Keneltäkään tuskin jäi huomaamatta eilinen naistenpäivä. Ensimmäistä kertaa sen päivän tarpeellisuus todella kolahti itselleni. Päivähän on nimenomaan kansainvälinen naistenpäivä ja mielestäni täälläkin enemmän saisi kiinnittää huomiota muun maailman oikeisiin epäoikeudenmukaisuuksiin ja käsittämättömiin julmuuksiin, joita naiset yhä edelleen kohtaavat lähes kaikkialla maailmassa. Ei se silti tarkoita sitä, että kenenkään meistä tarvitsisi jäädä ilman pientä hemmottelua, mutta mielestäni olisi paikallaan välillä pieni muistutus siitä, miten hyvin meillä Suomessa asiat oikein ovatkaan.
Sattumalta luen parhaillaan Nadeem Aslamin Elävältä haudattuja, joka kertoo sotien runtelemasta Afganistanista ja traagisista ihmiskohtaloista. Jokaisen lukemani sivun jälkeen kiitän onneani siitä, että saan asua ja elää Suomessa, jossa naisellakin on ihmisarvo ja tasavertaiset oikeudet miehen kanssa äänestää, kouluttautua ja tehdä työtä, avioitua haluamansa henkilön kanssa, päättää muutenkin itse omista asioistaan ja toteuttaa itseään kaikin tavoin. Olemme totisesti onnekkaita !
Eilisen kunniaksi olen päättänyt ottaa itselleni kummilapsen, pienen tytön, jostain kehitysmaasta. Kaikki kokemukset tämänlaisesta kummiudesta ovat tervetulleita, joten kerrothan omastasi. Kiitos.
Tekstit
Minulla ei valitettavasti ole kokemusta kummina olosta, mutta mitä tulee tasa-arvokysymykseen, tulin törmänneeksi tähän videoon. Siitä voi helposti havaita, ettei tasa-arvo tarkoita mitään "naiset ovat parempia kuin miehet" -luokittelua, vaan, no, video puhukoon puolestaan.
VastaaPoistaSuosittelen tosiaan katsomaan. Ehkä pitäisi laittaa tämä omaankin blogiin.
Hyvä kirjoitus ♥ Minun mielestäni naistenpäivä on tarpeellinen niin kauan kuin maailmassa on sukupuoleen liittyvää sortoa, epäoikeudenmukaisuutta tai vainoa. Ja sitä on valtavasti. Etenkin muualla, mutta myös täällä Pohjoismaissa.
VastaaPoistaLuet vaikuttavaa kirjaa. Minun mielestäni Elävältä haudatut oli puhutteleva kirja, vaikka kirja ei koskaan noussut omaksi suosikikseni. Hieno romaani se on ja ennen kaikkea tärkeä.
Kummilapispohdintasi sattui minun kannaltani ajankohtaiseen saumaan, kun pienen ystäväporukan kanssa saimme yhteisen Itä-Timorista kummilapsen Planin kautta. Kummilapsitoiminta on vielä niin uutta, etten osaa sanoa siitä mitään. Kummimaksun olen maksanut ja ensimmäinen kummikirjeemme on lähtenyt matkaan.
Hei! Kiitos kirjoituksestasi, vaikka tuo kirja jäi minulta kesken. Pohdiskelin samoja asioita vielä nyt aamusella, kun luin eilisen Hesarista, kuinka jotkut suomalaiset mepit vastustavat naisten aborttioikeutta (!).
VastaaPoistaYritän ehtiä laittaa sinulle sähköpostia päivällä tuosta kummilapsiasiasta, kun minulla on kokemusta kahdenlaisesta järjestöstä. Onhan sinulla osoite jossain näkyvillä? Katson kohta.
Meillä on kummilapsi Keniasta suomalaisen Nakurun lapset ry:n kautta. Suosittelen erittäin lämpimästi, sillä järjestö pyörii vapaaehtoisvoimin, jolloin kaikki rahat menevät suoraan lastenkotiin. Järjestö on myös uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton, ja kaikki on toiminut heidän kauttaan hienosti.
