Välillä mietin, että viihdyn kotona ihan liian hyvin. Tämän huomaan varsinkin näin syksyisin, sillä saatan olla suorastaan onnellinen siitä, että ulkona sataa tihuuttaa: sehän on mitä mainioin syy käpertyä sohvalle kirja kourassa . Kuten edellisessä postauksessa totesin, en ole todellakaan mikään kodinhengetär, en pidä kotihommista yhtään enkä ole muutenkaan puuhailevaa sorttia, sisustuksestakaan en ole erityisen innostunut. Huonekalut ja tavarat vain ajautuvat luokseni ja seuraavat sitten mukanani vuodesta toiseen. Pidän niiden tuttuudesta ja tarinoista paljon enemmän kuin mistään uudesta tai viimeisen päälle mietityistä ratkaisuista. Tietynlainen harmonia on viihtymisen kannalta silti tärkeää enkä hankintoja tehdessäni osta mitään, mikä ei sulaudu joukkoon.
Kotona olemisessa on erityisen mukavaa se, että ei tarvitse tehdä mitään, riittää, että saa vain olla. Hassutella lasten kanssa, lukea, tutkia valokuvia, eksyä Etsyyn, syödä silloin kuin huvittaa ja mitä huvittaa, lorvailla, bloggailla, lukea ja juoruilla puhelimessa. Nukkua päiväunet, ainakin silloin tällöin. Ihmetellä sitä, miten vinhaa vauhtia aika kuluu. Ja tosiaan, ihan olla vain.
Tekstit
Olen NIIN samaa mieltä! Tosin sillä erotuksella, että itse ihan hiukkasen sisustan, mutta en mielestäni sillä tavoin kuin sisustuslehdissä (tai ns. sisustusblogeisskaan). Minulle ei ole tärkeää, miltä asiat näyttävät,vaan se minkälaisen tunteen ne antavat. Ja kirjat, ne ovat osa kotiamme. Jos niistä pitäisi jostain syystä luopua, minua ei enää olisi. Luin juuri, että nykyisin nuoret ihmiset eivät enää omista kirjahyllyjä eivätkä kirjoja, koska ne ovat rumia, eivätkä sovi sisustukseen. Auts. Sattuu.
VastaaPoistaOnhan noiden kirjojen säilyttämisessä kieltämättä omat ongelmansa ja voihan sitä lukea, vaikka kirjoja ei itse omistakaan. Itselläni meni kyllä mooonta vuotta/vuosikymmentä, ennen kuin tajusin, että kirjojen lainaaminenkin on ihan jees, mutta kirjaton koti olisi jotenkin ihan alaston. Jotkut kirjat vain on löydyttävä omasta hyllystä ! Mä muuten aina katson ihmisten kirjahyllyt, että millaisia kirjoja sieltä löytyykään ;-)
VastaaPoistaSisustamisesta: kyllä minäkin vähän sisustan, jos se tarkoittaa sitä, että sillä on väliä, miltä kotona näyttää :-) Mutta en todellakaan vaihtele mitään tekstiilejä tai ideoi uutta tai vaihtele huonekalujen järjestystä tai seuraa trendejä. Ihailen kyllä kovasti toisten ihmisten koteja, omaperäisiä ideoita ja omaa, vahvaa makua.
Iik, ei kirjahyllyt ole rumia! Tai siis, ne hyllyt itsessään voivat olla, mut kirjat ei ikinä. Mä en ikinä haluais kirjoja pois näkyvistä, vaikka nykyään luenkin ihan hävettävän vähän. Ajattelen niin, että paitsi että kirjat nyt vaan ovat ihania, ovat ne myös sellainen kartta tai matkamuistokokoelma koko elämästä.
VastaaPoistaSit tuohon sisustamiseen: mä kyllä sisustan paljon. Ja varsinkin siirtelen huonekaluja. Mut mulle sen on sellaista sisäsyntyistä, jatkuvaa muutosta, jolla ehkä purkaa jotain muuta levottomuutta ja toisaalta estetiikkaa ja sen hiomista. Ja nimenomaan sitä kodin ja tunnelman tekemistä. Sisustuslehtiä mä suorastaan ahmin - varmaan samalla tavalla kuin jotkut muotilehtiä, jotka multa jäävät kaupan hyllyyn ihan aina :)
Mun mielestä on olemasa hienojakin kirjahyllyjä, mutta ehkä minä ja parikymppiset ei ollakaan samaa mieltä... lähinnä itse mietin sitä, että kirjahyllyt vievät paljon tilaa.
VastaaPoistaMun pitää varmaan seuraavalla kerralla tarttua jonkun muotilehden sijasta johonkin sisustuslehteen, jos sellaisesta vaikka saisi jotain inspistä. Ei sillä, että muotilehtiäkään lukisin kuin joskus, lähinnä töissä tulee selattua joitain akkaittenlehtiä.