos oltiin yhteisellä aterialla.)

    VastaaPoista
  19. Pepper: minä en ollut lapsena erityisen nirso, enkä ole mielestäni vieläkään. Inhoan vain tiettyjä ruokalajeja, joita onneksi on kohtuuhelppo välttää :-) Kaalista olen opetellut pitämään aikuisena ja esim. kaalikääryleet hyvin tehtynä ovat hyviä !

    K: :-D

    Reissuja ja romantiikkaa: ja minä pidän sun inhokkilistalta lähes kaikesta. Inhokkilistasi on aika suppea, kyllä muilla eväillä ihan varmasti kasvaakin ;-)

    Rhia: uskon myös tuohon, että aika monen ruoan on pilannut se, että se on huonosti valmistettu. Huonoa, jänteistä lihaa ym. Saahan pizzastakin ihan hirveää. Oma äitini oli myös todella hyvä laittamaan ruokaa ja meillä onkin aina syöty hyvin. En muista, että olisin kotona ronklannut ruoan kanssa, kyllä nämä muistot liittyvät lähinnä kouluruokiin.

    Karoliina: hih, kaikenlaista lapset keksivätkin.

    VastaaPoista
  20. samaa mieltä kanssasi että punajuurikeitto ei ole alle kouluikäsen ruokaa! 70-luvulla kasvaneena ja äitini päähänpinttymänä sitä piti kerran syödä!!! Ai niin simpukoita en voi syödä koska näyttävät siltä kuin näyttävät, yäk!!

    VastaaPoista
  21. Mä en syö mitään sisäelimiä enkä nykyään punaista lihaakaan syynä "ällötys" ja vastenmieliset kokemukset. Koulusta muistan kuivan lantturaasteen, jota ei meinannut saada alas kurkusta :( Hillosipulit ovat kamalia! Enkä halua syödä äyriäisiäkään!

    Äitini teki hyvää kanaviillokkia, mutta koulun versio oli kamalaa maultaan ja ulkonäöltään. Inhosin kaikkia liharuokia koulussa, koska niissä oli läskiä ja kaikkea epämääräistä...

    Kaikesta ruuasta ei tarvitse pitää eikä kaikkea tarvitse syödä.

    - Kristiina -

    VastaaPoista
  22. Voi, kyllä! Minä(kin) olin lapsena hyvin nirso ja huomaan samaa nyt tyttäressäni.

    Nykyisin olen kulttuurisista syistä kaikkiruokainen ts. kyläillessä, kutsuilla ja ulkomailla syön tai ainakin maistan, mitä ikinä tarjotaankin. Mutta kotona vältän tiettyjä ruokia tai ruoka-aineita. Inhoan monia sellaisia ruokia, jotka maistuvat lapsille, kuten nakkikastiketta tai nakkikeittoa. En mielelläni syö purkkitonnikalaa (eettiset ja makusyyt, molemmat!), riisivelliä (en yleensäkään pidä velleistä), pinaattikeittoa enkä keitettyjä kananmunia (karjalanpiirakan päällä pidän kyllä munavoista). Vierastan avokadoa, hillosipuleita, einesverilettuja sekä ananasta lämpimissä ruoissa.

    En pidä lantusta enkä nauriista, en raakana enkä kypsänä. Se on vähän surullistakin, koska pyrin suosimaan kotimaisia kasviksia.

    Siskonmakkaraa en ole muuten syönyt kuin kerran lapsuudessani. Savossa sitä ei juurikaan taideta syödä ja siksi ruoka-aine on vieras ja antaa minulle mielikuvan jostain pahanmakuisesta.

    Kanaviilokista en ole pitänyt koskaan, mutta lapsena suurta herkkuani oli broilerinrinta kera mustaherukkahyytelön. ;)

    VastaaPoista
  23. mirka: simpukat ovat tosiaan aika erikoisen näköisiä, mielestäni hyviä kuitenkin :-)

    Kristiina: uuh, lantturaaste. Menee ihan väristyksiä pitkin selkärankaa, onneksi sellaista ei ole tarjolla enää nykyään.

    Katja: kyllä minäkin syön varsinkin kyläillessä juuri sitä mitä on tarjolla. Ja harvoin mitään omalta inhokkilistaltani onkaan pöydässä :-) Nakkiruoat ovat meilläkin jostain syystä lasten suosiossa. Niistä varsinkin nakkikastike aiheuttaa puistatuksia. En syö makkaraa oikein muutenkaan, paitsi siskonmakkaroita ;-) Olen ollut aikeissa joskus perustaa Pro Siskonmakkara -liikkeen, en vain ole vielä saanut aikaiseksi. Lantusta voisit kokeilla sellaisia voissa ja hunajassa paistettuja pikkukuutioita, vaikkapa timjamilla maustettuna. Lantun maku on silloin aika pehmeä.

    VastaaPoista
  24. Ikuinen inhokkikolmikkoni kouluajoilta lähtien: kanaviillokki (juurikin siinä vihreänkeltaisessa kastikkeessa), tilliliha ja tomaattisilakat. Muuten olen kyllä kovinkin kaikkiruokainen.