VastaaPoistaMinua vain kalvaa huono omatunto, kun saan tosi harvoin aikaiseksi kirjoitettua paperikirjeen ja postitettua sen. Vielä harvemmin saan aikaiseksi hommattua jostain paperikuvia lähetettäväksi. No, se raha, joka mahdollistaa kummilapsen koulutuksen, on toki tärkeintä, mutta silti harmittaa, kun tulee lähetettyä niin harvoin postia.
Kun sain kummilapsen Keniasta. Nakurun lapset ry:n kautta, kuten Karoliinakin, olin erityisen ilahtunut siitä, että lapsi oli tyttö. Kummius on jatkunut nyt 4 vuotta. Lapsi on kasvanut ja oppii koko ajan uutta.
VastaaPoistaKummipostia tulee lähetettyä puolin ja toisin noin 2-4 x vuodessa. Ilahdun joka kerran, kun Nakurun ruskea kuori odottaa postilaatikossa. Mukana on lapsen piirrustuksia, viestä siitä, miten koulunkäynti sujuu ja usein valokuvakin. Pyrin kirjeeseeni liittämään aina jotain kuoreen mahtuvaa extraa, valokuvia, paperinukkeja ym.
Nakurun lapset löysin työpaikkani kautta. koulumme tukee järjestön toimintaa ja muutama aktiivijäsenistämme on käynyt jo kummimatkalla Keniassa. Järjestö ylläpitää siis Nakurussa yhtä lastenkotia, järjestää opetusta ym. Ei siis puhuta Planin kaltaisista suurista koneistoista, joiden ylläpitämiseen uskon uppoavan rahaa.
Mä lahjoitan mun ystävän kautta apua Tansaniaan. Lasten koulunkäyntiin jne. Halusin konkreetisesti nähdä ja kuulla, mihin apu päätyy, vähän kuin kummilapsi jutuissakin, pääsee itse seuraamaan apuaan. Pelkkä raha suurelle järjestölle tuntuu jotenkin vähemmän konkreettiselta.
VastaaPoistaMukavaa torstaita sinne!
Karenina Unska: kiitos linkistä, katsoin sen.
VastaaPoistaKatja: olen samaa mieltä. Vaan jotain konkreettista pitäisi tehdä. Jotenkin avuton olo, kun kaikki vaihtoehdot tuntuvat niin mitättömiltä.
Elävältä haudatut on vaikuttava, vaikkakin ahdistava. Aslam kirjoittaa onneksi hyvin.
Ilse: sain sähköpostisi, kiitos tuhannesti ! Palaan siihen myöhemmin, nyt ryntään lasten harrastuksiin.
Sain kylmiä väreitä tuosta mainitsemastasi aborttiasiasta. Ketkäköhän mepit mahtavat olla kyseessä ? Tuskin heitä muutenkaan äänestäisin, mutta olisi kiva kuulla nimet. Olen aivan järkyttynyt tästä asiasta.
Karoliina ja Lehtokotilo: kiitos Nakuru-tiedoista, kävinkin jo heidän sivuillaan. Poliittinen ja uskonnollinen sitoutumattomuus kiinnostaa, vaikka toisaalta en pidä ihan älyttömän pahana isojen organisaatioiden kulurakennetta, tarjoavathan ne kuitenkin monelle työpaikkoja ja mahdollisuuden vapaaehtoistoimintaan. Sekin kiinnostaisi, mutta lapset ovat tällä hetkellä niin pieniä, että se ei ole mahdollista.
Emilia: ideaalitilanne olisi juuri se, että saisi jotenkin konkreettisen käsityksen siitä, mihin se raha menee ja kenen hyväksi.
Mukavaa torstaipäivän jatkoa kaikille ja kiitos teille ihanat, fiksut naiset <3