Esikoinen on käynyt kuvataidekoulua nyt pari lukukautta ja nauttinut siitä aivan tavattomasti. Savimuovailua, värioppia, asetelmamaalausta, vesiväritöitä, kaikenlaista. Toivon hartaasti, että tämä harrastus säilyy yhtä mieluisana jatkossakin. Tuntuu kovasti siltä, että varsinkin kouluikäisille on vaikea löytää sellaista harrastusta, jossa ei kilpailtaisi jollain tasolla. Taideaineita voi onneksi harrastaa ihan omaksi ilokseen ilman hirveää treenirumbaa ja kilpailuja. Toivoisin kuitenkin löytäväni jonkun liikuntaharrastustuksen lapselle myös, sellaisen, jota voisi vain harrastaa ilman sen ihmeellisempää päämäärää. Voisi vain nauttia liikunnan ilosta ja siitä, että oppii uusia taitoja eikä koko perheen arki olisi kiinni kaikenmaailman harjoitusaikatauluissa ja viikonlopputurnauksissa. Turha toivoko ?
Tekstit
Taidokkaasti tehty taulu! Hyvät väriyhdistelmä. Mainio harrastus on tuokin, totta ihmeessä!
VastaaPoistaOnpas hieno! Taidokkaat värit ja ihanat muodot!
VastaaPoistaAivan mahtava kettu -kertakaikkiaan! Onpa esikoisesi taitava...:D
VastaaPoistaPidän ketuista aivan valtavasti ja tämä taideteos on kerrassaan suloinen! Symppis! Piti tulla ihan pariin kertaan ihastelemaan. ;) Ottaisin heti tuon seinälleni.
VastaaPoistaMainio kettu ja hienot värit! Seinälle ja sassiin :)
VastaaPoistaAlan ihmisenä sanon että erittäin lahjakas tyttö sinulla! Onko teillä päin lasten joogaa tai "sirkuskoulua "jonka nimen ei saa johtaa harhaan. Täälä meillä paikat menee tyttöjen keskuudessa 4 minuutissa, niin suosittu. Hyvää alkavaa viikonloppua.
VastaaPoistaHei, ihan samoja olen minäkin miettinyt. Lapsille on vähemmän tarjolla liikunnan iloa ilman junnusarjoihin osallistumista. Meillä tyttäret on olleet juuri kuvataidekouluissa sekä aiemmin teatterikerhossa (sielläkin tehtiin lavasteita ym rekvisiittaa itse). Liikkuminen tekisi hyvää kaikille, myös sellaisille ei niin lahjakkaille liikkujille (lahjakkuus siis lähinnä sitä, että pärjäisi mukana kisatoiminnassa).
VastaaPoistaHieno kettu! Lahjakas taiteilija teillä!
Mä en tajuu taiteesta hölökäsen pöläystä, mutta urheilusta sitäkin enemmän.
VastaaPoistaJa ongelmahan on, että liikuntaa lasten on hankala harrastaa ohjatusti ilman kilpailemista. Tästä tuli taalloin tosi hyvä radio-ohjelma.
Ainoastaan koulujen omat kerhot tukevat tätä vapaaehtoista liikkumista, sikäli kun niitä järjestetään, mutta urheiluseuroissa se on aika pitkälti osallistu tai älä tule-meiningillä. Meillä urheilu vie suurimman osan ajastamme ja elämästämme, itsellä se kantoi todella pitkälle ja nyt poika seurannee samaa rataa.
Elsa: olen samaa mieltä ! Värit ovat livenä syvemmät kuin kuvissa.
VastaaPoistaAbsolutely white: minäkin tykkään juuri väreistä ja tuosta ketun mallista :-)
Himoshoppaaja: onhan hän :-) Kehen lienee tullut, ei äitiinsä eikä varsinkaan isäänsä ;-)
Vino pino: seinälle tämä päätyykin, ihastuin tähän niin paljon :-)
Tuia: sinne, sinne ! :-)
mirka: kiva kuulla kommenttisi :-) Sirkuskoulu kuulostaa hauskalta, mutta en ole ainakaan tietoinen sellaisesta toiminnasta täällä :-/
Anne: teatterikerho kuulostaa kiinnostavalta ! Joku tuollainen harrastus olisi myös kiva. Ja toki haluan, että lapsilla on myös liikunnallisia harrastuksia, vierastan vain sitä , että se monessa lajissa pyörii sen kilpailutoiminnan ympärillä.
Reissuja ja romantiikkaa: juuri tuo on se ongelma :-/ Ja en missään nimessä sano, etteikö kilpaurheilua voisi olla, tottakai voi ja pitää ja lahjakkaat ja halukkaat voivat siihen osallistua. Harmittaa vain se, että tarjolla ei ole juurikaan mitään pelkälle harrastajalle, kaikessa on oltava niin tosissaan. Ja tuo ajankäyttöhän siinä taitaa eniten askarruttaa. Se on ihan ok, jos kaikki osallistujat sitä haluavat, että suurin osa ajasta menee jonkun harrastuksen parissa, mutta tiedän myös (liian) monta vanhempaa, jotka tuskailevat jatkuvan kuskaamisen ja viikonloppureissujen kanssa.
Hieno työ,ja värit miellyttävät silmää;)
VastaaPoistaTyttäresi on todella lahjakas! Olen ihaillut tuota ketun kuvaa useampaan otteeseen, mutta nyt vasta ehdin kommentoida.
VastaaPoistaItse rakastan piirtämistä ja maalaamista, mutta tyttäreni ei. :/ Hän käy lastentanssissa, joka on mukavaa, ei-kilpailevaa lasten liikuntaa, mutta en tiedä, miten tanssi muuttuu kouluikään mennessä. Haaveilen myös, että tyttäreni innostuisi joskus vaikka lasten sanataidekoulusta, koska on hyvin kiinnostunut kirjoista, lukemisesta ja loruilusta. Ehkä ensi vuonna kokeilemme sitä.
Minäkin vierastan sitä, että lasten liikunnassa kilpaillaan niin paljon. Pikkulasten liikunnassa on paljon temppujumppaa ja lastentanssia, mutta miten sitten kouluikäisten kanssa?
Yaelian: kiva kun kävit ja jätit viestiä :-) Tykkään tuosta työstä koko ajan enemmän, tuossa se on vastapäätä minua ja vilkuilen sitä vähän väliä.
VastaaPoistaKatja: uskon itsekin hiukan siihen, että tytöllä on lahjoja. Toivottavasti innostus jatkuu läpi elämän, taide on hyvä ilmaisukeino ja kanava luovuudelle.
Lastentanssia meillä on harrastettu nyt pari lukukautta, mutta se loppuu nyt kun ikä tulee vastaan :-/ Mitään kilpavoimistelua en halua edes ajatella, vaikka vaikea sitäkään olisi kieltää, jos toinen olisi siitä hyvin innoissaan ja osaava. Pienille lapsille näitä tavallisia jumppia ja muita vielä löytyy, mutta koululaiselle ei oikeastaan :-/