    Ripi

    VastaaPoista
  25. Heh -hauska postaus! :)

    Ruokainhokkini ovat: kanaviilokki ja juuri se mainitsemasi mustaherukkahillo, tilliliha (sitä ei voi kukaan syödä...oikeesti), lihakeitto, kalakeitto (poislukien Pappani tekemä madekeitto), misokeitto, kesäkeitto, kaikki pataruuat YÖK, merimiespihvi, valkokastike jne + suurin osa valmisruuista, joita en voi vaan sietää ja tietty makaroonilaatikko. Fy fan. Tässä ne hirveimmiät. Valitettavasti huonosti valmistettuna ruuan kuin ruuan saa pilalle. Onneksi lähipiirissäni lähes kaikki on "Hans Välimäki tasoa", joten ruuan pilalle saaminen on harvinaista, jollei jopa mahdotonta. Lucky me. <3

    VastaaPoista
  26. Ja kyllä, olen itsekin joskus kepostellut; lihakeitto heilahti kivasti valkoiseen Aallon vaasiin ja sitä ihmeteltiin vuositolkulla, et kuka ihme sinne jotain törkkäs. :D Oli siinä Äidillä ihmettelmistä kun 18-vuotiaana kerroin, että camoon -mähän se olin! En unohda ilmettä koskaan...en koskaan!

    VastaaPoista
  27. Ripi: tomaattisilakat :-/

    Himoshoppaaja: hahah, täytynee ilmeisesti varoa kaikkia läpinäkymättömiä vaaseja ruokapöydässä. Samoin laatikoita ja kaikkea muuta, johon voi kätkeä jotain. Yyh merimiespihville :-/ Kukakohan senkin ruokalajin on keksinyt ?

    Aika hyvä tilanne sinulla, jos noin tasokasta ruokaa on tarjolla joka päivä !

    VastaaPoista
  28. Silli, yh. Muuten olen lähes kaikkiruokainen, ainakin suostun maistamaan :)

    Meillä on lapselle samat säännöt, eli kaikkea täytyy maistaa, mutta mitään ei ole pakko syödä sen enempää,jos ei maistu. Itse olen ollut lapsena ihan tuhottoman nirso, joten jokainen epäilyttävää ruokaa täynnä oleva haarukka, jonka lapsukainen laittaa suuhunsa, saa aikaan riemunkiljahduksia pään sisällä. Ääneen en sentään juhli :D

    VastaaPoista
  29. Mun oli pakko tulla tarkistamaan kommenttilaatikko ihan siksi, että veikkasin kaikkien taas (kuten aina tällaisesta keskusteltaessa) vihaavan tillilihaa eniten maailmassa ;) - ja melkein oikeassa olinkin. Mä en ole todellakaan ollut lapsena mikään maailman ennakkoluulottomin syöjä - en kyllä tippaakaan nirsokaan - mutta silti tilliliha oli musta aivan erinomainen ruoka. Enkä tietystikään tarkoita koulun tillilihaa, sehän oli limainen ruoan irvikuva, mutta äitini puolen suvussa on tehty todella herkullista tillilihaa perinneherrkuna, eikä sillä juuri tuon koulun tillilihakammotuksen kanssa ollut yhteistä. Siispä minäkin puolustan vihattua tillilihaa, sitä oikeaa ;).

    Kyläillessä syön melkein mitä vaan tarjotaan, mutta homejuustoja ja muita vahvoja juustoja en vaan pysty syömään. Harmillista, kun selvästi jään siinä jostain ihanasta paitsi. Kaalilaatikko ja -kääryleet värisyttävät ikävästi ja maksalaatikon rusinoissa on jotain perverssiä.

    Ja silli, joo. Yök.

    VastaaPoista
  30. Maksa on pahin inhokkini (ja munuaiset ehkä vielä enemmän, mutta niihin nyt harvemmin törmää; kerran ole joutunut syömään). Ruusukaalia inhosin lapsena, enkä ole sen koommin maistanut; ehkä tykkäisin siitä nyt? Kaaliruoat yleensäkin tökkivät edelleen. Koulussa kammottavin ruoka oli veripalttu, jota en suostunut syömään (en ole varma oliko se edes pahaa, ruoan "idea" vain oli niin yököttävä, että en pystynyt syömään). Aladobi (lihahyytelö) on hirveää, samoin melkein kaikki puurot... Ohhoh, onpas mulla paljon inhokkeja :O

    VastaaPoista
  31. Tuia: ymmärrän tuon silli-inhon, onhan se aika erikoisen makuista. itse kuitenkin tykkään kovasti, varsinkin matjes-sillistä. Nam. Ja lasten kanssa tuo maistelu on tosiaan aika taistelua joskus, meillä ainakin nuorempi on todellinen Einari Epäluulo.

    Anna H: omat tilliliha- ym. inhot taitavat juontaa juurensa juuri tuosta, että meillä ei kotona ollut tarjolla näitä ruokia enkä ole koskaan siten kunnollista versiota saanut. Esim. Antti Vahtera tekee tillilihan vasikanpaistista, veikkaan sen olevan aika erilaista kuin se tilliliha, jonka minä muistan ! Kaaliruokine haju on aika luotaantyöntävä, mutta yritän opetella syömään niitä. Kaalihan on ihan superruokaa :-)

    Lumikko: tykkäsin jo lapsena munuaisista ihan hirveästi :-D Niitä vain ei tule itse laitettua koskaan. Äiti laittoi munuiaisa aina karjalanpaistiin ja me penskat tapeltiin niistä. Ja äidin tekemä veripalttu, sekin oli ihanaa herkkua ;-)

    Ruusukaali on aika vahvan makuinen, en oikein tiedä miten se pitäisi laittaa, jotta siitä saisi maukkaan ? Ja joo, itsekin olen kuvitellut syöväni hyvin kaikkea, mutta kyllä niitä inhokkeja näyttää kumminkin olevan pitkä lista...

    VastaaPoista

Olen iloinen jokaisesta viestistä, ihan lyhyestä ja höpsöstäkin. Kiitos, kun piristit päivääni !