lauantai 5. helmikuuta 2011

KARKIPÄIVÄ



Meillä on aika tiukat rajat makean syömisen suhteen. Ei mitään liian tiukkaa kuria kuitenkaan, herkkuja saa kyllä, ainakin kerran viikossa ja erikoistilanteissa. Vanhanaikainen karkkipäivä on käytössä, vaikka se ei todellakaan tarkoita sitä, että aamusta iltaan mässätään makealla niin, että lopulta ollaan aivan riehaantuneita ja pahoinvoivia. Viikollakin voin antaa pienen jälkkärin heti ruoan jälkeen, palan suklaata tai nokareen jätskiä. En halua tehdä makeasta mitään kiellettyä hedelmää, mutta täytyy sanoa, että olen huolissani siitä, miten paljon sokerisia herkkuja lapset noin ylipäätään syövät. Karkkia tunkee joka tuutista, ei tarvitse kuin mennä postiin, niin sielläkin myydään suklaata ja muita nameja !  Karkkikylvyn lisäksi kaikkialla tarjotaan sokeroituja jogurtteja, muroja, mehuja, limuja, energiajuomia... lista on lähes loputon. Jopa päiväkodissa välipalana saattaa olla pullaa. Hammasterveyden lisäksi huolettavat herkkujen köyhät ravintoarvot, lisäaineet, ylipaino, huonot ravitsemustottumukset myöhemminkin. Kauhulla katselen iltapäiväaikaan isompia koululaisia, jotka koulupäivän jälkeen menevät lähikauppaan ja tulevat sieltä ulos jättipakkaus limua ja pussi karkkeja tai sipsejä mukanaan. Mitä vähän isompana ? Kaljakeissi ja einespitsaa ?

Kuva on viime kesältä. Karkkipäivän kauppalista äidille :-) Ihan kaikkea en ostanut kuitenkaan. Tänäänkin herkkuina on muutama paprikarki ja yksi tikari per nuppi. Ihan maltillista siis.

8 kommenttia:

  1. Suloinen ostoslista. Ton voisi kehystää ja laittaa seinälle.

    Meillä syödään sokerisia asioita tosi paljon enemmän kuin olisin halunnut, mutta toisaalta meillä ei syödä karkkia (suklaata lukuunottamatta) kuin aniharvoin, lähestulkoon ei koskaan. Limpparia on maistanut vain esikoinen ja sekin saa sitä noin kaksi-kolme kertaa vuodessa. Sokerisia jugurtteja ei osteta, mutta suklaavanukkaita kyllä. Voi mä olisin halunnut olla niin paljon tiukempi. Mutta osasyy lipsumiselle on, että kaksi keskimmäistä ei syö mitään rahkaherkkuja, juuri mitään/ei mitään hedelmiä tai marjoja jne.

    Voi syyllisyys ja ahdistus.

    anu

    VastaaPoista
  2. Asuessani Irlannissa, seurasin kauhulla niitä lunch-boxeja mitä muksuille pakattiin tarhaan/kouluun: Mini-sipsipussi, joku majoneesileipä, suklaapatukka ja kaakao/sokerimehu-tetra oli aika tyypillinen lapsen eväs koko päivälle! Että suuri kiitos Suomen kouluruokailulle! Karkkipäivä voisi olla itsellekin hyväksi, pieni sokeriaddiktio jäänyt joulusta päälle... ;)

    VastaaPoista
  3. Anu: ostoslista on minunkin mielestäni mainio. Ja ei siitä tarvitse potea huonoa omaatuntuoa, että herkkuja syödään jonkun verran. Vaikka meilläkin on sama tilanne, mielestäni niitä voisi mennä vähemmänkin.

    Susanna: uuh ! Tuo kuulostaa ihan karsealta :-/ En ole aivan vakuuttunut Suomen kouluruokailun tasosta ( liikaa perunaa/lihaa/makkaraa ), mutta kyllä se kuitenkin on yleisesti ottaen varmasti parempi kuin kuvailemasi kaltainen ateria. Karkkipäivä on aikuisellekin ihan hyvä idea :-)

    SatuK: :-D Jotenkin ajattelin, että sulta olisi tullut sellainen piiiiitkä kommetti tähän asiaan ;-)

    VastaaPoista
  4. Ihana ostoslista -suosikkini on ehdottomasti tuo "paprikarki"! :D Muistan itse pienenä kun keräsimme karkkeja aina viikon verran, jonka jälkeen sitten koitti se torstai-ilta (karkkipäivä), jolloin sai ahmia kaikki kerralla. Nyt aikuisena toimin samalla kaavalla -kerran viikossa saa nauttia kaikkea herkullista! Ja arkipäivät meneekin sitten kaalikeitolla...hih.

    VastaaPoista
  5. Kaalikeittoa ja karkkia, aika hauskaa :-D

    VastaaPoista
  6. Teillä tuntuu olevan järkevä linja lasten herkuttelun suhteen. Pieni määrä makeaa, juuri karkkipäivän ja vaikka joskus jälkiruokajäätelön kanssa on hyväksi. Muuten herkuista voisi tulla liian houkuttelevia. Muistan itse, miten en lapsena saanut limpparia kuin syntymäpäivillä, vatsataudissa (keltaista jaffaa) tai hirvipeijaisissa (!). Pidin niin kovasti limsasta ja kun sitten 19-vuotiaana muutin yliopistokaupunkiin, ostin itselleni kolajuomaa miltei päivittäin. Auts. Mietin aina, että johtuiko se siitä, etten saanut moista juomaa lapsena esim. lauantaisena saunalimuna.

    Olen iloinen, etteivät omat lapseni juo eivätkä halua juoda limsaa. Meilläkin on usein yksi tikari karkkipäivän namina. Tai vaihtoehtoisesti pieni Xylitolilla makeutettu Muumi-karkkirasia.

    VastaaPoista
  7. lumiomena: kohtuus kaikessa pätee tässäkin. Mielestäni totaalikiellolla tässäkään asiassa ei saavuteta mitään. Me saimme lapsena limua joko synttäreillä tai saunajuomana ja tosiaan, mahatudissa sitä keltaista Jaffaa...en juo limuja vieläkään, ehkä kerran vuodessa lasillisen kokista. Jos haluan juomalla hankkia kaloreita, nautin lasillisen tai kaksi hyvää viiniä ;-)

    VastaaPoista

Olen iloinen jokaisesta viestistä, ihan lyhyestä ja höpsöstäkin. Kiitos, kun piristit päivääni !