Ajattelin rohkaista itseni ja käydä muutaman ompleuprojektin kimppuun ihan itse. En tiedä, miksi pelkään omplekonetta niin paljon. Se vain tuntuu jotenkin niin epäluotettavalta vehkeeltä, jotenkin siinä on sellainen tuntu, että se voi karata käsistä mikäli ei ole tarpeeksi varovainen.
Korjattavana on kahdet lempparifarkut ja yksi lasten lakana. Ei mitään kovin vaativaa siis, mutta minulle ihan tarpeeksi haastavaa. Haluaisin kyllä oppia ompelemaan edes joitain pikkujuttuja. Oma ompelukonekin minulla on, joten sen puuttumisenkaan ei pitäisi mitenkään haitata oppimisprojektia. Ongelma on siis korvien välissä, kuten sanoin. Pelkään ompelukonetta ja toisaalta sitä, että pilaan vaatteen tai kankaan söhläämällä jotain omituista. Alalangan puolaaminen ja koneen langoittaminen nostavat hikihelmiä otsalle pelkästään sillä, että ajattelen moisia. Päätin nyt kuitenkin kokeilla ja katsoa kuinka ämmän käy. Jos kone puraisee, niin puraisen takaisin ;-)
Tekstit
Mä tykkään ompelusta! Rohkeesti vaan huristelemaan!! Kerro sit, miten kävi!
VastaaPoistaEn ole itse kokeillut, mutta monet kehuvat esim. työväenopiston alkeistason ompelukursseja. Siellä ainakin oppii olemaan pelkäämättä... :) Onnea projekteihisi! Luulen, että yllätyt iloisesti.
VastaaPoistaHmm. Lakanan sain korjattua ja toiset farkut, mutta toisten farkkujen ratkennut polvikohta oli liikaa. Farkut ovat olleet vain kerran jalassa, joten taitaa olla varmempi viedä ne ompelijalle hoitoon ;-)
VastaaPoistaMulla on ihan samanlaiset tunteet ompelukonettani kohtaan!!! Puolata ja langan osaan pujottaa, mutta siihen se sitten loppuukin.Mä onnistun jotenkin aina ruttaamaan kankaat sinne alapuolan koteloon neulan kautta :(
VastaaPoistaOis niin ihanaa osata ommella koneella.
Helena: tuo ruttaantuminen on erityisen ärsyttävää. Ja noiden toisten farkkujen kanssa kävi niin, että yritin korjata niitä, mutta sain vain jonkun ihme soiron aikaiseksi siihen reiän keskelle. Ei voi tajuta... ja jos jotain inhoan, niin sitä, että en tiedä mitä mun pitäisi tehdä. Ja olisi tosiaan ihana osata ommella, ideoita riittää mutta ei taitoa :-/
VastaaPoistaOmpelemisen oppii vain tekemällä! Taito on sitten kuin pyörällä ajo. Rohkeutta ja pitkäjänteisyyttä. :)
VastaaPoistaEmilia: näinhän se varmaan on. Mun täytyy hankkia kirppikseltä joitain tuunattavia vaatteita ja kokeilla niillä.
VastaaPoistaLaita sen farkun polven reiän alle nurjalle puolelle reikää isompi pala puuvillakangasta. Neulaa se kiinni nuppineuloilla oikealta puolelta ja sitten ompelet oikealta puolelta koneella ensin niin, että saat sen puuvillakankaan kiinnitettyä reiän ympäriltä farkkuihin. Se pitää reiän paikoillaan ja saat ommeltua sen umpeen :) Sitten ompelet siitä edestakaisin. Ja koska paikkaus näkyy valmiissa, kannattaa tehdä paikkauksesta sellaisen näköinen kuin se olisi pohdittu ja mietitty yksityiskohta :D
VastaaPoistaJa ompelukoneen sinunkaupoille hurraa-huudot täältä! Sulla on hyvä kone, käytä sitä :)
Kiitos Ninnuska neuvoista, mutta luulen, että tuo on ihan liian vaativaa ;-) Sain kuitenkin korjattua yhden topin, jonka olin ajatellut viedä ompelijalle. Jee !
VastaaPoista